Lääkäri Antti Heikkilän uutuus­kirja vilisee virheitä – HS pyysi asian­tuntijoita arvioimaan tekstin: ”Tällaiset väitteet voivat johtaa kuoleman­tapauksiin”, professori sanoo
Syöpälääkkeet tappavat ja yksikin epäystävällinen sana voi muuttaa geenejä, väittää lääkäri Antti Heikkilän uutuuskirja. Pyysimme asiantuntijoita arvioimaan kirjan sisällön.
Tilaajille
Antti Heikkilän uutuuskirja Lääkkeetön elämä saa kovaa kritiikkiä asiantuntijoilta.
Antti Heikkilän uutuuskirja Lääkkeetön elämä saa kovaa kritiikkiä asiantuntijoilta. (KUVA: EA VASKO / HS)
Satu Vasantola HS
Julkaistu: 16.12. 2:00 , Päivitetty: 16.12. 8:43

OLISIPA maailma näin yksinkertainen ja totuudet näin selkeitä.

Ortopedi Antti Heikkilän kirjassa Lääkkeetön elämä (Otava) kaikki on selvää ja lähes joka vaivaan on yksi ja sama syy.

Niihin on myös yksi ja sama hoito, Heikkilän suosittelema ruokavalio eli niin sanottu ketodieetti C-vitamiinilla höystettynä. Käytännössä se tarkoittaa rasvapitoista ruokaa: voita, kookosrasvaa, oliiviöljyä, lihaa, rasvaisia maitotuotteita, kalaa ja kananmunia. Lisäksi vähähiilihydraattisia vihanneksia, esimerkiksi kaaleja. Ei sokeria, perunaa, pastaa, leipää eikä juuri hedelmiäkään.

Antti Heikkilä on maan tunnetuimpia lääkäreitä, ja hän on jo pitkään ollut törmäyskurssilla lääketieteen ja ravitsemustutkijoiden kanssa. Hän on julkaissut useita kirjoja. Lisäksi hän pitää yksityisvastaanottoa ja internetissä maksullista terveysklubia.

Hänen sanomaansa kuunnellaan. Lääkkeettömästä elämästäkin on otettu syksyn aikana jo kolme painosta.

Kirjan väitteet ovat railakkaita. Tämänkaltaisia: Yksikin epäystävällinen sana voi muuttaa ihmisen geenejä. Viljat aiheuttavat skitsofreniaa. C-vitamiini on tehokkaampaa kuin uudet syöpälääkkeet.

HS pyysi neljää lääketieteen asiantuntijaa lukemaan kirjasta oman erikoisalansa osuuden ja arvioimaan sitä. Heillä oli yksi kiitos ja liuta moitteita.

Ensin kiitos. Heikkilä kirjoittaa paljon sairauksien ennaltaehkäisystä ja terveellisistä elämäntavoista. Hän puhuu myös kehon ja mielen yhteydestä, potilaan parhaasta ja stressin välttämisestä.

Sitten moitteet.

KOVIMMAT väitteensä Heikkilä esittää syövästä. Hän kirjoittaa ”brittiläisestä arviosta”, jonka mukaan sytostaattihoidot tappavat kolmanneksen niitä saavista potilaista.

Helsingin yliopiston syöpätautien professori Sirpa Leppä pitää väitettä outona.

Syöpätautien professori Sirpa Leppä
Syöpätautien professori Sirpa Leppä (KUVA: MIKKO HINKKANEN)
”Tämä on erikoinen väite. En käsitä, mihin tämä voisi perustua”, sanoo Leppä, joka työskentelee myös ylilääkärinä Hyksin syöpäkeskuksessa. ”Pahimmassa tapauksessa tällaiset väitteet ovat vaarallisia. Ne voivat jopa lisätä kuolemantapauksia, jos ihmiset uskovat niihin ja kieltäytyvät syövän lääkehoidosta. Minusta tämä vertautuu Pohjanmaan rokotevastaisuuteen.”

Väite on jo matemaattisestikin kummallinen. Esimerkiksi naisten yleisimpään syöpään eli rintasyöpään sairastuneista yli 90 prosenttia paranee. Kaikista syöpään sairastuneista paranee noin 60 prosenttia. Tilastot osoittavat, että syövän saa yhä useampi mutta siihen menehtyy yhä harvempi.

Heikkilä puhuu syövästä kuin se olisi yksi sairaus, vaikka syöpiä on hyvin monenlaisia. On kilttejä ja hitaasti eteneviä, ja on sellaisia, joita ei voi lainkaan hoitaa. Sytostaattihoidotkin tehoavat eri potilailla eri tavoin.

Syövän tutkimus ja hoito onkin menossa koko ajan yksilöllisempään suuntaan. Siis päinvastoin kuin Heikkilä, joka suosittelee kaikille ketodieettiä ja C-vitamiinia.

Hän sanoo, ettei vastusta lääketieteellisiä hoitoja vaan antaa ainoastaan tukihoitoja. Toisaalta hän kuitenkin kertoo, että osa potilaista pärjää hyvin pelkällä ruokavaliohoidolla, ja väittää, että C-vitamiini tehostaa sytostaattihoidon tuloksia ja on tehokkaampaa kuin uudet syöpälääkkeet.

”Tämä ei pidä paikkaansa”, sanoo Leppä ja varoittaa myös vitamiinihoidoista.

”Vitamiinit vaikuttavat syöpäsoluihin samalla tavalla kuin muihinkin soluihin. Kyllä syöpäsolutkin vitamiineista pitävät.”

HEIKKILÄN teoria sepelvaltimotaudin ja sydäninfarktin synnystä on lähes päinvastainen kuin nykylääketieteen käsitys. Tosin Heikkilä puhuu kirjassaan yhdestä ”sydäntaudista”, vaikka sydämen sairauksia on monia. Niistä yleisin on sepelvaltimotauti, joka on myös useimmiten sydäninfarktin syynä.

Kirjan sydänosion ytimessä on puutarhaletku. Heikkilä vertaa verisuonia hapertuneeseen puutarhaletkuun, johon on tullut reikiä. Niitä paikkaamaan rientää kolesteroli, joka tukkii reiän ja on siis Heikkilän mukaan sepelvaltimotautia ehkäisevä hyväntekijä eikä sen aiheuttaja, kuten lääketiede kertoo.

Sydänlääkäri Essi Ryödi
Sydänlääkäri Essi Ryödi (KUVA: OLLI-PEKKA LATVALA)
”Tämä on hyvin hämmentävää luettavaa”, sanoo sydän­sairauksien erikoislääkäri ja Suomen kardiologisen seuran puheenjohtaja Essi Ryödi Tampereen sydänsairaalasta. ”Kyllä me tiedämme hyvin tarkkaan, miten sepelvaltimotauti syntyy ja mistä infarkti johtuu.”

Heikkilä ohittaa kirjassaan kokonaan sen, etteivät verisuonivauriot ole luonnollisia ja normaaleja – eivätkä ne myöskään ole reikiä – vaan merkki sairaudesta, useimmiten tupakoinnin, korkean verenpaineen ja koholla olevan kolesterolin seurausta.

Hän myös vähättelee verisuonitukoksia ja korostaa, että sydämessä on pitkälle kehittynyt rinnakkaisverisuoniverkosto, joka mahdollistaa verenkierron, vaikka joku suoni olisi tukossa.

”Tämä on osittain totta”, Ryödi sanoo. ”Uusia verisuonia kasvaa joillekin, mutta ei siihen voi luottaa. Kyllä sepelvaltimotautia pitää hoitaa, ettei ahtaumia pääse syntymään.”

”Sydäntaudin” syynä on Heikkilän mukaan matala-asteinen tulehdus ja insuliiniresistenssi. Tulehdus onkin yksi sepelvaltimotautia aiheuttavista syistä, mutta Heikkilä unohtaa kertoa, että tulehdus johtuu usein tupakoinnista, korkeasta kolesterolista ja verenpaineesta.

Ryödin mukaan Heikkilän tulkinnat tutkimuksista ovat virheellisiä ja hänen ohjeensa vaarallisia.

”Kirjan sydäntauteja käsittelevässä luvussa yhdistellään asioita miten sattuu. Tieteellisiä artikkeleita on tulkittu virheellisesti ja täydennetty kirjoittajan omilla näkemyksillä.”

ERITYISEN voimakkaasti Heikkilä hyökkää kirjassaan kolesterolin alentamista ja statiineja vastaan. Hän puhuu kolesterolihysteriasta, kolesteroliuskonnosta, valetutkimuksista ja kolesteroliklaanista.

Heikkilä väittää, ettei kolesteroli aiheuta sepelvaltimotautia vaan suojaa siltä. Tosiasiassa kolesterolin osuus valtimotaudin synnyssä on kuin ilmastonmuutos. Ei tiedeyhteisö siitä kiistele, vaikka yksittäisiä vastarannan kiiskiä löytyykin.

Keskeinen syy sepelvaltimotaudin kehittymiseen ovat korkeat kolesteroliarvot, erityisesti pahan ldl-kolesterolin suuri osuus ja matala hyvän hdl-kolesterolin taso. Asiasta on vankka tutkimusnäyttö vuosikymmenten ajalta. Mitä alemmas kolesterolitaso saadaan, sen pienempi riski valtimotautiin.

Heikkilä yrittää kiistää kolesterolin osuuden oudoilla argumenteilla. Hän väittää esimerkiksi, että jos kolesteroli aiheuttaisi sydäntautia ja verisuonivaurioita, sen pitäisi olla selvä riskitekijä kaikenikäisille.

Se onkin, mutta kolesterolia kertyy valtimoihin koko elämän ajan. Lapsella sitä on vähän mutta keski-ikäisellä jo huomattavasti enemmän. Siksi sen aiheuttamat sairaudet lisääntyvät vasta iän myötä.

Heikkilä ihmettelee kirjassaan, miksi kolesteroliplakkia kertyy vain valtimoihin.

”Jos kolesteroli aiheuttaisi sydäntautia ja verisuonivaurioita, kolesterolin pitäisi aiheuttaa vaurioita myös laskimoissa eikä vain valtimoissa”, Heikkilä kirjoittaa ja jatkaa: ”Onko kukaan kuullut laskimoiden kalkkeutumisesta? Voisiko virallinen puoli selittää tämän ristiriidan?”

Tämä saa professori ja kolesterolitutkija Petri Kovasen parahtamaan.

Kolesterolitutkija Petri Kovanen
Kolesterolitutkija Petri Kovanen
”Tässä väitteessä ovat jopa perusasiat aivan sekaisin”, Kovanen sanoo ja lupaa selittää.

Valtimot ja laskimot ovat rakenteeltaan erilaisia. Molempien seinämät jakautuvat kolmeen eri kerrokseen, mutta valtimoiden seinämän sisäkerros on huomattavasti paksumpi kuin laskimoissa. Siellä on hyvät olosuhteet kolesterolin kertymiselle. Valtimoissa on myös paljon korkeampi verenpaine. Laskimot ovat enemmänkin viemäriputkia, joiden läpi veri valuu.

”Jokainen lääketieteen kandidaattikin tietää tämän.”



LÄÄKKEISTÄ Heikkilän tähtäimessä ovat erityisesti kolesterolia alentavat statiinit. Hän väittää, että statiinit aiheuttavat dementiaa ja C-vitamiini suojaa sydäntä statiineja paremmin.

Heikkilä kirjoittaa C-vitamiinin vähentävän sydänkohtauksia 25 prosenttia, mutta statiinien vain 0,4 prosenttia. Statiinien tehottomuuden vakuudeksi hän viittaa arvostetussa lääketieteellisessä Jama-lehdessä vuonna 2002 julkaistuun tutkimukseen.

Artikkeli mainitaan kirjan lähdeluettelossa, mutta siinä ei puhuta statiineista mitään. C-vitamiinin vaikutuksesta sepelvaltimotautiin ja siitä johtuviin kuolemiin artikkeli ei anna mitään näyttöä, ei siis puolesta eikä vastaan.

Silti Heikkilä kysyy, onko mitään mieltä käyttää näin tehottomia statiineja, kun niihin liittyy huomattavia sivuvaikutuksia.

No, onko siinä mieltä?

Tutkimusten mukaan on. Tutkimuksia on tehty yli 20 vuoden ajan, ja ne osoittavat, että jos statiineilla saadaan laskettua huonon eli ldl-kolesterolin arvoa yhdellä millimoolilla, sydänkohtauksen ja sydänkuoleman riski laskee yhteensä 20 prosenttia.

”Kukaan alan tutkija ei kiistä tätä”, Kovanen sanoo.



HEIKKILÄ jopa väittää, että kovien rasvojen vaikutuksesta ei ole tehty yhtään tutkimusta. Kovanen kaivaa esiin yhden merkittävimmistä tutkimuksista, jossa on selvitetty ruokavalion vaikutusta sydänkohtauksiin. Se on suomalainen, nyky­ajattelun mukaan epäeettinen tutkimus, joka antoi kuitenkin rasvoista selvän tuloksen.

Tutkimus alkoi vuonna 1959 kahdessa suomalaisessa mielisairaalassa. Toisessa sairaalassa annettiin kuuden vuoden ajan potilaille ruokaa, jossa oli vain vähän kovia rasvoja, ja toisessa syötiin tavanomaista sen aikaista ruokaa. Kuuden vuoden päästä sairaaloiden ruokavaliot vaihdettiin keskenään.

Molemmilla kuusivuotisjaksoilla saatiin sama tulos: vähän kovia rasvoja sisältänyt ruokavalio alensi potilaiden ldl-kolesteroliarvoja ja puolitti sydänperäisten kuolemien määrän.

DIABETESTA käsitellessään Heikkilä on ehkä vahvimmillaan, sillä insuliiniresistenssi, jonka Heikkilä nimeää kaikkien sairauksien äidiksi, todellakin on keskeinen tekijä tyypin 2 diabeteksen synnyssä ja se lisää myös valtimotautien riskiä.

Heikkilä on syystäkin huolissaan kakkostyypin diabeteksen lisääntymisestä, mutta hän syyttää siitä nykyisiä ravitsemussuosituksia. Niitä ehkä voisikin syyttää, jos ihmiset söisivät niin kuin suosituksissa neuvotaan mutta sairastuisivat silti.

Tuore Finnterveys 2017 -raportti kertoo kuitenkin, että esimerkiksi vain joka kymmenes mies syö vihanneksia suositusten mukaan.

Helsinkiläiset poliisit pääsevät Heikkilän kirjassa todistamaan insuliiniresistenssin vaaroista, aivan oikeutetusti. Heikkilä tosin liioittelee tutkimustuloksia melkoisesti.

Poliisien veriarvoja alettiin seurata 1970-luvulla, ja tutkimusta jatkettiin yli 20 vuotta. Heikkilän mukaan tutkimuksessa todettiin, että ne poliisit, joilla oli korkeat insuliiniarvot, saivat sydänkohtauksia yhdeksän kertaa niin paljon kuin muut. Tästä voi Heikkilän mukaan päätellä, että ”sydäntaudin” todellinen syy on insuliiniresistenssi.

Tosiasiassa ero ei ollut yhdeksänkertainen vaan 2,3-kertainen. Myöhemmin, kun poliiseja oli seurattu 22 vuotta, ero oli kutistunut 1,4-kertaiseksi eikä insuliini enää ollut itsenäinen riskitekijä.

Kyse ei ole siitä, etteikö insuliiniresistenssi olisi vaaraksi. On se. Mutta Heikkilä liioittelee ja oikoo tutkimusten tulkinnassa. Sama jatkuu, kun hän kertoo, miten diabetesta pitäisi ehkäistä ja hoitaa.

HEIKKILÄN ratkaisu kakkostyypin diabeteksen ehkäisyyn ja hoitoon on tietysti ruokavalio, rasvoja korostava ja hiilihydraatit hylkäävä ketodieetti. Kyse on oikeastaan takavuosien karppauksesta, jolle on annettu lääketieteellisemmältä kuulostava nimi. Heikkilän versio siitä on huomattavan tiukka. Hiilihydraattien määrä rajoitetaan siinä minimiin ja proteiineistakin varoitetaan.

Heikkilä kertoo esimerkin omista ruokatavoistaan. Hän sanoo syövänsä vain yhden tai puolitoista ateriaa päivässä. Sen lisäksi hän juo paljon kahvia. Aamiaiseen kuuluu espressoa sekä ruokalusikallinen kookosrasvaa, toinen oliiviöljyä ja kolmas kalanmaksaöljyä. Illalliseksi vaikkapa jauhelihaa ja kaalia.

Ketodieetin vaikutuksesta kakkostyypin diabetekseen on tehty useita tutkimuksia, mutta useimmat niistä ovat kestäneet vain lyhyen aikaa. Pitempään jatkuneissa tutkimuksissa noin puolet tutkittavista on keskeyttänyt.

Juuri tämän takia Heikkilän peräämiä pitkäkestoisia tutkimuksia ketodieetin vaikutuksista sairauksien hoidossa ei juurikaan ole. Harvassa ovat ne ihmiset, jotka suostuvat syömään vaikka viisi vuotta juuri niin kuin tutkija määrää.

Tehtyjen tutkimusten perusteella näyttää siltä, että ketodieetti laskee painoa aluksi tehokkaasti ja auttaa laskemaan sokeriarvoja.

Kun potilaita seurataan muutama vuosi, ketodieetti ei ole sen tehokkaampi verensokerin tai ylipainon hoidossa kuin muutkaan dieetit.

DIABETESLIITON ylilääkärin Pirjo Ilanne-Parikan mukaan Heikkilän neuvojen ongelma on siinä, että tämä tarjoaa samaa, osittain kyseenalaista ratkaisua kaikille.

Diabeteslääkäri Pirjo Ilanne-Parikka
Diabeteslääkäri Pirjo Ilanne-Parikka (KUVA: DIABETESLIITTO)
”Diabee­tikkojenkin aineen­vaihdunnassa ja myös sairaudessa on suuria eroja, siksi ratkaisu­jenkin on oltava yksilöllisiä”, Ilanne-Parikka sanoo.

Heikkilä varoittelee kirjassaan insuliinihoidosta kakkostyypin diabeteksessa. Itse asiassa hän suorastaan pelottelee sillä, nimittää hoitoa epäeettiseksi ja vaaralliseksi ja sanoo, että se kolminkertaistaa kuolemanriskin.

Totta on, että insuliinihoitoa käyttävien tyypin 2 diabetesta sairastavien henkilöiden kuolemanriski on tutkimusten mukaan suurempi kuin muilla hoidoilla pärjäävien. Se ei kuitenkaan kerro insuliinihoidon vaarallisuudesta vaan siitä, että hoitoa saavat yleensä potilaat, jotka ovat vanhempia, vakavammin sairaita ja siksi tietysti suuremmassa kuolemanvaarassa.

Samanlainen virhepäätelmä olisi todeta, että syöpälääkkeet ovat vaarallisia, koska niitä käyttävät kuolevat keskimäärin nuorempina kuin ne, jotka eivät käytä syöpälääkkeitä. Niinhän he kuolevat, mutta se johtuu syövästä eikä sen hoidosta.

Heikkilä vastaa kritiikkiin: ”Kukaan potilas ei ole valittanut”
Antti Heikkilä
Antti Heikkilä (KUVA: SEPPO SAMULI / LEHTIKUVA)
Mikä on mielestäsi lääketieteen suurin ongelma?

Potilaasta on tullut objekti, ja hoidoksi tarjotaan vain lääkkeitä. Lääkkeettömiä mahdollisuuksia ei edes tutkita.

Puhut kirjassasi kolesteroliklaanista ja kolesterolihysteriasta. Keitä klaaniin kuuluu ja miksi he lietsovat hysteriaa?

Tuntuu, että koko terveydenhoito pyörii kolesterolin ympärillä. Kolesterolia mitataan kaikilta vauvasta vaariin. Ainoa hoito on lääke, ja jos et ota, useimmille sanotaan, ettei tarvitse tulla vastaanotolle. Ihmisiä pelotellaan. Jos ei ota lääkettä, voi kuolla välittömästi. Onko se oikein? Asiaan kriittisesti suhtautuvia tallotaan systemaattisesti joka maassa. Monet potilaat jättävät lääkkeet haittojen takia mutta eivät kerro sitä lääkärilleen.

Esität kritiikkiä lääketieteen tutkijoita, Käypä hoito -työryhmiä, lääkäreiden enemmistöä, ravitsemussuositusten laatijoita, lääketeollisuutta, ruokateollisuutta, mediaa ja Harvardin yliopistoa kohtaan. Voivatko kaikki nämä tahot todella olla salaliitossa ja tahallaan pimittää tutkimustietoa?

Niin kauan kuin olen ollut alalla, lääkärikunta on jakautunut kahteen ryhmään. Kliinikot tekevät arvokasta potilastyötä ja heitä ihailen. Ne, jotka tekevät noita tutkimuksia, ovat sitten ihan toinen juttu. Kun kritisoin, tarkoitan näitä jälkimmäisiä. Käypä hoito -suosituksiakin tekee vain valikoitu joukko suljettujen ovien takana.

Kirjoitat, että insuliiniresistenssi on kaikkien sairauksien äiti ja siihen on vain yksi hoito: ketogeeninen ruokavalio. Voiko terveyden salaisuus olla näin yksinkertainen?

Useimpien keskeisten sairauksien kohdalla asia on näin. Esimerkiksi ravinnon merkitystä osana syöpähoitoja pitäisi tutkia enemmän. Kun kirjoitin kirjan diabeetikkojen ravintohoidosta, lyttäsi silloinen dosentti Mikael Fogelholm kirjani Lääkärilehdessä. Lisäksi Suomen diabetesliitto lähetti kiertokirjeen kirjakauppojen sisäänostajille kertoen kirjani olevan vaarallinen. Nyt on sama rumba käynnissä tämän uuden kirjani kohdalla. Miksi minua kohdellaan näin? Kertoo, ettei jostakin saa puhua.

Vetoat usein kokemukseesi lääkärinä ja yksittäisiin potilastapauksiin. Uskotko omaan kokemukseesi enemmän kuin tutkimustietoon?

Minulle on tärkeintä, miten potilas voi. Olen tehnyt tätä työtä nyt 48 vuotta. Pyrin pelkästään ratkaisemaan potilaiden ongelmia ja olen siinä sinnikäs. Kukaan potilas ei ole valittanut tähän päivään mennessä, mutta jos kerron ajatuksistani julkisesti, on moni kimpussani.

Kirjaasi kritisoivat sanovat, että valitset tutkimuksia tarkoitushakuisesti ja tulkitset niitä osittain väärin. Mitä vastaat tähän kritiikkiin?

Jokainenhan tulkitsee tuloksia omista lähtökohdista käsin. Kirjoitin kirjani kliinisen kokemuksen pohjalta, ja kun hain siihen havaintojani tukevia tutkimuksia, niitä oli huomattavan vähän. Voikin kysyä, miksiköhän.