Ajatuksiani Ukrainan tilanteesta 30.3.

Venäjän ensisijainen hyökkäyssuunnitelma oli romahduttaa Ukrainan hallinto äkki-iskulla. Se epäonnistui. Sen jälkeen lähdettiin etenemään, ajatuksena piirittää varsinkin Kiova ja sitä kautta romahduttaa Ukraina. Sekin suunnitelma on epäonnistunut. Tällä hetkellä Venäjä ikään kuin hieroo rauhaa ja sanoo saavuttaneensa tavoitteitaan sodassa.

Tavoitteita ei ole saavutettu eikä varsinkaan ole varmaa, mitä Putinilla on nyt mielessä. Taktinen totuus, eli valhe, jota on käytetty keskeisenä osana Venäjän ulkopolitiikkaa vuodesta 2014, on (vihdoin) tehnyt Venäjästä äärimmäisen epäluotettavan maailman silmissä.

Venäjän epäluotettavuutta on käytetty myös keskeisenä perusteena, kun suomalaiset poliitikot ovat tulleet esiin myönteisen Nato-kannan kanssa. Oma tulkintani on, että Nato-juna liikkuu ja sen pysäyttäminen vaatisi jotain hyvin dramaattista. Jos aiemmin jäsenyyskeskustelussa vaadittiin nimenomaan syitä liittyä, niin nyt muuttuneessa tilanteessa todistustaakka on siirtynyt jäsenyyttä vastustaville. Pidän äärimmäisen tärkeänä, että nyt tosiaan käydään tätä keskustelua ja koetellaan argumentteja suuntaan tai toiseen. Päätöksen, ihan minkä tahansa sellaisen, pitää olla tehty huolellisen pohdinnan jälkeen.

Liikenne Suomen ja Venäjän välillä näyttää loppuvan aika lailla. Autoilla toki pääsee, mutta odotettavissa lienee vaikeuksia siihenkin. Ulkoministeriön voimassa oleva matkustustiedote kehottaa välttämään kaikkea matkustamista Venäjälle. Yhdysvaltain ulkoministeriö puolestaan varoittaa Venäjän voivan ottaa kiinni maassaan olevia Yhdysvaltain kansalaisia. Sama riski koskenee ainakin jossain määrin myös suomalaisia. Venäjä on ennenkin turvautunut ns panttivankidiplomatiaan. Siinä vangitaan muka juridisin perustein jonkin maan kansalaisia ja tuomion uhalla tai avulla poistetaan uhrin kotimaata poliittisesti.

Suomen kohdalla oma kysymyksensä sitten ovat kaksoiskansalaiset. Venäjän silmissä tätä kysymystä ei ole, sillä Venäjä katsoo kansalaistensa olevan vain Venäjän kansalaisia. Moni kaksoiskansalainen lienee joutunut nyt siihen tilanteeseen, että käynnit Venäjällä jäävät nyt tulevaisuuteen. Samalla kuitenkin on kyse myös siitä, että rajan takana on perhettä ja sukulaisia. Eilen Suojelupoliisi julkisti vuosikirjansa, jossa oli paljon asiaa pakolaisvakoilusta. Nimitys on huono, sillä se tarkoittaa kenen tahansa muualta tulleen henkilön kontaktoimista, seuraamista ja painostamista, ei vain pakolaisten. On enemmän kuin luultavaa, että tällainen Venäjän toiminta lisääntyy myös Suomessa, koskien venäläisiä, valkovenäläisiä ja ukrainalaisia.


Venäjälle on myös viety väkisin väkeä Ukrainasta, ensin jo pitkään miehitetystä Donbassista ja nyt myös hyökkäyksen jälkeen miehitetyltä alueelta. Ukrainalaiset ovat suuttuneet Punaiselle Ristille, joka on suunnitellut toimipisteen perustamista Rostoviin auttamaan näitä pakkosiirrettyjä ja ehkä myös osin vapaaehtoisesti Venäjälle lähteneitä. Taustalla on varmasti myös Punaisen Ristin johtajan äskettäinen vierailu Moskovassa, josta Kreml otti tietysti viestinnällisesti kaiken ilon irti. Nyt Punainen Risti on joutunut selittämään asemaansa tilanteessa, linkki tiedotteeseen kommenteissa. Tapaus kuvaa hyvin sitä, miten herkkiä nyt ollaan sellaiselle toiminnalle, jonka ajatellaan tukevan Venäjän etuja.


https://www.punainenristi.fi/uutiset/2022/vaarinkasityksia-liikkeella-punaisen-ristin-tyosta/