Jo neljättä päivää, mies hortoili eksyksissä, janoissaan ja nälissään jossain PohjoisSuomen tunturissa. Lähimailla ei näkynyt muuta kuin metsää ja tuntureita. Yökin oli taas painamassa päälle. Äkkiä hän huomasi kaukana tunturin rinteellä suuren puisen rakennuksen ja lähti kulkemaan sitä kohti.
Saavuttuaan huvilan ovelle, mies koputti sitä. Oven tuli avaamaan vanha ja kamalan ruma Lappalais-mies. Kulkija pyysi vanhukselta ruokaa ja leposijaa. Vanhus lupasi yösijan, mutta samalla varoitti kulkijaa kajoamasta hänen tyttäreensä, taikka miestä kohtaisi karmea kolmiosainen Lappalais-kirous. Mies ajatteli, ettei noin vanhalla ja rumalla miehellä voi olla kaunista ja nuorta tytärtä, joten helppohan hänen oli luvata olla koskematta vanhuksen tyttäreen. Vanhus kuitenkin vielä varoitti miestä.
Illalla, kun he istuivat illallispöydässä, mies ei ollut uskoa silmiään. Kaikista ennakko arveluista huolimatta, vanhuksen tytär olikin uskomattoman kaunis. Vaikka mies oli väsyksissä vaelluksesta, ei hän saanut koko iltana silmiään irti tyttärestä. Kun tuli nukkumaan menon aika, mies seurasi tyttöä neljänteen kerrokseen ja pääsi kuin pääsikin tytön huoneeseen...

Aamulla, ihanan yön jälkeen mies heräsi hieman ahdistavaan tunteeseen. Hän raotti silmiään ja huomasi suuren kiven rintakehänsä päällä. Kivessä oli lappu jossa luki, "Lappalais-kirous, ensimmäinen osa: Kivi rinnan päällä". Mies muisti vanhuksen varoitukset, mutta ajatteli, ettei se nyt niin paha kirous olekkaan. Kivi rinnan päällä, eikä edes niin iso, etteikö hän jaksa nostaa sitä pois. Mies nosti kiven syliinsä ja käveli ikkunaan. Hetken emmittyään hän paiskasi kiven ulos ikkunasta. Samalla hän huomasi lapun vastapäisessä puussa. Lapussa luki, "Lappalais-kirous toinen osa: Kivi sidottu lyhyellä narulla vasempaan kivekseen". Sekunnin murto-osan emmittyään mies hyppäsi kiven perään. Välittömästi hän huomasi lapun seinällä, jossa luki, "Lappalais-kirous kolmas osa: Oikea kives sidottu sängyn jalkaan".