Ajatuksiani Ukrainan tilanteesta 21.3.

Sodan yleiskuva on pysynyt edelleen aiempien päivien kaltaisena. Taistelut ovat paikallisia ja kumpikin osapuoli hakee pienempiä voittoja, joiden avulla kääntää tilannetta itselleen edullisemmaksi. Samaan aikaan paikallaan polkevat rauhanneuvottelut tuskin edistyvät, ellei sotatilanteessa tapahdu merkittäviä muutoksia. Ukraina puolustautuu sitkeästi, maksaen sodasta joka päivä hirvittävää hintaa. Putinille tappio ja tappioksi tulkittava ei näytä olevan vaihtoehto.

Mariupolissa taistellaan nyt kiivaasti  ja siellä vastakkain ovat ovat voimat, jotka tuskin tulevat antautumaan toisilleen. Ukrainan puolella vastuu kaupungin puolesta on Azov-pataljoonalla, jonka äärinationalistinen ja osin äärioikeistolainen tausta on hyvin tunnettu. Vuonna 2014 Azov, silloin vapaaehtoispataljoona, oli taistelumoraalinsa takia äärimmäisen tärkeä tekijä Venäjän tukemien “kapinallisten” hyökkäyksen pysäyttämisessä Donbassissa. Sittemmin yksikkö on sulautettu Ukrainan kansalliskaartiin, mutta sen jäsenistössä esiintyvät yhteydet äärioikeistoon ovat hyvin dokumentoituja. Venäläisessä propagandassa Azov on maalattu sysimustaksi natsijoukoksi.

Mariupoliin on viime päivinä tuotu kaupunkisotaa käymään tsetseenejä, joita nimitetään alueen diktaattori mukaan kadyrovitseiksi. Näin pahamainen ukrainalaisosasto sai vastaansa vähintään yhtä pahamaineisen joukon. Mariupol tuskin tulee antautumaan, sillä sen puolustajat tietävät, ettei heille käy hyvin. Samalla kaupungin hallinnasta käytävässä taistelussa tulee näkyviin se, miten Venäjän pommitukset siviilien suojiin, sairaaloihin ja ostoskeskuksiin eivät ole vahinkoja tai väärän tiedon takia syntyneitä virheitä, vaan taktiikkaa. Jo Syyrian sodasta on sitten tuttua, että tuhottujen siviilikohteiden väitetään oikeasti olleen sotilaskohteita. Esimerkiksi venäläiset väittävät juuri tuhotun kiovalaisen ostoskeskuksen olleen ammusvarasto. Todisteita näille väitteille ei ole yleensä esittää.

Venäjä on Yhdysvaltain arvion mukaan ampunut Ukrainaan sodan aikana reilut tuhat ohjusta ja ilmeisesti niiden varastot ovat tyhjentyneet niin paljon, että nyt niin sanottu kaukovaikuttaminen tapahtuu pääosin tykistön ja raketinheitinten voimin. Se taas tarkoittaa laajempia tuhoja ja enemmän siviiliuhreja.

Yksi syy sodan suhteellisen staattisuuden taustalla lienee venäläisten vaikeudet huoltaa joukkojaan. Vaikka kartalla heidän etenemisensä näyttää suhteellisen pieneltä, on se hämäävää, koska Ukraina on niin iso maa. Jos Suomessa olisi edennyt suurin piirtein vastaavia matkoja, olisi etelärannikko venäläisten hallussa. Esille on noussut erityisesti venäläisten kuljetuskaluston kestävyys.

Pataljoonan taisteluosaston pitäminen toiminta- ja taistelukykyisenä vaatii joka päivä valtavat määrät ammuksia, ruokaa ja ylipäätään kaikkea ihmiselle ja sodalle tarpeellista. Näin kuorma-autot kulkevat joka päivä edestakaisin satojen kilometrien matkat varikoille ja varastoille. Siksi venäläiset ovat pyrkineet saamaan haltuunsa rautatieyhteyksiä, koska suurten määrien liikuttelu on helpompaa junilla ja näin saada kuljetusmatkoja lyhennettyä.

Sotaa kuorma-autokuljetusten kannalta tarkkaillut entinen Yhdysvaltain asevoimien sotilas, joka vastasi kuljetusajoneuvojen huollosta ja korjauksesta, kuvasi nyt nähtävissä olemassa olevaa asetelmaa varsin dramaattisesti. Hän kertoo havainnoistaan, jotka kertovat, että jo lähtiessä venäläisen kaluston tila oli huono. Näin autoja rikkoutui paljon ihan itsekseen ja jäi tien varsille. Toki tuhoutunutta kalustoa korvataan jatkuvasti Venäjältä tuoduilla autoilla, mutta kuten eversti Petteri Kajanmaa Aamu-tv:ssä tänään kuvasi, niin silloin sieltä tulee vanhempaa ja huonokuntoisempaa kalustoa.

Osansa alkusodan pahamaineisen “kolonnan” syntymisessä oli rikkoutuneen kaluston aiheuttamilla tien tukkeutumisilla. Kun autoja sitten menee rikki, lastataan vähempiin autoihin ylisuuria lasteja ja siten rasitetaan niitä. Väijytykset vievät osansa ja pelkkä niiden uhka saa kuljettajat kohtelemaan autojaan armottomasti. Koko ajan väsyneemmät kuljettavat tekevät myös koko ajan enemmän virheitä ajossaan. Kyseinen asiantuntija ilmoitti arvionaan, että lähiviikkoina käytettävissä oleva kuljetuskaluston määrä voi laskea niin pieneksi, että Venäjän joukkojen toiminta voi ajoneuvopulan takia vaikeutua pahasti, jopa tyrehtyä.

Poliittinen paine lännessä Ukrainan auttamiseksi kasvaa jokaisen pommitusvideon myötä. Mitä julmemmaksi sota menee, sitä tiukemmaksi kansalaisten vaatimukset Ukrainan suoranaisemmasta auttamisesta käyvät. Vallitseva linja lännessä on ollut sodan laajenemisen välttäminen, mutta sitä mukaa kun Ukrainan tarvitsee enemmän ja tehokkaampaa apua, lähestytään yhtä enemmän tilannetta, jossa Ukraina taistelee koko lännen puolesta. Kylmä sota pysyi kylmänä, koska sodat suurvaltaleirien välillä käytiin ns proxysotina, jossa esim. Vietnamissa tai Angolassa yhteen ottivat idän ja lännen tukemat osapuolet.

Nyt Venäjä on toki suoraan osapuolena sodassa, mutta Ukraina toimii yhä enemmän nimenomaan läntisen avun voimin, siis ainakin tavallaan proxynä. Myös poliittisesti asetelma liikkuu siihen suuntaan, sillä tilanteen tulkinta yhä useammin on se, että ukrainalaiset vuodattavat nyt vertaan koko lännen puolesta. Putinin Venäjän ei uskota pysähtyvän Ukrainaan, vaan konflikti jatkuu eri tavoin.

Toki Venäjä on käynyt poliittista sotaa länttä vastaan jo vuosia. Skripalien tapaus ja muut murhat, hakkeroinnit, vaalihäirintä, poliittisten äärilaitojen tukeminen ja monet muut keinot ovat olleet jo käytössä. Montenegrossa pysäytettiin venäläisten johtama vallankaappausyritys vuonna 2016, jossa oli tarkoitus järjestää false flag -verilöyly poliittisessa tilaisuudessa, surmaten paitsi pääministeri, myös iso joukko ihmisiä.

Kun asetelma on jo lähtökohtaisesti tämä ja länsi lisäksi haluaa Venäjän johdon Haagin kansainväliseen rikostuomioistuimeen vastaamaan sotarikoksista Ukrainassa, niin kyseessä on yhä selvemmin suora vastakkainasettelu Venäjän ja lännen välillä. Miten asiat ikinä etenevätkin, niin juuri nyt syntyy koko ajan lisää lännen kunniavelkaa Ukrainalle. Tämä täytyy olla kirkkaana mielessä myös tulevaisuudessa.

Presidentti Niinistöä vierailee tänään Pariisissa tapaamassa Macronia. Näin valtiojohdon vahva aktiivisuus jatkuu ja Suomen asemasta pidetään hyvää huolta. Poliittinen tahto Suomessa näyttää nyt asettuneen vahvasti syvemmän liittoutumisen kannalle. Se, miten ja milloin se tapahtuu, onkin hankalampi paikka ja siinä tällaiset vierailut ovat välttämätön osa prosessia. Saa nähdä mitä sitten tulee ulos loppuviikon Nato- ja EU-huippukokouksista. Niissä linjataan varmastikin suuremmin sitä, millä tavoin jatketaan Venäjän toimiin vastaamista.

Presidentin kansliaa muuten johtaa kansainvälisen politiikan professori Hiski Haukkala. Hän on erikoistunut juuri näihin suuriin kuvioihin. Syyskuussa 2020 häneltä ilmestyi kirja Suuren pelin paluu, jossa nimenomaan mietittiin Suomen asemaa isoissa kuvioissa. Oheistan kommentteihin linkin mielestäni ehkä parhaasta kokonaisuudesta, joka selittää Venäjän ja lännen vastakkainasettelun taustoja. Kyseessä on Haukkalan vierailu Brysselin koneessa -radiohjelmassa.


https://areena.yle.fi/audio/1-4610997