Ajatuksiani Ukrainan tilanteesta 2.5.

Venäjä puskee eteenpäin, muttei pääse. Mariupol kestää edelleen. Sota on siis edelleen samoissa on asetelmissa kuin on ollut muutamat viime viikot. Suurta huomiota on kerännyt se, että Venäjän asevoimien komentaja Gennadi Gerasimov oli ilmeisesti vierailulla Ukrainassa. Hänen huhuttiin jopa haavoittuneen lievästi ukrainalaisten tykistöiskussa, tästä ei vahvistusta ole. Ilmeisesti iskussa kuitenkin kaatui suuri määrä upseereita.

Mikä ikinä onkin totuus Gerasimovin haavoittumisesta on, niin ukrainalaisten kyky iskeä kertoo paljon heidän tiedustelukyvyistään. Hänen vierailunsa kertoo myös siitä, että venäläiset tietävät hyvin, ettei sota oikein suju.


Ukrainalaiset toimivat aktiivisesti linjojen takana. Ukraina ei noista iskuista puhu, eikä niin tee Venäjäkään. Kummallakin omat syynsä siihen. Ukrainalle riittää aiheutettu vahinko, eikä haluta suoda Venäjälle propagandassa käytettäviä aiheita.. Venäjä taas ei halua puhua mistään itselleen epäedullisesta. Myös venäläiset toimivat syvyydessä ja ukrainalaisissa kaupungeissa partioidaan hellittämättä sabotöörien varalta. Tämä varsinkin rintamaa lähellä olevissa kaupungeissa. Öiset ulkonaliikkumiskiellot ovat voimassa monin paikoin ja niitä valvotaan tiukasti.

En tiedä onko seuraava Twitterissä näkemäni juttu tosi vai ei, mutta kuvaava se varmasti on. Muutama yö sitten olivat vartioivat sotilaat huomanneet öisen hiipparin Odessassa ja ottivat tämän kovaotteisesti kiinni. Kiinniotettu tiesi tilanteen vakavuuden ja huusikin hätääntyneesti: "Ei mitään hätää, ei mitään hätää, olen vain huumekauppias!"

Viikonloppuna tuli vastaan kahden hyvin arvostetun yhdysvaltalaisen älykkölegendan lausunnot, jotka saattoivat olla älykkäitä, mutteivat minun mielestäni kovin viisaita. Syksy Räsänen jakoi Twitterissä Counterpunchissa ilmestynyttä Richard A. Falkin artikkelia siitä, miten sota Ukrainassa on itse asiassa Yhdysvaltain aggressio Venäjää vastaan. Tekstissä pidettiin myös vahingollisena sitä, että Putinia "demonisoidaan" sotarikolliseksi.

Samantyyppisiä ajatuksia on ollut myös Noah Chomskyllä, joka korosti vastikään, että viime aikoina lännestä ei ole löytynyt kuin yksi todellinen valtiomies, joka on pyrkinyt nimenomaan rauhaan. Chomskyn mukaan tämä valtiomies on Donald Trump. Näiden kahden noin 90-vuotiaan hahmon näkemyksiä onkin levitetty nyt ahkerasti piireissä, joissa riittää ymmärrystä Venäjän toimille. Tai ei välttämättä ymmärrystä, mutta moni näistä on vakuuttunut kuitenkin siitä, että sota Ukrainassa on Yhdysvaltain vika.

Yhdysvallat tosiaan avustaa valtavasti Ukrainaa. Tasainen päivätahti on sellaiset noin 100 miljoonaa dollaria päivässä. Investointi on niin valtava, että siihen ei ryhdyttäisi ilman uskoa siihen, että Ukraina tästä selviää. Toisaalta on taustalla varmasti myös ajatus siitä, että Putin on pysäytettävä nyt. Jos Ukraina kukistuisi, on kovin todennäköistä, että Venäjä jatkaisi aggressiotaan muuallekin.

Taustalla lienee myös myös ajatus Kiinasta, joka varmasti seuraa tarkasti, miten länsi reagoi. Sillä on omat pyrkimyksensä varsinkin Taiwanin suuntaan ja siksi tilanteen kehittymistä seurataan varmasti Pekingissä hyvin tarkasti. Ei siis mikään ihme, että Yhdysvalloissa on hyvin poikkeuksellinen kummankin puolueen yhteinen käsitys siitä, että Ukrainaa autetaan.

Venäjän valtiojohdon lausunnot ovat olleet hurjia koko sodan ajan. Eräänlaiset pohjat iski kuitenkin ulkoministeri Sergei Lavrov, joka puolusti Venäjän näkemystä natsien hallitsemasta Ukrainasta, vaikka maan presidentti on itse juutalainen. Lavrov totesi, että "Entä sitten, vaikka Zelensky on juutalainen. Se fakta ei poista Ukrainan natseja. Olihan Hitlerilläkin juutalaista verenperintöä." Lausunto kuvaa hyvin sitä, miten absurdeiksi lausunnot väkisinkin tulevat, jos halutaan pitää kiinni mielikuvituksellisista tekosyistä hyökätä Ukrainaan.

Tänään sai myös loppunsa Rosatomin ydinvoimalahanke Pyhäjärvellä. Olen hankkeesta kirjoittanut ja puhunut valtavasti, myös ennen eduskunnan hankkeelle myöntämää lupaa. Itsenäisyyspäivän aattona 2014, Krimin valtauksen ja Donbassin sodan alkamisen jälkeen hyväksyi eduskunta Venäjän valtiollisen Rosatomin rakentamaan ydinvoimalan Pyhäjärvelle. hanke oli ennen kaikkea Kokoomuksen hanke ja muutkin puolueet vihreitä lukuunottamatta kantavat vastuuta tästä päätöksestä. Sen, miten kukin äänesti silloin, voi tarkistaa linkittämästäni listasta. Tuossa linkki myös kirjanio Fennovoima-lukuun, josta prosessi käy ilmi.

Vedin eilen Joensuun seurakuntakeskuksessa vapputapahtumassa keskustelun, jossa aiheena oli sota ja rauha. Keskustelijoiden pöydän kummallakin puolella oli ajankohtaan ja aiheeseen sopivasti asetelma sinisiä ja keltaisia ilmapalloja. Kirkkoraati-konseptin mukaan vedetyssä keskustelussa olivat mukana sisäministeri Krista Mikkonen, yliopistonlehtori Iiris Lehto, professori Larisa Leisiö, Joensuun kaupunginhallituksen jäsen Helena Hulmi ja Naisten Pankin Leila Kontkanen.

Kukin kävi omalta osaltaan läpi sitä, miten tämä sota on tullut lähelle. TP-UTVAn sodan syttymispäivän epätodellisista, mutta toimintaan keskittyvistä tunellmista lapsuudenystävän tavoittelemiseen hyökkäyksen kohteeksi joutuneesta Kiovasta. Keskustelun jonkinlaisena lopputuloksena oli toivon tärkeys. Toivo siitä, että jossain vaiheessa rauha tulee.

https://www.verkkouutiset.fi/a/nain-kukin-kansanedustaja-aanesti-fennovoimasta-29024/#0a62daa2

http://uusimaanpuolustus.blogspot.com/2018/02/luku-tapaus-fennovoima.html