IIDA ÅFELDT on raskaana.

Vauvan odottamisessa ei tietenkään ole mitään kummallista. Åfeldt ei ole poikkeuksellisen nuori, vaan työssäkäyvä aikuinen nainen. Sekään, että hän odottaa lasta yksin, ilman kumppania tai lapsen isää, ei ole tänä päivänä kovin ihmeellistä. On paljon naisia, jotka päättävät hankkia lapsen ilman puolisoa.

Åfeldt ei kuitenkaan päättänyt hankkia lasta yksin.

Hän tuli raskaaksi vahingossa, ehkäisystä huolimatta.

IIDA ÅFELDT, 25, on viettänyt huoletonta sinkkunaisen elämää ja kirjoittanut siitä Iidan matkassa -blogiinsa. Avoimuus ja rohkeus ovat blogin juttu.

Pääasiassa Åfeldt on kirjoittanut siitä, millaista tämän päivän deittailukulttuuri on alle kolmikymppisen pääkaupunkiseudulla asuvan naisen näkökulmasta.

Siitä, miten miehet pitävät treffikumppaneita ”varalla”, jos yhden kanssa ei onnistukaan. Ja siitä, miten rasittavalta tuntuu se, että monet miehet käyvät yhtä aikaa treffeillä useamman naisen kanssa.

Koska Åfeldt kirjoittaa avoimesti, lukijat – suurin osa naisia – lähestyvät häntä ja kysyvät neuvoa.

MAALISKUUN alussa moni blogin lukija hieraisi silmiään kun Iida Åfeldt kirjoitti blogissaan olevansa raskaana:

Tunne oli ihan hullu. Ajattelin, etten voi olla raskaana. Testissä piti olla virhe. Sitten aloin itkeä, että nyt olen loppuelämäni sinkkuna. Ja vasta sitten soitin äidille. Oli pakko kysyä äidiltä, että mitä nyt oikein tehdään.

Lapsi on saanut alkunsa vahingossa, mutta ei siinä kaikki: Åfeldt ei ole varma, kuka on lapsen isä. Isäehdokkaita on kaksi. Lopullisesti vauvan isyys ratkeaa vasta dna-testillä, kun lapsi on syntynyt.

Åfeldtin blogilla on 15–18 000 aktiivista lukijaa kuukaudessa. Raskaudesta kertova blogikirjoitus on luettu 29 000 kertaa.

Asian paljastaminen ei lopulta edes mietityttänyt Åfeldtiä. Hän halusi olla avoin.

Palautetulva yllätti Åfeldtin täysin.

Iida sä olet i ha na. Toivottavasti ymmärrät, että on ihan poliittisestikin tosi merkittävää, että pää pystyssä sanoo, että jep, muutamaa miestä tässä pistelty ja so be it.

Ihmettelen, miten post-SATC-maailmassa [Sex and the City] joku vielä häkeltyy siitä, että sinkut ei odotakaan jalat ristissä Prinssi Oikeaa.

Ihana Iida, kaikkea maailman parasta sulle ja beebelolle, oli sen isä kuka vain. On helpompaa olla tyttö ja ihminen kun sunlaisia on. Ja sitten sä kasvatat bebestäkin fiksun tyypin, ja sitten fiksujen ihmisten määrän maapallolla lisääntyy! Jes!

Hei Iida ja paljon onnea! Tosi hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen postaus, jossa avaat hyvin tuntemuksiasi. Aina elämässä ei tosiaan kaikki mene niin kuin odottaa tai niin kuin toivoisi. Uskon raskauden olleen todellinen yllätys, kun kuitenkin on käyttänyt ehkäisyä. Kukaan ystävä tai sukulainen ei tietysti korvaa sitä kumppania siinä vierellä jakamassa tuota kaikkea. En tiedä lohduttaako yhtään jos sanon, että asiat voisivat kuitenkin olla paljon huonomminkin. Onneksi sinulla on äiti ja ystäviä, joista kuitenkin on varmasti apua monella tapaa. Ja äitiys on opettelua kaikille, syntyi lapsi sitten millaiseen tilanteeseen tahansa. Olen varma, että sinusta tulee hyvä äiti.

Iida, halusin vain kannustaa ja valaa sinuun uskoa: elämä kantaa ja tulet aivan varmasti pärjäämään lapsesi kanssa yksin. Minä myös olen saanut lapsen yksin ja olen pärjännyt oikein hyvin. Lapsi muuttaa elämää tosi monella tavalla, mutta tietyt perusasiat eivät silti katoa mihinkään. Sinä olet yhä sinä ja lapsi tuo uuden hienon lisän elämääsi varmasti.

”Aluksi minua hävetti. Ajattelin, että taas mä mokasin”, sanoo Iida Åfeldt.

Tapaamme kahvilassa Åfeldtin työpäivän jälkeen. Åfeldt ottaa kupin teetä, sillä raskauspahoinvoinnin takia kahvi ei maistu.

Raskaus on alkanut näkyä. Meneillään on 17. raskausviikko.

Iida Åfeldt sanoo, ettei aiemmin olisi voinut kuvitellakaan tilannetta, jossa odottaa vauvaa yksin eikä tiedä varmasti, kuka on lapsen isä.

”Päätin kyllä aika pian [raskauden selvittyä], että kerron asiasta blogissani. Raskaus olisi kuitenkin tullut esiin ennemmin tai myöhemmin.”

Tärkeää oli myös, että mahdolliset isät tietävät tilanteesta. Hän halusi katkaista kaikilta huhuilta siivet. Samaan aikaan hän halusi kertoa tilanteestaan rehellisesti, koska tietää, ettei ole ainoa nainen, jolla on ollut useampi kumppani ja joka onkin huomannut olevansa raskaana.

”Kyllä minä haluan rikkoa tabuja”, Åfeldt sanoo.

NAINEN saa hänen mielestään nauttia seksuaalisuudestaan ja kehostaan ja sen hän on myös kirjoittanut blogiinsa. Siinä häntä on osaltaan auttanut palaute, joka on ollut etupäässä myönteistä.

”En itse tullut edes ajatelleeksi aluksi, että tämä on tasa-arvon kannalta myös tärkeä yhteiskunnallinen asia”, Åfeldt sanoo.

”Kyllä minä haluan rikkoa tabuja.”

Blogi on Åfeldtille myös terapiaa. Vauvan odottaminen yksin on hänen mielestään ”tyhmää”, kun ei ole kotona ketään, kenen kanssa ihmetellä asiaa. Raskauteen liittyviä asioita on kiva jakaa. Hän on ilahtunut siitä, kuinka äidit pitävät puoliaan ja tukevat toisiaan.

”Kun kerroin raskauspahoinvoinnistani, joku kommentoi, että syö jäisiä viinirypäleitä. Semmoinenkin tuntuu kivalta.”

Hän julkaisi rohkeudestaan blogikirjoituksenkin viime viikolla. Siinä hän luettelee rohkeuden lähteikseen läheiset ihmiset, saamansa kannustuksen ja hyvän itsetunnon.

”Tiedän kyllä omat rajani. Tunnistan, milloin en jaksa tai kestä”, hän sanoo.

Oman haavoittuvuuden esiintuominen näin avoimesti ja näin henkilökohtaisten asioiden jakaminen somessa on poikkeuksellista.

Suvi Uski.
Suvi Uski. (KUVA: MIISA KAARTINEN)

Vaikka somessa näh­dään­kin paljon avoi­muutta, omasta yk­sityis­elämästä huo­leh­ti­minen on useimmilla bloggareilla ja Instagram-julkkiksilla silti usein tarkkaan säänneltyä, sanoo sosiaalista mediaa tutkinut sosiaalipsykologian tohtori Suvi Uski.

Somemaailmassa pitää osata erottautua, jos haluaa kahmia lukijoita, katsojia ja sitä kautta mainostuloja – erottautumiskeinoja voivat olla esimerkiksi paljastavat vaatteet tai oman elämän avaaminen tuntemattomille. Blogitekstien ja tilitysvideoiden tekijät ovat yleensä hyvin tarkkoja siitä, että henkilökohtainen ja julkisen elämä pysyvät erillään.

SE johtuu siitä, että avoimuus noudattaa Suvi Uskin mukaan somessakin yleisesti hyväksyttyjä normeja. Silloin kun tuntuu, että joku paljastaa itsestään liikaa, se tuo hyvin esille sen, mitä pidämme yleisesti sopivan paljastelun rajapyykkinä.

Näin käy esimerkiksi kun Iida Åfeldt puhuu avoimesti siitä, ettei tiedä, kuka hänen lapsensa isä on.

USKI tunnustaa ensivilkaisulla ajatelleensa, että kyseessä ei ole todellinen ihminen. Hän ajatteli, että Iidan tarina on keksitty, niin sanottu feikkiprofiili.

”Jos blogin lukija päätyy hämmästelemään kirjoittajan tekemisiä, on kyseessä lukijan kokemus siitä, että totuttua normia rikotaan”, Uski sanoo. Vaikka rajojen rikkominen saattaa herättää paheksuntaa, se on tärkeää esimerkiksi yhteiskunnan kehittymisen kannalta.

Blogimaailma on muuttunut paljon viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ennen erillään olleet blogit on nyt kerätty isompien blogialustojen alle. Siellä lukijoita saadakseen on osattava erottautua. Suvi Uskin mukaan Iida Åfeldt onnistuu tässä erinomaisen hyvin.

”Iidalla on blogissaan oma niche”, Uski sanoo. Se tarkoittaa omaa erityistä lokeroa, jota on vaikea jäljitellä.

Iidan matkassa -blogin avoimuus ja asioiden paljastelu koukuttaa lukijat seuraamaan: Miten tässä käy? Mitä sitten kun lapsi syntyy? Mitä, kun isyys ratkeaa? Åfeldt panee itsensä täysillä likoon.

”Iidalla on blogissaan oma niche.” - Suvi Uski

Tutkija Suvi Uski pitää Åfeldtin blogissa käytyä keskustelua naisen roolista tervetulleena ja tärkeänä. Se mietityttää, kuinka paljon somejulkkikset joutuvat kantamaan vastuuta omista valinnoistaan. Somehenkilön pitää erottua muista, mutta Uskin mukaan kannattaa miettiä tarkkaan, mihin omat rajansa rakentaa.

Jos jostain syystä myöhemmin haluaisikin eroon julkisuudesta, se ei olekaan niin helppoa.

ÅFELDTIN BLOGIT ovat eräänlainen jatkuvajuoninen sarja, jossa seurataan päähenkilön seikkailuja. Hän on esimerkiksi kirjoittanut avoimesti rintojensa kehityshäiriöstä, tubulaarisista rinnoista, jota hoidettiin rasvansiirtoleikkauksilla. Åfeldt avasi blogissaan hoitoprosessia, kertoi toiveistaan, peloistaan ja siitä, miten leikkaus käytännössä eteni.

Helsingin Sanomat haastatteli Åfeldtia aiheesta tammikuussa.

”Iidan matkassa -blogi on realitya, jossa lukijat elävät jännityksessä mukana. Siinä rikotaan somejulkisuudenkin rajoja”, Uski sanoo.

Hän ei halua analysoida yksittäistä somepersoonaa, mutta pitää Åfeldtin hahmon kaltaista itsenäistä ja ei-alistuvaa naista kiinnostavana normien rikkojana blogigenressä.

IIDA ÅFELDT tietää hyvin, mihin blogijulkisuus päättyy ja mistä yksityisyys alkaa´:

”En aio näyttää lapseni kasvoja kuvissa.”

Åfeldtia jännittävät tulevaisuudessa ihan samat asiat kuin ketä tahansa ensimmäistä lastaan odottavaa: onhan lapsi terve, riittävätkö rahat, ehtiikö nukkua ja nähdä muitakin ihmisiä.

Blogissaan hän on kirjoittanut myös, että haluaisi jatkaa deittailua. Miehille on vain vaikeaa lähteä treffeille raskaana olevan naisen kanssa.

HÄN ymmärtää, että tilanne voi olla monille miehille outo.

”Tottakai toivon löytäväni rinnalleni kumppanin jossain vaiheessa. Nyt ensisijaisesti kuitenkin toivon, että vauvalla on kaikki hyvin”, Åfeldt sanoo.

”Näen kyllä, että minä selviän.”