Ajatuksiani Ukrainan tilanteesta 25.4.

Sota jatkuu. Haluan aina mainita tässä alussa tämän, koska uutiset keskittyvät aina enemmän uusiin kehityskulkuihin. Sota Ukrainassa on itse asiassa jatkunut jo kahdeksan vuotta. Reilu kaksi vuotta sitten se vain muuttui toisenlaiseksi. Se toisenlaisuus oli sitä luokkaa, että länsi sai reagoitua siihen vihdoin kunnolla. Mutta edelleen ukrainalaiset taistelevat ja kuolevat, koska Venäjä katsoo Ukrainan kuuluvan itselleen.

Joka päivä pienenevät Venäjän mahdollisuudet saavuttaa merkittäviä tuloksia hyökkäyksessään Itä-Ukrainassa. Se on viime päivinä yrittänyt häiritä Ukrainan huoltolinjoja mm pommittamalla rautateitä. Ukrainaan virtaa jatkuvasti kalustoa lännestä ja esimerkiksi Yhdysvalloista tulevat tykit lienevät jo ainakin melkein tositoimissa. Hyökkääjän ja puolustajan voimasuhteet ovat jatkuvasti muuttumassa epäedullisemmiksi hyökkääjälle.

Transnistriasta raportoitiin hyökkäyksestä alueen turvallisuuspalvelun rakennukseen. Siitä, oliko hyökkäys aito vai lavastus, on täysin mahdoton sanoa. Samaan aikaan Putin syytti länttä salamurhaajajoukon lähettämisestä tappamaan eräs hänen pääpropagandisteistaan televisiossa. Tämä on huolestuttavaa lähinnä siinä mielessä, että onko kyseessä lännen uhan väitteen viemisestä hyvin konkreettiselle tasolle. Nato ja USA ovat vihollisia puheissa, mutta jos niiden väitetään uhkaavan venäläisten henkeä heidän kotimaassaan, niin eskaloitumisesta retoriikan tasolla on kyse. Sellainen taas on usein pohjustusta tekojen eskaloimiselle.

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov väläytteli puheissaan kolmannen maailmansodan syttymistä. Itse tulkitsen tämän Kremlin yritykseksi padota apua Ukrainalle ja kenties nostaa lisäpakotteiden kynnystä. Se kertoo myös ymmärryksestä, että Venäjä on kärsinyt tappion sodassa Ukrainassa. Ennen 24.2. pidettiin Venäjän asevoimia toimivana ja tehokkaana voimana, joka voi poliittisen johdon häikäilemättömyyden myötä uhata uskottavasti länttä. Ei Venäjä edelleenkään ole niin heikko kuin jotkut uskovat ja toivovat, mutta sen uhkaavuus on kuitenkin pienentynyt. Siksi pitää tarttua siihen asiaan, joka on näemmä se ainoa asia, joka tekee Venäjästä suurvallan eli ydinaseisiin.

Eilinen huomioni siitä, ettei Putin olisi osallistunut pääsiäisyön jumalanpalvelukseen, saattaa hyvinkin olla väärä. Sieltä välitetyn videon perusteella olivat useammat asiantuntijat tehneet päätelmän videon väärentämisestä. Näin ei siis ilmeisesti kuitenkaan ollut.

Tämä tapaus, mukaan lukien oma halukkuuteni välittää havaintoa, kertoo useammasta asiasta. Ensinnäkin tietotyhjiö haluaa täyttyä, tässä tapauksessa tietoa kaivataan Putinin terveydentilasta. Toisekseen olemme alttiimpia uskomaan tietoa, joka vastaa aiempia käsityksiämme tai joka on muuten mieleistä. Tätä kognitiivista virhettä nimitetään vahvistusharhaksi. Hyljimme käsitystemme vastaisia tietoja ja huomaamme sekä halukkaasti omaksumme käsitystemme mukaisia asioita.

Tämä voi ääritapauksessa johtaa siihen, että ihmisen on maailmankuvaansa suojellakseen kiellettävä tosiasioita ja jollain tavalla nollata niitä, usein niiden esittäjiä mustamaalaamalla. Tästä kaikesta on kysymys esimerkiksi näiden kirjoitusten kommenteissa välillä esiintyvissä vihanpurkauksissa ja harhaisissa väitteissä. Sama asia toistuu valtavassa mittakaavassa Venäjällä, jossa kansa on ainakin toistaiseksi tukenut tai ainakin suvainnut tätä sotaa.