Näin meidät huijattiin juomaan vaikka ei ole jano – liika juominen on vaarallista urheilussa, ja muillekin se on turhaa
Jano on hienosäädetty yksilöllinen mekanismi, joka ohjaa korjaamaan nestetasapainoa tarpeen mukaan.
Tilaajille
Pahimmillaan liiasta juomisesta seuraa vesimyrkytys. Yleisin haitta on jatkuva pissahätä.
Pahimmillaan liiasta juomisesta seuraa vesimyrkytys. Yleisin haitta on jatkuva pissahätä. (KUVA: KIMMO TASKINEN / HS)
Annikka Mutanen HS
Julkaistu: 21.1. 2:00 , Päivitetty: 21.1. 6:21

KANNATKO mukanasi vesipulloa? Oletko sisäistänyt ohjeen, että terveydelle on hyväksi juoda jo ennen kuin janottaa, mielellään mahdollisimman runsaasti?

Sinua on huijattu.

”Perusterveelle ei ole terveyshyötyjä siitä, että juo normaalioloissa ylenmäärin vettä”, sanoo Husin Meilahden sairaalan sisätautien erikoislääkäri, sisätautiopin dosentti Heikki Koistinen. Samaa sanovat kaikki tätä juttua varten haastatellut lääkärit ja tutkijat.

Ei ole tutkimusnäyttöä siitä, että ylimääräinen vedenjuonti ehkäisisi sairauksia, kiihdyttäisi aiheenvaihduntaa tai auttaisi merkittävästi painonhallinnassa.

Riittävästi nestettä saa juomalla aterioiden yhteydessä ja silloin kun janottaa. Ilman runsasta hikoilua ihminen juo yleensä luonnostaan 1–2 litraa vuorokaudessa, sanoo sisätautien erikoislääkäri ja emeritusprofessori Pertti Mustajoki.

”Usein sanotaan, että pitäisi juoda 2–3 litraa päivässä, mutta lisäyksen hyödyllisyydestä ei ole mitään näyttöä. Se on muoti-ilmiö.”

TÄMÄ muoti ei onneksi ole yhtä epäterveellinen kuin monet muut terveysvillitykset. Ylimääräinen vesi poistuu yleensä virtsana. Useimmiten pahin haitta on tarve ravata vessassa.

On kuitenkin kummallista, että paikkansa pitämättömiä terveysväitteitä on toisteltu parikymmentä vuotta kaikenlaisissa kanavissa: sanoma- ja naistenlehdissä, terveys- ja kuntoilusivustoilla, mainoksissa ja jonkin aikaa myös urheilijoille annetuissa suosituksissa.

Mistä ne ovat peräisin?

Siihen suomalaiset tutkijat eivät osaa kunnolla vastata. Terveyssosiologian professori Piia Jallinoja Tampereen yliopistosta arvelee, että ilmiö liittyy toisaalta terveys- ja fitnessbuumiin ja toisaalta pullovesien markkinointiin.

”Se ei ole mikään Suomessa viritetty juttu.”

VESIVILLITYS on voinut saada vauhtia ja uskottavuutta kilpaurheilun kautta.

Keski-ikäiset liikunnan harrastajat muistavat, että juomapullot ilmestyivät kuntosaleille vuosituhannen vaihteen tienoilla. Sitä ennen niitä ei juuri kanniskeltu urheilutreeneissäkään. Harjoitusten jälkeen janoa sammutettiin lähimmästä vesihanasta.

Patrik Borg työskenteli tuohon aikaan UKK-instituutissa ravitsemustutkijana ja oli mukana suomalaisen huippu-urheilun ravitsemusneuvonnassa, kun jatkuvan juomisen kulttuuri saapui Suomeen. Urheilussa uskottiin, että se edistää jaksamista harjoituksissa ja kilpailuissa.

”Kun aloittelin hommia, tavoiteltiin sitä, ettei syntyisi ollenkaan nestehukkaa”, Borg muistelee.

Tiedelehti British Medical Journal on hahmotellut, kuinka tähän päädyttiin. Lehden tutkiva toimittaja Deborah Cohen osoitti 2012 julkaistussa artikkelissa, että merkittävä tekijä oli urheilujuomateollisuuden lobbaus.

KUN hölkästä ja maratonista tuli joukkojen harrastus, urheilujuomien valmistajat vainusivat isot markkinat. Ne alkoivat teettää tutkimuksia nestetasapainosta ja viedä sopivia tuloksia valmentajien ja suositusten laatijoiden tietoon.

Vuonna 1985 yhdysvaltalainen urheilujuomavalmistaja Gatorade perusti Gatorade Sports Science -instituutin, jonka tehtävä oli julkaista tutkimusta ja kouluttaa urheilun ja terveyden ammattilaisia. Koulutus hoidettiin eri puolilla maailmaa järjestetyissä konferensseissa. Niihin kutsuttiin ja maksettiin henkilöitä, joilla oli auktoriteettia urheilussa.

Toimintamalli oli menestys. Huipennus saavutettiin, kun Gatoradelta lahjoituksia saanut vaikutusvaltainen urheilulääketieteen yhdistys American College of Sports Medicine otti nollatoleranssin nestehukkaan.

Yhdistys julkaisi vuonna 1996 suosituksen, ettei nestettä saisi menettää urheilusuorituksen aikana lainkaan. Urheilijoita kehotettiin juomaan niin paljon kuin pystyvät. Collegen johtaja varoitti fyysisesti aktiivisia ihmisiä luottamasta janon tunteeseen.

Gatorade-instituutti nollasi janon merkityksen kokonaan.

”Ikävä kyllä ei ole mitään selvää fysiologista merkkiä, joka kertoisi nestehukan syntymisestä”, instituutin entinen johtaja Bob Murray kirjoitti.

Lopulta kaikkia neuvottiin juomaan jo ennen janoa. Ohjetta jaeltiin niin urheiluvalmennuksessa kuin naistenlehdissä.

Lobbaajat pyrkivät vielä pidemmälle, kouluihin.

”Jos lapset eivät ymmärrä, miksi pitää juoda tiheästi, eikä heitä siihen kehoteta, heidän terveytensä, hyvinvointinsa ja suorituskykynsä voi olla vaarassa”, kirjoitti BMJ:n mukaan brittiläinen asiantuntijaryhmä, jonka tavoitteena oli ”parantaa kansakunnan nesteytystä”.

Ryhmä oli perustettu virvoitusjuomaliiton rahoituksen turvin. Sen raportissa paheksuttiin koulujen juoma-automaattien ”demonisointia”.

NÄILLÄ ohjeilla oli ikäviä seurauksia. Eteläafrikkalainen kestävyysjuoksuguru ja liikuntatieteilijä Tim Noakes asettui vastahankaan ja varoitti liian juomisen riskeistä, mutta häntä ei kuunneltu.

”Sitten tajuttiin, että voi tulla ongelmia, kun maratoonareita alkoi kuolla. Siihen oli pakko reagoida”, Borg sanoo.

Vuonna 2002 peräti kaksi maratoonaria menehtyi kilpailun aikana saamaansa vesimyrkytykseen. Hilary Bellamy tuupertui Yhdysvaltain merijalkaväen maratonilla ja Cynthia Lucero Bostonin maratonilla.

Vesimyrkytyksessä plasman natriumpitoisuus pienenee, kun ihminen tankkaa itseensä nestettä nopeammin kuin sitä ehtii poistua elimistöstä. Jos plasma laimenee liiaksi, solut imevät vettä sisäänsä ja paisuvat. Kudokset alkavat turvota.

Erityisen vaarallinen on näin syntyvä aivopöhö. Aivokudoksella ei ole tilaa laajentua, vaan kallonsisäinen paine nousee.

Akuutin vesimyrkytyksen alkuoireita ovat huimaus, pahoinvointi, lihasheikkous ja päänsärky. Sitten seuraavat sekavuus, kouristelu ja tajuttomuus. Tila on hengenvaarallinen.

SISÄTAUTILÄÄKÄRI Koistisen mukaan vesimyrkytyksen saa varmimmin juomalla hyvin paljon nopeasti. Tavalliset ihmiset ovat haksahtaneet tähän veden- tai oluenjuontikilpailuissa ja vesipokerissa. Teho-osastolle päätyneet ovat nielleet jopa 5–10 litraa nestettä lyhyessä ajassa.

Mielenterveyspotilaat saattavat juoda pakkomielteisesti tappavan määrän vettä.

Vesimyrkytykseen on ajautunut Koistisen mukaan myös nuoria fitness-harrastajia, jotka ovat pyrkineet painon pudotukseen ja juomalla mahdollisimman runsaasti.

”Se ei ole harvinaista minullekaan asiakastyössä. Ja tarinoita kuulee”, sanoo ravitsemusasiantuntija Borg, joka työskentelee nyt lääkärikeskus Aavassa hyvinvointipalveluiden tutkimus- ja kehitysjohtajana ja ottaa myös vastaan asiakkaita.

AINA vesimyrkytykseen ei tarvita tolkutonta vesimäärää. Vähempikin riittää, jos mukana on toinen vaaratekijä: lisääntynyt vesihormonin eritys.

Vesihormoni säätää munuaiset pidättämään vettä elimistössä. Jos nestettä ei poistu, sitä on vaarallista juoda lisää.

Vesihormoni on ollut osallisena useimmissa urheilussa syntyneissä vesimyrkytyksissä. Kuormittava urheilusuoritus voi laukaista sen erityksen.

Vesihormonin tuotantoa lisäävät voimakas stressi, kipu, pahoinvointi, tulehdukset, kasvaimet ja jotkin lääkkeet. Siitä johtuva hyponatremia eli plasman natriumpitoisuuden laimeneminen on yleinen tila sairaaloissa. Sitä hoidetaan etupäässä rajoittamalla potilaan juomista.

KAIKEN tämän valjettua urheilussa päädyttiin ottamaan takapakkia. American College of Sports Medicine kumosi vuonna 2007 suosituksensa mahdollisimman runsaasta juomisesta ja neuvoi juomaan janon mukaan.

Suomalaisille urheilijoille laadituissa Terve urheilija -ohjeissa sanotaan nykyisin, ettei tunnin kestävän harjoituksen aikana tarvitse juoda. Nestetasapainon ehtii korjata treenin jälkeen.

”Tämän päivän näkökulmasta nollatoleranssi on turha tavoite”, Borg toteaa.

”Pitkien ja kovatehoisten harjoitusten aikana juominen on tarpeen, mutta tunnin suorituksessa ei vielä tule sellaista nestehukkaa, joka vaikuttaisi suoritukseen. Paitsi jos lämmintä on 30 astetta ja ollaan jatkuvasti pienessä nestehukassa muutenkin”, sanoo kestävyysliikuntaa harrastava ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm.

”Ihmisen ei tarvitse olla joka hetki täydellisesti nesteytetty. Alue jolla pystymme operoimaan, on suurempi kuin joskus ajatellaan.”



MAAILMALLE levitettyjä juomisoppeja ei ole onnistuttu vetämään tehokkaasti takaisin.

Urheilijoita kuolee edelleen vesimyrkytyksiin. Vuodesta 1981 uhreja on kertynyt ainakin 14. Kymmenen viime vuoden aikana on mukaan tapahtunut kuolemia amerikkalaisessa jalkapallossa, pyöräilyssä, täysmatkan triathlonilla, ultrapitkän matkan melontakilpailussa, vaelluksilla ja 50 kilometrin sotilasmarssilla.



Urheilujuomien naukkailu veden sijaan ei välttämättä suojaa hyponatremialta, jos nestettä juo enemmän kuin kehosta poistuu.

Kaikesta tästä huolimatta ei ole syytä mennä toiseen laitaan. Ihmisen pitää juoda niin, ettei hän ajaudu liian suureen tai pitkäaikaiseen nestehukkaan.

Suuri nestevajaus väsyttää ja vaikeuttaa keskittymistä. Kuumissa oloissa siitä voi seurata kehon kuumeneminen, kun ruumis ei enää pysty viilentämään itseään hikoilemalla. Sekin on vaarallinen tila.

PARAS keino suojautua yhtä aikaa nestehukalta ja vesimyrkytykseltä on juoda janon mukaan.

Näin toteasi Clinical Journal of Sport Medicine -lehdessä ilmestynyt konsensuslausunto, jonka urheilussa syntyvän hyponatremian asiantuntijat laativat vuonna 2015.

Aineenvaihdunta käy eri ihmisillä eri tahtia, ja toiset hikoilevat monin verroin enemmän kuin toiset. Siksi määrällisiä ohjeita nesteen nauttimisesta ei kannata antaa. Kaikkien ei pidä juoda yhtä paljon ultramaratonilla eikä kesähelteellä.

Ihmisen aivoissa, aortankaaressa, kaulavaltimossa ja muissa suurissa valtimoissa on reseptoreita, jotka välittävät jatkuvasti aivoille tietoa veren natriumpitoisuudesta ja veren tilavuudesta. Niiden pohjalta aivot säätelevät sekä janon tunnetta että vesihormonin eritystä.

Meissä on siis sisäänrakennettuna anturijärjestelmä, joka tarkkailee nestetasapainoa ja antaa ohjeet sen korjaamiseen.

”Jano on evoluution muovaama hienoviritetty säätelymekanismi”, konsensuslausunto toteaa.

Vanhuus ja jotkin sairaudet saattavat sotkea sitä, ja silloin juomisen määrää pitää tarkkailla. Toimivaa järjestelmää ei kuitenkaan kannata ruveta mestaroimaan.


Fakta
Janon mukaan

  Paras yleisohje nesteen nauttimiseen on juoda janon mukaan.

 Jos päivän aikana ei harrasta liikuntaa eikä muutenkaan hikoile, sopiva vesiannos on yleensä 1–2 litraa päivässä ruokavaliosta riippuen. Monissa ruoka-aineissakin on nestettä.

 Vanhuksilla janon tunne heikkenee. Heille hyvä tapa on täyttää aamulla 1,5 litran vesikannu ja seurata siitä, minkä verran tulee juoduksi.

 Jos virtsaaminen vähenee ja virtsa on tummaa, on juonut liian vähän.

 Jos kehon paino urheilusuorituksen kuluessa nousee, on juonut liian paljon.