Jäi Pietariin vain päivä elämää
Ja elämään nyt Pietariin vain jää
Kuumankostean minä tunsin Uchimatan
ja tatamin, kivikovan

Mä ensin näin vain Grigorianin törkeän
Ja tatamiin osui Tommi kolisten
Zaurin takaa näin Pekkiksen yllättäin
Sä nousit tatamille nauraen

Ja kahvan, niin pahantuntuisen
sä ojensit ja katsoit hymyillen
Koskin kahvaasi ja sen pintaa karheaa
kuin tankoa  polttavaa.

Niin polttaen löi kahva kasvoihin,
ja käsilläs sä mua hallitsit
Kahvan alle jäin, olit vahva edessäin,
niin kova pahanhaluinen.