Vapaan tahdon harhasta 1

Oikeiston ja vasemmiston henkinen syöpä on suurimmillaan kuvitelmassa vapaasta tahdosta. Determinismiä ei ole koskaan kyetty kumoamaan uskottavasti. Kitinää ja utilitarismia kyllä on paljon, muttei ne ole argumentteja. Utilitarismi ei ole perustelu.

Koko vapaan tahdon puolustus typistyy tähän: meidän on pakko uskoa vapaaseen tahtoon, koska muuten #heinäsirkat. Tämä ei ole argumentti. Determinismi seisoo. Sori vaan, vapailijat. Vapanne ei ojennu.

Tosiasiassa me emme juurikaan voi valita mitään. Valitsemme sen, minkä geenimme, iskostuksemme ja ympäristömme asettaa meidät valitsemaan. Fundamentaalisesti et ole vapaa, olet vain luontokappale, joka toteuttaa erittäin mutkikasta ohjelmointiaan.

Yleensäkin päivämme koostuu >90% erilaisten rutiinien tai skeemojen toistelusta. Sen takia elämäntapamuutokset perustuu näiden rutiinien muuttamiseen. Tahdonvoimasta siihen ei ole. Se on lihas joka väsyy nopeasti ja jota voit käyttää pari kertaa päivässä. Olet kiskoilla. Urissa.

Vapaan tahdon ensimmäinen koetinkivi on se, että päätitkö tänään nousta sängystä vai nousitko vaan päättämättä?

Useimmiten et päätä. Noudatat vaan skeemojasi, rutiinejasi, nouset, koska tulit nousseeksi mitään päättämättä. Päättäminen on raskasta ja kuluttavaa. Siksi et päätä aina kun voit olla päättämättä, vaan toimit rutiinien automaatiolla. Se on tehokasta ja energiaasäästävää.