Olipa kerran kolme katuporaajaa Matti, Teppo ja Olavi. He olivat kaikki kyllästyneet perinteiseen työntekoon vanhoilla ruosteisilla työkaluilla, jolloin Olavi sai ideakseen suunnitella ja koota kokonaan uuden innovaation. Ongelmana oli, että Olavi tarvitsi myös Matin ja Tepon apua luodakseen yhden toimivan kokonaisuuden.  Teppo oli hyvin tunnettu työntekijä niin työmaalla kuin työmaalla. Teppo oli myös erikoistunut erilaisiin rakenteisiin, jotka kestäisivat hyvin tärinää. Pidemmän päälle työt alkoivat kuitenkin käydä hyvin rankaksi Tepolle. Seuraavana päivänä Teppo ilmoitti työnantajalleen hänen ottavan lomaa töistään fyysisen rasituksen aiheuttamana. Töistä kotiin palatessaan Teppo tajusi unohtaneensa tärkeän osan työpaikalleen...
Matti, Joukosta hurjin kehitti uuden paineistetun metallivalutekniikan, jolla hän valoi mitä kestävimmän poranterän. Päästessään kolmikon saavuttamiin rikkauksiin hän kuitenkin suistui pahasti radaltaan ja pakeni töitään kalliilla autoilla, naisilla ja juomilla. Matti vietti suurimman osan ajastaan hienoissa sviiteissä katsellen merelle laskeutuvaa aurinkoa. Matin holtittomuus kuitenkin kostautui hänelle, kun hän hävitti valumuottinsa, jolla hän valmisti mitä kovimmat poranterät.
Olavi oli nero jo lapsena, hän tuunasi mopoja jo nuorena ja oli erittäin näppärä käsistään. Vain yksi ihminen oli häntä viisaampi, hän oli rikollisista viisain ja yritti saada Olavia rikolliselle tielle. Hänestä olisi tullut miljonääri keksiä, mutta hän syntyi köyhään perheeseen. Äiti oli siivooja, ja isä öljynporaaja, Heillä oli viaton talo itä los santosissa. Kun kopla erosi hän piilotti tarvittavat osat keksintöönsä isän vanhalle toimistolle. Kun oli saanut inspiraatiota takapihalla olevasta öljyporasta. Lopputulos oli niin mahtava että sillä pystyisi vaikka titaaninkin rikkoa