WOLTIN alkuperäinen liikeidea oli kehno.

Ajatus oli tehdä mobiilisovellus, jonka avulla kiireiset ihmiset voisivat tilata ja maksaa ruokansa tai juomansa etukäteen älypuhelimella ja käydä sitten poimimassa sen tiskiltä mukaansa.

Kuinka kätevää! Koskaan ei tarvitsisi jonottaa.

Idea ei ihan osunut maaliin. Monille kahvilassa istuskelukin on osa nautintoa. Voi nojata tuoliin, katsella ihmisiä, aistia ilmapiiriä. Ehkä jutella kahvilanpitäjänkin kanssa.

Kahvikin olisi kiva saada juuri tehtynä, eikä tiskillä kylmenneenä. Eikä niitä kassajonojakaan suomalaisissa ravintoloissa kiusaksi asti ole.

Kuningasajatus oli tuolloin se, että kun ruuan ja juomien take away -myynti ravintoloista teknologian myötä lisääntyy, Wolt nappaisi näistä tulovirroista omansa. Tämän se tekisi rakentamalla pelkän teknologialustan ilman, että sen täytyisi ryhtyä rakentamaan omaa monimutkaista ja kallista lähettiverkostoaan.

”Oltiin puolen vuoden ajan valmisteltu prototyyppiä sovelluksesta. Kun se oli saatu toimimaan, ajateltiin, että jostain täytyisi saada sijoittajilta 400 000 euroa, että nähtäisiin, toimiiko sovellus myös käytännössä”, Juhani Mykkänen kertoo.

Mykkänen on entinen Helsingin Sanomien toimittaja, joka irtisanoutui vuonna 2013. Hän suunnitteli aloittavansa oman yrityksen, mutta päätyikin eri vaiheiden kautta perustamaan ystävänsä Miki Kuusen ja neljän muun kanssa startup-yhtiön.

KEHNO LIIKEIDEA onnistui kuitenkin houkuttelemaan joukon nimekkäitä sijoittajia.

Slushin hallituksen silloinen puheenjohtaja Ilkka Kivimäki, Supercellin perustaja Ilkka Paananen ja Lifeline Ventures -pääomasijoitusyhtiön perustajat Petteri Koponen ja Timo Ahopelto antoivat teknologia-alustaa kuusi kuukautta rakentaneille kaveruksille alkupääoman, 400 000 euroa, jolla he saivat liiketoiminnan alkuun.

Näin ensimmäisille kahviloille pystyttiin antamaan 24 Ipadia, joilla voitiin testata, että tehty tilaus- ja maksuohjelma toimii.

Nämä sijoittajat saivat korvaukseksi viidenneksen Woltin osakkeista.

Osa alkuvaiheen sijoittajista on sittemmin kertonut, että he eivät pitäneet liikeideaa kummoisena, mutta he uskoivat Woltin perustajajoukkoon. Heistä moni oli näyttänyt Miki Kuusen johdolla kyntensä kasvuyritystapahtuma Slushin rakentajina.




1. Woltin perustajiin kuulunut Elias Aalto vuonna 2014. 2. Ensimmäiset kauppiaiden Ipadit saapuivat Woltin toimistolle. 3. Kaffecentralen toimiston vastapäätä oli ensimmäinen ravintola, josta sai tilattua kahvia Woltista. 4. Miki Kuusi ja Elias Aalto pelasivat tableteilla palloa toimistolla vuonna 2015. (KUVAT: WOLT)
”TÄSSÄ KUVASSA me ollaan Fredrikinkadulla. Meillä oli toimisto tai oikeastaan Slushin nurkkahuone, kuusi tyyppiä yhden pöydän äärellä”, Mykkänen kertoo ja näyttää vanhaa valokuvaa.

Siinä hän istuu katukiveyksellä läppäriä naputtelevan Miki Kuusen vieressä.

”Fredrikinkadun Kaffecentralen toimistoamme vastapäätä oli ensimmäinen paikka, josta voi tilata kahvin ja skipata jonon.”

Yhtiön nimeksi päätettiin ottaa Wolt, koska se on lyhyt ja siinä on neljä kirjainta.

”Ajateltiin myös, että jos kaikki menee perseelleen, voidaan tehdä jotain ihan muuta ilman, että Wolt-nimi viittaa mihinkään.”


Näin Woltin logo kehittyi. Loppusuoralla oli kaksi logoa, joiden välimaastosta löytyi haluttu ilme. Viime vuonna logoa vielä hiottiin ja lopullisen ilmeen viimeisteli sama graafikko, joka on tehnyt myös Instagramin logon. (KUVAT: WOLT)
Patentti- ja rekisterihallitus ei kuitenkaan hyväksynyt nimeksi pelkkää Woltia.

Miki Kuusi oli juuri tuolloin nähnyt 50 Shades of Grey -elokuvan. Siinä mystinen liikemies omisti konsernin, jonka nimi oli Grey Enterprises.

Niinpä yhtiöstä tuli virallisesti – ja vähän kieli poskessa – Wolt Enterprises.


Woltin virallinen nimi Lönnrotinkadun toimiston ovessa vuonna 2014. (KUVA: WOLT)
ISKEVÄSTÄ nimestä huolimatta liikeidea ei edelleenkään iskenyt kuluttajiin. Woltin sovelluksen käyttäjät kehuivat kyllä käyttökokemusta, mutta kukaan ei halunnut hakea kahviaan haaleana.

Niinpä Wolt pivotoi eli vaihtoi liikeideaa.

Yritys lisäsi mahdollisuuden kotiinkuljetuksiin ravintoloista, joilla oli jo oma kuljetus. Kesäkuussa 2016 Wolt ryhtyi lisäksi yhteistyöhön helsinkiläisen lähettipalvelun kanssa, ja alkoi toimittaa ruokaa sellaisistakin ravintoloista, joilla ei ollut omia lähettejä.

”Lähetettiin tekstarilla Feddylle tilaukset. Kesä–elokuussa ne kasvoivat räjähdysmäisesti. Se näytti hyvältä. Sitten Feddy lopetti meistä riippumattomista syistä toimintansa.”

”Me oltiin ihan kusessa.”

SAMAAN AIKAAN kaksi Feddyn kuskia, Matias Nordström ja Janiv David, sekä heidän ystävänsä Tony Honkanen tulivat Woltin ovelle kolkuttamaan.

”Lähetettiin kaikille Woltin perustajille tekstarit edellisenä päivänä, että haluttaisiin tavata”, Tony Honkanen muistelee.

Tapaamisessa he kertoivat aikovansa perustaa oman lähettiyhtiön, joka haluaisi tarjota palvelujaan Woltille. Woltin perustajat ehdottivat sen sijaan, että he tulisivat töihin Woltiin rakentamaan koko operaatiota.

”Sanottiin, että saatte optioita ja yrittäjäkokemuksen. Se kävi”, Mykkänen kertoo.


Woltin ensimmäiset lähetit Matias Nordström, Tony Honkanen ja Janiv David vuonna 2015. (KUVA: WOLT)
KAHDESSA PÄIVÄSSÄ kriisin jälkeen tilaukset rullasivat taas. Yritys oli jälleen toiminnassa.

Pari ensimmäistä viikkoa uudet yrittäjät ajoivat kuljetuksia itse ja alkoivat sitten välittää muille kuljettajille Wolt-tilauksia.

Tony Honkanen kertoo yhden keskeisen hetken elämässään tapahtuneen tuolloin perjantai-iltana kesäyliopiston luennolla, jossa hän oli opiskelemassa urheilujohtajuutta.

Honkanen oli käynyt Mäkelänrinteen urheilulukion ja haaveili, että voisi joskus perustaa oman jalkapallojoukkueen. Tuolloin hän oli töissä ystäviensä tapahtumayhtiössä.

”Siellä luennolla päätin, ettei kaikkea – opiskelua, tapahtumia ja kuljetushommia – voi samaan aikaan tehdä. Annoin itse itselleni ajokeikan sovelluksella, ja lähdin. Seuraavana päivänä irtisanouduin muista hommista”, Honkanen kertoo.

WOLTIN alkuvaiheen kasvu oli rajua. Mutta syksyllä 2015, juuri kun palvelu oli lähtenyt lentoon, rahat alkoivat loppua.

”Oltiin todella lähellä mennä nurin”, Mykkänen muistelee.

Miki Kuusi muistaa tilanteen hyvin.

”Olin Punavuoressa meidän kerrostalon pihalla, kun soitin Ilkoille (Paananen ja Kivimäki) ja kerroin tilanteen.”

Paananen perehtyi Woltin lukuihin ja järjesti nopeasti kaksi miljoonaa euroa lisää rahaa ”siltarahoitukseksi”.

Kaikki alkuvaiheen sijoittajat tulivat mukaan kuultuaan Paanasen perustelut.

”Pelialalta olen oppinut, että kaikkein tärkein mittari on se, haluavatko ihmiset palata peliin luonnostaan yhä uudelleen ja uudelleen. Toisin sanoen, onko peli tuotteena aidosti tärkeä käyttäjille. Jos näin on, niin tämä on perustus, jonka päälle voi rakentaa ison tulevaisuuden”, Paananen kertoo.

Asiakkaiden palaamista palvelun käyttäjiksi mitataan eri tavoin. Sitä kutsutaan retentioksi.

Paanasen mukaan Miki Kuusen lähettämistä tiedoista näki, että Woltia kokeilleista ihmisistä noin puolet jäi vakituisiksi asiakkaiksi.

”Kuukaudesta toiseen – juuri kuten parhaissa peleissä käy. Heillä siis oli vankka perusta, jonka päälle rakentaa.”

Paananen kertoo myös pitäneensä paljon Woltin tiimistä.

”Se oli kunnianhimoinen, peloton, nopealiikkeinen ja aikaansaava. Vaikka tuntui, että työtä oli paljon edessä, tällä porukalla oli selvästi mahdollisuus rakentaa jotain suurta.”





1. Perustajat Messukeskuksessa 2014: Mika Matikainen (vas.), Lauri Andler, Oskari Pétas, Juhani Mykkänen, Miki Kuusi ja Elias Aalto.2. Muutto Köydenpunojankadun toimistoon 2016. 3. Nikolai Brjakin ja Harry Põiklik (oik.) suunnittelevat Viron-avausta 2016. 4. Viikkotapaaminen Itämerenkadun toimistolla 2016. (KUVAT: WOLT)
WOLTISTA TULI tuli todellinen kasvuraketti. Se alkoi herättää kiinnostusta.

Alkuvuodesta 2016 Mykkänen osallistui paneelikeskusteluun, jossa eräs Fiskarsin johtaja kyseli häneltä Woltin kasvuvauhdista.

Paljonkohan se on, tämä uteli?

13 prosenttia, Mykkänen vastasi.

”Ai jaa. Se on itse asiassa vähemmän kuin olisin uskonut”, kyselijä sanoi. Hän kertoi kuvitelleensa, että startup-yhtiöissä vuosikasvu olisi vieläkin rajumpaa.

”Aa, sori epäselvyys”, Mykkänen vastasi. ”Tarkoitin tässä kasvua joka viikko.”

Uusimman keväällä 2020 toteutetun rahoituskierroksen jälkeen Wolt on nyt yli miljardin euron arvoinen yhtiö. Sen tilausmäärät ovat tänäkin syksynä kasvaneet 5–10 prosenttia viikossa.




Wolt toimii 23 maassa. Kaupungeista vilkkainta liiketoiminta on Tel Avivissa, Israelissa. Woltin myynnistä yli 80 prosenttia tulee Suomen ulkopuolelta, ja osuus kasvaa joka viikko.

Suomen pääkonttorissa Woltilla on töissä 361 ihmistä, joista 170 kehittää Woltin teknologiaa. Maayksiköissä on yli tuhat henkeä, puhumattakaan läheteistä – heitä on maailmanlaajuisesti jo 44 000. Jonossa lähetiksi pääsyä odottaa 150 000 ihmistä.

Woltin perustajat omistavat miljardin euron arvoiseksi arvostetusta yhtiöstään osakkeita nyt runsaan sadan miljoonan euron edestä. Isoin osakepotti on toimitusjohtaja Miki Kuusella.









PERINTEISILLÄ sijoittajilla ja taloustoimittajilla on usein vaikeuksia ymmärtää sitä, miten kasvuyritysten markkina-arvo tulisi laskea.

Wolt on hyvä esimerkki tästä. Sen tappiot kolminkertaistuivat ennen tätä vuotta joka tilivuonna, eikä voitollisia vuosia ole tiedossa vielä vähään aikaan.


Yhtiön taseessakaan ei ole kuljettajien lämpölaukkuja ja joitakin tietokoneita lukuun ottamatta juurikaan omaisuutta, toimitusjohtaja Kuusi kärjistää.

On vain menoja, tappioita ja uutta riskirahaa.

Wolt on tehnyt tappiota koko olemassaolonsa ajan, kiihtyvällä tahdilla, yhteensä runsaat sata miljoonaa euroa. Viime vuonna liiketappio kolminkertaistui 12 miljoonasta 36 miljoonaan.

Silti sijoittajat antoivat keväällä osakeannissa Woltille sata miljoonaa euroa uutta riskirahaa. Woltin johto kertoi tuolloin, että rahaa ei itse asiassa tarvittaisi, mutta yhtiö ottaa sen ”varmuuden vuoksi” koronaviruksen takia.

Woltiin ovat sijoittaneet sen eri rahoituskierroksilla suomalaiset teknologiasijoitajat Supercellin Ilkka Paanasesta F-Securen Risto Siilasmaahan. Huomattavia summia yhtiöön ovat sijoittaneet myös Facebookin perustajan Mark Zuckerbergin ja Twitterin ja Squaren perustajan Jack Dorseyn sijoitusyhtiö sekä Skypen perustaja Niklas Zennström.

WOLTISSA kaikki toivo lepää nopean kasvun varassa. Eri puolilta maailmaa tulevat pienet tulopurot pitäisi saada kasvamaan tasaiseksi ja valtavaksi rahavirraksi.

Tällöin yksi olennainen tieto on se, kuinka nopeasti jo käynnistetty toiminta eri kaupungissa muuttuu kannattavaksi.

”Meillä kaupungit tulevat kannattavaksi noin 12–24 kuukauden kuluessa. Yhdestäkään emme ole vielä vetäytyneet”, Kuusi kertoo.

Alueellisella kannattavuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että toiminnan tuotot ylittävät kulut, jos mukaan ei lasketa yhtiön pääkonttorin kuluja.

Sijoittajilta saadut varat käytetään tappioiden kattamisen lisäksi tuotekehitykseen ja toiminnan laajentamiseen eri puolille maailmaa. Nopea kasvu on ruuankuljetusyhtiöiden elinehto, jotta pääkonttorin kulut voi jakaa useamman maan ja kaupungin kesken.


Ja mitä tiheämmin kullakin alueella yhtiöllä on ravintoloita, kuljettajia ja asiakkaita, sitä tehokkaammaksi ja nopeammaksi bisnes muuttuu.

Tiheys (density) onkin asiakkaiden uskollisuuden lisäksi toinen kuljetusbisneksessä usein käytetty tehokkuuden mittari.

Woltin hurjaa eksponentiaalista kasvua on vaikea ymmärtää katsomalla käyriä. Niissä mennyt kehitys näyttää makaavan lähes paikallaan, kunnes myyntikäyrät ampaisevat viimeisten parin vuoden aikana lähes pystysuoraan ylöspäin.

Miten näin nopeaa kasvua voisi havainnollistaa?

”Ymmärrätkö paremmin jos kerron, että yksin syyskuun myyntimme oli suurempi kuin ensimmäisten neljän vuoden myynti yhteensä?” Miki Kuusi kysyy.

WOLT LAAJENSI laajensi Suomessa toimintaansa Helsingistä ensin Turkuun ja Tampereelle.

Helsingissä se oli hankkinut uuden toimiston Köydenpunojankadulta läheltä Hietalahden toria. Oli aika laajentua ulkomaille.

”Meillä ei ollut mitään hajua miten ulkomaille mennään. Läksin lentokoneella Tukholmaan, otin lentokentältä junan keskustaan ja mietin mistä hankkisimme toimiston, ja miten saamme töihin Ruotsin parhaat tyypit”, Juhani Mykkänen kertoo.

Hänen mukaansa tulivat Woltin lähettitoiminnot aloittaneet Tony Honkanen ja Matias Nordström.

”Olin siellä puolisen vuotta. Se oli jäätävä oppi, välillä aikamoista rämpimistä. Mutta saatiin auki”, Honkanen kertoo.





1. Juhani Mykkänen ja Matias Nordström Tukholman-matkalla 2016. 2. Woltin mainoskampanjassa oli sininen pippurimylly. 3. Wolt-mainos bussissa Tukholmassa 2019. 4. Västeråsissa Wolt kampanjoi 2018 polkupyörien satulasuojilla. (KUVAT: WOLT)
Tukholmassa tehtiin se, mikä oli jo kerran tehty Helsingissä. Periaatteita oli kolme:

1. Ruuan oli tultava perille 35 minuutissa.

2. Jos lähetys meni pieleen, hyvityksen piti olla välitön.

3. Asiakaspalvelu oli aina paikallisten työntekijöiden käsissä.

Lanseerauksen tukena piti tietysti olla mainoskampanja. Yhdessä mainoksessa Tukholman yllä leijui valtava Woltin-sininen pippurimylly.

”Iltapäivälehdestä soitettiin ja kerrottiin, että sosiaalisessa mediassa oli kommentoitu, että se näyttää ihan jättimäiseltä Smurffi-dildolta. Niinpä näyttikin. Emme halua lähteä sitä kiistämään, vastasin”, Mykkänen muistelee alun haasteita.

Tukholman jälkeen yhtiö laajensi Tallinnaan, Kööpenhaminaan ja Baltian maihin.

Maat muuttuivat eksoottisemmiksi: Unkari, Tšekki, Georgia, Kreikka, Azerbaidžan, Israel, Japani.


Woltin laajentumisjohtaja Tony Honkanen tuli perjantai-iltana Berliinistä Helsinki-Vantaan lentoasemalle. (KALLE KOPONEN / HS)
LÄHETTINÄ Woltissa aloittaneen Tony Honkasen tarina kuvaa hyvin sitä, miksi startup-yhtiöt voivat kasvaa ja laajentua suuryrityksiä ketterämmin maasta ja kaupungista toiseen.

Honkanen on kiertänyt viimeiset viisi vuotta rakentamassa Woltin operaatioita maasta toiseen. Ensin Tukholmassa, sitten Kööpenhaminassa ja Riiassa.

Wolt osti alkuaikoina maailman eri maista Excel-tietokannat, joista löytyivät kunkin maan väkiluvut, asukastiheys, kansantuote asukasta kohden ja kansalaisten mobiilipenetraatio eli se, kuinka paljon asukkailla on mobiililiittymiä käytössään.

Niistä valittiin 12 Woltille sopivaa maata, joissa kilpailu oli vähäistä.

HONKASEN mukaan uusien kaupunkien valloittaminen on ollut usein vaikeaa, kunnes oikeat paikalliset tyypit ovat löytyneet.

”Valko-Venäjällä Minskin kentällä wifi ei toiminut, mobiilidata meni heti kiinni ja täyteen, kun puhelimen avasi, eikä hotellia löytynyt”, Honkanen kertoo.

Georgiassa Honkanen vietti kolme kuukautta. Sieltä matka jatkui ensin puoleksi vuodeksi Ateenaan ja seuraavaksi puoleksi vuodeksi Azerbaidzanin Bakuun, jossa hän teki markkinatutkimuksia Jordaniasta, Libanonista ja Armeniasta.

”Armeniassa vietin lentokentällä tunnin kuulustelukopissa, kun passissa oli Azerbaidzanin leima. En ollut tajunnut, että maat ovat käytännössä sodassa keskenään.”

Kazakstanin ja Saksan käynnistämisen jälkeen Honkanen, 28, johtaa nykyisin Woltin globaalia laajentumistiimiä Berliinistä käsin.

”Olen täällä väliaikaisena maajohtajana, kunnes löydämme paikallisen vetäjän.”

Parisuhdetta hänellä ei ole.

”Sitoutumiset ei ihan sovi tähän”, Honkanen sanoo.





1. Näkymä Woltin Tel Avivin toimiston ikkunasta 2018. 2. Israelin toimisto lanseerauksen aikaan vuonna 2018. 3. Vuonna 2019 Israelin toimiston väki juhli palkintoa Woltin vuosigaalassa Wolt Onessa. 4. Wolt-kuljettajat odottavat annoksia ravintolan ulkopuolella huhtikuussa 2020. (KUVAT: WOLT)
ISRAELISSA Woltin maajohtajana on nykyään Imri Galai.

Ennen Woltia hän johti Tel Avivissa viiden hengen tiimiä, joka oli työskennellyt kaupunkipyöriä välittävässä yhtiössä. Se oli kuitenkin yllättäen lopettanut toimintansa.

Myös brittiläinen ruokaa välittävä Deliveroo oli kiinnostunut Galain tiimistä. Se oli lennättänyt Galain business-luokassa Lontooseen. Perillä Deliveroon uudessa pääkonttorissa oli sisällä koripallokenttäkin, Galai muistelee.

Helsinkiin Woltin toimistolle hän matkusti economy-luokassa, eikä alku vaikuttanut lupaavalta.

”Toimisto oli tosi vanha, rakennuksessa oli asuntojakin, eikä kukaan tullut avaamaan, kun soitin ovikelloa. Mitä helvettiä minä täällä teen, ajattelin.”

Keskustelut tuotetiimin ja Miki Kuusen kanssa kuitenkin vakuuttivat Galain.

Kolme kuukautta myöhemmin toiminta oli käynnistetty Tel Avivissa, joka on nyt monella mittarilla Woltin merkittävin kaupunki.

Wolt toimii Israelissa nyt jo parissa kymmenessä kaupungissa, ja yksin asiakaspalvelussa on töissä yli 200 työntekijää.

WOLTIN liikeidea perustuu siihen, että ravintolat maksavat sille 20–30 prosentin palkkion kuljetettaviksi myydyistä annoksista. Kuluttajalle hinta on sama kuin ravintolassa, paitsi että hän maksaa tilauksestaan myös kuljetusmaksun.

Miksi ravintola olisi valmis antamaan näin suuren osan tuloistaan ruuankuljetusyhtiölle?

Wolt tapaa houkutella ravintoloitsijoita palveluunsa pizzaesimerkillä.

Kymmenen euron pizzasta raaka-aineisiin menee kolme euroa, vuokriin ja kiinteisiin kuluihin toiset kolme euroa ja henkilöstökuluihin niinikään kolme euroa.

”Näin katetta jäisi yksi euro pizzaa kohden”, Juhani Mykkänen selittää.








Näin Wolt selittää pizzan kustannukset ja ravintolan katteen eli voiton ravintoloitsijalle.


RAAKA-AINEET


TYÖVOIMA


VUOKRAT
JA MUUT
KIINTEÄT KULUT


RAVINTOLAN KATE
ELI VOITTO
YHDESTÄ PITSASTA

Woltin lupaus ravintolalle on, että kiinteät kulut eivät juuri kasva, kun pitkälti sama henkilökunta tekee samoilla kiinteillä kustannuksilla lisää annoksia. Pizzaesimerkissä raaka-aineiden kustannus on yhä kolme euroa, ja kun Woltilta saadaan lisämyyntiä seitsemän euroa, katetta jää Woltin palkkion jälkeen neljä euroa.







Wolt mainostaa, että sen kautta saadun lisämyynnin kustannukset kohdistuvat lähinnä raaka-aineisiin.


RAAKA-AINEET


WOLTIN KOMISSIO
ELI PALKKIO


RAVINTOLAN KATE
ELI VOITTO

Wolt-ravintola myy keskimäärin Suomessa Woltin kautta yli 100 000 eurolla vuodessa. He saavat ikään kuin yhden ylimääräisen päivän edestä myyntiä viikossa”, Mykkänen selittää.

Niitä ravintoloita, jotka eivät saa paljoa tilauksia, Wolt ei edes halua asiakkaikseen.

”Ravintola voi irtisanoa sopimuksen koska tahansa”, Mykkänen sanoo.

WOLTIN PYYTÄMÄ 20–30 prosentin siivu on kuitenkin yksi Woltin liikeidean heikoista kohdista.

Suuret ravintolaketjut tinkivät Woltin osuutta pienemmäksi, ja esimerkiksi kuljettajien tuomat McDonald’sin hampurilaiset Wolt toimittaa koteihin useimmiten todennäköisesti tappiolla.

Ne ovat mukana tarjonnassa vain palvelun laajuuden ja imagon vuoksi. Samasta syystä, imagon takia, supermarkettien kalatiskeiltä löytyy ostereita ja tuoreita hummereita.

Aasiassa, missä ruokakuljetukset ovat monessa maassa jo arkipäivää, välitysyhtiöiden komissiokatteet ovat laskeneet tiukassa kilpailussa jo yksinumeroisiksi.

Mutta harvaan asutuilla seuduilla, joilla kilpailu on vähäistä, ruuankuljetusyhtiöiden hinnoitteluvoima on suurempi, eikä kilpailu vielä paina hintoja. Siksi Wolt menestyy Joensuussa, Hämeenlinnassa ja Hyvinkäällä.

SUOMESSA Wolt hallitsee noin 90 prosenttia ruuankuljetusmarkkinoista NoHon ravintoloiden osalta, kertoo NoHo Partners -pörssiyhtiön toimitusjohtaja Aku Vikström."

NoHolla on Pohjoismaissa noin 250 ravintolaa.

”Tanskassa maksamme kuljetuksista 15 prosentin komission, mutta Suomessa se on merkittävästi korkeampi”, Vikström kuvaa Woltin hinnoitteluvoimaa.

Vikström sanoo suhtautuvansa kotiin kuljetettuun ravintolaruokaan myönteisesti niin kauan, kun sillä pystytään siirtämään ruokaostoksia päivittäistavarakaupoista ravintoloihin.

”Mutta kotiinkuljetus on kestämätöntä, jos se korvaa ravintoloissa tapahtuvan myynnin. Katteet ovat niin matalat.”

Asiakas olisi hyvä saada ravintolaan myös siksi, että ravintolassa asiakas tulee usein ostaneeksi aiottua enemmän.


NoHo Partnersin toimitusjohtaja Aku Vikström ravintola Teatterissa syyskuussa 2020. (ANTTI YRJÖNEN / HS)

Kotipizzan toimitusjohtaja Tommi Tervanen. (SEPPO SOLMELA)
NORJALAISEN Orklan omistama noin 300 ravintolan Kotipizza-ketju on lähtenyt Woltista ja rakentanut omat kotiinkuljetuspalvelut.

”Kotipizza rakennettiin soita, tilaa, nouda ja nauti -periaatteelle”, toimitusjohtaja Tommi Tervanen sanoo.

Kun kotiin viemisen osuus myynnistä kasvoi, Kotipizza teki alkuun yhteistyötä Pizza Onlinen eli nykyisen Foodoran kanssa. Ja Woltin.

”Mutta asiakasdata on se kaikkein arvokkain asia. Ja Woltin ja Foodoran hinnoittelurakenne on kestämätön”, Tervanen sanoo.

”Emme halua saattaa yrittäjiämme tällaiseen [ruokalähettiyhtiöiden] liekaan.”

Kotipizzassa laskettiin, että yhtiölle tuli halvemmaksi ostaa omat lämpölaukut ja asentaa autoihin erityiset ”kuumaboksit”. Nyt Kotipizzalla on 150 autoa, ja vuonna 2023 niitä on arviolta 300, Tervanen kertoo.

Suurin osa Woltin 30 prosentin siivusta menee tyypillisesti kuljettajille, Miki Kuusi kertoo.

Tilaajien 3,90 euron kuljetusmaksulla saadaan katettua vain osa kuljetuskustannuksista, pitkän matkan lisistä ja Suomessa keskimäärin 13–15 euron tuntipalkkioista. Kuusen mukaan kuljettajat saavat noin 4–12 euroa yhdestä toimituksesta.

Alalla arvioidaan yleisesti, että asiakkaalta Woltin kaltaisille ruokalähettiyhtiöille tulevasta rahasta 90–97 prosenttia päätyy ravintoloille ja kuljettajille.

–

WOLT ON vielä kärpässarjaa, jos sitä vertaa esimerkiksi yhdeksän vuotta vanhaan berliiniläiseen ”startupiin” Delivery Heroon.

Suomessa yhtiö toimii Foodora-nimellä. Se on yksi maailman suurimmista ruuankuljetusyhtiöistä.

Pörssiin listattu Delivery Hero on nyt 19 miljardin euron arvoinen yhtiö. Se ei ole koskaan tuottanut voittoa. Se on laajentunut lähinnä muita yhtiöitä ostamalla.

Sijoittajia toiminta on kuitenkin vakuuttanut sen verran, että yhtiöllä on nytkin kassassaan runsaat neljä miljardia euroa tulevia ostoksia varten.

”Ala keskittyy ja tulee yrityskauppoja, mutta myös uusia yrityksiä”, sanoo Delivery Heron Euroopan liiketoimien johtaja Tuomas Hurmerinta.

Hurmerinta on työskennellyt Delivery Herossa yli viisi vuotta eri tehtävissä. Hän ei halua kommentoida sitä, onko Delivery Hero yrittänyt ostaa Woltinkin.

Hänestä olennaisempaa on tajuta, että ruuankuljetusyhtiöt ovat muuttumassa kauppakassien ja tavaroiden kotiinkuljettajiksi.


Tuomas Hurmerinta Delivery Heron pääkonttorin edessä Berliinissä. (TOMMI AITTALA)
DELIVERY HEROLLA on vuoden loppuun mennessä eri puolilla maailmaa 400 varastoa keskeisillä paikoilla, joista asiakkaille voidaan toimittaa jopa vartissa ruokaa, tavaroita, lääkkeitä ja kukkia kotiin tai työpaikalle.

”Se, joka toimittaa kauppakassit nopeasti ja halvalla, on voittaja”, Hurmerinta sanoo.

Vasta nyt ruuankuljetustoimiala on kasvanut siihen mittaluokkaan, että teknologiajätit Amazon ja Google alkavat kiinnostua siitä, Hurmerinta arvioi.

Amazonin kaltaiset kauppajätit tarvitsevat nopeaa kotiinkuljetusta ja tiivistä lähettiarmeijaa tavaroiden viimeisen kilometrin kuljetusta varten.

Silloin ruuankuljetusyhtiöiden varastot ja kuljettajat voivat muodostua tärkeiksi yhteistyökumppaneiksi.

Tai ostokohteiksi.


Woltilla on kaksi varastokauppaa Helsingissä, Jätkäsaaressa ja Kalasatamassa. Tämä Kalasataman Wolt Market avattiin äskettäin. (JUHANI NIIRANEN / HS)

Ville Kirves pakkasi perjantaina tavaroita Woltin varastomyymälässä Jätkäsaaressa. (KIMMO PENTTINEN)
WOLTIN KALTAISTEN yhtiöiden taival voi tyssätä myös poliittisiin ongelmiin.

Esimerkiksi tunnettu osakkeiden lyhyeksi myyjä eli ”shorttaaja” Jim Chanos kertoi äskettäin Financial Timesissa lyövänsä osakekaupoillaan vetoa sen puolesta, että Uberin ja muiden vastaavien alustayhtiöiden liiketoimintamalli luhistuu, koska yhteiskunnat eivät länsimaissa tule sallimaan pätkätöiden yleistymistä.

Myös alan yhtiöiden valtavat tappiot askarruttavat.

Esimerkiksi Uber kertoi toisen vuosineljänneksen tulosjulkistuksessaan tehneensä 2,2 miljardin dollarin (noin 1,9 miljardin euron) liikevaihdolla tappiota 1,8 miljardia dollaria (noin 1,5 miljardia euroa). Siitä iloittiin, koska vuotta aiemmin toisen neljänneksen tappio oli peräti 5,2 miljardia dollaria (4,4 miljardia euroa).

Elokuussa uutisoitiin, että oikeus oli Kaliforniassa päättänyt, että Uberin ja Lyftin kuskeja täytyy kohdella työntekijöinä eikä yrittäjinä.

Kuljettajille halutaan nykyistä paremmat työehdot.

Woltissa lähettien aseman parantaminen on tärkeä tavoite, Juhani Mykkänen vakuuttaa. Yksi hänen päätehtävistään on työskennellä asian eteen.

Mykkäsen mukaan Wolt voi toimia minkä tahansa lainsäädännön rajoissa, kunhan säännöt ovat kaikille samat.

Hän käy läpi kuljettajatyön hyviä puolia: Työt sopivat hyvin kielitaidottomille tai työuraansa aloitteleville. Töitä voi myös tehdä silloin, kun haluaa, eri tavalla kuin vaikkapa kahvilan työntekijänä tai kaupan kassana.

Työajat tosin keskittyvät lounas- ja illallisaikoihin ja viikonloppuihin.

Delivery Heron Hurmerinta on samoilla linjoilla: kuljettajia ja yrityksiä on hyvä kuulla, jotta työehdot ja lait saadaan nykyaikaisia tarpeita vastaaviksi. Mutta kuljetusbisneksen olemassaoloa järisyttävää uhkaa ei kuljettajien työehdoista Hurmerinnan mielestä synny.

LOPULTA KYSE on Woltin ja muiden niin sanottujen alustatalousyritysten ydinongelmasta.

Millaisilla ehdoilla matalapalkkaväkeä on mahdollista työllistää? Miten ihmisiä matalapalkkatöissä kohdellaan? Miten heidän minimiturvansa ja esimerkiksi terveydenhuoltonsa järjestetään?

Ilmiötä kutsutaan uberisaatioksi. Siinä perinteiset työsuhteet korvataan yksinyrittäjien työllä. Samalla joukko yrityksen riskejä pyritään siirtämään yksinyrittäjän vastuulle.

LUE LISÄÄ: Ovatko mobiilisovelluksen välityksellä internetissä toimivat Wolt- ja Uber-kuskit yrittäjiä vai työntekijöitä

Yhteiskunnalla on kiire ratkaista, miten uudenlaiseen työhön pitäisi suhtautua. Missä vaiheessa yritystoiminta muuttuu arvonlisäverovelvolliseksi ja miten työtätekevien oikeuksista pidetään huolta?

Halutaanko luoda työtä huonommilla ehdoilla mahdollisimman monelle vai paremmilla ehdoilla harvemmille?

WOLTIA ON yritetty ostaa jo monta kertaa. Jokaisella rahoituskierroksella yhtiöstä on tarjottu uuden osakeannin aikana toteutunutta arvostustasoa selvästi kovempaa hintaa, jos yhtiö olisi suostuttu myymään.

Se ei kuitenkaan kuulu perustajien tai alusta asti mukana olleiden sijoittajien suunnitelmiin.

”Euroopassa on liian vähän teknologiayhtiöitä, jotka pyrkivät riittävän isoiksi”, Miki Kuusi perustelee.

Mutta koska sijoittajat kuitenkin haluavat rahastaa ainakin osan sijoituksistaan, Woltin tavoite on listautua pörssiin parin vuoden sisällä, Kuusi kertoo.

Se on uutinen.

WOLT välittää nykyään ruokaa eri puolilla maailmaa jo yli miljardilla eurolla vuodessa.

Tavoite on, että viiden vuoden päästä välitetyn ruuan arvo on vuosittain kymmenen miljardia euroa, Kuusi sanoo.

Se olisi samaa luokkaa kuin Keskon liikevaihto.

Oikaisu sunnuntaina 4.10. kello 11.20: Laajentumismaista Ukraina vaihdettu Unkariksi. Lähettien 13–15 euron ”tuntipalkoista” puhuttaessa sana on muutettu tuntipalkkioiksi, koska kyse tuntipalkkioista yrittäjille.

Oikaisu maanantaina 5.10. kello 13.05: Miki Kuusen kerrottiin olleen Aaltoes-opiskelijayhdistyksen toimitusjohtaja, mutta hän oli puheenjohtaja. NoHon toimitusjohtaja Aku Vikströmin lausuntoa Woltin ja Foodoran markkinaosuuksista on tarkennettu niin, että hänen näkemyksensä koski Woltin kuljetuspalvelujen osuutta NoHon ravintoloissa Suomessa, ei koko Suomen markkinatilannetta. HS-tietojen mukaan Wolt ja Foodora ovat jotakuinkin yhtä suuria Suomessa.