Seksuaali­rikollisten kylä: HS vieraili floridalaisessa mökki­kylässä, jonka asukkaat ovat yhteis­kunnan alinta kastia – miesten nimet, kuvat ja osoitteet ovat verkossa kaikkien nähtävillä
Yksityinen mökkikylä on paikka niille, joilla ei ole muuta paikkaa, minne mennä. ”Syyllisyydentunne on iso. Kyllä minusta tuntuu, että joka mies täällä ajattelee tehneensä jotain, mitä ei voi sovittaa”, sanoo puistoa johtava Doug Baldwin.
Tilaajille
”Syyllisyydentunne on iso. Kyllä minusta tuntuu, että joka mies täällä ajattelee tehneensä jotain, mitä ei voi sovittaa”, sanoo Doug Baldwin, joka johtaa seksuaalirikollisten kansoittamaa mökkikylää.
”Syyllisyydentunne on iso. Kyllä minusta tuntuu, että joka mies täällä ajattelee tehneensä jotain, mitä ei voi sovittaa”, sanoo Doug Baldwin, joka johtaa seksuaalirikollisten kansoittamaa mökkikylää. (KUVA: DERMOT TATLOW)
Saska Saarikoski HS
Julkaistu: 16.12. 2:00 , Päivitetty: 16.12. 8:58

ST. PETERSBURG

MÖKKIKYLÄÄ halkovalla kadulla kävelee kuusikymppinen mies pientä koiraa taluttaen. Miehellä on päässään Yhdysvaltain ilmavoimien lippalakki.

Miehen nimi on George Dadswell. Hän on tuomittu seksuaalirikollinen.

George Dadswell asuu floridalaisessa mökkikylässä monien muiden tuomittujen seksirikollisten kanssa.
George Dadswell asuu floridalaisessa mökkikylässä monien muiden tuomittujen seksirikollisten kanssa. (KUVA: DERMOT TATLOW)

Puiston portilla seisoo kyltti ”Palace Mobile Homes Park”, mutta nimi ei voisi olla kauempana todellisuudesta. Aaltopellistä ja vanerilevyistä kasatuissa hökkeleissä ei ole mitään palatsimaista, eivätkä ne todellakaan ole matkalla minnekään.

Maalit hilseilevät, seinät ovat ruosteen syömät ja talojen pieniä ikkunoita on paikattu muovilla. Kaikki on köyhää ja masentavaa.

Palace Mobile Homes Park sijaitsee St. Petersburgin esikaupunkialueella. Vuonna 2014 tanskalaisohjaaja Lasse Barkfors teki alueesta dokumenttielokuvan nimeltä Pervert Park eli pervopuisto.
Palace Mobile Homes Park sijaitsee St. Petersburgin esikaupunkialueella. Vuonna 2014 tanskalaisohjaaja Lasse Barkfors teki alueesta dokumenttielokuvan nimeltä Pervert Park eli pervopuisto. (KUVA: DERMOT TATLOW)

Dadswell on yksi floridalaisen St. Petersburgin esikaupunkialueella sijaitsevan asuntovaunupuiston 130 asukkaasta. Hänet on tuomittu alaikäisen ahdistelusta kuten täällä useimmat.

YKSITYINEN mökkikylä on paikka niille, joilla ei ole muuta paikkaa, minne mennä.

Yhdysvalloissa vankilasta vapautuneen seksuaalirikollisen täytyy kertoa taustastaan, joten hänen ei ole helppoa saada asuntoa – varsinkaan, kun hän ei saa asua koulun, päiväkodin eikä leikkipuiston lähettyvillä.

Siksi moni päätyy kirjaimellisesti siltojen alle. Täällä heillä on ainakin katto päänsä päällä.

Moni asuntovaunupuiston asukkaista kärsii ehdonalaista tuomiota. Sen merkkinä heillä on jalassa sähköpanta, joka vahtii kantajansa liikkeitä tarkasti.

Panta parahtaa heti, jos Dadswell pissattaa illalla koiraansa liian kaukana kotimökistään.

Yhdysvalloissa on runsaat 850 000 seksuaalirikosrekisteriin merkittyä, joista noin joka kymmenes asuu Floridassa. Rekisteri löytyy jokaisesta osavaltiosta, mutta ne toimivat hyvin eri tavoin.

Palace Mobile Homes Park koostuu aaltopelleistä ja vanerilevyistä kasatuista hökkeleistä.
Palace Mobile Homes Park koostuu aaltopelleistä ja vanerilevyistä kasatuista hökkeleistä. (KUVA: DERMOT TATLOW)

Suuri osa seksuaalirikollisista on syyllistynyt vakaviin tekoihin, mutta rekistereihin voivat päätyä myös keskenään seksiä harjoittavat teinit, seksiviestien lähettäjät tai jopa baari-illan jälkeen seinää vasten pissaavat.

Hyväksytyn seksin rajat ovat muuttuneet nopeasti. Halukkaiden aikuisten välinen seksi on vapautunut, mutta suhtautuminen ei-toivottuun käytökseen ja erityisesti lasten ahdisteluun on jyrkentynyt selvästi.

OLEN sopinut vierailusta etukäteen puistoa johtavan Doug Baldwinin kanssa. Mietin silti, tuleeko haastattelusta mitään, sillä asukkailla on täysi syy vältellä julkisuutta.

Pelkoni osoittautuvat kuitenkin heti kättelyssä turhiksi. Baldwin on iso ja rauhallinen mies, jolla tuntuu olevan suuri tarve päästä puhumaan.

Doug Baldwin.
Doug Baldwin. (KUVA: DERMOT TATLOW)

”Seksi on Amerikassa vielä vaikeampi aihe kuin politiikka tai uskonto. Ihmiset eivät tiedä siitä paljon eivätkä usein haluakaan tietää. Siksi heitä on helppo manipuloida. Aina, kun poliitikko vaatii kovempia rangaistuksia seksuaalirikollisille, hän pääsee sankariksi.”

”Amerikassa suhtaudutaan nykyään hysteerisesti pedofiileihin, joiden kuvitellaan vaanivan joka nurkan takana. Lapsia varoitetaan liikkumasta yksin tai menemästä lähelle naapuriaan.”

Huomaa, että Baldwin on puhunut aiheesta aiemminkin. Vuonna 2014 tanskalaisohjaaja Lasse Barkfors teki alueesta dokumenttielokuvan nimeltä Pervert Park eli pervopuisto.

Baldwin ei ole loukkaantunut tanskalaisdokumentista eikä edes sen nimestä. Elokuvantekijät kuuntelivat puiston asukkaita kuin ihmisolentoja. Näille ihmisille sekin on jo paljon.

BALDWIN myöntää, että jotkut alueen asukkaista ovat tehneet todella pahoja asioita, joten hän pitää seksuaalirikollisten rekisteröintiä ja valvontaa välttämättömänä.

”Mutta jotkut ovat esimerkiksi katselleet lapsipornoa verkossa”, Baldwin sanoo.

Baldwin myöntää, että lapsipornon katsominen on rikos, mutta ei pidä sitä yhtä vakavana kuin suoraa hyväksikäyttöä, koska lapsipornossa ei ole hänen mukaansa ”suoranaista uhria”. Se kuulostaa vähän selittelyltä, koska onhan kuvaruudun toisella puolella näkyvä lapsi aina uhri.

Baldwinin mukaan poliisit voivat osaltaan yllyttää ihmisiä jatkamaan rikollista toimintaa. Jos poliisi huomaa jonkun katselevan lapsipornoa, viranomainen voi esiintyä verkossa alaikäisenä ja ehdottaa treffejä.

Seksuaalirikollisten jahtaaminen on joillekin myös viihdettä. Amerikkalaisessa tositelevisio-ohjelmassa ”Catch the Predator” kamerat seurasivat, kun ihmiselle asetettiin ansa ja tämä lyötiin rautoihin.

Seksuaalirikolliset ovat niin halveksittuja, että kun floridalaiset äänestivät marraskuussa äänioikeuden palauttamisesta entisille vangeille, aloite rajasi ulos kaksi ryhmää: murhaajat ja seksirikolliset.

KUN seksuaalirikokseen syyllistynyt näkee takanaan poliisin sinisen ja punaisen valon, hänen entinen elämänsä on ohi.

Doug Baldwinille se tapahtui vuonna 2004. Hän oli silloin 56-vuotias mies, jolla oli perhe, talo ja hyvä työpaikka.

Baldwin avaa tietokoneelta julkisen seksirikollisten rekisterin. Ruudulle ilmestyy hänen punakka pidätyskuvansa ja rikosnimikkeensä: Baldwin on pitänyt hallussaan lapsipornoa ja yrittänyt ostaa seksiä alaikäiseltä.

Doug Baldwin näyttää pidätyskuvaansa.
Doug Baldwin näyttää pidätyskuvaansa. (KUVA: DERMOT TATLOW)

Baldwin näyttää viranomaisten kartan, jolta voi tarkistaa, missä seksuaalirikoksista tuomitut asuvat. Suurin osa taloista näkyy kartalla sinisinä, mutta vakavampiin tai toistuviin rikoksiin syyllistyneiden talot punaisina. Näitä punaisia kutsutaan Yhdysvalloissa ”seksuaalisiksi saalistajiksi”.

BALDWIN kertoo, ettei uskaltanut kertoa vankilassa muille vangeille, mistä hänet oli tuomittu. ”Väitin kirjoittaneeni väärennettyjä sekkejä”, mies sanoo.

Vankila-aikaa seurasi viiden vuoden ehdonalainen panta jalassa. Hän on iloinen siitä, etteivät välit perheeseen ole kokonaan katkenneet, mutta tietää, ettei entiseen elämään ole paluuta.

”Vähän sama tilanne kuin jos menetät raajan auto-onnettomuudessa. Ei se kasva takaisin, joten sinun pitää vain oppia elämään uudessa tilanteessa.”

Baldwinin mukaan on tärkeää, että ihminen lakkaa syyttämästä uhreja tai olosuhteita ja ottaa vastuun omista teoistaan. Hän sanoo tehneensä sen itse.

”Syyllisyydentunne on iso. Kyllä minusta tuntuu, että joka mies täällä ajattelee tehneensä jotain, mitä ei voi sovittaa.”

EHDONALAISEN tuomionsa aikana seksirikolliset käyvät läpi kahden vuoden pakollisen ryhmäterapian. Terapeutti Robert Parham on juuri lopettanut terapiaistunnon, joten hänellä on 15 minuuttia aikaa ennen uusien asiakkaiden tuloa.

Parhamin mukaan seksuaalirikollisen uusimisriskiä liioitellaan. Hänen mukaansa se riippuu pitkälle diagnoosista.

”Jos diagnoosi on pedofilia, siihen ei ole varsinaista hoitoa, koska se on seksuaalinen suuntautuminen niin kuin homoseksuaalisuus tai heteroseksuaalisuus”, Parham sanoo. ”Näitä ihmisiä pitää vain yrittää auttaa hallitsemaan käyttäytymistään.”

”Onneksi suuri osa asiakkaistani on non-eksklusiivisia pedofiilejä, mikä tarkoittaa, että he kokevat viehtymystä sekä lapsiin että aikuisiin. Silloin voimme ohjata heitä sallitun seksuaalisuuden puolelle.”

Terapeutti muistuttaa, että seksuaalirikolliset ovat usein itsekin seksuaalirikoksen uhreja. Heillä voi olla monenlaisia psyykkisiä vaikeuksia, kuten kaksisuuntainen mielialahäiriö, masennus tai jopa skitsofrenia.

Niiden päälle tulevat vielä tuomiosta aiheutuvat vaikeudet, kuten vankilakokemukset, työttömyys, asunnottomuus ja perheen menettäminen. Viiden viime vuoden aikana neljä Parhamin asiakasta on päätynyt itsemurhaan.

Terapian päättyessä Parham tekee asiakkaille tarjouksen, johon kannattaa tarttua.

”Sanon, että voit tulla minun luokseni milloin vain ilmaiseksi, kun sinulla on hätä. Se tarkoittaa, ettei ihmisellä ole mitään tekosyytä olla hakematta apua.”

KETTUTERRIERI MOE on koko puiston lemmikki. George Dadswell ei liiku minnekään ilman koiraansa, eikä koira poistu koskaan kauas isännästään.

Moni asukas livauttaa Moelle herkkupalan. Siksi koira on aika pulskassa kunnossa. Sen kaulassa on huivi, jossa lukee ”Bad to the Bone”, mikä viittaa sekä George Thorogoodin & Destroyersin tunnettuun lauluun että Moen herkkuruokaan.

Dadswell on asunut puistossa 4,5 vuotta. Hän jakaa pienen mökin kahden muun miehen kanssa. Keittiön lattiassa on reikä, josta näkee ulos.

Tämän alueen omistajan ei tarvitse pitää taloja kunnossa, sillä vuokralaisilla ei ole vaihtoehtoja. Tulijoita olisi enemmän kuin voidaan ottaa.

DADSWELLIN sotilastekstiilit eivät ole turhia koristeita. Hän on lentokoneteknikko, Vietnamin sodan ja Aavikkomyrskyn veteraani.

Vaimonsa hän tapasi Filippiineillä. Avioliitto päättyi traagisesti, kun vaimon työtoveri sieppasi ja murhasi tämän Kaliforniassa vuonna 1993. Dadswell jäi viiden silloin 3–17-vuotiaan lapsen yksinhuoltajaksi.

”En tiedä, miten minun elämäni olisi mennyt, jos sitä ei olisi tapahtunut. Yritän olla miettimättä asiaa, etten vaipuisi masennukseen”, Dadswell sanoo.

Vaimon kuoleman jälkeen Dadswell jatkoi uraansa armeijassa, jossa kohosi ylikersantiksi. Kun nuorinkin lapsi oli lopettanut koulun, Dadswell muutti Floridaan.

Sitten hän jäi kiinni.

Ehdonalaissäännöt kieltävät George Dadswellia olemasta missään tekemisissä alaikäisten kanssa. ”Minulla ei ole oikeutta edes pitää lapsenlastani kädestä.”
Ehdonalaissäännöt kieltävät George Dadswellia olemasta missään tekemisissä alaikäisten kanssa. ”Minulla ei ole oikeutta edes pitää lapsenlastani kädestä.” (KUVA: DERMOT TATLOW)

”Eräs mies käynnisti verkossa keskustelun teini-ikäisen tyttärensä ongelmista. Kun kerroin olevani isä, hän ehdotti, että voisin puhua hänen tyttärensä kanssa. Hän todella osasi painella heikkoja kohtiani.”

Kun Dadswell lähti autolla tapaamiseen, hän näki takanaan poliisiauton siniset ja punaiset valot. ”Isä” olikin isänä esiintynyt poliisi, joka oli virittänyt Dadswellille ansan. Poliisi käyttää usein peiteoperaatioita saadakseen kiinni henkilöitä, joita se epäilee seksirikoksista.

”Poliisit kohtelivat minua kuin paskakasaa”, Dadswell sanoo katkerana. ”Minua pidettiin sellissä ja uhattiin 15 vuoden vankilatuomiolla.”

Lopulta Dadswell tunnusti yrityksen päästä harrastamaan seksiä alaikäisen kanssa ja selvisi viiden vuoden ehdonalaisella tuomiolla, josta on nyt puoli vuotta jäljellä.

Dadswellin pienessä huoneessa on tilaa vain sängylle, koiran makuualustalle ja hyllylle, jossa on perhekuvia.

Miehellä on viisi lasta ja kuusi lastenlasta, mutta ehdonalaissäännöt kieltävät häntä olemasta missään tekemisissä alaikäisten kanssa.

”Minulla ei ole oikeutta edes pitää lapsenlastani kädestä”, Dadswell sanoo.

Dadswellin mukaan elämä puistossa on hiljaista ja tapahtumatonta.

”Välillä grillailemme ja juttelemme arkisista asioista, sunnuntaisin on raamattukoulu.”

Dadswell sanoo kamppailleensa välillä uskonsa kanssa mutta löytäneensä sen viime vuosina uudestaan.

”Kristinuskoon pitäisi kuitenkin kuulua, että ihmisille annetaan toinen mahdollisuus. Seksirikollisille ei anneta.”

”Meihin suhtaudutaan kuin spitaalisiin. Tein rikoksen, kärsin tuomioni. Miksi minua pitää vielä kiusata?”

ILLAN jo hämärtyessä kiertelen vielä hiukan aluetta. Parin asuntovaunun harjalla liehuu Yhdysvaltojen lippu. Doug Baldwin on koristellut pikkuruisen pihamaansa jouluvaloilla.

Baldwinin mukaan asukkaat haluavat vain olla rauhassa. Kaikkein eniten he pelkäävät, että joku hullu ajaa pakettiautonsa portista sisään ja alkaa ampua.

”Toivon, että näitä asioita opitaan joskus tulevaisuudessa katsomaan eri tavalla. Nyt puhutaan vain rangaistuksista, vaikka nämä ihmiset tarvitsisivat apua – siis jo ennen kuin ovat tehneet jotain pahaa.”

George Dadswell on lähtenyt Moe-koiran kanssa vielä viimeiselle pissalenkille ennen kuin hänen ulkonaliikkumiskieltonsa alkaa.

Dadswell yrittää hymyillä. Hänen suussaan ei ole monta hammasta.

”Kyllä tästä selvitään. Eihän tämä ole kuin pieni hikka verrattuna siihen, mitä tapahtui vaimolleni”, Dadswell sanoo ja tekee kädenliikkeen, joka viittaa ympärillä seisoviin hökkeleihin. Tai ehkäpä koko hänen nykyiseen elämäänsä.
George Dadswell ja kettuterrieri Moe.