päiväkahviseuraa

yhteiskunta haluu että elän egologisesti
vaan status ja materia voi tehä onnelliseksi

siksi elämä voi tuntua melkosen hirveeltä
kun koputtaa puuta aina vaan kirveellä

mut oon kivessä niinku meduusa ois kattonu mua
emmä muiden paineista aio stressaantua

koska kiireetön ei kiireistä kadehdi
siks ainaku mä etenen, mä maleksin

itseni heinällä täytin ja elätin
kaapissa kasvaneet kasvit ja variksenpelätin

en kuitenkaan ihan täysin, ilman aivoja
suolessa ajatuskuplat on ilmavaivoja

mutta tuopista noustessaan kimaltaa ku mitali
mä tiputan paljon settiä niinku spitaali

niin hirviää paskaa ettei vedä viemärikään
otetaan kisa kumpi pitää hengitystä pitempään