Ajatuksiani Ukrainan tilanteesta 2.4.

Aloite sodassa on siirtynyt Ukrainalle. Eilisen aikana vapautettiin kyliä ja kaupunkeja Kiovan ympäristössä ja Venäjän läntinen saarrostussiipi on nyt lyöty. Mariupol pitää edelleen pintansa. Britannian tiedustelupalvelun arvion mukaan öljyvarastojen räjähdys venäläisessä Belgorodin kaupungissa vaikeuttaa venäläisten joukkojen huoltoa. Ukraina ei ole kiistänyt tai vahvistanut iskua Venäjän puolelle.

Historiallisesta katsannosta on melkeinpä irvokasta, miten Venäjä lankeaa sotaretkellään samaan ansaan kuin monet itäänpäin kulkeneet valloittajat. Pitkät huoltoreitit ja niiden häirintä heikentävät hyökkääviä  joukkoja, kunnes ne lyödään. Saman kohtalon ovat kokeneet Kaarle XII, Napoleon ja Hitler. Toki tilanne ei ole vielä todellakaan ratkennut Ukrainan eduksi, mutta aloite sillä on nyt tosiaan käsissään.

Kun tavanomainen sota sujuu Venäjän kannalta huonosti, se nostaa esiin huolen siitä, jos Putin pyrkisi ottamaan aloitetta muilla keinoin. Yhdysvallat onkin nyt toimittamassa Ukrainalle tarvikkeita ja varusteita kemiallisten tai biologisten aseiden käytön varalta. Tällaisten aseiden käyttö tarkoittaisi käytännössä sodan laajentamista, sillä sen myötä kansainvälinen yhteisö koventaisi otteitaan Ukrainan tukemiseksi ja Venäjän pakottamiseksi vetäytymään.

Samaan tulokseen johtaisi se, jos Venäjä yrittäisi jotenkin estää tai hidastaa lännen apua Ukrainalle. Tästä esimerkkinä se, miten sotilastiedustelu GRU räjäytti ammusvarikon Tsekissä 2014, kun sieltä oli lähdössä tavaraa Ukrainaan. Ehkä näitä toimia ennakoiden on moni läntisen Euroopan maa karkottanut venäläisiä diplomaatteja suuriakin määriä viime päivinä. Heidän on kerrottu olleen tiedustelupalvelujen edustajia diplomaattipeitteellä. Suomessa ei ainakaan julkisesti ole kerrottu karkotuksista.

Yhden lähtöpisteen arvioida kaasun käyttöä antaa kaikki se, mitä Syyriassa on tapahtunut. Siellä Assad on Venäjän tuella käyttänyt erityisesti kloorikaasua kapinallisten käsissä olevien kaupunkien kukistamisessa. Venäjän johdolla tiedot näistä hyökkäyksistä on kiistetty jyrkästi tai vieritetty syy kapinallisten päälle. Jos Venäjä lähtee toteuttamaan jotain tuollaista Ukrainassa, se tehnee sen naamioimailla tapahtuneen ukrainalaisten syyksi. Juuri tätä lienevät olleet mahdollistamassa ne biolaboratorio-väitteet, joita on  viety YK:n turvallisuusneuvostoon asti. Samoja väitteitä on levitetty trumpilaisessa maailmassa ja muissa Venäjän puolelle asettuneissa ajatussuuntauksissa. Suomessakin disinformaatiokenttä höyryää näistä ukrainalaisista laboratorioista täyttä häkää, luoden näin Venäjälle edellytyksiä mahdollisesti turvautua näihin joukkotuhoaseisiin.

Unesco raportoi juuri, että 53 Ukrainan historiallista kohdetta, uskonnollista rakennusta ja museota on vaurioitunut tai osittain tuhoutunut sodan alkamisen jälkeen. Tähän lukuun eivät kuulu kohteet Mariupolissa, jonka rakennuksista 95% on vaurioitunut. Kansallisarkiston vs pääjohtaja Päivi Happonen otti muutama päivä sitten kantaa tilanteeseen, koska Venäjä iski Pohjois-Ukrainan Tšernihivissä SBU:n aluearkistoon, jossa tuhoutui mediatietojen mukaan 13 000 Stalinin vainojen uhrin tutkintapöytäkirjaa: “Venäjä on sitoutunut vuonna 1954 tehtyyn Haagin sopimukseen kulttuuriomaisuuden suojelemisesta aseellisissa konflikteissa, ja sen isku oli vastoin tätä sopimusta. Isku kertoo myös nyky-Venäjän historiakäsityksestä, jonka mukaan Neuvostoliitto yksin pelasti Euroopan fasismilta toisen maailmansodan aikana.”

Tässä hävitystyössä saattaa olla kysymys myös siitä, miten viime kesänä ilmestyneessä Putinin esseessä vakuutettiin, ettei Ukrainaa ja ukrainalaisia oikeastaan itsenäisen maana ja kansakuntana ole edes olemassa. Jos tämän väitteen haluaa tehdä todeksi, pitää hävittää maan päältä sen konkreettiset symbolit. Tällaisen toiminnan todentaminen sodan keskellä on hyvin hankalaa, ellei jopa mahdotonta. Mutta ajan myötä tämäkin selviää.

Ukrainalaisten etenemisen myötä aletaan saamaan tarkempaa tietoa siitä, mitä on tapahtunut näillä miehitetyillä alueilla. Esiin tulleet tiedot ovat mieltä kääntäviä: silmitöntä hävitystä, joukkoraiskauksia, murhia ja ylipäätään ukrainalaisia häpäisemään pyrkiviä toimia. Toki ukrainalaiset taatusti myös haluavat korostaa venäläisten tekojen hirveyttä oman etunsa takia, mutta venäläisten joukkojen raakuudet ovat tuttuja myös muista tuoreista sodista.

The Times, laatulehti laadukkaammasta päästä, uutisoi eilen, että Kiina olisi ollut juuri ennen kineettistä hyökkäystä Ukrainaan tehdyn kyberhyökkäyksen takana. Ukraina tosin on kiistänyt lehden tiedot. Se tiedetään varmasti, että Kiinan ja Venäjän presidentit tapasivat helmikuun alussa olympialaisten yhteydessä ja solmivat syvälle menevän yhteistyösopimuksen. Jos Kiina oli näin mukana sotatoimissa, niin tilanne on vakava. Lännen reaktioiden ja pakotteiden raja Kiinaa kohtaan vähintäänkin alentuu. Jos Kiina uskoi Venäjän suunnitelmaan Ukrainan haltuunotosta muutamassa päivässä, niin tällainen osallistuminen olisi hyvin saattanutkin olla mahdollista. Tämän tiedon paikkansapitävyyden varmistaminen tulee olemaan hankalaa, kuten aina kyberissä. Tässä saatetaan myös Ukrainan ja lännen osalta olla myöntämättä ainakaan juuri nyt tapahtunutta, koska sen avulla voi painostaa Kiinaa.Tai sitten tieto ei vain pitänyt alunperinkään paikkaansa.

Sota siis jatkuu, mutta edelleenkään en näe ulospääsytietä tätstä konfliktista laajemmin. Putinin hallinto ei vallassa pysyessän tule luopumaan tavoitteistaan. Hallinnon kaatuminen taas ei nyt mahdolliselta juuri. Eilen alkoi kiertää verkossa venäläisestä mediasta napattu tieto siitä, että Putinin seurueessa olisi ollut viime vuosina hyvin usein kilpirauhassyöpään erikoistunut lääkäri. Jää nähtäväksi, löytyykö tämän katastrofin takaa syitä, joilla sinällään ei ole mitään tekemistä kansainvälisen politiikan kanssa.