Vapaan tahdon harhasta 4: Nornien nauru

Oikeiston ja vasemmiston henkinen syöpä on suurimmillaan kuvitelmassa vapaasta tahdosta. Determinismiä ei ole koskaan kyetty kumoamaan uskottavasti. Kitinää ja utilitarismia kyllä on paljon, muttei ne ole argumentteja. Utilitarismi ei ole perustelu.

Koko vapaan tahdon puolustus typistyy tähän: meidän on pakko uskoa vapaaseen tahtoon, koska muuten #heinäsirkat. Tämä ei ole argumentti. Determinismi seisoo. Sori vaan, vapailijat. Vapanne ei ojennu.

Tosiasiassa me emme juurikaan voi valita mitään. Valitsemme sen, minkä geenimme, iskostuksemme ja ympäristömme asettaa meidät valitsemaan. Fundamentaalisesti et ole vapaa, olet vain luontokappale, joka toteuttaa erittäin mutkikasta ohjelmointiaan.

Yleensäkin päivämme koostuu >90% erilaisten rutiinien tai skeemojen toistelusta. Sen takia elämäntapamuutokset perustuu näiden rutiinien muuttamiseen. Tahdonvoimasta siihen ei ole. Se on lihas joka väsyy nopeasti ja jota voit käyttää pari kertaa päivässä. Olet kiskoilla. Urissa.

Vapaan tahdon ensimmäinen koetinkivi on se, että päätitkö tänään nousta sängystä vai nousitko vaan päättämättä?

Useimmiten et päätä. Noudatat vaan skeemojasi, rutiinejasi, nouset, koska tulit nousseeksi mitään päättämättä. Päättäminen on raskasta ja kuluttavaa. Siksi et päätä aina kun voit olla päättämättä, vaan toimit rutiinien automaatiolla. Se on tehokasta ja energiaasäästävää.

Syy yleiseen vapaan tahdon harhaan on illuusion voimakkuus. Aivomme antavat hyvin vaikutelman siitä, että me muka olisimme ohjaamossa. Tosiasiassa aivokuvaus on osoittanut, että päätös on tehty ennen sen saapumista tietoisuuteen. Tietoinen minä on siis statisti, jota informoidaan.

Todellisuudessa tiedostamattomaan skeemastoomme meillä ei juuri ole pääsyä. Se muokkautuu kokemustemme kautta, muttei tavalla, jota me voimme ohjata. Emme tiedä mitä siellä on. Ja iso osa siitä on geneettistä, iso osa lapsuuden ehdollistettua, iskostettua. Valinta on harhaa.

Geenit ohjaa myös myöhäisessäkin vaiheessa suuntaamme. Tutkitusti esim. konservatismi lisääntyy voimakkaasti kaikissa ihmisryhmissä n. 40 vuoden iässä. Itse koemme oppineemme, valinneemme viisaamman kannan. Todennäköisesti geenit ohjaavat meitä tässä; valintaa ei tapahtunut, -

- vaan sen sijaan, että olisimme valinneet konservatiivisuutta, kuten koemme, kuten tietoisuutemme saa meidän kuvittelemaan, tosiasiassa kyseessä on geneettinen prosessi, joka vie meitä tähän suuntaan tässä iässä ilman valintaamme. Valinta on harhaa.

Eli tietoinen minämme on se teatteri, jolla jallitamme itseämme uskomaan siihen, että me muka valitsisimme jotain vaikkemme tietenkään oikeasti valitse, koska valitsemme aina vain sen, jonka olimme ja olemme tuomittuja valitsemaan. Vapautta ehdottomasti ei ole.

Kyse on puhtaasta rationalisoinnista. Päätös syntyy ensin, tässä esimerkissä geneettisten syiden takia, ja kun mieli on muuttunut, me rationalisoimme sen tietoisessa mielessämme ja kuvittelemme tehneemme valinnan. Näin ei ole. Koko näytelmä tästä on pelkkää teatteria.

Tilaa jää näennäisesti vain sattumalle. Vain sattuma voi muuttaa valintojamme vaikkapa s.e. fotoni sotkee aivojemme toimintaa hetkellisesti. Mutta valtavan universaalisen käkikellon kukunnassa tämä sattumakin oli ennaltamäärättyä. Sen oli pakko tapahtua. Nornit nauraa sinulle.

Usko vapaaseen tahtoon oon samanlainen psykologinen defenssi kuin ihmislajille universaali jumalusko. Vain harvat kykenevät vapautumaan vapaan tahdon valheen vankilasta, koska sen psykologiset ja maailmankuvalliset seuraukset ovat niin rajuja. Vapaa tahto on convenient lie.

Vapaata tahtoa puolustetaan samalla kiihkolla ja yhtä paskoin perustein kuin jumaluskoa. Se ei ole sattumaa. Vapaa tahto ja jumalusko ovat psykologisen hyvinvoinnin ja maailmankuvamme peruspilareita. Harva kykenee elämään niitä ilman esimerkiksi masentumatta.

Minusta vapaan tahdon puute ei ole mitenkään kamalaa. Hyväksyn sen, että "Nornit kutovat kohtalomme". Olen tässä nöyrä. Alistun kohtalolle. Asiat menee kuten ne on ajan kirjaan kirjoitettu. Ja on turha murehtia; mihinkään ei voi vaikuttaa. Käsikirjoitus on jo valmis.

Tavallaan juuri vapaan tahdon ymmärtäminen harhaksi vapauttaa ihmisen autentismiin. Saat olla mitä ja kuka olet ilman mitään ihmeellistä tarvetta parantua, eheytyä, vapautua synneistä, jnpp. Olet vapaa, koska sinulla ei ole vapaata tahtoa. Vapaa olemaan oma itsesi.

Juuri vapaan tahdon harha johtaa siihen, että pyrit kiduttamaan itseäsi parantumisilla, eheytymisillä ja perisynneillä. Luulet voivasi muuttua. Mutta tämä on harhaa ja kamppailu on toivotonta, tyhjänpäiväistä ja enimmäkseen haitallista. Vaikka Nornit olisivat sinulle sen punoneet.

Asian voi esittää myös evolutionismin kautta. Bakteerilla ei ole vapaata tahtoa, eikä madolla, miksi hiirellä olisi? Entä hevosella, entä ihmisellä? Ei tietenkään ole. Vapaa tahto ei vaan loihiinnu jostain kompleksisuuden kasvaessa. Sen kasvaessa käkikello vain monimutkaistuu.

Tarvitaan ex nihilo-ajattelua tämän kumoamiseki ja apologioita emergenssistä, jos tätä halutaan vastustaa. Vapaa tahto (tai sielu) vain ilmaantuu ihmiseen jostain, sitä ei voi mitata eikä punnita, ei havaita, maistaa, kuulla. Ja tähän pitäisi uskoa. Naurettavaa!

Emergenssiapologiat taas esittää, että käkikellosta tulee ei-käkikello, kun se on tarpeeksi monimutkainen. Tämä on harhaa. Kun käkikello on tarpeeksi monimutkainen, se näyttää ei-käkikellolta, mutta on sitä. Emergenssiapologia pohjaa juuri tähän: se näyttää ei-käkikellolta.

Näyttäminen ei kuitenkaan ole olemisen väärti ja siksi apologia on vain juuri se: apologia, selittely ja anteeksipyytely oman kannan puolesta, että ihmisellä olisi vapaa tahto. Ja se lopulta lepää tunteellisten vaatimusten päällä siitä, että vapaa tahto on ihan pakko olla! Ei ole.

Jo yksin Humen giljotiini leikkaisi vapaan tahdon pois turhana. Sitä ei oikeasti tarvita mihinkään. On yhdentekevää valitseeko tappaja tappaa, tappaja vangitaan siksi, että se on tappanut ja vaaraksi muille. Motiivien tarkastelu on osa sosiaalista harhaa, ominaista sosioeläimelle.

Vaikka motiivien tarkastelu on sosiaaliselle eläimelle lajityypillistä, ei siitä tule päätellä, että aktorit ovat vapaasta tahdosta valinneet toimintansa. Motiivien tarkastelu on vain oiva short-hand päätelmien muodostamiseen siitä kuka on ystävä, kuka vihollinen, kuka vaaraksi.

Motiivien tarkastelu perustuu oletukselle ja moraalille toimijoiden vapaasta tahdosta ja se siksi edellyttää vapaata tahtoa, mutta tästä ei seuraa, että se olisi olemassa. Tässä on kyse vain siitä, että moralismi edellyttää vapaata tahtoa. Hylättäköön moralismi siis epätotena.

Moralismin epätotuus ei kuitenkaan tarkoita sitä turhaksi. Onhan usko vapaaseen tahtoon ja jumaluskokin epätotta, mutta hyödyllistä. Niinpä myös moralismi lankeaa vapaan tahdon ohella apologistiseksi, hyödylliseksi utilitaristisesti, mutta harhaan perustuvaksi.

Sekä moralismi että vapaan tahdon vaatimus on sosiaalisen kontrollin keinoja sosiaalisella eläimellä. Evoluutio on ne valinnut. Ne toimivat tarpeeksi hyvin, paremmin kuin niiden puute. Siksi ne on olemassa. Eivät perustu totuuteen lainkaan vaan ovat luonnonvalinnan seuraus.

Jumalallisen, kenties ikuisen, valtavan käkikellon tanssissa lähes kaikki on harhaa. Me elämme tätä harhaa, tässä harhassa. Silti universumin käkikello käy kuin valtava kone, joka kukkuu on kukunnan aika ja raksuttaa eteenpäin, kun on sen hetki. Ja Nornit nauravat.

Toisin asian voi selittää näin: jos valitsit juoda aamulla kahvia, olet tuomittu valitsemaan sen. Jos voisit mennä aikakoneella takaisin aamuun etkä saisi viedä tietoa tulevaisuudesta mukaasi, valitsisit juovasi kahvia, koska kaikki osaset käkikellon kukunnassa olisivat samoja.

Eli edes aikakone ei pelasta sinua determinismiltä, ellet saa viedä mukaasi menneisyyteen tietoa tulevaisuudesta. Jos saat, on tietenkin luontevaa, että saattaisit päättää tosin, jos vaikka mahasi olisi tullut kahvistasi kipeäksi myöhemmin.

Niinpä determinismin valtava käkikello seisoo terässaappaissa. Et pääse sitä pakoon, vaikket siihen usko. Vaikka uskot vapaaseen tahtoon, tahtosi ei ole vapaa. Se on ennalta määrätty, eräs tila universaalin käkikellon kukunnan mitättömässä nyanssissa. Ja Nornit nauravat.