Muistatko vielä nämä Helsingin kadonneet levykaupat? Vain sinnikkäimmät selviytyivät 2020-luvulle
Fyysisten levyjen kuolemaa on povattu pitkään, mutta Helsingissä on edelleen lukuisia levykauppoja, joissa riittää asiakkaita.
Tilaajille
Sonja Weckroth ja Keltaisen jäänsärkijän toinen omistaja Kari Nissi. (KUVA: Juhani Niiranen / HS)
Saga Sinisalo HS

Julkaistu: 21.1. 2:00 , Päivitetty: 21.1. 7:15

Musiikki soi niin kovalla, että puhuessaan joutuu korottamaan ääntään reippaasti. Levykauppa Keltaisen jäänsärkijän kaiuttimista raikaa meksikolainen harvinaisuus, jota liikkeen toinen omistaja Kari Nissi yrittää myydä selvästi entuudestaan tutulle asiakkaalle.

Asiakas nauraa ja peruuttaa kaupasta ulos samalla vilkuttaen. Kauppoja ei synny tällä kertaa.

Seuraavaksi tiskillä tiedustellaan englanniksi parasta suomalaista levyä. Jyrki Kettunen, paikkaa pyörittävän parivaljakon toinen osapuoli, käy hakemassa kyselijälle Kingston Wallia.

On torstai ja keskipäivä, mutta ovi käy tiuhaan tahtiin. On käynyt jo pitkään, vuodesta 1989. Eivätkä asiat ole Nissin mukaan vuosien varrella erityisesti muuttuneet. Toisin kuin usein oletetaan, levyt kelpaavat kuluttajille edelleen.

Se on ainakin Nissin kokemus.

”En ole koskaan ymmärtänyt koko asiaa”, Nissi arvioi puheita fyysisten levyjen kuolemasta.

Hyvät käytetyt cd:t myydään Nissin mukaan aina nopeasti. Lisäksi vinyylilevyjen myynti on huimassa kasvussa. Nissi ei osaa sanoa, voiko samaa musiikkia kuunnella suoratoistopalveluista, sillä hän ei niitä juuri käytä.

”Käytän minä tietenkin Youtubea. Jos kuljen julkisilla, kuuntelen sitä kautta.”

Vinyylilaatikot ovat Kari Nissin mukaan tyhjentyneet nopeasti sitten edellisen toimituserän. Vinyylilevyjen suosio on kasvanut paljon viime aikoina. (KUVA: Juhani Niiranen / HS)

Miten sitten on mahdollista, että levykaupat porskuttavat, vaikka esimerkiksi videovuokraamot ovat sulkeneet ovensa suoratoistopalveluiden suosion seurauksena? Nissin kaltaisia suoratoistopalveluiden hyljeksijöitä tuskin on riittävästi pitämään elossa kaikkia Helsingin levykauppoja.

On ehkä syytä mainita, että kaikki eivät suinkaan ole pärjänneet.

Musiikin kuuntelu on siirtynyt paljolti suoratoistopalveluihin. Fyysisten tallenteiden osuus musiikin myynnistä on nykyään vain murto-osa digitaalisten tuotteiden myynnistä. Tämä on vaikuttanut levyjen myyntiin dramaattisesti.

Viiskulman alue Punavuoren ja Ullanlinnan rajalla on tunnettu levykauppojen keskittymänä, mutta osa entisistä alan liikkeistä on joutunut sulkemaan ovensa.

Yksi lopettaneista on Popparienkeli, joka ehti myydä levyjä lähes 20 vuotta. Popparienkelin tilalla on nykyään R-kioski.

Laulaja Olavi Uusivirta poseeraa sittemmin suljetun Popparienkelin edustalla vuonna 2005. (KUVA: Riitta Supperi)

Viiskulmassa on joutunut lopettamaan myös aikaisemmin Levylaiturina tunnettu Lifesaver-niminen liike.

Lisäksi moni saattaa muistaa Aleksanterinkadulla ja Kaivopihalla sijainneen kansainvälisen ketjuliikkeen Free Record Shopin, joka ehti perustaa Suomeen 13 myymälää ennen kuin ne kaikki suljettiin vuonna 2007.

Free Record Shopin Aleksanterinkadun-myymälä vuonna 1998. (KUVA: Heikki Kotilainen / HS)
Vuonna 2002 kymmenen ensimmäistä tennissukkaan pukeutunutta sai Red Hot Chili Peppersin uusimman levyn ilmaiseksi Free Record Shopista. (KUVA: TUOMAS SELÄNNE)

Levyjä on myyty myös konkurssiin menneessä Anttilassa ja Stockmannilla, jossa levyjen myynti lopetettiin vuonna 2015.

Mutta hyvinkin pyyhkii. Black and White Records on pärjännyt Hakaniemessä jo 30 vuotta. Klassiseen musiikkiin erikoistunut Fuga taas on perustettu 1960-luvulla, ja se toimii nykyään Musiikkitalon tiloissa.

Black and White -levykaupan pitäjä Patrik Veijalainen vuonna 2015. (KUVA: Juhani Niiranen / HS)
Fugan levyjen alennusmyynnissä riitti väkeä vuonna 1996. (KUVA: Hannes Heikura / HS)

Lisäksi Viiskulmassa toimivat legendaarinen, jo 47-vuotias jazz- ja kansanmusiikkiin erikoistunut Digelius sekä vuonna 1983 aloittanut Levykauppa Eronen.

Digeliuksen perustaja Ilkka ”Emu” Lehtinen vuonna 2003. Lehtinen kuoli vuonna 2017, mutta liike on jatkanut toimintaansa. (KUVA: Jukka Rapo)
Levykauppa Erosen Pekka Eronen esittelee kalliita levyjä vuonna 1999. (KUVA: Pekka Elomaa)

Jäänsärkijä ei ole tänään ollut vielä hetkeäkään tyhjillään. Kassakone kilisee ja rupatteluakin riittää.

Ehkä juuri keskustelut sekä pitkän kokemuksen ja hartaan harrastuneisuuden synnyttämä asiantuntemus ovat osasyitä myös kassakoneen kilinään.

Levykaupassa käymisellä on ilmiselvästi ainakin jotain sosiaalista merkitystä. Tänne ei tulla ainoastaan etsimään musiikkia, vaan kuulumisten vaihtaminen levyhyllyjen välissä tuntuu olevan tärkeää. Siinä sivussa tarttuu usein jotain mukaankin.

Kari Nissi kertoo, että joistain asiakkaista puhuminen asiakkaina tuntuu jopa väärältä.

”Puidaan lätkät, futikset, häät ja hautajaiset monta kertaa ennen kun puhutaan sanaakaan levyistä.”

Monista asiakkaista on siis tullut tuttavia ja kavereita.

Asiakkaita alkaa Nissin mukaan olla jo kolmessa sukupolvessa. Kaikki eivät siis ole Nissin ja Karttusen ikäisiä musiikkimiehiä.

Yksi kolmannen sukupolven kävijöistä voisi ikänsä perusteella olla Sonja Weckroth, joka selailee cd-levyjä ikkunan vieressä. Hänen vanhempansa eivät kuitenkaan puheiden perusteella vaikuta musiikin harrastajilta. Ainakin heillä taitaa olla tyttärensä kanssa erilainen musiikkimaku.

Weckroth kertoo kuuntelevansa cd-levyjä lähinnä ollessaan yksin kotonaan.

”Tykkään kuunnella levyjä, mutta en kuuntele hirveän usein. Jos perhe on kotona, niin tiedän, että niitä ärsyttää se.”

Levyjen keräileminen on Weckrothille harrastus ja levykaupoissa käyminen miellyttävää ajanvietettä.

”Vaikkei aina tarvitse ostaa, saan lisää ideoita siihen, mitä voisi kuunnella. Samalla muistaa, kuinka paljon musiikkia oikeasti on olemassa.”

Sonja Weckrothilla on tapana viettää aikaansa levykaupoissa. (KUVA: Juhani Niiranen / HS)

Weckroth on ehtinyt käydä aiemmin samana päivänä Levykauppa Äxässä, joka on Suomen suurin levykauppaketju. Siellä on kuulemma Dave-koira, jota hän käy toisinaan rapsuttelemassa.

Levykauppa Äx sijaitsee niin ikään Kampintorin liepeillä, melko lähellä Keltaista jäänsärkijää.

Dave nukkuu tassut ristissä näyteikkunassa. Koira on kotoisin Espanjasta, missä se on saanut myös nimensä.

Koiran omistaja on sisällä tiskin takana.

Dave tykkää ottaa päiväunet näyteikkunassa. (KUVA: Juhani Niiranen / HS)

Tanja Salovaara on ollut töissä Äxässä kymmenen vuotta. Hän on Nissin kanssa samoilla linjoilla levykauppojen suosiosta: ihmiset ostavat levyjä. Nykyään enemmän vinyyleitä, mutta ostavat silti.

”Tosi moni nuori on saanut vanhemmiltaan levyjä ja soittimia, joten tosi paljon nuoriakin käy.”

Salovaaran mukaan aina löytyy ihmisiä, jotka haluavat fyysisiä levyjä.

Sen huomaa. Täälläkin liikkeeseen lappaa lisää väkeä vähän väliä. Kanta-asiakkaiden kanssa vaihdetaan kuulumisia kuten Jäänsärkijässäkin. Monet tulevat Weckrothin tapaan rapsuttamaan Davea, joka on toiminut liikkeen epävirallisena maskottina jo pari vuotta.

Tanja Salovaara on työskennellyt Levykauppa Äxässä kymmenen vuotta. Martti Härkönen on tullut etsimään vinyylilevyjä ja bluray-keikkatallenteita. (KUVA: Juhani Niiranen / HS)

Tilan perällä hyllyjä käy läpi Martti Härkönen, joka kertoo etsivänsä levykaupoista usein vinyylilevyjä mutta myös bluray-keikkatallenteita. Lisäksi Härkönen sanoo käyttävänsä paljon suoratoistopalveluita, mutta ne eivät ole saaneet häntä lopettamaan levykaupoissa käyntiä.

Levyjen lopullisesta kuolemasta taitaa siis olla turha puhua.

Markkinoilla pärjääminen näyttäisi kuitenkin vaativan persoonallisuutta, asiantuntijuutta ja pitkää kokemusta – hyvää valikoimaa unohtamatta. Eläimistäkään ei varmasti ole haittaa.