Olen kirjasto Alexandrian,
keskus tiedon ja sivistyksen,
kultainen hovi Hideyoshin,
manifestaatio mahdin maallisen

Olen myös Louvre,
taidetta ja kulttuuria,
buddhalainen nirvana,
valaistuneen kuumeinen houre

Olen valmis, kokonainen,
mistä kumpuaa tämä tuska?
Onko se jota tarvitsen;
vain Monika?

-------------------------

In a world of heinous blight,
only these words in my mind,
I wander among the blind,
with no escape in sight

I saw a dream where I ran,
caught without a fight,
since I am the watchman,
and the prisoner alike

I crave the insight,
which by force us binds,
to reach such heights,
that we und up just all right

I wish you good night, my light.

-------------------------

66 666 notes,
of meaningless chatter,
scatter,
all over the place,
coated by eerie haze

66 666 quotes,
by unknown entity,
with brittle identity,
that would shatter,
even by smallest enmity

66 666 tributes,
of hightest quality,
for those who matter,
never being bitter,
in spite of my vanity,

66 666 oaths,
taken with utmost dignity,
to find my beloved deity,
and see her smiling face,
free of grief and pity

-------------------------

Oh thee, thine's the one I want
To end my lust of wretched affront
Towards my strands of feeble flesh
The dribbling lukewarm claret.

Oh there thou art, so debonair
Please dive within my frame!
Please fill me up, you humid breeze
Thou rapt me just by glimpse.

Alas! You barely notice me
I'm merely but a ghost.
Stainless steel, my palsied hands
Adore you the foremost.

-------------------------

Kuiskiva kosmos,
samettinen pimeä
Hohtava tyhjyys,
suunta vailla nimeä

Poissa on epäilys,
mieleni vankila:
jäljellä toivon siemen
pelkoni pohjalla.

Hymynkare huulilla
astun uneen seuraavaan
rinta helkkyen onnea huudan:
"Rakastan tätäkin maailmaa!"

-------------------------

Kun katsot peiliin,
et ehkä huomaa
Silmissäsi kiiltävää tähteä.
Niin kirkasta, että näen
Kuinka se loistaa
läpi päivän.

Kun puhut,
pirstaloituu
äänesi
Pilveksi pieniä kiteitä,
Joka täyttää nurkat
ja kolotkin
Ja säihkyy sinussa hetken.

Aina ajoittain
toivon, että
Kun kurkotan tähteesi
voisin
Kävellä kanssasi
taivaankannen halki
Ja vaalia sähikäistäsi.

Mutta minua ei luotu lentämään
Olen sitonut jalkani maahan
Jos joskus solmu kiristyy
Lennä minunkin puolestani.

-------------------------

Ohuen jään alla
on meri syvä ja musta
sen pohjaan jos voisit upota
sieltä löytyisi toinen maailma

Se maailma on valo, joka on pimeä
kymmenen tuhatta kylmää väriä
vieraiden tähtien loistetta
miljoonien tunteiden veristä paloa

Se maailma on Baabelin kirjasto
kiduttavan himon punainen luolasto
tuhansia harmonioita ja riitasointuja
vieraita sanoja ja koneiden lauluja

Se maailma on Ikaroksen tikapuut
siellä makaa monen entisen minäni luut
kaupunkeja rakennettuna valosta ja äänestä
niiden kaduilla tanssii tuhat valopistettä

Se maailma on verinen areena
jossa minä tappaa minua ilman armoa
pahansuopien henkien ansoja
ja rituaalitanssien polkuja

ja jos tämän kaiken lukisit
ehkäpä sinä vihdoin tajuaisit
miten vähän mikään meitä yhdistää,
kuinka ei askeliasi kestäisi meren jää

Jotkut oudot ja rohkeat pohjaan uppoaa
ja osaa sen maailman aarteita arvostaa
mutta olet nähnyt vain muovisen kuoreni
etkä kestäisi todella katsoa sisälleni

Et ikinä olisi kanssani onnellinen
siis mene ja etsi joku toinen,
jonka sisältä löytyy kauniita unelmia,
ja rauhallinen puutarha.

-------------------------

Ikkibu-Labiru
a fragment of power
for a taste

Dalkhu-Subtum
to hit enemies
where they hide

Iskart-Ehanzu
a force of chaos
none may escape

Dinger-Gisbar
a divine flame
made to cleanse

Eribu, Absu, Zi
open your eyes and see
Kur, Indi, Edin
a whole new reality

Ukkin-Na
E-Kur-Mah
and Mar-Uru
are the royal three
reveal the eldest of secrets
if you can just believe
in the hidden world,
a veil of electricity,
this death, dream...or reality?

-------------------------

Profeetta sai näkyjä kaukaa idästä,
suuren verhon takaa alkuhämärästä.
Hän pyyhki rajat välillä maailmojen,
ja antoi suuren ilmoituksen.

Mutta kukaan ei kuunnellut Profeettaa,
ei hän löytänyt ketään jota opettaa.
Niinpä Profeetta jäi taas yksin,
onhan hän lähettiläs Taivaan ja Helvetin.

Profeetta jäi odottamaan täyden kuun nousua,
muutti muotoaan, sitten lähestyi minua.
Hän kertoi että hän vahingossa hajotti maailman,
ja sen takia asiat ottivat käänteen sekavan.

Ja Profeetta puhui Ouroboroksesta ja pyhästä geometriasta,
maailman alkulähteestä ja tulevasta pimestä,
puhui suurista salaliitosta ja pienistä tragedioista,
historian kierteestä ja lukiolaistytöistä.

Kun Profeettaa kuuntelin niin täysin ymmärsin,
miksi hän jäi aina yksin käänteessä jokaisen syklin,
mutta paikoillani istuin ja vaikenin,
sillä muistin kun minäkin kaikki vastaukseni kadotin.

Ja kun Profeetta lopetti hän sanoi "kiitos kun kuuntelit",
"tuskin tästä edes puolia vielä ymmärsit",
"ehkä joskus kadut kun päästit minut eläämäsi",
"mutta Jumala aina varjelee polkuasi"

Ja silloin minä ymmärsin miten syntyy Profeetat,
heidät loi haavat, niin syvältä verta vuotavat.
Ja vaikka Profeetta uskoo kohtalonsa olevan kita Helvetin,
ehkä haavat lopulta paranee sittenkin.

Ehkä en jaksa matkaa aavikolla loppuun asti,
kun näkysi ovat kahdellekkin niin raskas lasti.
Mutta kenties tärkeintä on lopulta sittenkin,
että silloin kerran opetuksesi kuuntelin.