Minun asuntoni.
Tammikuun alussa muutin uudelle asunnnolle Poznaniin. Edellinen asunto Puolassa oli hyvin isompi, mutta se tämähetkinen  on lämpimämi ja minulla on oma pesukone loppujen lopuksi.  Asun nyt soluasunnossa kolmen henkilön kanssa. Minulla on pieni mutta oma huone ja en tarvitse enää jakaa huoneen. Se on aika kiva asia koska voin esimerkiksi korjata seinat miten vain haluan, voin siivota kun minulla on aika, laittaa musiikkia silloin kun haluan ja niin edelleen.  Yksinkertaisesti voin olla vapaana ja tehdä mitä vain tulee minun päähäni.
Toisaalta,  minä olen semmoinen ihminen, joka tykkää keskustella ja tykkään jos on paljon ihmisiä minun ympärilläni, se oli siis mukava asua kahden hengen huoneessa koska aina oli joku kenelle voin puhua. Onneksi täällä toisessa huoneessa asuu minun hyvä ystäväni ja jos tarvitsen seuraa voin mennä ja jutella, ei haittaa onko se päivällä tai yöllä, aamulla tai illalla. Ei siis ole yhtää huono asuaa täällä.
Minun mielestäni Jezyce on tosi mukava paikka. Olen jo asunut siellä viime vuonna, sitten muutin lähemmäksi keskustaa. Nyt olen takaisin Jeżyceessa (se on Poznanin kaupinginosa) ja olen siitä syystä hyvin tyytyväinen koska tässä on todella hyvää ilmapiiri. Asuin vielä puoli vuotta Suomessa ja nyt se tuntuu vähän oudolta, että asunnossa ei ole saunaa. No ei vain vähän, se on todella huono puoli.
Huoneessani laitoin seinalle paljon kuvia, postikortteja, karttoja ja minun matkamuistoja. Jokainen juttu seinalla kerro oma tarina, niin että minulla on aina hyvää olo kun olen siellä. Sanoisin, että minun huoneella on oma, myönteinen sielu ja se on aina miellyttävä tulla takaisin kotiin.