HS-analyysi: Suomi hakee tehokasta hävittäjää mahdollisimman halvalla – asiantuntija listaa viiden ehdokkaan edut ja ongelmat
Moni seikka jää yleisöltä pimentoon Suomen todennäköisesti kalleimmassa puolustusinvestoinnissa koskaan. Asiantuntija listaa ehdokkaiden plussat ja miinukset.
Tilaajille

Nämä viisi hävittäjää kuvattiin mediapäivinä Pirkkalassa tammi–helmikuussa. Vasemmalta ylhäältä myötäpäivään: F-35, Rafale, Gripen, Typhoon ja keskellä Super Hornet. (KUVA: REIJO HIETANEN)
Jukka Harju HS
Julkaistu: 20.2. 17:57


HÄVITTÄJÄEHDOKKAAT on nyt Pirkkalassa nähty. Mikä niistä on Suomen seuraava hävittäjä?

Sitä on ulkopuolisen täysin mahdotonta sanoa. Mielipiteitä ja arvioita voi esittää, mutta täyttä varmuutta ei kenelläkään vielä voi olla.

Tähän on monia syitä. Ensinnäkään yleisö ei saa tietää, millaisen tarjouksen valmistajat tekevät eli kuinka monta konetta ja mihin hintaan on luvassa. Määrät voivat vaihdella paljonkin, kun valmistajat kovassa kilpailussa pelkäävät toisiaan ja lyövät kovinta tarjousta tiskiin. Suomen miljardihanke ei ole maailman mittakaavassakaan mikään nappikauppa, sen pystyi aistimaan myös Pirkkalan mediapäivissä.

Suomi ei ole ostamassa 64 Hornetin tilalle 64:ää uutta konetta, vaan korvaamassa niiden suorituskykyä. Pelin henki on seuraava: mahdollisimman paljon suorituskykyä mahdollisimman halvalla. Hintalappu on korkeintaan kymmenen miljardia euroa, ja siihen pitää saada jo kaikki mahdollinen infrastruktuuri ja koulutus mukaan.

Täysin kysymysmerkki on sekin, millaista aseistusta ja mihin hintaan mukaan tarjotaan.

TOISEKSEEN yleisö ei tiedä, millaisia Ilmavoimien testit ovat ja mitä niissä painotetaan. Olivat ne millaisia vain, ainakin Ilmavoimat saa nyt kaupan päällisinä valtavan määrän tietoa siitä, millaisia maailman parhaat tarjolla olevat länsihävittäjät nykyään ovat.

Yhden asiantuntijan mukaan HX Challenge onkin täysin poikkeuksellinen tapa selvittää koneiden paremmuus. Vastaavaa ei ole tehty missään muussa maassa. Kun kaikki käydään tiheällä kammalla läpi, virheostoksen riski vähenee.

Ensi vuoden loppupuolella Puolustusvoimat esittää poliitikoille ostoslistan, jossa on vain yksi merkki ja malli. Mutta mitä jos sen jälkeen kuvaan tulee vielä mukaan politiikka, jossa katsotaan jollakin erityisellä tavalla länsinaapuriin, Eurooppaan tai Yhdysvaltoihin? Ei ole helppo veikata tulevaa hävittäjää.

Pirkkalan testiviikkojen aikana on joka tapauksessa ollut nähtävissä, että ainakin muutama kone kiinnostaa selvästi enemmän.

F-35A kiinnosti mediaa ja yleisöä, sillä se on ainoa niin sanotun viidennen sukupolven laite, mutta samalla kallis käyttää. Ruotsalaisten Saab Gripen houkutteli, koska se vaikuttaa päinvastaiselta. Super Hornet puolestaan saattaisi ainakin lähivuodet olla hyvinkin toimiva ratkaisu. Myös sen Growler-version väitetty kyky ”pimentää” kokonaisia taistelualueita on hämmästyttänyt suomalaisia.

Palettia sekoittaa Growlerin tyyppisen erikoisominaisuuden lisäksi myös Saabin tarjous Global Eye -valvontakoneesta, jolla näkee kaukaa ja tarkasti kohteita maassa ja ilmassa. Mutta sitooko sellainen ison määrän hävittäjiä suojaamaan sitä kriisitilanteessa, ellei sitä lennetä Ruotsin puolella?

Jos taas katsoo yksinkertaisesti sitä, mitä muut eurooppalaiset maat ovat vastaavassa tilanteessa tehneet, niin F-35 nousee selvästi esiin. Siitä on tulossa niiden maiden valinta, joilla ei ole omaa hävittäjäteollisuutta.

YKSI Suomen parhaiten hävittäjävalinnasta perillä oleva siviiliasiantuntija on Siivet-lehden ilmailutoimittaja Pentti Perttula. Hän kirjoitti aiheesta vastikään kirjan Paras hävittäjä Suomelle (Docendo 2018).

Typhoon

Kaksipaikkainen versio Eurofighter Typhoonista Pirkkalassa. Kone kuuluu Royal Air Forcelle. (KUVA: REIJO HIETANEN)
Perttulan luonnehdinta: ”Sitä on myyty yhdeksään maahan, ja niitä on käytössä noin 550. Sen vahvuuksia ovat erittäin tehokas moottori, eli se voi kantaa suuren asekuorman, ja loistava kypäränäyttö, joka toimii värillisenä pimeässäkin. Asevalikoimasta on tulossa hyvä. Heikkous on lentorangan eli rakenteen kestävyys. Lentoranka ei vielä ole Suomen ilmavoimien edellyttämällä tasolla, mutta tässä on tapahtunut edistystä. Koneen käyttökustannukset ovat tunnetusti isot, mutta niitä jo ajetaan Britanniassa alas. Tutkan kehitys on vielä kesken.”


Lue HS:n juttu: ”Luftwaffen selkärankana” toimivaa Eurofighteria kehumaan tuotiin neljän maan suurlähettiläät

Rafale

Dassault Rafale -monitoimihävittäjä Pirkkalassa. (KUVA: REIJO HIETANEN)
Perttulan luonnehdinta: ”Myyty neljään maahan, ja noin 280 on tulossa käyttöön. Kone on erittäin vahva, mitä tukialuskäyttö edellyttää. Se kantaa enemmän kuormaa kuin muut ehdokkaat, minkä lisäksi siinä on erinomainen omasuojajärjestelmä. Se lensi Libyan sodassa vuonna 2011 jo ennen kuin amerikkalaiset tuhosivat Libyan ilmatorjunnan. Ongelma ovat kalliit varaosat, koska valmistusmäärä jää pieneksi, sekä hiukan hankala ohjaamo.”


Lue HS:n juttu: Ranskalainen tuulenpuuska pystyy kantamaan jopa ydinasetta, Suomelle sitä myytiin Kalevalan säkein

Gripen E/F

Saab Gripen E Pirkkalan kentän mediatilaisuudessa. Saab päästi median kiertämään myös koneen ympäri toisin kuin aiemmissa tilaisuuksissa. (KUVA: REIJO HIETANEN)
Perttulan luonnehdinta: ”Käyttöönotto Ruotsissa on vuonna 2023. Konetta on myyty myös Brasiliaan. Suunniteltu alun perin maantietukikohtakäyttöön, kun Ruotsissakin se järjestelmä vielä oli. E- ja F-tyypeissä on aiempia malleja parempi sensorikyky, suurempi asekuorma ja alemmat käyttökulut.

Tilausmäärä jää alle sadan koneen, mikä voi myöhemmin johtaa ongelmiin varaosien saatavuuden kanssa. Pienestä koosta on tiettyä etua, on pieni kulutus ja lyhyt kiitotievaatimus. Huonoa on se, että kehitys on yhä kesken ja kuormauskyky on pieni. Miten kauan Gripeniä ylipäänsä valmistetaan?”


Lue HS:n juttu: Ruotsin Gripen tarjoaa Suomelle alemallia, jota ei ole koeteltu taisteluissa

F-35A

F-35 Lightning II Pirkkalassa, Satakunnan lennoston tukikohdassa mediatilaisuudessa. (KUVA: REIJO HIETANEN)


Perttulan luonnehdinta: ”Myyty jo kolmeentoista maahan. Suurin arvioitu konemäärä on valtava, noin 2 400. Vahvuuksia on häiveominaisuus, varsinkin jos siihen lisätään vielä elektronisen sodankäynnin kyky. Siinä on silloin kone, jota ei enää havaita millään tutkilla.

Varaosahinnat pysyvät kohtuullisena suuren valmistusmäärän vuoksi, joskin niiden toimitukset ovat tökkineet. Suuri moottori kuluttaa valtavasti, mikä vaikuttaa käyttökuluihin. Infravaatimukset voivat olla kalliit, mutta kone itsessään on edullinen, vaikka moni sanoo muuta. Suomi voi saada edullisen diilin, mutta haistan käyttökuluongelmaa.”


Lue HS:n juttu: USA:n F-35 on ilmojen Ferrari ja maailman kallein ase

Super Hornet

Super Hornet ei äkkiseltään erotu paljon tavallisesta Hornetista, mutta on muun muassa hieman isompi. (KUVA: REIJO HIETANEN)
Perttulan luonnehdinta: ”Hornetin kehitysversiota on myyty kolmeen maahan, ja niitä valmistetaan yli 900. Sen Growler-version häirintäkyky on todella vaikuttava, se pimentää viestiliikenteen, tutkat, kaiken. Minulle sanottiin, että kun sillä lennetään, vastustaja ei tiedä edes, että häirintä on päällä ja koneita tulossa.

Käyttökulut ovat pienemmät kuin Hornetin, ja siinä on korjattu moni Hornetin perusvika. Suomessa on varmaan jo nyt sellaisia lentäjiä, jotka voivat sillä lentää. Mutta kone on iso, tarvitseeko se lisärakentamista? Teho-painosuhde on heikko. Isoin ongelma on jatkokehitys: miten kauan sillä lennetään, jos tuotantolinjat suljetaan 30-luvulla?”


Lue HS:n juttu: Super Hornet on kuin steroideja napsinut nyky-Hornetimme isoveli

PERTTULALTA kysytään päivittäin, mikä on hänen suosikkinsa. Vastaus on vuosien varrella muuttunut.

”Aikanaan jo ennen kilpailun alkua se oli F-35, vaikka siinä oli silloin vielä enemmän ongelmia kuin nyt. Sittemmin suosikit ovat vaihtuneet. Mitä enemmän kuulen, sitä vaikeammaksi menee. Enää pariin vuoteen minulla ei ole ollut minkäänlaista suosikkia”, hän sanoo.

”Ilmavoimat tietää, mitä se tarvitsee. Se tieto, mikä meille ulos tulee, on niin varovaista, että oikeasti järkevää ratkaisua ei voi arvata oikein. Kun katsoo vaikka somea, niin ne, jotka tietävät asiasta vähiten, kertovat myös varmimmat mielipiteet.”

Jääkin tyhmä kysymys, jolle on yksinkertainen vastaus. Miksi ei noukita kahta kirsikkaa kerralla? Otetaan vaikka Growlerit ja Gripenit, onhan niissä samat moottoritkin, tai Growlerit ja F-35:t? Tai Rafale ja Typhoon -duo?

Ei taida onnistua. Kahden eri konetyypin samanaikainen operointi tarkoittaisi kahta kaikkea, niin koulutusta kuin huoltoa. Se vasta kallista olisi.