Tuomas Uutela ja Ilkka Mannikainen pitävät lentämisestä niin paljon, että he matkustavat Helsingistä edestakaisin vaikka vain käydäkseen vessassa jonkin maan lentokentällä. He harrastavat lentopisteiden keräämistä ja bisnesluokassa ja loungeissa istumista. Tässä jutussa he kertovat, mikä huvikseen lentämisessä viehättää ja miten siihen voi olla varaa ja näinä ilmastonmuutoksen aikoina myös pokkaa.


Sonia El Kamel HS, teksti
Aku Isotalo HS, kuvat ja video
Tuomas Uutela ja Ilkka Mannikainen kävelevät tottuneesti Helsinki-Vantaan priority-turvatarkastuksen läpi.
He asettavat ainoat matkatavaransa metalliritilöitä pitkin kulkeviin harmaisiin muoviastioihin. Uutela riisuu selästään mustan reppunsa. Mannikainen kaivaa taskuistaan puhelimensa ja lompakkonsa.
Tavaraa on vähän. Tällä matkalla ei viivytä kauaa.
Uutela, 30, ja Mannikainen, 45, ovat lentopisteiden keräilijöitä. He harrastavat lentämistä edestakaisin ja maailman lentokenttien loungeissa istumista. Nyt he lentävät Lontooseen. Perillä aikaa on kuusi tuntia, suunnitelmana on syödä ja juoda.
Mannikainen on lentänyt Lontooseen ainakin parikymmentä kertaa, ja tänään hän poistuu lentokentältä vasta kolmannen kerran. Mannikainen ja Uutela aikovat käydä Heathrow’n kiitoradan vieressä sijaitsevassa pubissa. Siellä voi juoda edullista olutta ja katsella laskeutuvia lentokoneita.
On aikainen lauantaiaamu. Jotain pitää syödä ennen lentoa.
Mannikainen lappaa lentokenttäloungessa lautaselleen korvapuusteja ja pekonipaistosta, Uutela lihapullia.
Mustaan asuun pukeutunut silmälasipäinen mies istuu jakkaralla ja tilaa samppanjaa.
Baarimikko ojentaa lasin mutta ei maksupäätettä. Kaikki on ilmaista. Tai no, nothing is free, everything is complimentary, Uutela sanoo.
Hän on Finnairin pistetasojärjestelmän kermaa. Mannikainen on yhden tason alempana. Tähän loungeen pääsevät vain heidän kaltaisensa todella paljon lentävät asiakkaat.
”Reasons to fly: to do absolutely nothing. Se kuvaa hyvin tätä hommaa”, Uutela sanoo mukaillen Finnairin mainoslausetta.

Ilkka Mannikainen on lentänyt elämänsä aikana ehkä jopa tuhat lentoa.
Lennämme nyt enemmän kuin koskaan aiemmin. Maailman lentoliikenteen uskotaan lähes kaksinkertaistuvan vuoteen 2036 mennessä. Silloin ilmakehässä liitää kahdeksan miljardia matkustajaa joka vuosi.
Kun lentomatkoja tehdään nykyään yli neljä miljardia vuodessa, suurin osa ihmisistä odottaa maan pinnalla. Lähes 80 prosentilla maapallon väestöstä on ensimmäinen lento tekemättä.
Suurimman osan kaikista maailman lennoista lentää pieni joukko ihmisiä. Useita kymmeniä lentoja vuodessa huvikseen lentävät Uutela ja Mannikainen ovat harvinaisuus, mutta tilastot kertovat, että lentäminen on helppoa myös muille kuluttajille.
On vain yksi ikävä asia, joka on viime vuosina romuttanut lentämisen ihmeellisyyttä. Pelkästään Suomen lentoliikenteestä aiheutuu vuosittain kaksi miljoonaa tonnia kasvihuonekaasujen päästöjä.
Se ei vielä näy kulutustottumuksissa.
Mutta nyt turvavyö kiinni, puhelin lentokonetilaan ja matkatavarat hyllylle! Lentomme Lontooseen lähtee tunnin myöhässä Helsinki-Vantaalta.

Lentoemäntä istuu paikallaan nousun ja laskun ajan.
Viime kesänä tehtiin jälleen uusi lentoennätys, kun 24. kesäkuuta ilmassa oli Flightradar-sivuston mukaan yli 225 000 lentokonetta. Se on paljon.
Suomalaisten lentomatkoista aiheutuu vuosittain asukaslukuun suhteutettuna toiseksi eniten hiilidioksidipäästöjä koko maailmassa. Kun koko maailman keskiarvo on 98 kiloa, suomalaisten lentämisestä koitui henkeä kohden noin tonni päästöjä vuonna 2018.
Viime vuonna suomalaiset tekivät Tilastokeskuksen mukaan ulkomaille ja kotimaassa 6,6 miljoonaa yöpymisen sisältänyttä vapaa-ajanmatkaa ja työmatkaa lentäen.
Viisi vuotta aiemmin vastaava luku oli 5,3 miljoonaa. Suurin osa suomalaisten lentomatkoista on vapaa-ajanmatkoja ulkomaille.
Miksi lennämme juuri nyt enemmän kuin koskaan, vaikka tiedämme lentämisen päästövaikutuksista enemmän kuin ennen?
Tai kysytään näin: miksi emme lentäisi? Lentämällä pääsee kivoihin paikkoihin. Istumme metalliseen kapseliin, joka liitää kilometrien korkeudessa ja laskee meidät perillä toiseen todellisuuteen.
Lentoliikenteen tukien takia lentäminen on myös edullista. Kansainvälisten lentojen matkalipuista ei peritä arvonlisäveroa. Kaupallisten lentoyhtiöiden ei tarvitse maksaa polttoaineesta valmisteveroa.
Verohelpotukset perustuvat Chicagossa vuonna 1944 solmittuun sopimukseen, jonka mukaan valtioiden välisiä matkustaja-, rahti- ja postilentoja pitää tukea. Sopimuksen tarkoituksena oli avata maailma sotien jälkeen.
Suomessa myös kaupallisten kotimaanlentojen polttoaine on verotonta. Lentäminen on vuosien varrella vain halventunut.
Nyt osa suomalaisista kannattaa lentolippujen hintojen hilaamista ylöspäin. Kansallista lentoveroa Suomeen vaativa kansalaisaloite saavutti lokakuun viimeisellä viikolla 50 000 kannatusilmoituksen rajan ja etenee siten eduskunnan käsittelyyn.
Mannikaisen ja Uutelan Lontoon-menopaluu maksoi hieman yli sata euroa. Se on vähän ulkomaanmatkasta. Sama summa voi palaa yhden illan aikana helsinkiläisessä ravintolassa tai baarissa, he sanovat.

Tuomas Uutela kävelee turistiluokan läpi takaisin istumapaikalleen bisnesluokkaan.
Kun Uutela ja Mannikainen matkustavat, he eivät välttämättä hengitä määränpäässä ulkoilmaa. Moni ajattelee, että lentäminen on matkan ikävin osa, elimistön kuivattava klaustrofobinen kokemus, asia joka on vain suoritettava, jotta pääsee perille.
Ei Uutelan ja Mannikaisen mielestä. Heitä lentäminen rentouttaa. Lentokone on kuin virtuaalitodellisuus, joka on irrallaan kaikesta muusta. Siellä he istuvat, ehkä syövät ja juovat jotain, surffaavat netissä ja ovat vain.
2000-luvun alussa Mannikainen esimerkiksi lensi yhteen putkeen Bangkokista Helsinkiin, sitten Frankfurtiin ja sieltä Chicagoon ja San Franciscoon.
On vaikea laskea, kuinka monta lentoa Mannikainen on elämänsä aikana lentänyt mutta ainakin 700, ehkä tuhat. Uutela arvioi, että hän on lentänyt satoja lentoja.
Näissä kymmenessä kaupungissa Tuomas Uutela on vieraillut eniten vuosina 1997-2019.

Sitä, kuinka monta lentoa keskivertosuomalainen lentää elämänsä aikana, ei ole tilastoitu. Suomalaiset tekivät vuonna 2018 keskimäärin 1,4 yöpymistä vaativaa ulkomaanmatkaa kulkuneuvosta riippumatta.
Pohjanmeren yllä pauhaa voimakas turbulenssi. Mannikainen istuu hätäuloskäyntipaikalla. Se on hänen lempipaikkansa. Istuimen edessä on paljon jalkatilaa.
Uutela istuu verhon takana bisneksessä.

Lentäminen rentouttaa Ilkka Mannikaista.
Mannikainen ja Uutela lentävät moninkertaisesti keskivertosuomalaiseen verrattuna. Myös heidän lentämisestä koituva hiilijalanjälkensä on paljon suurempi kuin muilla.
He eivät kerro, kuinka paljon harrastus maksaa vuosittain, mutta sanovat, ettei lentäminen vaadi heiltä säästämistä tai varsinaista tinkimistä muista asioista. Mannikainen ei muutenkaan käy ravintoloissa tai baareissa. Uutela sanoo, että muilla ihmisillä on vieläkin kalliimpia harrastuksia, kuten ralliautoilu tai ratsastus.
Lentopisteiden keräilijät etsivät netistä edullisia lentoja, joista kertyy pisteitä. Pisteillä saa edullisia lentoluokan korotuksia, pääsyn loungeihin, lipputarjouksia, ilmaisia paikkavarauksia, etuoikeuksia lentokentillä, erityiskohtelua...
Uutela on rakentanut tietokoneohjelman, joka etsii lentoyhtiöiden sivuilta hyviä tarjouksia. Hän on huomannut, että usein on halvempaa ketjuttaa lentoja. Esimerkiksi niin, että Hongkongiin lentää Helsingin sijaan Pariisista, jonne ostetaan erillinen menopaluu.

Muurahaisia, Ilkka Mannikainen sanoo katsellessaan lentokoneiden reittejä reaaliaikaisesti seuraavan sivuston näkymää kesken lennon.
Paikan päällä he viipyvät joskus vain sen aikaa, että ehtivät käydä vessassa. Välillä he ovat matkoilla pidempään eli viikonlopun yli tai jopa viikon, mutta se on harvinaisempaa. Silloin he käyvät museoissa tai uimarannalla.
Mannikaisella on vaimo ja lapsia, jotka tulevat välillä mukaan esimerkiksi rantalomalle. Uutela matkustaa joskus tyttöystävänsä kanssa.
Useimmiten kaava on kuitenkin tämä: lentokoneesta kentälle ja takaisin kotiin. Yrittäjinä he voivat lentää arkenakin, vaikka työnsä takia he eivät lennä. Mannikaisella on kirjanpitoyritys, Uutela on it-alalla.
Lentokoneissa henkilökunta tulee aina tervehtimään heitä henkilökohtaisesti. Kun muut juovat nestehukkaisina väljähtänyttä suodatinkahvia pahvimukeista, Mannikainen ja Uutela voivat juoda bisneksessä samppanjaa oikeista laseista. He matkustavat usein bisnesluokassa, koska saavat matkustusluokkansa edullisesti korotettua pisteillään.
Toisaalta Mannikainen ja Uutela ovat jo niin turtuneita lentämisen luksukseen, ettei Mannikainen tiedä kutsuisiko hän sitä enää luksukseksi. Uutela tietää, että se kuulostaa vähän kamalalta, mutta niin se on.
Silti he jatkavat lentämistä.

Tuomas Uutela juo samppanjaa bisnesluokassa.
Lentäminen on sosiaalisessa murroksessa. Kun vielä vuosikymmen sitten iloittiin kaukolomista, nyt osa ihmisistä julistaa suureen ääneen sitä, miten he ovat jättäneet lentoja lentämättä tai ainakin kompensoineet niitä.
Lentojen päästöt ovat yksi nopeimmin kasvavista kasvihuonekaasujen lähteistä. Hiilidioksidi lämmittää ilmastoa.
Lentoliikenteen hiilidioksidipäästöt ovat noin kaksi prosenttia maailman ilmastopäästöistä. Jos mukaan lasketaan muutkin lentämisen kasvihuonepäästöt, ilmakehää lämmittävien päästöjen osuus kipuaa noin neljään prosenttiin.
Edestakaiset lentomme Lontooseen tupruttavat ilmaan 256 kiloa hiilidioksidia henkeä kohden Finnairin päästölaskurin mukaan. Laskureissa on eroja: saksalaisen Atmosfairin mukaan luku oli 316 kiloa.
Lentämisen vähentäminen on yksi tehokkaimmista keinoista, jonka yksittäinen ihminen voi tehdä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Siksi osissa maailmaa puhutaan jo lentohäpeästä, englanniksi flightshamesta ja ruotsiksi flygskamista.
Suomessa hyvin harvat ovat lopettaneet lentämisen kokonaan, ja osa punnitsee tarkkaan, mikä matka on niin tärkeä, että kannattaa lentää.
”Hurraa, hyvä teille”, Uutela sanoo ja kumartuu toimittajan nauhurin ylle. Uutelaa tai Mannikaista ei hävetä.
He eivät aio lopettaa lentämistä tai kompensoida lentojaan ilmastonmuutoksen takia. Uutela sanoo kuitenkin omistavansa metsää ja tankkaavansa autonsa uusiutuvalla polttoaineella. Mannikainen sanoo, ettei hänellä ole koiraa – syntyyhän lemmikeistäkin päästöjä.
Miksi maksaisin enemmän halvoista lipuistani, Uutela kysyy. Hän on tietoinen lentämisen päästöistä ja ilmastovaikutuksista, mutta ei usko siihen, että päästöjä voidaan hillitä, jos perusteena on vapaaehtoisuus.
Niin ajattelee myös Mannikainen. Hän jatkaa lentämistä, koska muutkin jatkavat.

Rémi Denis-Courmont ja Tuomas Uutela tilasivat ilmaiset juomat loungen baarista ennen paluulentoaan Helsinkiin.
Tämän kaliiberin pisteiden keräilijöitä on Suomessa vain kourallinen. Jotkut heistä tietävät toisensa Flyertalk-keskustelufoorumin kautta.
Mannikainen loi käyttäjäntunnuksen tammikuussa 2006, Uutela syyskuussa 2013. Miehet tapasivat foorumin kautta ensimmäisen kerran vuonna 2014.
Flyertalkissa jaetaan lentämiseen liittyviä vinkkejä, keskustellaan ja järjestetään yhteisiä lentomatkoja, joita Uutela kutsuu lentoristeilyiksi.
Lentokoneessa on Mannikaisen ja Uutelan tuttu lentopiireistä, Suomessa asuva ranskalainen Rémi Denis-Courmont, johon kaksikko törmäsi yllättäen jo Finnairin loungessa. Myös Denis-Courmont on menossa päiväretkelle Heathrow’n kentälle.
Kun lentokone laskeutuu, kolmikko kävelee ensimmäiseksi australialaisen lentoyhtiön kaksikerroksiseen loungeen. Se on heidän mielestään yksi maailman parhaista.
Tarjolla on aamupalaa. Miehet keräävät lautasilleen tuoreita mansikoita, munakokkelia ja croissanteja. Uutelalle tuodaan tilauksesta alakerrasta suolalla ja pippurilla maustettua mustekalaa. Kaikki on ilmaista. Aterimet ovat pikkiriikkisiä.


Denis-Courmont, Mannikainen ja Uutela kävelevät Heathrow'n läpi pitkin oikoreittejä, joita muut matkustajat eivät ole hoksanneet.
Ilkka Mannikainen syö päivän toisen aamupalan Heathrow'n loungessa ja kerää lautaselleen mansikoita, munakokkelia ja croissanteja.
Lauantai on Suomessa asuvien lentopisteiden keräilijöiden piireissä suosittu päivä lentää Lontooseen. On vapaata töistä ja halvat lennot.
Pöytäämme kohti harppoo pitkä ja siististi pukeutunut vaaleahiuksinen mies.
”Oletteko te flyertalkilaisia?”, mies kysyy suomeksi Mannikaiselta, Uutelalta ja Denis-Courmontilta.
Kanamurva, asiallinen mies esittäytyy nimimerkillään. Muut tunnistavat nimimerkin heti ja esittäytyvät omillaan.
Kanamurvaksi esittäytynyt mies kertoo lentäneensä Lontooseen edellisenä päivänä. Hän kehuu brittilentoyhtiön loungessa tarjoiltua samppanjaa ensin kerran, sitten toisen.
Uutelan mielestä ratkaisu lentämisen päästöihin olisi maailmanlaajuinen lainsäädäntö, joka estäisi fossiilisten polttoaineiden käyttämisen kokonaan. Hän ei panisi pahakseen lentoveroa, kunhan kyseessä olisi tasavero ja sopimus kattaisi koko maailman.
Uutela, Mannikainen ja Denis-Courmont istuvat tihkusateessa pubin terassilla lentokentän kupeessa. Lentokoneet lentävät matalalla. Muutaman minuutin välein kuulostaa siltä, että taivas repeää.

Lentokoneiden jylinä keskeyttää parin minuutin välein puheen, kun Mannikainen ja Uutela istuvat pubin terassilla.
”Niin kauan kun ei ole poliittista tahtoa tehdä tuota niin... niin mitäs sitten”, Uutela sanoo.
”Eivät ihmiset lopeta lentämistä kuitenkaan.”
Lauantaina 26. lokakuuta kanssamme ilmassa oli Flightradarin mukaan ainakin 180 418 lentokonetta. Monet ovat tietoisia lentämisen ilmastovaikutuksista.
Mitä pidemmäksi etäisyys määränpäähän kasvaa, sitä vaikeammaksi lentämisen korvaaminen muuttuu. Junalla ja laivalla voi matkustaa, mutta hinnat ovat korkeita ja matkojen kestot pitkiä. Päästöjäkin syntyy, mistä Uutela ja Mannikainenkin muistuttavat mielellään.
Lentämisen edullisuus, helppous ja nopeus saavat ihmiset edelleen lentämään enemmän kuin koskaan aiemmin. Kun maailma on jo kerran avautunut, siitä on vaikea luopua.

Mannikaisen ja Uutelan lempilounge on kaksikerroksinen.
Ennen neljältä lähtevää paluulentoa ehtii vielä syödä toisessa loungessa. Miehille tuttu tarjoilija asettelee valkoiset lautasliinat pöydälle. Annoksetkin ovat tuttuja: Mannikaiselle hampurilainen, Uutelalle dim sum -lajitelma.
Aamulla Helsinki-Vantaan loungessa samppanjaa tilannut silmälasipäinen mies istuu nojatuolissa.
Kun Mannikainen kävelee sisään Helsinkiin lähtevään koneeseen, purseri tunnistaa hänet. Niin käy toisinaan.
”Pisteitä keräämässä?”
Mannikainen lentää myös seuraavana päivänä, sitä seuraavana ja sitä seuraavana. Hän lentää joka päivä seuraavan viiden päivän ajan.
Tukholma, Varsova, Lontoo, Lontoo...
Tukholmaan Mannikainen lähtee sunnuntai-iltana kahdeksalta. Perillä hän ehtii vessaan ja ehkä haukata jotain. Kotona hän on yhdeltätoista.
Tiistaina Lontoossa häntä odottaa tuttu hampurilainen. Kotona ei tarvitse laittaa ruokaa, Mannikainen iloitsee.

Juttua varten on haastateltu Suomen luontokeskuksen asiantuntijaa Ari Nissistä ja matkailun kulttuurintutkimuksen professori Soile Veijolaa Lapin yliopistosta.
HS on kompensoinut toimittajan ja kuvaajan Lontoon-lentojen päästöt.