Ajatuksiani Ukrainan tilanteesta 17.5.

Mariupolin puolustajien evakuointi on käynnissä. Kaupunki on pitänyt puolensa melkein kolme kuukautta ja sinä aikana paitsi sitonut Venäjän joukkoja, myös aiheuttanut suuria tappioita. Asutuskeskustaistelussa motivoitunut puolustaja on vahvoilla. Nyt Ukrainan yleisesikunta on ilmoittanut näiden joukkojen suorittaneen tehtävänsä. Jää nähtäväksi, mikä on näiden taistelijoiden kohtalo.

Yhdysvalloissa tapahtui Buffalossa joukkoampuminen, jossa äärioikeistolainen ampuja surmasi kymmenen ihmisistä. Hän jätti jälkeensä manifestin ja muun muassa kuvan, jossa kantoi pakanallista ja äärioikeistolaisten käyttämää musta aurinko -symbolia. Se taas esiintyi aiemmin ukrainalaisen Azov-pataljoonan logossa taustalla. Tämän perusteella on pyritty yhdistämään Buffalon joukkoampuja Ukrainaan ja ukrainalaisiin.

Tällainen disinformaatiokampanja perusttu siihen, että Azovin olemuksessa tosiaan on, ja varsinkin ennen oli, vastenmielisiä elementtejä. Samaan aikaan he ovat Ukrainan sankareita, jotka ovat venyneet uskomattomiin sankaritekoihin Mariupolia puolustaessaan. Tässä jälleen yksi sodan synnyttämiä paradoksaalisia tilanteita, jossa hyvä ja paha sekoittuvat vaikeasti käsiteltäväksi yhdistelmäksi.

Brittiläiset tiedustelulähteet kertovat, että Putin ottaisi aktiivisesti osaa taktisiin päätöksiin taistelukentälllä. Siis olisi mukana päättämässä tai jopa päättäisi, miten joukko-osastot taistelussa toimivat ja mihin pyrkivät. Tietoa ei ole vahvistettu, mutta nähdyn perusteella se ei ole mahdotonta. Jo sodan alusta asti on joidenkin sotilaallisesti kummallisten ratkaisujen epäilty johtuvan poliittisesta paineesta yrittää saada tuloksia aikaiseksi nopeasti. Evp kenraali Pekka Toveri totesi tästä sattuvasti, että “Perikato-tunnelma tiivistyy”.

Perikato on siis se Hitler kuulee -meemin elokuva, jossa kuvataan Kolmannen valtakunnan loppuvaiheita. Yhteys on siinä mielessä olemassa, että Venäjä on tosiaan häviämässä Ukrainan sodan strategisella tasolla. Eristys maailmasta syö sen yhteiskunnan toimivuutta, iskien täydellä teholla vuoden jälkimmäisellä puoliskolla. Sotaa uskalletaan jopa arvostella nyt. Uskaliaan joen ylityksen päätyttyä verilöylyyn, nostivat sotaa seuraavat bloggarit sen esiin vihaisina johdon taitamattomuudesta. Tähän asti nämä ovat saumattomasti tukeneet valtion virallista viestiä sotilaallisen erikoisoperaation menestyksellisyydestä.

Eilen jopa valtiontelevisiossa eräs kommentaattori kuvasi tilanteen olevan Venäjän kannalta huono, kun länsi varustaa jatkuvasti kasvavaa Ukrainan asevoimaa ja vastassa on pian miljoona hyvin varustettua ja maanpuolustushenkistä taistelijaa. Hämmentynyt juontaja yritti väittää vastaan, sillä tämä näkemys ei tosiaankaan vastaa tähän asti loputtomiin toisteltuja väitteitä Venäjän asevoimien vastaansanomattomasta mahtavuudesta.

Jos kuva sodasta pääsee julkisuudessa muuttumaan, niin sen aiheuttamat tappiot muuttuvat samalla raskaammiksi. On yksi asia menettää läheisiään, jos voi uskoa heidän kaatuneen menestyksekkäässä taistelu äärimmäistä pahuutta, natseja, vastaan. Toinen asia on sitten ajatella rakkaansa kuolleen huonosti johdetussa sotaretkessä, jossa ei saavuteta tavoitteita.

Suomessa paukutettiin eilen Nato-asiaa eduskunnan puhujapöntöstä koko päivä. Kahden kuukauden turvallisuuspolitiikan intensiivikurssin saaneet kansanedustajat kävivät lausumassa perä perää suhteellisen samoja ajatuksia hieman eri sanoin. Hyvä niin, kyllä tässä asiassa pitää saada puhua niin paljon kuin halukkaita löytyy. Ukson kansanedustajien aidosti tuntevan vallan painon harteillaan näinä päivinä, kun tehdään historiallinen päätös Suomen asemoitumisesta maailmassa.

Turkin itsevaltainen presidentti Erdogan on päättänyt käydä kauppaa Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydessä. Eritysiesti häntä kalvavat maidemme tarjoamat turvapaikat kurdeille ja perivihollisilleen gülenisteille sekä aseidenvientikielto. Tässä kohtaa kuvaan tulevat mukaan muun muassa Britannian poliittinen julistus suojella Suomea. Vaikka tällaiset julistukset eivät vastaa turvatakuita, niin ne toimivat tärkeinä elementteinä silloin, jos jäsenyysprosessi venyisi. Samalla ne ovat myös poliittisia päätöksiä, joiden pohjalta toimitaan Turkin kaupankäyntiyrityksiä vastaan. Tällaisia mutkia ja pomppuja tämä matka tulee tästä eteenpäin sisältämään varmaan muitakin. Kaikki onkin tähän asti, ainakin pinnallisesti, sujunut erinomaisen sujuvasti.