Paperialan sairauskassa Imatra

PAPERIALAN
IMATRAN
SAIRAUSKASSA

100 VUOTTA

Antero Tuukkanen

--001--

ISBN 952-91-1 004-9

Gummerus Kirjapaino Oy
Jyväskylä 1999

--002--

Sisällysluettelo

ALKUSANAT 5
100 VUODEN JAKSO 6
AMMATTILAATIKOT 7
TYÖVÄENVAKUUTUSKOMITEA 8
APUKASSOJEN VIRALLISTAMINEN 10
TEHDASTYÖLÄINEN 11
TORNATOR SYNTYY 13
TEHDAS TAINIONKOSKELLE 15
TEHDASYHDYSKUNTA SYNTYY 17
ASUINYHTEISÖ 21
ELÄMÄÄ TAINIONKOSKELLA 21
KANSALLINEN HERÄÄMINEN 23
TEHDASYHDYSKUNTA KEHITTYY 25
TAINIONKOSKEN VAPAAPALOKUNTA 26
PERUSTA HENKISELLE KASVULLE 29
SAIRAUS- JA APUKASSAN PERUSTAMINEN 31
ENSIMMÄINEN TILINPÄÄTÖS 32
PERUSTAMISVAIHEEN JOHTOKUNTA 34
TORNATORISTA GUTZEITIKSI 36
KUOHUVA VUOSIKYMMEN 37
KIPUKASSA 1920-LUVULLA 39
VAHVA KASSA UUSII SÄÄNTÖJÄÄN 41
TOHTORI HEIKKI PIPONIUS ON POISSA 43
SAIRAALA-ASIA ASTUU ESIIN 44
OSAKASMAKSU 46
KASSA TOIMII 1930-LUVULLA 47
YHTEISKUNTA KEHITTYY 48
TOINEN MAAILMANSOTA 49
MUUTOKSIEN VUOSIKYMMEN 49
ELÄKEKASSAN PERUSTAMISHANKE 52
TUBERKULOOSI ONGELMANA 53
TERVEYSLAUTAKUNTA. . 55

--003--

OSAKKAAT KOKOUKSESSA 58
SOTA-AIKA 59
UUDELLA NIMELLÄ 60
VAKAA TALOUS TUO UUSIA ETUISUUKSIA 61
60-VUOTISJUHLALLISUUDET 63
TYÖPAIKKAKASSAKSI 65
KASSAN TOIMITILAT 67
SÄÄNNÖT - TOIMINNAN PERUSTA 69
TYÖTERVEYDENHUOLTOA 73
KASSAN HALLINTO 75
TOIMIHENKILÖT 78
PAPERIALAN IMATRAN SAIRAUSKASSA 79
VUODESTA TOISEEN 82
SAIRAUSKASSAN HALLINTO 1899-1999 100
KASSAN LUOTTAMUSLÄÄKÄRIT 122
LÄHTEET.. . 124

--004--

ALKUSANAT

Paperialan Imatran Sairauskassan historian kirjoittaminen lähti liikkeelle jäsenten
ja hallinnosta vastaavien tarpeesta. Nuori polvi alkoi kysellä
sairauskassansa menneisyydestä. Päätös sairauskassan historian kirjoittamisesta
tehtiin syksyllä 1995.

Sairauskassan hallitus antoi historiikin kirjoittamisen päätoimittaja Antero
Tuukkasen tehtäväksi ja nimitti työtä johtamaan hallituksen työvaliokunnan,
johon ovat kuuluneet Reijo Kajova, Mauri Lehikoinen (pj.), Kari Miettinen,
Tuula Ylinen (siht.) ja Tuulan eläkkeelle jäämisen jälkeen Leni Jäppinen
(siht.). Aikaan saatiin teos, joka hyvin kuvaa sairauskassamme kehittymistä
apukassasta vakuutuskassaksi.

Sairauskassan 100-vuotisen toiminnan aikana on kassalla ollut aina onni saada
hallintoelimikseen ja toimihenkilöikseen henkilöt, joita on työssään ohjannut
periaate: toimia kassan piiriin kuuluvien ihmisten auttamiseksi heitä
kohdanneen sairaustapauksen sattuessa. Tämä periaate oli lähtökohtana
kassaa perustettaessa ja sitä ovat noudattaneet kaikki, olivatpa he sitten olleet
työntekijöiden tai työnantajan edustajina kassan päätäntäelimissä.

Paperialan Imatran Sairauskassa tulee jatkossakin olemaan jäsentensä turvana
lieventämässä sitä taloudellista hätää ja inhimillistä tuskaa mitä sairaus
aina tuo tullessaan.

Kiitän Antero Tuukkasta ja kaikkia niitä henkilöitä, jotka ovat osaltaan vaikuttaneet
historiikkimme toimittamisessa käsikirjoituksesta valmiiseen teokseen.

Kiintoisia lukuhetkiä

Imatralla 1.6. 1999

Mauri Lehikoinen
hallituksen puheenjohtaja

--005--

100 VUODEN JAKSO

Paperialan Imatran Sairauskassan 100 vuoden toimintajakso vuodesta 1899
nykypäivään on Suomen historian vaiheissa merkityksellinen. Se on niin
yhteiskunnan kuin maan taloudellisen kehityksenkin kannalta ratkaiseva
vuosisata. Jos kertaamme tätä vuosisataa Suomen ja suomalaisten perspektiivistä
voimme hyvin nostaa sen merkittävyydeltään ensimmäiselle sijalle.
Historian filminauhaa kelatessa ensimmäiseksi vilahtavat kuvat maan teollistumisesta.
Aluksi sahateollisuudelle annettiin lakiteitse lupa nousta ja kasvaa.
Metsäteollisuuden rinnalla elinkeinoelämä aloitti kasvunsa. Tällöin siirryttiin
maataloudesta orastavaan teollisuuskauteen.
Suomalaisuuden kasvu sijoittuu tälle 100 vuoden jaksolle. Suomen kieli asetettiin
tasavertaiseksi ruotsin kielen kanssa. Tunnustettiin suomen kielen asema
suomalaisten kieleksi.
Vuosisadan kolmas merkittävä tekijä on poliittisen demokratian läpimurto.
Vuoden 1906 laki yhtäläisestä äänioikeudesta ja v. 1907 suoritetun yksikamarisen
eduskunnan ensimmäinen valinta loi perustan yhteiskunnan demokraattiseen
kehitykseen.
Tähän historiallisesti merkittävään 100 vuoden jaksoon sisältyy myös väestöllinen
muuntuminen. Vv. 1850-1910 Suomen väestömäärissä tapahtui
muutoksia. Väestö kasvoi niin voimakkaasti, että maatalousvaltaiseen maahan
syntyi tilaton väestönosa, joka siirtyi orastavan teollisuuden tarjoamiin
työpaikkoihin. Tästä esimerkkinä todettakoon Ab Tornator Oy:n Tainionkosken
tehtaiden rakentaminen vuosisadan vaihteessa sekä sen jälkeinen
tuotannollinen toiminta.
Vuosisadan alussa maan teollistuminen oli suhteellisen hidasta. Hitaus merkitsi
myös pysähdystä työpaikkakehitykseen. Tähän liitetään maan väestömäärässä
tapahtunut lasku. Toisaalta yhteiskunnan demokraattinen kehitys
antoi ihmisille uskoa tulevaisuuteen. Kaksi maailmansotaa sekä niiden väliin
sijoittuvat vaikeat itsenäistymisen vuodet kansalaissotineen pysähdyttivät
kasvun, mutta sodan kurimuksista päästyään kansakunta eteni.
Kansakunnan merkittävät rakennemuutokset todetaan tapahtuneen 1960
luvulla. Suomi siirtyi maatalousvaltaisuudesta teollisuusyhteiskuntaan. Sotavuosien
menetyksien lisäksi maa on kokenut vuosisadan alussa ja toisen
kerran 1950-luvulla siirtolaisvuodet, joiden seurauksena yhteiskunta menetti
huomattavan määrän kansalaisiaan toisia yhteiskuntia hyödyttämään. Nyt

1990-luvulla olemme jälleen kokemassa yhteiskunnallista murrosta. Tämän
murroksen voimme sanoa olevan päätepisteen teollisen yhteiskunnan
perusolemukselle. Raskasta työtä tekevien joukko on merkittävästi vähentynyt
— voimme puhua toimihenkilöitymisestä. Koneellistuminen ja automaatio
ovat sysänneet ihmistyövoiman tarpeen syrjään. Nyt sanotaan meidän

--006--

elävän tietoteknisessä yhteiskunnassa, mutta siinä vallitseva seestymättömyyden
tila ei vielä kerro, minkälainen tulevaisuus meitä odottaa alkavalla
uudella vuosituhannella.
Paperialan Imatran Sairauskassa on kokenut edellä kuvatun monivivahteisen
100 vuoden jakson.

Antero Tuukkanen

AMMATTILAATIKOT

Työväestön apukassain käynnistyminen voidaan katsoa alkaneen 1 .päivänä
maaliskuuta 1669 annetulla yleisellä ammattikunta-asetuksella. Ammattikunnan
johtavia tarkoitusperiä oli jäsenten ja heidän omaistensa turvaaminen
niiltä taloudellisilta seurauksilta, joita sairaus, työhön kykenemättömyys tai
kuolemantapaus aiheuttavat, 27.päivänä kesäkuuta 1720 annetussa Ruotsin
ja Suomen Käsityöläisten ammattisäännössä on pykälä: "Jos joku mestari
ilman omaa syytänsä, tulee perin köyhäksi tai sairaaksi, niin saakoon Raadin
ja pormestarin luvalla apua Ammattikuntalaatikosta, niin paljon kuin Ammattikunta
katsoo tarpeelliseksi ja Laatikosta saattaa riittää. Jos hän toipuu
ja jälleen pääsee parempaan varallisuuteen, niin maksakoon vähitellen takaisin,
mitä on saanut, kuitenkin ilman korotta. Jos hän tai hänen vaimonsa
kuolee, niin voipi ammattikunta hautauttaa heidät niin vähillä kustannuksilla
kuin suinkin."

Ammattikunnan piirissä työskentelevän avunsaanti oli turvattu lainsäädännön
perusteella. Elinkeinojen piirissä työskentelevien oli kuuluttava johonkin
ammattilaatikkoon.
Ensimmäisten ammattikuntain perustaminen alkoi 1620-luvulla. 1600-luvulla
ei tunneta käsityöläisten henkilömäärää eikä myöskään apukassain lukumäärää.
Turkuun samalla vuosisadalla perustetut kaluseppämestarien ja
kaluseppäkisällien avustuslaatikot ja Turkkuriammatin lipasrahasto lienevät
alansa ensimmäisiä. Avustuskassojen perustamisien pääpaino sattui vuodesta
1736 alkaen vuosisadan loppuun.
Tiukasti säädettyjä säädelty ammattikuntalaitos purkautui elinkeinovapauslakiin
vuonna 1879. Keisarillisella asetuksella vuodelta 1868 säädettiin, että
yleiset käsityöläis- ja tehdasyhdistykset ryhtyisivät hoitamaan entisten
ammattikuntain avustuslaatikkoja tai lipasrahastoja. Käsityöläisseurojen- ja
käsityöyhdistysten kassat saivat ammattikuntain kassoilta näin hyvät pohjarahastot.
Kesäkuun 26. päivänä 1766 kuninkaallisella rautionsäännöllä perustettiin
kaikkiin maamme rautatehtaisiin rautionkassat. Ruukinomistajat maksoivat

--007--

vuosittain kassaan yhden hopeataalerin ahjolta, seppämestarista maksettiin
sama, mutta mestarinsällit ja sepänrengit maksoivat vain 16 äyriä henkilöltä.

Vuorikäräjäoikeudet, joka määräsi maksut, lakkautettiin 1854. Vanhin ja vielä
nykyisinkin toimiva tehdaskassa on Finlayson & Co Oy Puuvillatehtaan työntekijäin
sairaus-, hautaus- ja eläkekassa. Sen perustamisvuosi on 1846 Tampereella.
Merkillepantavaa on, että käsityöläiskassat aloittivat Turussa, mutta
teollisuuskassat voimaa antavain koskien partailla.

Sairaskassojen ohessa toimi vaivaishoitoasetuksen mukaiset huoltorahastot,
joiden ylläpidosta työnantaja vastasi. Vaivaishoitoasetus vuodelta 1879 määräsi,
että työnantajalla oli huoltovelvollisuus eli antaa ylläpito kuolemaan
asti yli 25 vuotta palvelleille työntekijöille: "työtä vastaan voimia myöten
kuolinpäivään asti ylöspitoa isännältänsä tai milloin kohtuulliseksi nähdään
hänen perillisiltänsä".

Työväen keskinäisen taloudellisen huolenpidon ja yhteismielen tuotteena
syntyi 1872 Helsingin käsityöläis- ja vapriikkityömiesten apu- ja eläkeyhdistys.

TYÖVÄENVAKUUTUSKOMITEA

Sääty-yhteiskunnan ajan ammattikuntalaitos avustuslaatikkoineen täytti
ammattikiltoihin kuuluvien ammattityö voiman sosiaalisen turvallisuuden vaatimukset.
Suomen voimistuva teollistuminen esimerkiksi sahateollisuutta
rajoittavien esteiden poistaminen, sekä annettu elinkeinovapauslaki antoi
mahdollisuudet teollisuusyritysten perustamiselle. Kasvava teollisuus hankki
työvoimaa. Tämän työvoiman sosiaalinen turvallisuus oli järjestämättä.
Vuosipalkolliset elivät vajavaisten etujen piirissä.
Palkollissääntö vuodelta 1865 velvoitti isännän huolehtimaan palkollistensa
hoidosta tämän sairastuttua. Sääntö oikeutti isännän vähentämään sairaskulut
asianomaisen palkasta.
Yleisestä vaivaishoidosta v. 1879 annettu asetus mainitsi palkollisten ohella
maattomat tehtaiden työmiehet. Heistä samoin kuin heidän vaimoistaan ja
alaikäisistä lapsistaan työnteettäjän oli pidettävä huolta. Talolliset pitivät
erityistä huolta työmiehistä ja heidän perheistään, etteivät nämä tulisi kunnan
elätettäviksi ja vaivaishoidon rasituksiksi.
Teollisuustyö väestön määrällinen kasvu oli alkanut 1860-luvulla. Samanaikaisesti
sosialististen aatteiden leviäminen heidän keskuudessaan herätti sosiaalisten
tarpeiden vaatimukset. Uuden, voimalla laajenevan aatteen vaikutus
herätti levottomuutta yritysten omistajien ja johtajien piirissä. Tätä kautta
huomio siirtyi myös sääty-yhteiskunnan edunvalvojille - valtiopäiville.
Ensimmäinen teollisuustyöväestön oloja koskeva toimenpide oli lapsityövoiman
käytön rajoittaminen luvanvaraiseksi toiminnaksi. Senaatin

--008--

valtiopäiville 1867-68 annetussa esityksessä elinkeinolaiksi ehdotettiin, ettei
alle 12-vuotiaita saa ottaa tehdastyöhön. Näin jyrkkä kannanotto ei valtiopäivillä
saanut kannatusta. Päätös lapsityövoiman käytöstä jäi tulkinnanvaraiseksi.
Sanonta " ilman asianomaista lupaa" olisi tarvinnut määritelmän,
kuka tämä asianomainen on. Lapsityövoimaa käytettiin eräillä
teollisuudenaloilla runsaastikin. Puuvillakehräämöissä ja tulitikkutehtaissa
lapsityövoiman osuus saattoi olla jopa puolet-yleisesti kolmannes. Heidän
työpäivänsä pituus oli yhteneväinen aikuisten kanssa. Samaa asianomaista
lupaa vaadittiin myös yötyötä teettäviltä. Määräys käsitti alle 18-vuotiaiden
yötyökiellon. Luvan myöntäjä ja sen valvoja jäivät epäselviksi. Valistuneimmat
työnantajat anoivat asianomaisia yötyölupia maistraatilta.
Euroopassa edenneet työsuojelulliset aatteet saivat maaperää myös Suomen
kamaralla.
Senaatti asetti v.1883 komitean valmistelemaan teollisuustyöväen lainsäädännön
uudistamista. Vuoden 1888 valtiopäivillä tulikin esitys teollisuusammateissa
olevien työntekijöiden suojelemisesta. Tämän esityksen kautta
lapsityövoiman käyttöä rajoitettiin. Ikärajaksi asetettiin 15 vuotta. Tämä
työsuojeluasetus astui voimaan v.1889. Teollisuushallitukseen perustettiin
ammattientarkastus valvomaan lain noudattamista ja edistämään tehdastyö
väestön ja käsityöläisten työoloja.
Vuoden 1888 valtiopäivillä tehtiin toinenkin työväestön elinehtoja kohentava
päätös. Säädyt anoivat komitean asettamista, joka hankittuaan asianomaiset
tilastolliset tiedot tutkisi, kuinka Suomessa aikaansaadaan valtion määräämä
ja turvaa nauttiva työväen sairaus-, tapaturma- ja vanhuusvakuutus.
Keisarillinen Suomen senaatti asetti työväenvakuutuskomitean lokakuun 11
päivänä 1889. Komitean toimesta julkaistiin 1892 tilastollinen katsaus (Hjelt)

Suomen työväen ja käsityöläisten sairaus-, hautaus- ja eläkekassoista.
Työväenvakuutuskomitean tutkimus oli maamme ensimmäinen selvitys sairaus-,
hautaus- ja eläkekassojen toiminnasta. Helmikuussa 1890 avustuskassoille
lähetettiin kysely, jolla haluttiin selvittää kassojen taloudellinen ja
yhteiskunnallinen merkitys. Kyselyssä pyydettiin tietoja kassan järjestysmuodosta,
avunantokyvystä ja vakavaraisuudesta.
Komitea sai vastauksen kyselyynsä 127 avustuskassalta. Niistä 28 ei toiminut.
Kassat muodostivat toiminta-alueensa pohjalta neljä ryhmää. Tehtaankassoja
oli 72, ammattikassoja "laatikoita" 17, yleisiä työväenkassoja

14 ja käsityöläisten kassoja 24. Avustusmuotoja oli kolme ryhmää : 1. sairaus-
ja hautauskassat 59 kpl, 2. eläkkeen ohella muuta avustusta myöntävät
kassat 41 kpl ja 3. puhtaat eläkekassat 27 kpl. Kysely antoi merkittävän
tiedon, jonka mukaan tehtaankassat olivat keskittyneet sairausavustuksiin.
Avustuskassojen piirissä v. 1899 lopussa oli 16 889 jäsentä, miehiä 11 555 ja
naisia 5 334. Näissä luvuissa oli jo vastaperustetun Ab Tornator Oy:n työntekijäin

--009--

sairas- ja hautausapukassa 525 osakkaalla. Kaikista avustuskassojen
jäsenistä 3/4 kuului tehtaankassojen piiriin. Yli l 000 jäsenen kassoja näistä
oli kaksi ja yli 500 jäsenen viisi. Sahateollisuuden piirissä toimi 10 avustuskassaa,
joissa oli jäseniä 1841 eli 23 prosenttia alan työväestöstä. Vastaavat
luvut paperi- ja hiomoteollisuudessa olivat: 9 kassaa, joissa jäseniä l 609.
Jäsenyysprosentti oli niinkin korkea kuin 61 %. Korkeimmat jäsenyysprosentit
olivat kehruu- ja kutomoalalla 93 % ja rautaruukki- ja konepaja-alalla 82 %.
Komitean raportissa todetaan kassojen sääntöjen olevan kirjavia, koska valvontaa
niille ei ole ollut. Muutamat avustuskassat olivat hyväksyttäneet
sääntöjään senaatilla, kuvernöörillä tai maistraatilla. Viipurin piirin kuvernööri
oli hyväksynyt Tornatorin työläisten kassan säännöt, kuten myöhemmin
tulee esiin. Kassojen moninaisten sääntöjen yksi yhteinen piirre oli, että
jäsenyys oli kaikille pakollista. Pakollisuus jäsenyyteen perustui useinkin siihen,
että kassan jäsen itse näin osallistui sairautensa, eläkkeensä tai
hautausavustuksen kustannuksiin. Ennen avustuksen tai eläkkeen saantia
kassan jäsenyydessä tuli olla määrätyn ajan. Se vaihteli eläkekassojen yhdestä
kuukaudesta jopa viiteen vuoteen. Normaali vaatimus oli 6 kuukauden
jäsenyys ennen avustuksen maksamista. Apukassojen suorittamat korvaukset
olivat joustavia: rahaa jaettiin usein tarpeiden mukaan tai sitten kassan
varallisuuden perusteella.

APUKASSOJEN VIRALLISTAMINEN

Työväenvakuutuskomitean v. 1890 lähettämän kyselyn ansiosta saavutettiin
komitean asettama tavoite: tarkastaa ja valaista ensi kertaa erästä vakuutusja
itseauttamistoimen haaraa, jota maassamme oli tähän asti harjoitettu ilman
minkäänlaista julkista valvontaa. Komitean tutkimusaineiston pohjalta
maahamme säädettiin eräitä lakeja, jotka kohensivat huomattavasti työväestön
sosiaaliturvaa sairauden tai työtapaturman sattuessa.
Vuoden 1879 elinkeinoasetuksessa määrättiin, että alle 12 vuotiaan lapsen
sai ottaa tehdastyöhön tai käsityöläiseksi vain lääkärin antaman todistuksen
perusteella. Alle 15 vuotiaan työajaksi määriteltiin 8 tuntia päiväsaikaan ja
alle 18 vuotiaalta kiellettiin yötyö ja heille lääkärintarkastus kerran vuodessa.
1887 eläke- ja apurahaston perustamisluvat antoi kuvernööri.
1888 annettiin esitys teollisuusammateissa toimivien työntekijäin suojelemiseksi.
1889 annettiin työväensuojeluasetus ja perustettiin ammattientarkastus seuraamaan
asetuksen noudattamista ja edistämään tehdastyöväestön ja käsityöläisten
työoloja.

--010--

1890 Suomi sai kaksi ammattientarkastajan virkaa ja 1897 kolmannen. Suomi
jaettiin kolmeen työsuojelupiiriin. Itäiseen piiriin, johon Tainionkoski
kuului, nimitettiin ammattientarkastajaksi K. Leonard Lindeberg.
1890 senaatissa tehtiin kysely avustuskassoista.
1897 Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus työntekijäin apukassoista.
Asetus syntyi viisi vuotta Työväenvakuutuskomitean mietinnön jälkeen.
Viipymän syynä oletettavasti oli komiteassa esiintyneet näkemyserot. Vähemmistöön
jääneet komitean jäsenet edustivat näkökantaa - olisi toteutettava
yleinen työväen sairausvakuutus. Se olisi tuolloin koskenut 35 000 työläistä
eli l ,5 % koko maan väestöstä.

Komitean enemmistön mukaan kassat tulee järjestää pysyvälle pohjalle ja
jossain määrin valtion valvontaan. Kassojen perustaminen olisi edelleen vapaaehtoista.
Tämän näkökannan pohjalta rakennettiin vuoden 1897 asetus.
Keisarillisen Majesteetin Armollinen asetus työntekijäin apukassoista annettiin
2.9.1897. Apukassoilla tarkoitettiin sairas- ja eläkekassoja, jotka oli
perustettu käsityöläisiä, ammatti- ja muita työntekijöitä tai heihin verrattavia
henkilöitä varten.
Asetuksessa tuli määriteltyä eräs keskeinen periaate. Katsottiin, että sairausvakuutus
poikkeaa eläke vakuutustoiminnasta niin paljon, ettei sama kassa
saa harjoittaa mainittua kahta vakuutustoimintaa. "Kun sairas- ja eläkekassat
ovat perustetut toistensa yhteyteen, pitää kumpaisellakin kassalla olla eri
säännöt ja ovat niiden varat eriksensä hoidettavat ja kirjoihin merkittävät".

Asetuksen seurauksena kassat joutuivat vuoden sisällä uusimaan sääntönsä
sen edellyttämällä tavalla. Asetus myös määräsi ne julkisen viranomaisen
tarkistettaviksi ja hyväksyttäviksi. Vuosittain apukassain hallitusten tuli toukokuuhun
mennessä toimittaa kuvernöörin kautta Teollisuushallitukselle
selvitys kassan toiminnasta edelliseltä vuodelta. Selvityksellä oli määrätty
muoto. Tietojen perusteella Teollisuushallitus arvioi kassan toiminnan mahdollisuudet.
1899 lähtien julkaistiin virallisessa tilastossa kassojen antamat
tiedot. Ab Tornator Oy:n Tainionkosken tehtaan työntekijäin apukassa sai
Viipurin läänin kuvernööriltä toimintaluvan 14 päivänä syyskuuta 1899.

TEHDASTYÖLÄINEN

Vuosisadan vaihteen tehdastyöläinen työskenteli 12 ikävuodesta 70 vuoteen
Hän teki pitkää työpäivää olosuhteissa, jotka eivät olleet tekijöilleen
heidän terveyttään edistäviä. Sulfiittiselluloosatehtailla työntekijöillä oli vaikeuksia
pahanhajuisten ja osin myrkyllisten höyryjen takia. Tehdassalien tuuletus
oli yleensä luukkujen ja ikkunoiden varassa. Saadakseen raitista ilmaa
työntekijä työnsi päänsä työpaikkansa luukusta ulos ja hengitti hetken raitista

--011--

ilmaa. 1900-luvun alussa perustetut sulfaatti selluloosatehtaat koettiin tehtaiden
ympäristössä ongelmallisiksi pahanhajuisuutensa vuoksi. Tehtaiden
lähistön asukkaat tekivät valituksia aina korkeimpia hallintoviranomaisia
myöten. Senaatti asetti v. 1908 komitean selvittämään, aiheuttaako sulfaattimenetelmän
käyttäminen terveydellisiä vaaroja työssä oleville sekä ympäristön
asukkaille. Komitean tehtäväksi jätettiin myös selvittää tehtaista vesistöön
laskettavien jätevesien haittavaikutukset kalastukselle. Tutkittiin
asioita, jotka ratkottiin vasta 1980 ja 1990-luvuilla. Vuosisadan alussa senaatin
asettama komitea loppuraportissaan totesi, ettei selluteollisuus aiheuttanut
varsinaista myrkytysvaaraa, pahanhajuisuutensa vuoksi sitä oli pidettävä
terveydelle haitallisena. Pahanhajuisten aineiden määrää oli kaikin
keinoin pyrittävä vähentämään.
Paperiteollisuuden työntekijälle työoloissa pahimmat haitat olivat suuri kosteus,
lämpö ja koneiden aiheuttama melu. Alan työntekijäin sairastavuus
varsinkin vanhemmalla iällä oli korkea. Työstä poissaoloja oli paljon. Ei yksin
tehdastyö, vaan myös puutteelliset asunto-olot, vuorotyö ja heikko ravitsemus
olivat osasyyllisiä työntekijöiden runsaaseen sairastavuuteen. Yleisimpiä
sairauksia olivat keuhkotauti ja muut keuhkoviat, reumatismi, maha- ja
suolitaudit, hermotaudit, yleinen heikkous varsinkin naisilla.
Eri teollisuusalojen työntekijäin keskuudessa vuosisadan alussa suoritettu
laaja terveydentilatutkimus osoitti puunjalostusteollisuuden työntekijöiden
terveydentilan paremmaksi kuin muiden alojen. Massa- ja paperiteollisuudessa
oli tutkimuksen mukaan muihin teollisuudenaloihin verrattuna vähemmän
ammattitauteja sekä terveydellisiä vaaroja.
Työtapaturmiin sekä ammattitauteihin viranomaiset ottivat ensimmäisen
kerran kantaa vuoden 1897 elinkeinoasetuksessa. Se velvoitti työnantajan
"varjelemaan" työntekijöitään ruumiin vahingosta määrättyjen töiden suorittamisessa".
Vuonna 1889:n asetuksessa teollisuusammateissa olevain työntekijäin
suojelemisesta sekä sitä täydentävässä hallitsijan julistuksessa määriteltiin
yksityiskohtaisesti velvoitteet ja toimenpiteet, joiden avulla työnantajan
tuli estää tehdastyössä piilevät tapaturmavaarat. Työolosuhteista määriteltiin,
että työpaikalla tulee olla riittävästi tilaa, oli järjestettävä kunnollinen
ilmanvaihto, valaistava työhuoneet ja portaat, rakennettava varauloskäytävät,
suojattava voimakoneiden liikkuvat osat ja eristettävä aitauksin
välityslaitteet ja hihnat. "Melkoisesta ruumiinvammasta" oli tehtävä ilmoitus
viranomaisille. Heidän oli onnettomuus tutkittava ja lähetettävä kertomus
ammattientarkastajalle. Työntekijää kohtaavasta ruumiinvammasta annettiin
laki v. 1898. Se velvoitti työnantajan tapaturmavakuuttamaan työntekijänsä
jossakin hyväksytyssä vakuutuslaitoksessa.
Ne teollisuuslaitokset, joissa toimivat sairaus- ja apukassat, käyttivät useinkin
työtapaturman korvauksiin omaa sairauskassaa. Sairauskassoista maksetut

--012--

korvaukset olivat usein lain edellyttämiä korvauksia merkittävästi suurempia.
Sairauskassojen maksamat korvaukset koskivat ohimeneviä ja vähäisempiä
vammoja. Työkyvyn menettäminen tai työtapaturmainen kuolema
oli vakuutuslaitoksen korvattava. Korvaus maksettiin leskelle ja alaikäisille
lapsille. Tällä asetuksella ja lailla huolehdittiin tapaturma-alttiin saha-,
paperi- ja kartonkiteollisuuden työntekijäin sosiaalisesta turvallisuudesta
työtapaturman sattuessa. Merkittävää tässä oli lisäksi se, että teollisuuden
työtapaturmat kirjaantuivat vuositilastoon, joita myös seurattiin. Vuositilastojen
tietojen perusteella orastava työsuojelutoiminta sai faktatietoa
työsuojelullisten toimenpiteitten tehostamiseksi.

Korjauspajan ohitse uitettiin Ensoon menevä puutavara.

TORNATOR SYNTYY

Suomalainen metsäteollisuus syntyi osin 1600-luvun lopussa. Seuraavalla
vuosisadalla Itä-Suomesta alkaa virrata puutavaraa — laivojen mastopuita
sekä hirsiä - maailmanmarkkinoille siinä määrin, että viranomaiset katselivat
huolestuneina suomalaisten metsien riittävyyttä. 1700-luvun puolivälissä
Viipurin läänin alueella oli 19 vesisahaa, jotka suorittivat hakkuita Itä-
Suomen metsissä. Viranomaiset olivat niiden riittävyydestä erittäin huolestuneita.
Rajoituksia toimeenpantiin v. 1723. Silloin annettiin määräys, ettei
Viipurista saa viedä enempää kuin 10 laivalastia vuodessa. Kauhulla otettiin

--013--

vastaan 1800-luvulla tulleen höyrysahan työteho. Asiasta selvittiin kieltämällä
höyrysahat. Vasta vuonna 1861 poistuivat puunjalostusta ja vientiä
koskevat kaikki rajoitukset. Uusi lainsäädäntö mahdollisti metsäteollisuuden
kehityksen. Paitsi sahoja, perustettiin uusia hiomoja ja edelleen paperija
kartonkitehtaita. Norjalainen Hans Gutzeit perusti sahan Kotkaan v. 1872.

Eräänä metsäteollisuuden haarana syntyi lankarullien sorvaaminen koivusta.
Englantilaisille teollisuuskehräämöillä oli huutava pula rullista ja eräät
suomalaiset liikemiehet perustivat sorvaamoja. Ensimmäiset syntyivät 1850luvulla.
Vuonna 1873 rakennettiin kuumeisesti sorvaamoa Ruokolahden
Käyhkäälle puolitoista vuotta sahan palamisen jälkeen. Käyhkään rullatehtaan
neljä sorvia toimitti rullia Manchesterissa toimineelle kehräämölle. Kaksi
vuotta ehti Käyhkään sorvaamo toimia, kun lehdistä saatiin lukea
lankarullatehtaan myynnistä höyrykoneineen, neljine sorvineen ja kaksine
sirkkelisahoineen.
Lisäksi kaupattiin tehtaaseen kuuluvia työväen asuntoja. Kauppatapana oli
vapaaehtoinen huutokauppa. Lankarulla-alalle oli syntynyt useita alan tehtaita,
ja suomalaiset kilpailivat valmistajina, varsinkin pienet sorvaamot saattoivat
itsensä taloudellisiin vaikeuksiin. Lankarullateollisuus oli Suomessa
kuitenkin merkittävä teollisuusala, sillä suomalaiset rullatehtaat hallitsivat
kansainvälisiä markkinoita 90 prosenttisesti.
Tornator-yhtiön perustaja Wolter Ramsay oli rullatehtaan isännöitsijänä
Mäntsälässä 9 vuoden ajan. Näiden vuosien aikana hän havaitsi teollisuushaaran
kannattavuuskysymykset sekä hankki kokemuksia markkinoista.
Vuonna 1887 hän kutsui sukulaisiaan koolle ilmoittaen tarkoituksensa ole-
van perustaa lankarullatehtaan. Pienen sukulaisjoukon myötävaikutuksella
Ramsayt ja Wolffit perustivat yhtiön syyskuun 24 päivänä 1887. Yhtiön perustavassa
kokouksessa Helsingissä tehdas päätettiin rakentaa Hollolan pitäjän
Lahden kylään. Yhtiön nimeksi keksittiin Tornator. Tämä latinasta
johdateltu sana tarkoittaa sorvaamista. Harvoin maahamme on perustettu
tehdas niin vähin alkuvaikeuksin. Lankarullatehtaan ensimmäinen toimintavuosi
oli taloudellisesti menestys. Omistajat saivat 70-prosenttisesti takaisin
sijoittamansa pääoman.
Rullatehtaan taloudellinen menestys heijastui myös työväestön elinolosuhteisiin.
Palkkaus edusti Lahden kylän teollisuuden huippua ja kyläläiset
kadehtivat rullatehtaan työläisten oloja ja palkkoja. Lahden kylässä oli
oluttehdas ja viinanpolttimo. Oluttehdas lienee sama, joka vielä markkinoi
tuotantoaan. Mutta siihen aikaan tehtaalla lienee ollut menekkivaikeuksia,
kun rullatehtaalle pantiin mies lankunpätkän kanssa kiertämään ja ottamaan
tilauksia. Tehtaanväki ei tästä kuitenkaan pitänyt, vaan vastavetona päätti
perustaa raittiusseuran. Kun työnantaja tästä kuuli, tehtaanjohto tasoitti seuran
perustajien tietä rakennuttamalla upean talon raittiusseuran toimintaa

--014--

varten. Näytelmäseura toimi vilkkaasti, taloon sijoittui kirjasto jne. Työntekijöitä
ohjattiin hyvien harrastusten pariin. Tämä toimenpide kuvaa Tornatoryhtiön
asennetta työväkeensä nähden. Työntekijöillä tosin oli vapaa-aikaa
niukasti, sillä rullatehtaalla työt alkoivat klo 6 00. Työpäivä päättyi kahden
ruokatunnin jälkeen klo 19 00. Uusi työaika tuli voimaan 1890, jolloin työpäivä
lyheni tunnilla.
Tornator-yhtiön ensimmäinen toimitusjohtaja Wolter Ramsay kuoli yllättäen
v. 1895. Yhtiön pääomistajaksi tuli Wolff-suku ja toimitusjohtajaksi
taitava, mutta varovainen Requel Wolff. Hänen taustallaan vaikutti rohkea
visioija veli Eugen Wolff.

,t,,awaiti "t~ir; iÄ^-L

**lfii*l*iR**^'

 '«a^BJipi

5"i/o/7 asutusta 1910 luvulla. Taustalla Tomatorin tehdas.

TEHDAS TAINIONKOSKELLE

Tornator-yhtiön vaiheisiin 1890-luvun puolivälissä alkoi vaikuttaa Eugen
Wolff, vaasalaisen kauppiaan ja laivanvarustajan poika. Hänen vanhempi
veljensä Requel omisti Tornatorissa osake-enemmistön, mutta Eugenin
omistusosuus yhtiössä kasvoi vuosi vuodelta. Vuonna 1896 hänestä tuli toimitusjohtaja,
mutta Requel palasi takaisin toimitusjohtajuuteen v. 1901. Viisi
vuotta myöhemmin Requel luopui osakkeista ja Eugen Wolff sai toimitusjohtajuuden
takaisin. Vaihdokset kertovat veljesten keskinäisestä välienselvittelystä
yhtiön omistajuudesta.
Eugen Wolff oli vuonna 1871 käynyt Imatralla ja nähnyt Tainionkosken.
Hän oli todennut voimakkaassa koskessa sijaitsevan yhden pienen myllyn. Se

--015--

oli liian vähän vuolaaseen koskeen. Ajatus oli jäänyt itämään ja tullessaan
Aktiebolag Tornator Oy:n toimitusjohtajaksi, hän alkoi miettiä mahdollisuuksia
Tainionkosken koskivoiman hyödyntämiseksi. Tainionkosken tilan
omistaja Gustav Törnud kuoli v. 1894. Eugen Wolff ryhtyi taivuttelemaan
toimitusjohtaja-veljeään Tainionkosken tilan ostamiseen. Eugen Wolffilla oli
mielessään laajat teollisuussuunnitelmat, mutta tietäen veljensä varovaisuuden
hän esitteli tälle mahdollisuutta rakentaa pieni rullatehdas. Myös muita
tulevaisuuskuvia hän rakenteli "pikku-Imatran" ympärille. - Vähitellen voitaisiin
kosken rannalle rakentaa pienehkö saha, puuhiomoja paperitehdas.
Raaka-ainetta Saimaan ympäriltä löytyisi. Tällaisia hahmotelmia Eugen Wolff
tarjoili taivutellessaan veljeään Tainionkosken tilan ostamiseen. Tilan hallussa
olivat Tainionkosken koskiosuudet, joten sen ostaminen oli välttämätöntä.
Törnuddin pyytämään hintaan kauppa oli lähes valmis, kun naapuritilan
omistaja von Nottbeck tuli korkeimpine tarjouksineen väliin.Eugen Wolff
ei kuitenkaan antanut periksi, vaan taivutteli veljeään uudelleen tilan ostoon.
Requel Wolff luopui heti Tainionkosken tilan oston jälkeen v.1895
toimitusjohtajuudesta ja Tornatoriin astui suunnitelmiaan hautonut Eugen
Wolff. Nyt ei enää puhuttukaan pienen rullatehtaan rakentamisesta. Eugen
toteutti suunnitelmiaan koskivoiman antamien mahdollisuuksien mukaan ja
voimaa oli. Vuonna 1897 valmistuivat ja käynnistyivät paperitehdas ja
puuhiomo, rullatehdas aloitti tuotannon seuraavan vuoden alussa. Eugen
Wolff osti raaka-aineen saannin turvaamiseksi useita metsätiloja. Myös
Immolan kartano sahoineen tulivat Tornator-yhtiön omistukseen.
Ab Tornator Oy:n muut osakkeenomistajat kokivat Eugen Wolffin investoinnit
yhtiön taloudellisen aseman vaarantamisena ja velkamäärän liian suureksi.
Näiden näkemysten vuoksi Requel Wolff syrjäytti veljensä toimitusjohtajan
paikalta ja asettui itse jälleen johtoon. Tästä alkoi vuoteen 1906
kestänyt veljeskamppailu yhtiön omistajuudesta.
Toimitusjohtajuuden menetys lienee ollut energiselle Eugen Wolffille raskas
isku. Energiaansa hän purki itsenäisyysliikkeessä. Kenraalikuvernööri
Bobrikoff antoi Eugen Wolffille karkotuksen ja maanpakolaisuus alkoi. Myös
Requel-veli joutui kokemaan maanpakolaisuuden, vaikkei ollut osallistunutkaan
politiikkaan. Taistelun Tornatorin omistajuudesta Eugen Wolff
oli voittanut jo ennen maanpakolaisuuden alkua. Tänä aikana hän vielä vahvisti
omistajuuttaan. Vuonna 1906 Eugen osti veljensä osakkeet.

Requel Wolffin toimitusjohtajakaudella Tornator -yhtiössä oli eletty erittäin
varovaisesti, jopa välttämättömistä investoinneista oli luovuttu. Eugen Wolffin
ottaessa ohjat jälleen hallintaansa yhtiössä alkoi kuumeisen hyörinän kausi.

kosken tehtaan mahdollisia laajennuksia varten. Vuonna 1907 Tainionkoskelle
ryhdyttiin suunnittelemaan sulfiittitehdasta. Eugen Wolff otti yhtiön

--016--

teknilliseksi johtajaksi insinööri Aleks Lämpenin. Hän tuli yhtiön palvelukseen
v. 1909. Edessä oli voimalaitoksen laajennus. Seuraavana vuonna rakennettiin
sulfiittitehdas.

Rullatehtaan sorvaamo.

TEHDASYHDYSKUNTA SYNTYY

Tainionkoski lähiympäristöineen oli 1890-luvulla maaseutua. Tainionkosken
näkyvimpänä maamerkkinä oli Siitolan lauttapaikka. Se oli ainoa Vuoksen
ylityspaikka, joka kokosi Itä-Suomessa pohjois-eteläsuunnassa matkaavia.
12x4 metrin suuruinen soutulautta kuljetti ihmisiä ja hevosajOpeleja vuolaasti
virtaavan Vuoksen ylitse. Tämän lauttapaikan lähiympäristöön olivat
sijoittuneet muutamat talonpoikaistalot. Vuoksen itäpuolella olivat kartanot
Harakanhovi, Neitsytniemen ja Siitolan kartano. Maatalous oli tällä alueella
suhteellisen vaatimatonta, koska talonpoikaisväestölle löytyi tienestiä usealta
taholta mm. rautatierakennustyömaalta. Viipuri-Imatra rata valmistui

1892 ja sitä jatkettiin v. 1895 Vuoksenniskalle Saimaan rantaan. Rautatie ja
vuolaasti virtaava Vuoksi houkutteli silloisia maan teollisuusmiehiä yritystoiminnan
aloittamiseen.
Vuoksen vesivoiman käyttö oli tässä vaiheessa hyvin vähäistä. Kuningatar
Kristiina oli v. 1632 lahjoittanut Ungwer-Stenbergille suurimman osan Ruokolahden
pitäjää korvaukseksi tämän Kustaa TT Adolfille menettämistä maista.
Lahjoitus käsitti 58 tilaa, mitkä tekivät 32 manttaalia. Lahjoitukseen kuului

--017--

Tainionkosken vesiputous Immolan ja Siitolan maiden ohessa. Vuonna 1850
Martti Tuomaanpoika Arponen lunasti valtiolta verotilaksi Ruokolahden
pitäjän Siitolankylän tilan n:o 8. Tämä oli se tila, jonka teollisuusmiehet
Requel ja Eugen Wolff ostivat perustettavan teollisuuslaitoksen tarpeisiin.
Tilaan kuului puolikas Tainionkosken koskiosuudesta. Mutta ennen kuin
Wolffit saivat verotilan n:o 8 haltuunsa sen olivat v. 1873-74 hankkineet
omistukseensa viipurilaiset liikemiehet Gustaff Törnudd ja Victor Hoving.
Nämäkin liikemiehet suunnittelivat kosken äärelle puuhiomoa. Tarvittavien
varojen puutteessa, sekä osin myös Törnuddin heikosta terveydestä johtuen
he luopuivat suunnitelmasta. KuitenkinTörnudd anoi lupaa v. 1881 rakentaa
kosken partaalle myllyn ja sahan. Myllyn rakentaminen alkoi todennäköisesti
v. 1883. Kaksi vuotta myöhemmin valmistunut mylly käsitti suunnitellun 8
kiviparin sijasta 5 kiviparia. Myllyn tekniikka arvioitiin uudenaikaiseksi ja se
sai myllärikseen arvostetun ruotsalaisen ammattimiehen Ludvig Jacobsenin.
Mestarimyllärin lisäksi myllyssä sai työskennellä 2 renkiä ja 2 ryynipoikaa.
Mylly tuhoutui tulipalossa v. 1903. Toisena teollisuuslaitoksena Törnudd
perusti samaan myllykanavaan puuvillatehtaan. Molemmat laitokset olivat
käynnissä Tornatorin tehtaiden rakennustöiden alkuun.
Vuoksen varren asukkaiden elinkeinoihin liittyi nykymuodossaan matkailuyrittäjyys.
Imatran koski kiinnosti laajasti pietarilaisia. Erinomaisen lisän
toimeentuloon antoi lohensoutu Vuoksella. Soutajat hankkivat hyviä soutupalkkioita
mm urheilukalastukseen innostuneilta englantilaisilta. Huolimatta
edellä kuvatuista suorastaan erinomaisista elinmahdollisuuksista, asukkaiden
elämään liittyi runsaasti ongelmia, joista nälkä oli yksi. Alueen
torppareiden ja tilattoman väestön elinolosuhteet olivat vaikeat. Ympärivuotinen
toimeentulo oli niukkaa ja muisteloissa on esiintuotu nälänhätä.
Ennen teollistumista Ruokolahden pitäjän väkiluku oli 1850-luvulla 7 439
henkeä. Väkiluku oli laskeva. Vuonna 1870 väestötilasto osoitti väkiluvun
pienentyneen 6 993 ja kymmenen vuoden kuluttua 6 935. Vuonna 1890
väkimäärä alkoi lisääntyä. Se oli kasvanut 7 163. Mainitulla vuosikymmenellä
alkoi Tainionkosken teollistuminen ja väkimäärän kasvu jatkui. Väestötilasto
vuosisadan vaihteessa osoitti 8411 henkeä ja 1910 väkiluvuksi saatiin
11 070 henkeä. Tämä teki Ruokolahdesta Imatra mukaan lukien Suomen
suurimman maalaiskunnan. Vuonna 1910 väkiluvusta 3 000 henkilöä
asui Tainionkosken tehtaan välittömässä läheisyydessä. Heidät kaikki oli
kirjattu tilalle Siitola N:o 8.

Ylä-Vuoksenlaakson teollistuminen alkoi 24.3.1895, jolloin Wolfm veljekset
ostivat Gustaf Törnuddin lapsilta isän hautajaisten jälkeen jo mainitun
verotilan n:o 8. Vuosien 1895-98 aikana Wolffit toteuttivat Ab Tornator
Oy:n nimissä puuhiomon, voima-aseman, kaksi paperikonetta, lankarullatehtaan
sekä rakensivat työntekijöilleen asuntoja. 500 henkilön saapuminen

--018--

Tainionkoskelle tehtaan rakennustöihin merkitsi merkittävää asuntopulaa.
Jokaisen talon pienikin soppi vuokrattiin rakennusmiehille. Ne eivät kuitenkaan
riittäneet. Kerrotaan, että heinälatoihin ja saunoihin oli tehty asuntoja.
Samanaikaisesti tehtaan rakentamisen kanssa ryhdyttiin toteuttamaan työntekijöille
asuntoja. Rantakasarmialueen rakentaminen oli ensimmäinen vaihe.
Ne valmistuivat v. 1897. Yhtiö rakensi kansakoulun (1897), leipomon
ja saunarakennuksen. Huomattavista rakennustöistä huolimatta vain osa työntekijöistä
sai asunnon. Rantakasarmialueen rakennukset olivat 2-kerroksisia.
Asunto muodostui keittiöstä ja kamarista. Joissakin asunnoissa oli
6m2:n lepohuone, joka oli tarkoitettu vuorotyössä olevan erityiseksi
nukkumatilaksi.

Sellutehtaan kuivauskone.

Tehtaiden rakentaminen vilkastutti Tainionkoskea. Se vaikutti myös muun
elinkeinoelämän syntymiseen. Kauppiaat ja muut pienyrittäjät rakensivat omia
rakennuksiaan. Aikaa myöten syntyi Kolikkoinmäen, Tipanmäen ja Suon
asuntoalueet. Tornator vuokrasi omistamiltaan mailta tontteja ja tuki monin
tavoin työntekijöidensä rakentamishalukkuutta. Vuosisadan alussa yhtiö
lainasi henkilöstölle rakennusrahaa. Yhtiö oli mm ottanut Pohjoismaiden
Yhdyspankilta 200 000 markan lainan, josta se antoi henkilöstölleen edelleen
enintään 2 000 markan asuntorakennuslainoja. Rantakasarmialueen rakentamisen
jälkeen Tornator siirsi asuntotuotannon Niskalammen alueelle.
Yhtiön rakennusmestari Viktor Einola teki alueelle ns ruutukaavan. Nämä
1-2 perheen asuinrakennukset olivat pienempiä. Niskalammen alueen ns.

--019--

isot asuntokasarmit tunnettiin nimillä: Huutola, Melula ja Mölylä sekä
Kuppilanmäki. Niskalammen asuttaminen jatkui aina 1920-luvulle.

Tehtaan työläisten asuntokasarmi Niskalammella.

Vuosisadan vaihteessa rakennetut asuntokasarmit edustivat silloisen asumistason
kärkeä. Asuntoja saivat virkailijoiden lisäksi keskeiset ammattimiehet.
Yhtiön taholta asukkaita palveltiin - asuntoalueella kulki hevoskuljetuksena
vesisäiliö, polttopuita kuljetettiin jne. Se, miten yhtiön liiketoimet
sujuivat, vaikuttivat asukkaiden saamiin palveluihin. Luokkajako virkailijat
ja työläiset oli selkeä.

Asuntokasarmin asukkaita.

--020--

ASUINYHTEISÖ

Teollinen vallankumous 1800-luvulla synnytti yhteiskuntaan työväenluokan.
Maatalous ei kyennyt tarjoamaan maaseudun liikaväestölle elinmahdollisuuksia.
Syntyi väestöliike maaseudulta rakennettavien teollisuuslaitosten äärelle.
Vanhin poika peri tilan, muut saivat lähteä etsimään elinmahdollisuuksia.
Väestönsiirron johdosta teollisuudella ei ollut puutetta työvoimasta. Voimakkaan
muuttoliikkeen seurauksena teollisuuslaitosten liepeille syntyi taajamia,
joissa vallitsi asumisolojen kurjuus. Myös muut sosiaaliset ongelmat
kasaantuivat. Heikot asumisolot, ravinnon niukkuus sekä pitkät työpäivät
rasituksineen synnyttivät terveysongelmia, joihin myös tehtaan johto joutui
paneutumaan. Poissaolot eivät olleet hyväksi tuotannolle.

Tornatorin asuntotuotanto, rantakasarmit sekä Niskalammen alue, edustivat
tyyliltään ruotsalaista työväestön asuinyhteisöä. Eugen Wolff toi idean

Ruotsista vieraillessaan sikäläisessä teollisuuslaitoksessa.
Asuntoalueella vallitsi tiukka luokkajako. Asuinrakennukset olivat rajatut
johtajille, virkailijoille ja työväestölle. Rajat olivat selkeät ja myös tehtaan
väen voimakkaasti tiedostamat. Työväestön kohdalla ongelmana oli, ettei
asuntoja riittänyt kaikille. Tehtaan käynnin kannalta avainasemassa olevat
työntekijät saivat asunnon. Asunto kuului osana palkkaukseen. Siihen liittyi
myös yhtiön antamia erikoispalveluja, kuten veden toimittaminen, halot,

sauna, pyykkitupa, leipomotupa jne.

ELÄMÄÄ TAINIONKOSKELLA

Osakeyhtiö Tornatorin Tainionkosken tehtaiden rakentaminen muutti hiljaisen,
uneliaan maalaiskylän elämän vilkkaaksi hyörinäksi. Rakentamisen
heijastusvaikutukset tuntuivat aina maan pääkaupunkia myöten. Ylä-
Vuoksenlaakson vilkkaasta rakennusbuumista kertoo ajankuvan senaikaiset
sanomalehdet.
Itä-Suomen Sanomat 7.12.1897 otsikolla UUST OSAKEYHTIÖ kertoo
seuraavaa:
"St Petersburger Gesellschaft zur elektrichen Transmission von Wasserfall
Kraft" on perustettu Pietarissa. Uuden yhtiön tarkoituksena on rakentaa
vesiputki, jossa Vuoksen vesi johdetaan Pietariin teollisuuslaitoksia varten.
Putkeen sijoitetaan välille voimalaitoksia, jotka antavat sähköä Pietarin tehtaille,
raitiotielle, katujen valaistukseen jne. Hankkeen takana on nimineuvos,
insinööri Benjamin Dobrotworski.

--021--

Itä-Suomen Sanomat 5.10.1897:

Imatran kosken yläpuolella olevista koskista joutui Tainionkoski ensimmäisenä
teollisuuden palvelukseen. Toista vuotta sitten alkoivat siellä kaivuuja
rakennustyöt. Nyt siellä on jo täydessä käynnissä puumassa- ja paperitehdas.
Rullatehdas valmistunee piakkoin. Kerrotaan, että yhtiö, joka nämä
suuremmoiset laitokset omistaa, aikoo vuokrata rännistään voimaa myös
muita tehdaslaitoksia varten.
Nyt taitaa seuraavana olla Linnankosken vuoro. Tämän kosken rannoilla,
ins. H. Törnuddin perillisten omistaman Siitolan kartanon mailla, kuuluu
hyörineen varsinkin syyspuolella insinöörejä työväkineen. Siellä on punnittu
ja mittailtu, maata tutkittuja porailtu jo toista kuukautta. Kerrotaan, että
suuren arvattavasti ulkomaisen yhtiön toimesta tehdään suunnitelmia teollisuus-
ja voimalaitosta silmälläpitäen.
Antrea - Imatra rautatien rakentamisen lisäksi jatkuu Tainionkosken tehtaiden
rakentaminen 500 henkilön ja 150 hevosen voimalla. Ilmassa liikkuu
suuria suunnitelmia, mutta niiden toteuttamisen me tämän päivän imatralaiset
tiedämme.
Osakeyhtiö Tornatorin rakennustyöt edistyivät erinomaista vauhtia. Sensijaan
tehtaan johtoa ja itse tehdasta alkuperäiset paikkakuntalaiset karsastivat.
Tähän karsastamiseen lienee syynä erimielisyydet tonttikaupoissa, kulkuteiden
sulkemiset Vuoksen varrella ja Niskalammella. Myös Tainionkosken
ylikulkusillan käyttöoikeus muilta kuin tehtaan väeltä oli kielletty. Paikalliset
asukkaat suhtautuivat tehdasväkeen niin kuin senaikaiseen maattomaan
väestöön, jopa kiertolaisiksi nimittäen. Tehdasväki, varsinkin johto ja virkailijat
sekä ammattimiehet, olivat osaltaan arvonsa tuntevia, joten tunteiden
palon pienesssä kyläyhteisössä voi hyvin kuvitella.
Tehdasyhteisö eli kuitenkin vilkasta elämäänsä. Lappeenrannan Uutiset kertoi
Tainionkoski-otsikolla 21.9.1895 Tornator-yhtiön rakentavan työväenasuntoja
Vuoksen varteen. "Työväenasuntoja tehdään paratullaan. On valmistumassa
jo 7 kaksikerroksista rakennusta. Niissä on kullekin perheelle
kamari ja kyökki sekä ruokasäiliö. Niitä kuulutaan tehtävän parikymmentä

- sivusta katsoen kuhunkin 8 perheen tila. Talojen asema Vuoksen varressa
on mitä miellyttävin. Kolme rakennusta muodostaa neliön. Miten lienee ensimmäinen
rakennus koskelle mentäessä tehty niin erakolle vivahtavaksi yksin
ja eri kuosinen, yleislinjasta pois" ihmettelee nimimerkki Niilas laatimassaan
uutisessa.
"Työmiehiä kuuluu olevan viidettäsataa ja maksetut palkat jotenkin hyvät.
Työmiehet kiittivät nauttivansa hyvää kohtelua ja järjestystä. Ei mitään kirosanoja
eikä huutoja kuulu isäntien ja johtaj äin käyttävän. Tuli siihen käsitykseen,
että parempaa työpaikkaa työmies harvemmin ehkä löytää. Työkansan
etua ja yleistä järjestystä myös tarkoin valvotaan. Juoppoutta ym paheita ei

--022--

lainkaan sallita. Väkijuomien salakauppiaita päällystö ahdistaa todellisella
tarmolla, joka on kiitettävä asia. Ikävä kyllä niitä aina suuriin työpaikkoihin
tahtoo ilmestyä. Tilissä kuulin rahaa menevän maksuihin yhdeksäntuhannen
markan paikkeilla. Tilit jaetaan joka kahden viikon kuluttua. Sellainen tilipäivä
oli nytkin tiistaina tk 10. päivänä. Suotavaa olisi, että tilinmaksu voisi
tapahtua päiväsaikaan, mikä olisi sekä ostajille että myyjille (torikauppiaille)
eduksi. Sittenhän voitaisiin varmemmin valvoa hyvää järjestystä sekä ehkäistä
salakapakoitsijoita, nimimerkki Niilas arvioi kirjoituksensa päätteeksi.

5_

Tainionkosken tehdas ylävirralta katsottuna.

KANSALLINEN HERÄÄMINEN

Kansallinen herääminen ja venäläistämisen vastustaminen saapui myös Tainionkoskelle.
Ajatuksien tuojasta ja esittäjästä ei ole epäilystäkään. Hän oli
konsuli Eugen Wolff, joka osallistui mm lähetystöön Pietarissa (Helmikuun
manifestia vastustavaan lähetystöön) ja sen jälkeen Helsingissä. Lisäksi hän
oli pitänyt puheita. Venäjän ulkoministeri oli lähettänyt Suomen kenraalikuvernööri
Bobriko ville kirjeen tiedustellen, voidaanko konsuli Wolff asettaa
edesvastuuseen valtiollisia asioita käsitellyistä puheista. Asiaa vaikeutti
nimenomaan se, että Eugen Wolff toimi Viipurissa Iso-Britannian konsulina.
Venäjä valitti Wolffista Iso-Britannian hallitukselle, joka kumosi Wolffin

--023--

konsulioikeudet. Suomessa Wolff sai osakseen kunnioitusta mm. tehtaan
työväki kävi johtajansa ikkunan alla laulutervehdyksellä. Puhein ja kukin
kiitettiin konsulia esiintymisestä. Porilaisten marssija Maamme-laulu kaikuivat
konsulin ikkunan alla. Muutakin tapahtui tehdasyhteisön puitteissa.
Tammikuun 16. päivänä 1899 perustettiin Tainionkoskelle ompeluseura. Sen
tarkoitusperäksi asetettiin kerätä varoja Tainionkosken tehtaitten työväestön
sairas- ja hautausapurahastoon. Rahasto oli aiemmin päätetty perustaa.
Iltamien ja jäsenten valmistamien vaatekappaleiden myynnin kautta
ompeluseura oli saanut kokoon 350 markan summan.

12.10.1899 Itä-Suomen Sanomat kertoo Osakeyhtiö Tornatorin tehtaitten
työväestön sairaus- ja hautausapurahaston sääntöjen tulleen lääninhallituksessa
vahvistetuksi.

•$^ '^&^'t4*
.Säännöt

Osakeyhtiö Tornatorm tyofäestön

»Sairas* ja liantansapukagsaDe.

SÄÄNNÖT

Ruokolahden pitäjässä,

Kassan tarkoitus ja ehdot sen osakkaaksi
pääsemiseen.

Jokainen Osakuvina" Toniatos-i» tehtaili
fmmojan sahalla j» tiilitehtaalla työssä ole*
henkilö on kassan osakas ja sisiUinkirjoitetaH
siihen silloia kun Itänet otet-miH työhön. Ha
nauttii niitä etuja JR on velvollinen suoritti
m»im ne makstit, jotkanäissji s?-ii'ij;nöis^ä näiHiri

PAPERIALAN

IMATRAN SAIRAUSKASSA

--024--

TEHDASYHDYSKUNTA KEHITTYY

Teollisuuden tuleminen Tainionkoskelle, muuttoliike tehdasrakentamisen
myötä sekä lisääntyvä väkimäärä toivat yhdyskuntaan erilaisia palveluja kuten
kauppoja. Myymälöiden perustamiset antoivat Tainionkoskelle yhdyskunnan
leimaa. Vaikka luokkajako tehdasyhteisössä oli selkeä kuitenkin eri
tahot joutuivat keskenään tekemisiin. Toistensa elinolosuhteiden tuntemus
herätti sivistyneistön myötätuntoja työväestöä kohtaan. Inhimilliset näkökannat
valtasivat ja työväestön elinoloja pyrittiin kohottamaan. Venäjän tsaarivallan
suomalaisiin kohdistamat venäläistämispyrkimykset kavensivat eri
säätyjen välisiä kuiluja. Työväestön elinolojen kohentamiseen saatiin esimerkkejä
ulkomailta, etupäässä Ruotsista. Työväestön elintasoon vaikuttavia tekijöitä
olivat asuntojen rakentaminen, erilaisten terveydenhoidollisten kysymysten
esiintuominen ja vahvuutta elämään antoivat avustuskassojen perustamiset.
Eräs vaikeimpia ongelmia työväestön keskuudessa oli runsas
alkoholin käyttö. Tähän ongelmaan paitsi tehtaanjohto myös työväestö itse
halusi vaikuttaa perustamalla ja osallistumalla raittiustyöhön.
Työväestön asemaan ja sen hyvinvointiin Tornatorin johto konsuli Eugen
Wolffm johdolla kiinnitti huomiota jo Tainionkosken tehtaan perustamisvaiheissa.
Konsuli Wolffin laajat ulkomaanmatkat antoivat vaikutteita Euroopassa
vallitsevista asenteista työväestön aseman kohottamiseksi. Asuntojen
rakentamiseen samanaikaisesti teollisuusrakentamisen kanssa vaikutti
osaltaan se, että tehtaan käynnistämiseksi konsuli Wolff toi Lahdesta noin
20 hengen ammattimiesjoukon miehittämään tehtaan avainpaikat. Ulkomailla
liikkuessaan tehtaanjohtaja oli nähnyt elinvoimaisen työväestön toimivan
virkeästi heidän elinolosuhteillensa ollessa lähes inhimillisellä tasolla. Suhtautuminen
työväestöön oli patriarkaalinen. Konsuli Wolffm toimenpiteet
työväestön hyväksi arvostettiin tehtaan väen omassa piirissä. Myöhemmissä
vaiheissa voidaan osoittaa tehtaan työntekijäin vahva tuki johtajalleen tilanteissa,
jotka eivät koskeneet tehtaan asioita.
Konsuli Wolff tuki ja kannusti työväestöä harrastustoimintaan. Taloudellisen
tuen puutteesta harrastustoiminta ei ollut kiinni, sillä tehdas uhrasi huomattavia
rahasummia tähän toimintaan. Myös toimitilojen järjestämisessä ja
jopa rakentamisessa tehdas eli mukana. Lähellä vuosisadan vaihdetta tehtaan
siipien suojassa syntyi vapaaehtoinen palokunta. Palokunta toimi tietenkin
paloturvallisuuden hyväksi, mutta Tainionkoskella sen lisäksi sille tuli
keskeinen asema monenlaisen harrastustoiminnan luomisessa. Palokunnan
toiminta keskittyi tehtaan luovuttaman ns kansalaistalon ympärille.
Vuosisadan vaihteen työväestön harrastustoimintaan kuului liikkuminen

Saimaalla. Harrastustoimintaa se oli vain puolittain, sillä Saimaan seliltä
pyrittiin saamaan täydennystä perheen ruokavalioihin. Vuoksi koskineen oli

--025--

kiellettyä kalastusaluetta. Lohet menivät Pietarista tai aina Englannista saakka
tulleiden aatelismiesten aterioihin. Paikallisten talonpoikien toimesta vahdittiin,
etteivät "filttivarkaat" käy Vuoksesta lohta soutamassa. Saimaa antoi
kalaa, saarista kerättiin marjoja ja näitä luonnonantimia varastoitiin talven
varalle. Tehdaskin järjesti sunnuntaisin hinaajillaan marjaretkiä, jotka
ruokataloudellisen hyödyn lisäksi olivat henkistä virkistäytymistä.

Mölylä, Melula ja Huutola olivat asuntokasarmeja Niskalammella.

TAINIONKOSKEN VAPAAPALOKUNTA

Vuosisadan vaihteen keskeiseksi kulttuuri- ja urheiluvaikuttajaksi Tainionkosken
tehdasyhdyskunnassa kehittyi Tainionkosken Vapaapalokunta. Se
perustettiin heti paperitehtaan valmistumisen jälkeen v. 1897. Vaikka vapaapalokunta
perustettiin Tainionkosken tehdasyhdyskunnan palosuojelutehtäviin,
sen ympärille muodostui mittava kulttuuri- ja urheilutoiminta
monine asukkaita viihdyttävine iltamineen ja muine tilaisuuksineen. Vapaapalokunnan
järjestämät tapahtumat olivat ainoat tehdasyhdyskunnan vapaaaikatilaisuudet
viime vuosisadan viimeisinä vuosina. Vapaa-aikatapahtumia
tuli sittemmin täydentämään v. 1899 perustettu Imatran Työväenyhdistys.
Viime vuosisadan viimekymmenillä teollistumisen myötä syntyi Suomeenkin
lähinnä tehdasalueille sattuneiden vahinkojen seurauksena vapaaehtoinen
palokuntaliike. Vapaapalokuntien perustamiseen vaikuttivat aluksi sahateollisuuden
huolestuneet isännät, jotka ajattelivat paitsi sahojen paloturvallisuutta

--026--

myös niiden ympärille yleensä vailla kaavoitusta muodostunutta
asutusta.

Tainionkosken paperitehtaan rakennustöiden valmistuttua v. 1897 syntyi

Tainionkoskella ajatus muodostaa vapaaehtoinen palokunta. Sunnuntaina
heinäkuun 4. päivänä istui joukko tehtaan henkilöstöä insinööri G. Holmin
kutsumana keskustelemassa vapaapalokunnan perustamisesta. Keskustelun
myönteinen päätös johti sääntötoimikunnan muodostamiseen. Se teki työnsä
viikossa ja seuraavana sunnuntaina pidettiin varsinainen perustava kokous.
Heinäkuun 11. päivän perustavassa kokouksessa Tainionkosken Vapaapalokuntaan
liittyi 64 jäsentä. Huomattava jäsenmäärä oli osoitus yleisestä
mielenkiinnosta asiaa kohtaan. Vaikka tehdas olikin aloitteentekijä, jäseniksi
liittyi muitakin kuin tehtaalaisia. Vapaapalokunta organisoitiin heti pelastus-
ja sammutusosastoihin.

Perustetun vapaapalokunnan toimintaa tuki Tornator-yhtiö konsuli Eugen

Wolffm myötävaikutuksella. Palokunnan ja tehtaanjohdon yhdessä keräämien
varojen avulla VPK hankki käyttöönsä senaikaisen mittapuun mukaan
huomattavan palokaluston kalustohuoneineen ja hälytyskelloineen. VPK:n
hankintoihin kuului perustamisvuonna kirjastoja lukutupa. Varojen hankkimiseksi
vpk:n toimintaan sisällytettiin iltamia varten soittokunta ja näytelmäkerho.

Kirjastoja lukutupa toimi aluksi Tainionkosken kansakoulussa. Ahtauden
vuoksi molemmat siirrettiin "rantakasarmi N:o 22:een". Yhtiö luovutti alakerran
tilat tälle kulttuuriharrastukselle. Kun yhtiö luovutti ns Kansantalon

Tainionkosken VPK:n käyttöön v. 1903, kirjasto ja lukutupa muiden toimintojen
ohella siirtyi myöhemmin VPK:n taloksi nimitettyyn tilaan. Kirjaston
teokset hankittiin pääasiassa huvitilaisuuksista saaduilla tuotoilla sekä
yksityisten kirjalahjoituksilla.

Tainionkosken VPK:n toisena toimintavuotena perustettiin huvitoimikunnan
rinnalle urheilukomitea "palokuntalaisten ruumiillisen kunnon kehittämiseksi
ja kilpailujen järjestämiseksi". Tosiasiassa VPK:n urheilukomitea oli koko
yhdyskunnan urheiluseura. Mm. koko tehdasyhdyskuntaa käsittävä hiihtokilpailu
järjestettiin huhtikuun 2. päivänä 1902 Saimaan jäällä Niskalammen
kohdalla.
VPK:n urheilukomitean nimissä jatkettiin urheilutoimintaa vuoteen 1903.
Silloin perustettiin Tainionkosken VPK:n v-& u-seura Riento. Seuralla oli
riveissään hyviä painijoita, hiihtäjiä ja varsinkin yleisurheilijoita. Voimistelunjohtajina
toimivat E. Simonen ja J. Aarnio, jotka muodostivat ja harjoittivat
korkeatasoisen voimistelujoukkueen. Painijoista parhaiksi nimetään L.
Vilkman, O. Aatola, J. Johansson, J. Ekholm ja E. Järvinen. Kaksi viimemainittua
nimetään tekijöiksi lajissa kuin lajissa. Yleisurheilijoista nimetään

J. Ekholmin lisäksi O. Suonio, M Tuulos ja Nestor Paakkari.

--027--

Vuonna 1928 perustettiin Tainionkosken VPK:n Urheilijat, joka v. 1942
muutti nimensä Tainionkosken Urheilijat r.y:ksi. Mikäli Riento-nimitystä olisi
jatkettu Tainionkoskella olisi se ollut yksi maamme vanhemmista urheiluseuroista.
Nykyisinkin Imatran vahva pesäpalloperinne sai alkunsa Riennon
riveistä, sillä 1928 kerrotaan A. Reisselin perustaneen ja koonneen pesäpallojoukkueen.

Tainionkosken VPK:n urheiluseura Riennon voimakkain ja näkyvin toiminta-
aika ajoittuu perustamisesta vuoteen 1910. Silloin perustettiin v- ja useura
Tainionkosken Tähti. Tähän seuraan useimmat urheilijat ja seuran johtohenkilöt
siirtyivät. Siirto oli niin perusteellinen, että Riento seurana nukahti
useiksi vuosiksi.
Tainionkosken VPK:n toiminnan rahoituksen tukipilariksi kehittyi v. 1903
rakennettu tanssilava. Keskeinen rahanlähde oli VPK:n talolle perustettu
elokuvateatteri. Ensimmäinen elokuvakone ostettiin 1912. Näin muodostui
Suomen ensimmäinen maaseutupaikkakunnan elokuvateatteri. Se oli VPK:lle
hyvin kannattava liiketoimi, vaikka se syntyikin "pakkoraossa", sillä viereiselle
tontille yksityisten oli aikomus rakentaa elokuvateatteritalo, mutta VPK ehti
ensin.
Nyt yli 100-vuotias Tainionkosken VPK oli vuosisadan vaihteessa yhdyskunnan
vapaa-ajan harrastuksissa kokoava voima. Palosuojelutyötä Tainionkosken
VPK teki ansiokkaasti sammuttaen ja valistaen. Aina vuoteen 1910
saakka palokunnalla oli keskeinen ja näkyvä rooli tehdasyhdyskunnan kansansivistystyön
saralla kirjaston ja lukutuvan ainoina ylläpitäjänä. 12 tuntisia
työpäiviä tekevälle työväestölle VPK:n tarjoamat viihdytystilaisuudet olivat
hetken irrottautumista arjen ankaruudesta. Urheilutoiminnan VPK toi tehdasyhdyskunnan
asukkaiden ulottuville ja harrastettavaksi. VPK:n toiminta oli
ihmisille omistettuja ihmisten keskinäistä kanssakäymistä edistävää.

Vuoksenlaakso tunnettiin valtakunnassa korkeasta painitasostaan.

--028--

PERUSTA HENKISELLE KASVULLE

Työväestön henkiselle kasvulle antoi perustaa Tainionkoskelle 6. päivänä
elokuuta 1899 perustettu Imatran Työväenyhdistys. Yhdistyksen perustamisen
henkiset perustukset juontavat työväenliikkeen uranuurtajain Eetu Salinin
ja Taavi Tainion Ensoon ja Imatralle suorittamiin puhujamatkoihin. Tunnetut
sosialistit eivät saaneet tainionkoskelaisia varauksetta uusille aatteille.
Tainionkoskelle syntyi Matti Laitisen talossa wrightiläisiin periaatteisiin nojaava
työväenyhdistys. Tähän johtopäätökseen tulee, kun tarkastelee elokuun
20. pnä 1899 pidetyssä varsinaisessa perustamiskokouksessa yhdistyksen
johtoon valittujen henkilöiden ammatteja. Puheenjohtajaksi valittiin
puuseppä K. Virtanen, kirjuriksi kauppias A. Saukkonen ja rahastonhoitajaksi
kauppias P. Harakka. Jäseniä työväenyhdistykseen perustamiskokouksessa
liittyi 160. Kokous päätti anoa Keisarilliselta Suomen Senaatilta
sääntöjen hyväksymistä. Se koettiin vakavaksi asiaksi, koska viestit Ensosta
kertoivat, että sinne perustetun Enson työväenyhdistyksen säännöt oli hylätty.
Ilman sääntöjen hyväksymistä yhdistys ei voi saavuttaa oikeudellista
asemaa. Toiminta kuitenkin käynnistettiin juhla- ja huvitoimikunnan sekä
järjestysvaliokunnan perustamisella. Viimemainittu elin perustettiin nimenomaan
viinahäiriöiden estämiseksi, sillä työväenyhdistys oli jo
perustamiskokouksessa tehnyt selvän ratkaisun suhteessa alkoholiin. Missä
määrin työväenyhdistykseen liittyi Tornatorin tehtaan väkeä, ei ole täyttä
kuvaa, mutta johtokuntaan kuuluvien jäsenten ammateista voi päätellä, että
tehtaalaisia oli noin puolet ja toinen puoli itsenäisiä ammatinharjoittajia, jotka
olivat paikkakunnalle muuttaneita.

Työväenliikkeellä oli näinä vuosisadan vaihteen tietämissä järjestöjen
perustamiskausi, jolloin lukuisat yhdistykset näkivät päivänvalon, vaikka
sääntöjen hyväksymisessä oli ongelmia. Työväenliikkeellä oli mittavia yhteiskunnallisia
tehtäviä edessään. Sen tavoitteina olivat yhtäläisen äänioikeuden
saaminen, vaatimukset työajan lyhentämiseen, raittiusasia sekä
torpparikysymys. Tavoitteet hyväksyttiin laajasti. Vastustus venäläistä sortovaltaa
vastaan oli voimakasta. Konsuli Eugen Wolffin toiminta suomalaisuusliikkeessä
hyväksyttiin ja hänen toimintansa antoi tainionkoskelaisille vielä
lisäpontta.
Suurten yhteiskunnallisten kysymysten rinnalla työväenyhdistyksen toiminnassa
oli nähtävissä harrastetoiminnan herääminen työväestön piirissä.
Kuorolauluharrastus, näytelmätoiminta sekä kansantanssit olivat työväestön
harrastuksien ensimmäisiä kohteita.
Työväenliikkeen voimistumisen ohella ammattiyhdistysliike työväenjärjestöjen
alajaostoina koki heräämisen. Imatran Työväenyhdistyksen jaostoina
toimivat itsenäiseen ammatinharjoittamiseen viittaavien ammattien jaostot.

--029--

Merkillepantavaa on, ettei paperi- ja massa-alojen ay-toimintaa ei vielä tässä
vaiheessa käynnistynyt. Näiden alojen ammattiyhdistystoiminta lähti liikkeelle
v. 1907.
Suurten yhteiskunnallisten uudistusten saavuttamiseksi maassa toteutettiin
suurlakko. Siihen osallistumisesta päätettiin työväenyhdistyksessä. Tässäkään
asiassa tehtaan johdon kanssa ei syntynyt erimielisyyksiä. Suurlakkoon
osallistuneille tehdas maksoi täyden palkan.
Imatran Työväenyhdistys hyväksyi 3.12. 1905 pidetyssä kokouksessa samana
päivänä Oy Tornatorin johdon kanssa tehdyn sopimuksen kolmivuorotyössä
noudatettavasta 8 tunnin työajasta. Tätä sopimusta Tainionkoskella
noudatettiin aina vuoteen 1917 eli eduskunnan hyväksymään työaikalain
voimaantuloon saakka.
Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, työväenliikkeen voimakkaasti ajama uudistus,
toteutettiin heinäkuun 20. päivänä 1906. Kaikki 24 vuotta täyttäneet
naiset ja miehet varallisuudesta riippumatta saivat äänioikeuden. Yhteiskunnallisesti
tämä uudistus oli merkittävä. Sääty-yhteiskunnasta luovuttiin.
Tainionkosken tehdasyhdyskunnassa vuoden 1899 aikana Työväenyhdistys
järjesti useita iltamia varojen hankkimiseksi ensimmäisen sairaalan saamiseksi
Imatralle - lähin oli Viipurissa. Samana vuonna työttömien ja nälkäänäkevien
auttamiseksi työväenyhdistys järjesti iltamia Tainionkosken kansantalolla,
jonka Tornator-yhtiö oli rakennuttanut. Vastaavia tapahtumia oli

Tainionkosken VPK:n tanssilavalla.
Vuonna 1907 kehittyvä tehdasyhdyskunta keskusteli lasten kouluasioista.

Perustettiin toimikunta valmistelemaan uuden koulun rakentamista. Mutta
ennen uuden koulun rakentamista Vuoksen ranta sai rantatien.
Vuonna 1908 Osakeyhtiö Tornator aloitti Tainionkosken tehtaan laajennuksen.

Tornatorin kesäjuhlissa pidettiin köydenvetokilpailu.

--030--

SAIRAUS- JA APUKASSAN PERUSTAMINEN

Ab Tornator Oy:n työntekijäin sairaus- ja apukassan perustamiseen tähtäävän
aloitteen tekijästä ei ole tietoa. Myös kassan ensimmäisten vuosikymmenten
tapahtumat ovat hämärän peitossa, koska isoihin kirjoihin laadittujen
pöytäkirjojen ensimmäinen osa on sodanvaiheissa kadonnut. Myös valtion
arkistot ovat varustetut hyvin niukoin tiedoin. Sairaus- ja apukassan
perustamiseen liittyvät alkutoimenpiteet lienevät konsuli Eugen Wolffm
liikkeellepanemat, sillä näihin aikoihin maassamme asetettiin työnantajille
velvoitteita työläisten huolehtimisesta heidän sairausaikanaan.

Sairaus- ja apukassa oli työnantajalle sikäli merkityksellinen, että sairauskorvausten
kustannuksiin osallistuivat määrätyin ehdoin myös korvauksen
saajat.
Tehtaan työntekijäin ja yhtiön johdon yhteisellä päätöksellä Ab Tornator
Oy:n työväestön sairaus- ja hautausapukassan virallinen perustamispäivä
on syyskuun 14. päivänä 1899. Tällöin kassa sai toimiluvan Viipurin läänin
kuvernööriltä. Kassan perustamisajankohtaa edelsi 2.9. 1887 Keisarillisen
Majesteetin antama asetus työntekijäin apukassoista. Tämän asetuksen tiimoilta
Tainionkosken tehtaan työväki oli liikkeellä kassa-asiassa jo vuotta
aiemmin. Sairauskassalle anottiin toimilupaa 1898, mutta sitä ei myönnetty
Ruokolahden kuntakokouksen kielteisen lausunnon vuoksi. Sekä Ruokolahden
kunnan, että tehtaanjohdon välisissä neuvotteluissa sovittiin yhteisen
lääkärin palkkaamisesta. Tämä neuvottelutulos sai kuntakokouksen
myönteiselle kannalle sairauskassaan nähden. Kuvernöörille toimitettiin uusi
lupa-anomus Ruokolahden kuntakokouksen puoltamislausunnolla varustettuna.
Sairaus- ja apukassan perustamisajatukseen saattoi vaikuttaa myös valtion
itäisen piirin työläistarkastaja, joka kiertomatkallaan tehdaslaitoksessa saattoi
herättää tämänsuuntaisia ajatuksia. Kassojahan oli Kymenlaaksossa perustettu
vuodesta 1883 lähtien. Kassojen sääntöluonnoksia oli työsuojelutarkastajalla
varmaankin salkussaan jo valmiina.
Ensimmäisestä täydestä toimintavuodesta eli vuodesta 1900 löytyy
Kansallisarkistostamme sairaus- ja hautausapukassan toiminnasta tilastotietoja:
Rahaston osakkaiden lukumäärä:
Vuoden alussa miehiä 409, naisia 116 eli yhteensä kassan osakkaina oli 525
työntekijää.
Vuoden kuluessa osakkaiksi liittyi 619 miestä ja 84 naista eli yhteensä 703
työntekijää.
Vuoden kuluessa osakkuudesta luopui 520 miestä ja 81 naista eli 601 henkilöä.

--031--

Vuoden 1900 lopussa osakkaina oli 508 miestä, 119 naista eli yhteensä 627
osakasta.
Osakastilasto kertoo tehtaan rakentamisajan työvoiman muuttoliikkeestä.
Vaikka kassan osakkuuteen pääsy edellytti kuuden kuukauden työssäoloaikaa
ja osakasmaksujen suorittamisia, vaihtuvuus herättää monia kysymyksiä.
Kassaan kuulumisesta oli olemassa selvä sääntö: kaikkien tehtaan työntekijäin
oli oltava kassan osakkaina. Rakennustyö voiman liikkuvuutta edistivät
vaikeat asunto-olot - sydäntalveksi siirryttiin muualle.
Sairauskassan velvoitteista yksi kohta oli työtapaturmien korvattavuus. Tilasto
vuodelta 1900 kertoo sairaus- ja hautausapukassan suorituksista seuraavaa:
Sairaustapauksia, jotka eivät ole työtapaturmia 43 kpl, sairauspäiviä 845,
sairausapu mk 1109,56
Sairaustapauksia seurauksena työtapaturmista 53 kpl, sairauspäiviä 1059,
sairasapu mk 1740,07.

Purulaatikoiden siirtotyöporukka. Kuva vuodelta 1927.

ENSIMMÄINEN TILINPÄÄTÖS

Syyskuun 14 päivänä 1899 toimintansa aloittanut Ab Tornator Oy:n työväestön
sairaus- ja hautausapukassa teki ensimmäisen tilinpäätöksen vuodelta
1900. Merkillepantavaa on kassan toiminnan ripeä käynnistyminen.
Taloudellinen pohja luotiin kassan osakkaiden maksuilla. Työnantajan osuus
oli osallistuminen puolella siitä summasta, minkä osakkaat maksoivat. Toiminnan
käynnistymisen varmuutta osakkaat voivat kiittää puheenjohtajaa,

--032--

tehtaan isännöitsijää J.Th. Lindroosia ja konttoripäällikkö A. Jänttiä, jotka
kokeneina talousmiehinä saattoivat uuden kassan asiat uralleen.
Kassan käynnistymisestä ja toiminnasta antanee parhaimman kuvan ensimmäinen
tilinpäätös vuodelta 1900.

TULOJA

Säästö edelliseltä vuodelta 0,00
Jäsenyyteen pääsymaksuja 0,00
Vuotuisia jäsenmaksu]a 5400,70
Työnantajan lisäapu 2700,35
Korkoja lainassa olevista varoista 71,04
Lahjoja vuoden kuluessa 84,30
Muita tuloja (sakkoja ym) 55,45
Puuttuma _ 0,00
Yhteensä 8311,84 mk

MENOJA

Kät. maksettuja sairasapurahoja 2849,62
Kät. maksettuja hautausapurahoja 175,00
Kät. maksettuja satunnaisia apurahoja 0,00
Lääkärinpalkkioita 0,00
Lääkkeitä osakkaille 525,92
Hoitoa sairaalassa 115,65
Hoitokustannukset 240,00
Muita menoja-haavurin palkka 316,56
Säästö 4089.10
Yhteensä., . 8311,84 mk

RAHASTON TILA TILINTEKO VUODEN LOPUSSA

Rahaston pääomavarat 3471,04
Käteistä rahaa 618,06
Ulkona olevia jäsenmaksu)a 0,00
Muita varoja _ 0.00
Yhteensä . 4089,10 mk

--033--

VELKOJA

Työnantajalta lainatut varat 0,00
Muita velkoja 0,00
Säästö 4089.10
Yhteensä 4089,10 mk

Ab Tornator Oy:n työväestön sairaus- ja hautausapukassan varat sijoitettiin
Wiipurin Säästöpankkiin säästötilille 2 769,59 mk ja Pohjoismaisessa Osake-
Pankissa säästötilillä oli 701,45 mk. Käteiskassassa oli rahaa 618,06 mk.

PERUSTAMISVAIHEEN JOHTOKUNTA

Perustamissopimuksessa kassan johtokunnan kokoonpanoksi oli sovittu kaksi
yhtiön edustajaa, jotka toimivat kassan puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana.
Lisäksi yhtiölle kuului yksi tilintarkastajan paikka.
Edellä olevaan sopimukseen viitaten kassan ensimmäisenä puheenjohtajana
toimi isännöitsijä J.Th. Lindroos ja varapuheenjohtajana konttoripäällikkö

A. Jäntti.
Työväestön puolesta kassan johtokuntaan, kassan yleinen kokous valitsi seuraavat:
J. Koskinen, J. Reijonen, R. Haikarainen ja M. Lindström. Varajäseniksi
oli valittu H. Kosonen, K. Thuren, J. Pynnönen, E. Asplund, K.
lavastaja J. Holopainen. Hallitus oli kokoonpanoltaan 6 jäseninen ja kullakin
varajäsen.
Seuraavana vuonna (1901) kassan hallituksen puheenjohtajina toimivat samat,
mutta työväestön valitsemiin hallituksen jäseniin nähden tapahtui huomattavia
muutoksia. Työntekijäin edustajiksi tulivat E. Suomi, K. Kronholma,
V. Einola, V. Heinonen ja P. Holopainen. Varajäseninä jatkavat H. Kosonen,
K. Thuren ja uusina E. Honkanen, V Inki, K. Andersson ja A. Vehviläinen.
Liekö ollut paikkakunnalta muutto syynä näin perusteelliseen muutokseen.
Vuoden 1901 aikana kassan osakasmäärä putosi 105 hengellä. Poistuma oli
suurin miesten kohdalla. Osakkaita oli vuoden alussa 594, joista miehiä 360
ja naisia 129.
Osakkaille sattuneet sairaustapaukset kaksinkertaistuivat. Sairaustapauksia
oli 99 kpl, joista tuli 2 022 sairauspäivää ja korvauksia 2 971,86 mk.
Työtapaturmia ilmoitettiin 62 kpl, joista syntyi l 422 sairauspäivää ja korvauksia
2 088,04 markkaa.
Vuoden 1901 tilinpäätöksessä osakkaiden maksama tulo ei yltänyt ensimmäisen
täyden toimintavuoden tasolle. Tällöin myös työnantajan maksama

--034--

osuus pieneni. Tilinpäätöksen loppusumma oli 11 374,11 markkaa. Säästöä
tältäkin vuodelta kerääntyi 4 719,34 mk. Kassan taloudellinen asema oli
näin varsin vakaalla pohjalla, sillä varat edustivat tähän asti vuosittain suoritettuja
sairauskorvauksia.

Vuoden 1902 aikana osakkaiden määrä hieman kasvoi. Kassalle suoritti
osakasmaksua 523 henkeä, j öistä naisia 149ja miehiä 3 74. Sairaustapausten
määrä laski 77 kpl ja työtapaturmien 51 kappaleeseen. Sairaustapauksista
kassa suoritti korvauksia 2 471,52 markkaa yhteensä l 979 päivältä.
Työtapaturmien korvausmäärä oli l 227,26 mk ja sairauspäiviä l 243. Kassa
maksoi hautausavustuksia kahdessa kuolemantapauksessa yhteensä 100
mk. Kassan tulonmuodostusta voidaan pitää jo vakiona, sillä maksettuja
osakasmaksuja kertyi 4 723,61 mk. Korkoja lainassa olevista varoista kertyi
238,89 mk. Sakkojakin tuloihin kirjattiin 102,10 mk.
Siirryttiin vuodella 1902. Johtokunnan muodostivat puheenjohtajina J. Th.
Lindroos ja A. Jäntti sekä työntekijäin edustajina H. Kosonen, K. Kronholm,

E. Einola, E. Suomi, E. Asplund ja E. Ropponen. Varajäseninä olivat E.
Honkanen, K. Helminen ja V. Inki.
Edellä olevat tiedot löytyivät Kansallisarkiston säilytyksestä. Asiakirjojen
sisällöstä päätellen Ab Tornator Oy:n työväestön sairauskassa oli vuosittain
tehnyt tiliasemaa koskevan selvityksen sekä toimintakertomuksen Viipurin
läänin kuvernöörille, joka oli toimittanut selostukset edelleen Teollisuushallitukselle.
Teollisuushallitukselle tulleet selvitykset kassan toiminnasta päättyvät maaliskuun
20 päivänä 1904 pidetyn kassan vuosikokouksen pöytäkirjan
lyhennysotteeseen:
Pöytäkirja tehty Osakeyhtiö Tornatorin työväestön sairaus ja hautausapukassan
vuosikokouksesta 20. päivänä maaliskuuta 1904
1 § Kokous valitsi puheenjohtajaksi H. Tihverän ja kirjuriksi E. Asplundin.
2 § Ensin julkistettiin vuosikertomus ja tilit sekä tilintarkastajain lausunnon
mukaan kokous huomasi tilien olevan kaikin puolin hyvässä kunnossa ja
myönti johtokunnalle täydellisen tilivapauden vuodelta 1903.
4 § Pöytäkirjan tarkastajiksi kokous valitsi E. Aarnion ja J. Tabellin
Kokouksen puolesta
Heikki Tihverä E. Asplund
Puheenjohtaja kirjuri

Pöytäkirja tarkastettuja havaittu oikeaksi Tainionkoskella 29 pnä maaliskuuta
1904

E. Aarnio J. Tabell

--035--

Sairauskassan alkuvuosien dokumentointi päättyy valitettavasti edellä olevaan
pöytäkirjanotteeseen. Myös kassan pöytäkirjat vuoteen 1926 ovat kadonneet
todennäköisesti toisen maailmansodan aikana evakossa Mikkelissä,
jossa sattui huomattava arkistopalo.

TORNATORISTA GUTZEITIKSI

Ab Tornator Oy :n ensimmäinen vuosikymmen oli Tainionkosken tehtaiden
käynnistämistä. Siinä sivussa omistajaveljekset Requel ja Eugen Wolff kävivät
ankaraa kamppailua yhtiön omistajuudesta. Requel Wolff oli varovainen,
riskejä kaihtava teollisuusmies. Eugen Wolff oli puolestaan yltiöpäisen
rohkea uudistaja, laajentaja ja peräänantamaton yrittäjä. Veljesten keskinäisten
suhteiden lisäksi yhtiöllä oli vaikeuksia ulkopuolisten sidosryhmien kanssa.
Yhtiö kävi loputonta käräjöintiä kosken käyttöoikeuksista, käyttöoikeuksien
ylityksistä ja kalavesien huonontamisesta. Käräjiä istuivat yhtiön edustajat
vastaan tehtaan lähipiirin tilanomistajat. Myös suhteet luotottajiin olivat aika
ajoin melkoisella koetuksella.
Tainionkosken tehtaiden toisella vuosikymmenellä oli tehtaan tuotannon
vakauttamisen aikaa. Tainionkosken pergamiini sai kansainvälisillä markkinoilla
laadustaan mainetta. Sillä oli vaikutusta menekkiin. 1910-luvulla konsuli
Eugen Wolff sai ostettua osan Harakan hovin maista. Tällä ostoksella
Tornator pääsi yhteyteen Saimaan rantamaisemiin. Maakaupalla oli merkitystä
Tainionkosken tehtaiden ja myös koko yhtiön tulevalle kehitykselle.
Harakan hovin maat tulivat yhtiön omistukseen v. 1922.
Juuri kun yhtiön toiminnassa oli nähtävissä rauhallisen kehityksen kausi,
Eugen Wolff päätti myydä omistuksessaan olevat osakkeet valtiolle. Kauppa
tehtiin v. 1918. Yhtiön toimitusjohtajaksi siirtyi 10 vuotta teknillisenä
johtajana toiminut insinööri Aleks Lampen.
Konsuli Eugen Wolff oli silloisessa ilmapiirissä uudistaja ei vaan tuotantolaitoksissaan
vaan myös suhteissa henkilökuntaan. Konsuli Wolff koki työväestön
sosiaalisen aseman rakentamisen yhdeksi elämäntehtäväkseen. Matkoiltaan
Ruotsista hän toi sikäläisten teollisuuslaitoksen sosiaalisten kysymysten
ratkaisuja mm työväestön asuntokysymyksen. Erittäin merkittävää
oli hänen näkemyksensä vuorotyössä olevien työajasta. Kolmivuorotyössä
olevat siirtyivät 12 tuntisesta 8 tuntiseen vuoroon. Tästä lyhennetystä
vuorosta hän ei luopunut, vaikka muualla maassa kiristyneiden työsuhdeilmapiirien
vuoksi siirryttiin joksikin aikaa takaisin 12 tuntiseen vuoroon.
Konsuli Wolffm sosiaalisesta ajattelutavasta yhtenä esimerkkinä oli ensimmäisen
maailmansodan aikaisen nälänhädän torjuminen tehtaan työväestön
keskuudessa. Yhtiön maatilojen tuottamia elintarvikkeita jaettiin henkilökunnalle.

--036--

Konsuli Wolff toimi Enso-Gutzeit-Tornator Osakeyhtiön johtokunnan
jäsenenä vuoteen 1926. Kuolemaansa v. 1937 saakka hän aikaajoin
vieraili Tainionkoskella seuraamassa tehtaiden kehitystä. Nämäkin
matkat hän tavoilleen uskollisena matkusti vaatimattomasti rautateiden 3.
luokassa.
Tainionkosken tehtaiden uusi johtaja Aleks Lampen mainitaan aikalaistensa
silmissä varovaiseksi teollisuusjohtajaksi. Varovaisuudestaan huolimatta
Tainionkosken tehtaat koki hänen johdollaan suuret ja menestykselliset uudistukset.
Vuonna 1920 toteutettiin sulfiittispriitehtaan rakentaminen, Harakan
saha toteutettiin 1923-24. Tehtaan ja sahan yhdistämiseksi toteutettiin
Vuoksen yli johtava silta v. 1925. Selluloosatehdasta laajennettiin 1928-30.
Tätä laajennusta edelsi v. 1927 toteutettu höyrykeskus. 1920-luku oli Tornator-
yhtiölle liiketaloudellisesti menestyksekäs vuosikymmen. Se oli tietenkin
mittavan rakentamisen edellytys.
Tornator-yhtiön menestyksekäs 1920-luku jäi taakse ja 1930-luvulle siirryttäessä
yhtiön omistussuhteissa tapahtui merkittävä muutos. Yhtiön osakkaana
ollut Enso-Gutzeit Osakeyhtiö lunasti Tornator-yhtiön pienosakkaiden
osuudet ja Tornator siirtyi kokonaan entisen osakkaansa kirjoihin. Yhtiö
toimi nimellä Enso-Gutzeit-Tornator vuodesta 1932-1943, jolloin se
sulautettiin kokonaan Enso-Gutzeit Osakeyhtiöksi.

Tornatorin tehtaat vuonna 1912.

KUOHUVA VUOSIKYMMEN

1910-luvun alkuvuodet olivat maamme talouselämälle nousun vuosia. Ne
katkesivat 1914 alkaneeseen ensimmäiseen maailmansotaan. Elokuussa alkanut
sota lamaannutti teollisuustuotannon. Työntekijöille alkanut sota merkitsi
suuria vaikeuksia, sillä esim. paperiteollisuudessa palkkoja pudotettiin
35 %.
Vuosi 1915 käynnistyi hieman toiveikkaammalla mielialallaja palkkoja hieman

--037--

korotettiin. Tällä korotuksella tasattiin voimakkaasti kohonneiden elintarvikkeiden
hintoja. Palkankorotukset eivät kyllä yltäneet hintojen nousun
tahtiin. Eräistä elintarvikkeista oli pulaa. Voimakas inflaatio tehosti pulaa.
Tavaroiden puute johtui ennen kaikkea tehokkaasta kauppasulusta, johon
sotaa käyvä Venäjä Suomi mukaan luettuna oli asetettu.
Suomen teollisuudelle vv 1915-16 olivat nousukauden aikaa. Kauppasaarto
piti sotaa käyvän maan jatkuvassa tarvikepulassa. Vaikka teollisuus kävi täysillä,
työläisten palkkataso oli sota-ajan määräyksiin vedoten jäädytetty.
Keväällä 1917 tapahtui Venäjällä vallankumous. Tsaarivallan asettamat ahtaat
rajoitukset mm järjestöjen kokoontumisiin nähden poistuivat. Järjestötoiminnan
elpyminen koettiin, kun tsaarin virkamiehet eivät olleet kokoontumisten
esteinä.
Ammattiyhdistysliike lähti välittömästi korjaamaan työläisten elinehtoja.
Keskeiseksi yleiseksi tavoitteeksi nousi kahdeksantunnin työpäivän käyttöönotto
kaikilla aloilla. Metallityö väeni iitto otti huhtikuun 18. päivänä ratkaisevan
askeleen ja aloitti lakon. Muutaman tunnin työtaistelun jälkeen
kahdeksantunnin työpäivä otettiin alalla käyttöön. Käytäntö laajeni siitä sit-
ten muillekin aloille ja vihdoin eduskuntakin sääti työaikalain. Palkkatason
kohottaminen sen sijaan vaati Suomen siihenastisen laajimman lakkoliikkeen,
missä palkkatasoa korjattiin pistelakoin.
Työpäivä oli nyt kahdeksantuntinen, vuorotöissä päästiin 48 tunnin työviikkoon.
Päivätyöläisten työpäivä lyheni 13 tunnilla viikossa. Työpalkkojen
korotus oli vain nimellinen. Keskiansioksi laskettiin 35 mk viikossa. Palkkatasoon
tyydyttiin sen vuoksi, että korkein tavoite kahdeksantuntinen työpäivä,
saavutettiin. Saavutusta juhlittiin koko maassa. Toisaalta palkankorotusvaatimusten
toteuttaminen olisi ollut epärealistista, sillä maassa ei ollut tavaraa,
mitä ostaisi. Puute tehosti inflaatiota. Teollisuuden raaka-aineiden
puute aiheutti lisääntyvää työttömyyttä. Kun leipäviljan tuonti Venäjältä vallankumouksen
seurauksena loppui, se aiheutti vakavan nälänhädän uhkan.
Sitä torjumaan ammattiyhdistysliike ryhtyi painostamaan eduskuntaa. Vuoden
1918 marraskuussa elintarvikepula oli johtanut kestämättömään tilanteeseen.
SAK:n edustajakokous antoi eduskunnalle vaatimuksen nälänhädän
torjumiseksi. Eduskunta ei reagoinut mitenkään. Marraskuun 14 päivää
vasten yöllä ammattijärjestö julisti suurlakon alkaneeksi. Se kesti viisi päivää.
Yksi olennainen piirre suurlakon aikaan oli, ettei maassa ollut järjestysvaltaa
eikä sotaväkeä. Työväenliikkeen toimihenkilöiden pyrkimys vastata järjestyneestä
menosta leimasi monen ammattiosaston toimintaa. Järjestysvallasta
vastasi myöhemmin punakaartiksi nimitetty järjestyskaarti.

--038--

Tainionkosken tehtaalla otettiin 8 tunnin työaika käyttöön vuonna 1905. Työajan
muutosta juhlittiin Tainionkosken työväentalon pihamaalla vielä vappuna.

KIPUKASSA 1920- LUVULLA

Ab Tomator Oy:n työväestön sairaus- ja hautausapukassan toiminta perustamisesta
lähtien 1910-luvulle lienee ollut vakiintunutta, sillä edellytyksiä
uudistumiselle sotatilalain vuoksi tuskin oli. Oletettavaa on, että korjauksia
sairauspäivärahoihin pyrittiin tekemään, mutta inflaation laukkaaminen teki
tyhjäksi kaiken. Merkittävintä lienee näissä olosuhteissa ollut yhtiön
henkilöstölle osoittama elintarvikeapu maatiloilta. Kassan johtokunnan ja
osakkaiden yleisten kokousten pöytäkirjat ovat saatavilla 30.09.1926 alkaen.

Sairaus- ja hautausapukassan puheenjohtajuus ja varapuheenjohtajuus oli
perustamissopimuksen mukaan yhtiön edustajilla. Ensimmäinen puheenjohtaja
oli tehtaan isännöitsijä J. Th. Lindroos. 1916 Tainionkosken tehtaan
johtajaksi tuli insinööri Jalo Sihtola, josta tuli sairauskassan puheenjohtaja.
1920-luvun loppupuolella olevista pöytäkirjoista ilmenee, että sairauskassan
johtokunta kokoontui keskimäärin kerran kuukaudessa. Johtokunnan puheenjohtaja
Jalo Sihtolalla oli keskeinen rooli kassan toimintaan nähden.
Tätä kuvaa esim. eräässä kassan kevätkokouksessa tehty päivärahan korotusesitys.
Päiväraha oli siihen aikaan 7,50 markasta 10 mk:aan riippuen ansiotasosta.

--039--

Yleensä naistyöntekijän päiväraha oli 7,50 mk. Korotusesityksen
johdosta ins. Sihtola suoritti laskelmat korotusesityksen vaikutuksesta kassan
talouteen. Ins. Jalo Sihtola puheenjohtajana osallistui johtokunnan kokouksiin
varsin aktiivisesti.
Varapuheenjohtajana toimi konttoripäällikkö Urho Ahlroos. Yhtiön johdon
kokousaktiivisuudesta voisi todeta erään näkökohdan: tehtaanjohdolla ei
ollut muita kontaktimahdollisuuksia työväestöön nähden kuin yhteisesti johdettu
sairaus- ja hautausapukassan johtokunta. Osakkaiden varsinaisissa
kokouksissa yhtiön johdon edustajat eivät kautta vuosikymmenien osallistuneet
päätöksentekoon ja heidän läsnäolonsakin riippui asioiden laadusta lähinnä
asiantuntijoina.

Työntekijöiden edustus kassan hallituksessa oli sääntöjen määräämän paikkaluvun
perusteella jaettu eri työosastojen kesken. Sopimus tästä piti vuosikymmeniä.
Tähän jakoon oli vaikeaa saada muutoksia, sen pöytäkirjat osoittavat.
Ennen kaikkea ongelmia syntyi uusien tehdaslaitosten tai osastojen
työntekijäin liityttyä "kipukassan" jäseniksi.

1926 sairaus- ja hautausavustuskassan johtokunta muodostui edellä mainittujen
yhtiön edustajain lisäksi seuraavista henkilöistä: kassanhoitajana ja
kokousten "kirjurina" sekä lääkevaraston hoitajana varastonhoitaja H. Kosonen.
Muina jäseninä M. Komi Paperitehtaalta, hänen varajäsenenään K.

Saarela, R. Kaskinen Rullatehtaalta, A. Sund Korjauspajalta ja J. Kiisseli
Rakennusosastosta ja E. Jokinen Immolan sahalta.

Rullatehtaan porarien ryhmä 28.5.1922.

--040--

Johtokunta käsitteli seikkaperäisesti kassan hallintoa ja maksettavia korvauksia.
Pöytäkirjoista ilmenee, että jokainen korvausasia käsiteltiin johtokunnassa
ennen maksatusta. Sen sijaan tähän aikaan kassan tulopuolen seuranta
ja valvonta oli vajavaista. Syynä lienee se, että työnantaja peri jokaisen
työntekijän tilistä sairauskassamaksun. Tilintarkastajain tehtäviä hoitivat
yhtiön edustajana Anton Hevossaari ja Armas Rauhala.
Kassan hallitus käsitteli "osakkaiden" sairauskuluja annettujen kuittien pohjalta.
Kunkin kokouksen sairauskulukorvausten maksatus vaihteli 13 00017
500 markkaan. Päivärahan lisäksi kassa suoritti lääkekorvaukset ja matkakulut
täysimääräisinä ja sairaalamaksut suoraan sairaaloille.
Sairaalakorvauksia kassa maksoi Viipurin lääninsairaalalle, Viipurin
Diakoniasairaalalle, Iisalmen Keuhkotautiparantolalle sekä Rauhan piirimielisairaalalle.
Lisäksi Ab Tornator Oy laskutti sairauskassaa kuukausittain yhtiön
omistaman sairashuoneen käytöstä. Sairashuone sijaitsi Mansikkalan
lauttauspaikan läheisyydessä Vuoksen länsirannalla. Sairaala toimi aina vuoteen
1945 osittain päällekkäin Ruokolahden kunnan rakennuttaman ja v.
1939 valmistuneen Rantasairaalan (myöhempi nimitys) kanssa. Kunnansairaalan
valmistumisen myötä yhtiön sairastupa lakkautettiin lähinnä rakennuksen
heikkokuntoisuuden vuoksi. Sairastupa peri kassalta korvauksena
15 mk vuorokausi.
Sairastuvan lääketieteestä vastasivat yhtiön lääkäri ja sairaanhoitajat.
Sairauskassa osallistui yhtiön palkkaaman sairaanhoitajan palkkauskustannuksiin.
Yhtiön ja sairauskassan hallituksen tekemän sopimuksen
pohjalta kassan maksama vuosittainen korvaus oli 1920-luvun lopussa 1200
mk. Sairaanhoitajan tehtäviin kuului myös lääkkeiden jako potilaille. Elina
Forsman toimi sairaanhoitajana 1920-luvun lopulla. Muina hoitajina pöytäkirjoissa
mainitaan O. Pylkkänen, Aili Temonen ja Elsa Vihavainen.
Hautausavun suuruus perheenhuoltajasta oli 200 mk ja muille 100 mk. Yleisesti
kassan johtokunnalla oli oikeus huomioida perheen taloudellinen tila ja
sen mukaan suorittaa lisäkorvauksia. Niiden suorittamiseen kassan johtokunta
suhtautui "erittäin harkitusti".

VAHVA KASSA UUSII SÄÄNTÖJÄÄN

Ab Tornator Oy:n työväestön sairaus- ja hautausapukassa oli 1920-luvun
lopulla taloudellisesti vakaassa asemassa. Sen varat olivat talletettuina
Kansallis-Osake-Pankissa ja Suomen Yhdyspankissa eli samoissa pankeissa
kuin yhtiönkin varat. Kevätkokouksessa 31.3.1927 annetussa selvityksessä
kassan talletustilillä SYP:ssa oli rahaa 280 000 mk. Kassa omisti kunkin
pankin osakkeita.

--041--

Kassan vahvan taloudellisen aseman panivat merkille myös sen osakkaat ja
tekivät 27.3.1927 kassan johtokunnalle esityksen sairaspäivärahan korottamisesta
ja sen edellyttämän sääntömuutoksen tekemisestä. Esitys oli ajoitettu
siten, että se ehtisi kassan varsinaiseen kevätkokoukseen. Kassan johtokunta
pohti asiaa laajemmaltikin useissa kokouksissa ja toi lopulta esityksensä:

Hallitus 10.8.1927
" 3 § Otettiin käsiteltäväksi viime kokouksessa pöydälle jäänyt kysymys
avustusten korottamisesta sekä siitä johtuva ehdotus sääntöjen muuttamisesta.
Luettiin insinööri Jalo Sihtolan asiaa valaiseva selostus, jonka mukaan
sairasapua, hautausapua sekä ylimääräistä apua voitaisiin jossain määrin
korottaa ilman, että kassan vakavaraisuus tulisi vaaranalaiseksi."
Hallituksen esityksen mukaan tulisi sääntöjen 10 § kuulumaan seuraavasti:
Ne apurahat, joita kassa antaa, ovat:
a) sairasapua osakkaalle, joka sairauden kautta joutuu työhön kykenemättömäksi.
Sairasapua annetaan kultakin avunantopäivältä kolme viidesosaa sairaan
keskimääräisestä päiväpalkasta lähinnä ennen sairauden tapausta olevana
kuukautena, kuitenkaan ei suurempana määrää kuin 12 mk eikä pienempänä
määränä kuin 10 mk, ja lasketaan sairasapu ensimmäisestä päivästä alkaen
sen jälkeen kun sairas oli pakotettu lakkaamaan työnsä. Jos sairaus on kestänyt
enempi kuin kolme päivää sekä jatkuu siksi, kun sairas paranee tai
kuolee. Ei kuitenkaan kauempaa aikaa kuin 120 päivää. Paitsi raha-apua
kustantaa kassa lääkärin määräämät lääkkeet samalta ajalta, miltä apuraha
annetaan. Jos työkyvyttömyys johtuu tapaturmasta, saakoon osakas tällöinkin
avustusta, mutta avustus on vähennettävä niin, ettei se yhteenlaskettuna
asianomaisen muualta saaman avustuksen kanssa nouse yli sen määrän, mitä
edellä säädetään.
b) Hautausapu on 400 markkaa, jos vainaja jättää jälkeensä lesken tai lapsia,
muussa tapauksessa 200 mk.
c) Ylimääräistä apua siinä määrin kuin kassan varat myöntävät, maksetaan
erittäin vaikeissa tapauksissa osakkaalle, joka on ollut sairaana kauemmin
aikaa kuin 120 päivää. Älköön ylimääräinen apu kuitenkaan nousko yli 8
markan päivässä korkeintaan kuukauden ajan tai 200 markkaa kerrassaan.
d) Osakas, joka kuuden kuukauden ajan on nauttinut sairasapua 120 päivää
voi seuraavan vuoden aikana, luettuna siitä, kun avustus viimeksi lopetettiin
tai loppui, saada sairasapua korkeintaan 60 päivältä ja senkin määrän vasta
sitten kuin edellä mainitusta sairasavun lopettamisesta on kulunut vähintään
180 päivää.
Koska kuitenkin Suomen hallitus on tehnyt aloitteen yleisen sairausvakuutuksen
aikaansaamiseksi, joka tulisi syksyllä kokoontuvan eduskunnan käsiteltäväksi,

--042--

päätettiin yksimielisesti jättää kysymys marraskuussa pidettävän
osakaskokouksen ratkaistavaksi.
Johtokunnan puolesta
Jalo Sihtola H. Kosonen
Puheen] ohtaja kirj uri

TOHTORI HEIKKI PIPONIUS ON POISSA

Marraskuun 9 pnä 1927 pidetyn johtokunnan kokouksen pöytäkirjaan on
kirjattu suruviesti ja kunnianosoitus.
"Puheenjohtaja, insinööri Jalo Sihtola ilmoitti Ab Tornator Oy:n työväestön
sairaus- ja hautausapukassan puolesta laskeneen seppeleen tohtori Heikki
Piponiuksen haudalle. Toimenpide hyväksyttiin yksimielisyydellä ja kiitollisuudella.
Tohtori Heikki Piponius oli yli 20 vuotta huolellisesti ja hyvällä menestyksellä
hoitanut kassan sairaita osakkaita. Merkittiin tämä pöytäkirjaan."
Tohtori Heikki Piponius oli persoonallisuus. Hänestä kiersi loputtomasti
kaskuja, osin tosia, osin keksittyjä. Hän oli savolainen, joka estottomasti
käytti savon kieltä lääkärintointa suorittaessaan. Savo tuotti monille potilaille
vaikeuksia ymmärtää tohtorin hoito-ohjeita. Lääketieteen lisenssiaatin
tutkinnon hän suoritti v. 1901. Sen ohella hän suoritti hammaslääketieteen
kandidaatin tutkinnon. Kerrotaan, että vastaanotollaan tohtori Piponius hoiti
kahta tutkintojaan vastaavia lääkintätehtäviä. Tohtori Piponius tuli aluksi
Ruokolahdelle kunnanlääkärin virkaan, mutta huomattuaan asutuksen painopisteen
olevan Tainionkosken alueella, hän muutti sinne. Tästä Ruokolahden
kunnanisät eivät pitäneet. Niinpä tohtori sanoutui irti kunnanlääkärin
virasta ja otti vastaan Tornatorin, Enson ja sähkökemiallisen tehtaiden lääkärin
virat. Ruokolahden kunnanisät pyysivät hänet vielä takaisin kunnanlääkäriksi.
Sitä tehtävää hän hoiti vuoteen 1918.
Ammattialallaan tohtori Heikki Piponius oli tunnustettu lääkäri. Potilaita
saapui hänen luoksensa kaukaakin. Hän oli ainoa lääkäri 100 km:n säteellä.
Kerrottiin, että tohtori Piponius antoi potilaille voimakkaimpia lääkkeitä kuin
muut hänen virkaveljensä. Mutta potilaita hän hoiti menestyksellä. Parhaiten
hänen persoonallisuuttaan kuvannee hänen itsensä lausuma: "Kyllähän
ne minusta kuolemani jäläkee sannoo, jotta olj se Pipo-Heikki liäkärj, joka
parans paljo, tappo paljo, mutta aina se kuitennii yritti parastasa". Tällä lauseella

--043--

hän toivoi jälkipolvien häntä muistavan. Tohtori Heikki Piponius tuli
toimeen kaikkien kanssa oli aika vuorokaudesta mikä tahansa. Tornatorin
tehtaan lääkärintointa hoiti hänen jälkeensä veljenpoika A. E. Piponius.

Tohtori A.E. Piponius vastaanottoapulaistensa
ympäröimänä
vastaanottorakennuksen kuistilla.

Vasemmalla rouva Helena Turunen
ja oikealla sairaanhoitaja

Piepponen.

SMRAALA-ASIA ASTUU ESIIN

Ab Tornator Oy:n työväestön sairaus- ja hautausapukassan kevätkokouksessa
24.3.1929 otettiin esiin sairaalakysymys siihen liittyvine lääkäriasuntoineen.
Aiemmin sairauskassan hallitus oli kiinnitt��nyt huomiota Viipurin
lääninsairaalan jatkuvasti kohoaviin sairaalamaksuihin. Vaikka sairaala-
asia jätettiin yleisessä kokouksessa johtokunnan valmisteltavaksi sen suuremmin
asiaa kiirehtimättä, niin pöytäkirjoista vuosikymmenen vaihteessa
on havaittavissa terveydenhoito- ja sairaala-asiain voimistuva esille tulo. Myös
terveyspalveluja tarvitsevat korottivat ääntään Ruokolahden kunnan suuntaan.

24.3.1929 sairauskassan osakasten yleisessä kokouksessa pöytäkirjaan kirjattiin:
"Kokouksessa alustettiin kysymys lääkärin vastaanottotilojen, -asunnon
sekä ajanmukaisen sairaalan ja sairaanhoitovälineiden hankkimisesta
paikkakunnalle. Asia jätettiin johtokunnan harkittavaksi".

Sairaalan puuttuminen paikkakunnalta merkitsi vajetta terveyspalvelujen
suhteen. Lähin sairaala Viipurissa oli senaikaisia liikennevälineitä ajatellen
pitkän matkan päässä. Todennäköistä oli, että Tornatorin sairashuone

--044--

Mansikkalassa alkoi rakennusteknisesti olla siinä kunnossa, ettei se enää
soveltunut sairaalaksi. Potilaat valittivat kylmyyttä ja ahtauttakin esiintyi.
Sairaala-asia tuotiin esiin sairauskassan yleisessä kokouksessa siten, että
asialle oli saatava yhtiön tukija ehkä yhtiön taholta esityskin Ruokolahden
kunnalle. Asia kypsyi kunnan elimissä tasan 10 vuotta ennen kuin oma sairaala
paikkakunnalle aikaansaatiin juuri 2. maailmansodan kynnyksellä.
Uudeksi kassanhoitajaksi valittiin marraskuun 13. pnä pidetyssä hallituksen
kokouksessa varastonhoitaja Akseli Jäppinen.
Ennen vuosikymmen vaihdetta maksettiin Viipurin lääninsairaalalle 1000 mk
sairashuonemaksuja, Tornatorin sairashuoneelle potilasmaksuja noin 1000
mk, sairauskassan osuus sairaanhoitajan palkkaukseen 4800 mk ja pari
hierojalaskua.

Myös sairauskassan hallinnollisia uudistusesityksiä käsiteltiin. Kassan hallituksen
jäsen M. Komi oli kassan varsinaisessa kokouksessa tehnyt esityksen
kirjanpidon uusimisesta siten, että kassan hallituksen jäsenillä olisi mahdollisuus
jokaisessa kokouksessa perehtyä kulloinkin vallitsevaan rahatilanteeseen.
Myös osakasmaksujen korotus oli esillä.
Marraskuun 24 päivänä pidetyssä syyskokouksessa palattiin kevätkokouksessa
keskusteltuun sairaala-asiaan. Asiasta virisi vilkas keskustelu. Sen
tarkoituksena oletettavasti oli kassan hallituksen ja varsinkin yhtiön johdon
edustajain patistaminen hankkeen taakse. Tehtaan isännöitsijän ja kassan
hallituksen puheenjohtajan Jalo Sihtolan kannanottoa kaivattiin.

Kaukopään tehtaitten "portilla"sijainnut ensiapuasema toimi tarvittaessa lasten
neuvolana.

--045--

OSAKASMAKSU

"6 § Osakkaan kassaan suoritettava maksu oli l penni jokaisesta täydestä
yhden markan palkkamäärästä, minkä hän palkanmaksussa saapi, kuitenkin
sillä rajoituksella, että korkein maksu kuukaudessa on 2 markkaa. Maksun
nauttimisesta päätetään siinä järjestyksessä kuin 29 §:ssä säädetään".
Edellä oleva kuudes pykälä on Osakeyhtiö Tornatorin työväestön sairaus- ja
hautausapukassan syyskuun 14 päivänä 1899 Kuvernööri viraston ja sen
puolesta Arthur Brofeldtin ja Gust. Ad. Hyrenin allekirjoittamina hyväksytyiksi
tulleista säännöistä. Tähän sääntöön perustuen tehtaan palkkakonttori
pidätti sairauskassamaksun kaikilta tehtaan työväestöön kuuluvilta.
Suostumuksen tähän työntekijä antoi siinä vaiheessa, kun hänestä tuli työntekijä
yhtiöön.

1930-luku aloitettiin Osakeyhtiön Tornatorin työväestön sairaus- ja
hautausapukassan kohdalla sääntömuutoksella. Maaliskuun 3. päivänä 1930
kokoontunut kassan johtokunta valitsi työryhmän, johon kuuluivat Matti
Komi puheenjohtajana ja jäseninä R. Kaskinen ja kassanhoitaja A. Jäppinen
valmistelemaan sääntöjen muutosesitystä. Työryhmä työskenteli ripeästi ja
jo maaliskuun 26. päivänä pidetyssä hallituksen kokouksessa sääntötyöryhmän
esitys tuli keskustelun jälkeen hyväksytyksi. Esitys vietiin
osakasten kokoukselle 30.3.1930, jossa se keskustelun jälkeen hyväksyttiin.
Tässä kokouksessa 6 § sai seuraavan muodon: Osakkaan kassaan suoritettava
maksu on l penni jokaisesta täydestä yhden markan palkkamäärästä,
minkä hän palkanmaksussa saa, kuitenkin sillä rajoituksella, että korkein
maksu on 10 markkaa kuukaudessa, siten tasoitettuna, että tilinmaksu voi
tapahtua täysissä markoissa. Maksun nauttimisesta päätetään siinä järjestyksessä
kuin 27 §:ssä säädetään. Tämän maksun vetää työnantaja pois palkasta
kussakin palkanmaksussa ja antaa sen ynnä luettelon kassanhoitajalle.
Tämän lisäksi 7 pykälän mukaan "työantaja suorittaa kassaan summan, joka
on 25 % kaikkien osakasten kassaan suorittamasta määrästä ja tämä annetaan
samalla kertaa kuin työntekijäinkin maksut kassanhoitajalle".
Näiden kahden 6 §:n vuosien välinen ero on hieman yli 30 vuotta. Tänä
aikana Suomi oli kokenut 1. maailmansodan, kansalaissodan ja Suomi oli
itsenäistynyt. Markkamääräisesti emme voi maksuja verrata keskenään inflaation
vuoksi. Merkittävä ero perustamisasiakirjan pykälän ja 1930 vastaavan
pykälän välillä on siinä, että työnantajan osuus oli pudonnut puolesta
neljännekseen. Kassan taloudelle tällä seikalla oli merkitystä.
Tässä kokouksessa tehtiin kassan kannalta merkittävä päätös sairaanhoitajain
työnjärjestelyissä. Aiemmin kassa oli osallistunut 4 800 markalla vuodessa
sairaanhoitajan palkkaukseen. Nyt päätettiin palkata kassalle oma sairaanhoitaja
900 markan kuukausipalkalla kesäkuun alusta lukien.

--046--

KASSA TOIMII 1930-LUVULLA

1930-luvun alussa käsiteltiin kassan hallituksessa eräs hallinnollinen asia.
Sairauskassan hallitus oli perustamisesta lähtien käsitellyt jokaisen maksatusasian.
Tämä oli merkitty pöytäkirjaan. Toiminta ja jäsenkunta laajeni niin
huomattavasti, että jokaisen sairausavun, lääkärinkulun ja sairaalamaksun
kirjaaminen vaati sihteeriltä pöytäkirjan laadinnassa huomattavasti aikaa,
pöytäkirjan muodostuessa käsinkirjoitettuna jopa 10-sivun laajuiseksi. Vuoden
1930 alusta otettiin käytännöksi hallituksen työskentelyyn joustoa. Hallitus
hyväksyi sairauskulut ym maksut kuittikokonaisuuksina. Pöytäkirjaan
kirjattiin hyväksyminen esim kuitit N.o 116-257 yhteissummaltaan Smk
36529,95. Kuittien tarkastuksen oli hallituksen kaksi jäsentä suorittanut ennen
kokousta. Nyt rutiininomaiset maksut suoritettiin kassanhoitajan hyväksymismerkinnöin.
Kassa-asioiden hoito nopeutui. Maksuperusteiset erityiskorvaukset
hallitus käsitteli edelleen tapauskohtaisesti. Erityisen tarkkoja
oltiin, jos sairaaksi ilmoittautunut kävi esim. oman talonsa rakennustyömaalla
puhumattakaan ilmaantumisesta yleiseen huvitilaisuuteen.

Erityiskysymyksistä harvinaislaatuisin oli v. 1930 alkanut niin sairauskassan
hallituksessa kuin yleisissä kokouksissa käsitelty hälytyssireenin hankinta
Tainionkoskelle. Asiaa käsiteltiin sairauskassan kokouksissa siksi että sireenin
hankinta olisi kuulunut Tainionkosken VPK:Ile, mutta sen varat eivät siihen
riittäneet. Sairauskassan osakkaiden kokoukseen asian toi Matti Komi, aktiivinen
hallituksen jäsen, perustellen sireenin merkitystä yhdyskunnan
turvallisuustekijöillä. Se, että tehtaan läheisyydessä asutus oli laajentunut ja
tehtaan lähiympäristössä asui muitakin kuin tehtaalaisia. Hankintaa käsiteltiin
useassa kokouksessa, mutta enemmistö koki hankinnan sairauskassan
toimialaan kuulumattomaksi. Asia oli sitkeä. Se poistui kokousten asioista
vain hallituksen tekemällä päätöksellä, ettei asiaa enää oteta käsiteltäväksi.
Toinen sitkeästi 1930-luvun alussa pöytäkirjojen sivuilla elänyt asia oli paikallisten
urheiluseurojen avustaminen. Asian vireille panijat perustelivat esitystään
sillä, että urheiluseurojen toiminta on terveyttä edistävää. Näin niiden
tukeminen sairauskassan toimesta on paikallaan. Useasti esillä olleelta
asialta "katkaistiin siivet" toteamalla, ettei avustaminen kuulu sairauskassan
sääntöjen puitteisiin.

Eräänä sairauskassan hallituksen jäsenille kuuluvana on ollut osakasten sairauteen
liittyvien asioiden vaitiolovelvollisuus, mistä jokainen hallituksen
jäsen antaa sitoumuksen.

--047--

YHTEISKUNTA KEHITTYY

Kansalaissodan jälkiselvittelyjen seurauksena suomalainen yhteiskunta jakautui
kahteen. Myös luokkasodaksi nimitetty 1918 tapahtumat sävyttivät
yhteiskuntailmapiirin katkeraksi ja turvattomaksi. Työläiskotien perhe-elämää
hallitsi puute, joidenkin kohdalla suoranainen nälänhätä. Katkeruuden
sävyinen ilmapiiri kesti useita vuosia. Sodan vihat, tuskat ja elämän puutteet
hallitsivat ihmisten mieliä.
Kahtiajakautuneen yhteiskunnan asenteita oli osaltaan lievittämässä alkanut
taloudellinen nousukausi 1920-luvulla. Se merkitsi työläisille töitä ja
ansioita. Suhdannenousu tapahtui paljolti metsäteollisuuden voimin. Uutta
teollisuutta syntyi ja sen rakentumiseen liittyi uuden tekniikan käyttöönotto.
Myönteisen taloudellisen kehityksen rinnalla viriteltiin yhteiskunnallisten ja
erityisesti sosiaalisten asioiden edistämistä. Tähän viriämiseen on laskettava
mm. Mannerheimin Lastensuojeluliiton perustammen v. 1922 ja sen toimesta
käynnistetty äitiys- ja lastenneuvolaverkoston luominen. Vuonna 1927
vahvistettiin terveydenhoitolaki. Tällä lailla kansalaisille pyrittiin takaamaan
terveellinen elin- ja työympäristö. Erityistä pontta pantiin merkittävän kansantaudin
- tuberkuloosin - hoitoon. Myönteinen sosiaalinen ja terveydenhoidollinen
kehitys keskeytyi v. 1928 pulaksi kehittyneen talouslaman seurauksena.
Vakavan laman seurauksena yhteiskunnassa palattiin monta askelta
taaksepäin työttömyyden kirot niskassa. Syvän talouslaman vuodet
olivat 1928-1932.
Laman päättymisen ja sitä seuranneen taloudellisen vilkastumisen myötä lainsäädäntötyö
sosiaali- ja terveysasioissa pääsi jatkumaan. Aikavälillä 193237
Suomen historiaan kirjautuivat mm seuraavat tapahtumat: kieltolaki kumottiin,
voimaan astuivat äitiysavustus vähävaraisille, lastensuojelu-, irtolaisja
alkoholistilaki. Kansaneläkelaki tuli voimaan asteettain vv. 1937,1942 ja

1949. Tämän lain perusteella kaikki 18 vuotta täyttäneet Suomessa asuvat
työkykyiset kansalaiset kuuluivat vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkelain piiriin.
Sairausvakuutuksen ja työeläkelain toteutumista kansalaiset saivat odottaa
aina 1960-luvulle saakka.

Luistinrata vuonna
1925.

--048--

TOINEN MAAILMANSOTA

Yhteiskunnallisen kehityksen katkaisijalleen sota eli toinen maailmansota.
Kiristynyt maailmanpoliittinen tilanne vei Suomenkin sotaan. Neuvostoliitto
aloitti Suomeen kohdistuvat hyökkäykset v. 1939. Sotaa oli Suomessa
pidetty epätodennäköisenä. Maa joutui sotaan lähes varustautumattomana.
Merikuljetusten keskeytyminen merkitsi pulaa elintarvikkeista, ilmasto-olosuhteidemme
vuoksi tärkeistä vaate- ja kenkäraaka-aineista ja tietenkin niistä
välineistä, joilla sotaa käydään. Miehet olivat rintamilla, naiset vastasivat
pääasiassa kotirintaman tehtävistä ja töistä. Tainionkoskella ja Kaukopäässä
sellu- ja kartonkituotanto pyrittiin pitämään käynnissä. Ongelmat olivat kuitenkin
monenlaisia. Yksi oli voiteluaineiden puute. Öljyt ja vaseliinit yritettiin
korvata mäntyöljyn ja pihkan sekoituksilla. Koneita ei voitu pysäyttää,

sillä jäähtyneenä "voiteluaineet" jämähtivät kiinni. Rasvaripojat joutuivat
tiukille puhdistaessaan laakereita ja muita koneen arkoja osia.
Lähes viisi vuotta kestettyään sota päättyi. Neuvostoliiton taholta hävinneelle
asetettiin kovat rauhanehdot. Suomi joutui luovuttamaan maa-alueita, joista
asukkaat siirrettiin ja asutettiin uudelleen maan muihin osiin. Raskaat
sotakorvaukset maksettiin useiden vuosien tiukalla työllä. Laivoja, koneita
ja erilaisia teollisuustaitteita toimitettiin sotakorvauksina. Viimeinen
sotakorvausjuna ylitti rajan v. 1952 ja Suomea ryhdyttiin rakentamaan.

MUUTOKSIEN VUOSIKYMMEN

1930-lukua Oy Tornator Ab:n työväestön sairaus ja hautausapukassan näkökulmasta
tarkasteltuna voidaan pitää muutoksien vuosikymmenä. 1931
Enso-Gutzeit Osakeyhtiöstä tuli Tornator-yhtiön merkittävä vähemmistöosakas
tapahtuneiden osakaskauppojen seurauksena. Vähemmistöosakkuus
merkitsi osakesiirtoja Enso-Gutzeit Osakeyhtiön nimiin. Vuonna 1932
Tornatorin osake-enemistö siirtyi Enso-Gutzeit Osakeyhtiölle.Yhtiön nimeksi
tuli Enso-Gutzeit-Tornator-osakeyhtiö. Nimi säilyi aina vuoteen 1943,
jolloin tapahtui täydellinen fuusio Enso-Gutzeit Osakeyhtiöksi. Oy Tornator
Abrn työväestön sairaus- ja hautausapukassan toimintaan ei fuusio vaikuttanut,
mutta uusia vivahteita sairauskassa sai. Ensimmäiseksi uudet isännät
yrittivät poistaa sairauskassan nimestä vanhan yhtiön nimen, mutta osakasten
kokous tyrniäsi sen yksimielisesti. Muutaman vuoden kuluttua nimen muutos
sitten tapahtui huomiota herättämättä. Voimme tässä nimiasiassa kuvitella
tornatorilaisten nimiylpeyttä ja tulokkaalle ehkä annettiin pieni näpäytyskin.
Yhtiöiden fuusioitumisesta oli terveysasioissakin hyötyä. Tornatorin sairauskassaan

--049--

tuli uusia tuulia, kun ensolaiset painoivat omia toimintamallejaan.
Voidaan puhua Enson henkilöstöpolitiikan siirtämisestä vanhan Tornatorin
riveihin. Ensossa yhtiön henkilöstön terveyshuolto oli edellä. Edessä oli
Tainionkosken tehtaiden terveyshuollon edistäminen Enson tasolle. Varatuomari
Ilmari Luostarinen, Enso-Gutzeit Osakeyhtiön henkilöstöhallinnon
vastaavana, alkoi vaikuttaa henkilöstöpolitiikkaan ja erikoisesti terveyshuoltoon.
Syyskuun 11. päivänä 1933 sairauskassan hallituksessa syntyi säpinää:
"2 § Yhtiön johdon huomion kiinnittyä siihen epäkohtaan, mikä paikkakunnalla
vallitsee lääkäri-, sairaanhoito- ja terveydenhoidollisissa kysymyksissä,
jätti yhtiön johto tuomari Luostarisen toimeksi laatia ehdotus, samoin
myös yhtäläistyttämissuunnitelman Enso-Gutzeit ja Tornator Oy:n työväestön
sairaalahuoltoihin ym. nähden. Tuomari Luostarisen selostettua Viipurin
läänin alilääkäri, tohtori Pelkosen suunnitelmaa uudeksi sairaushoito-,
lääkäriohjesääntö- ja terveyshoitolautakunta - asiassa ja edellämainittujen
palkkaus- ym. kysymyksistä, käytti johtokunta useita puheen vuoroja ja päätti
antaa asian ylimääräiselle kassan osakasten kokoukselle julkituotavaksi".
Varatuomari Luostarisen esittämät ajatukset uudesta terveyshuoltosuunnitelmista
sotkivat kassan johtokunnan jäsenten ajatukset. Esiintuotujen suunnitelmien
jälkeen kokous päättyi keskusteluitta. Hallitus päätti vain ylimääräisen
osakasten kokousten ajankohdan. Mitkä olivat ne hämmennystä aiheuttaneet
tuomari Luostarisen esiintuomat uudistukset, eivät selviä sairauskassan
hallituksen pöytäkirjasta. Seuraavat pöytäkirjat kuitenkin osittain
avaavat ongelmia. Esitettyjä uudistuksia ei oltu ymmärretty tai voidaan myös
tulkita siten, ettei haluttu ymmärtää. Kysymys oli selvästikin eräänlaisesta
muutosvastarinnasta. Arvata saattaa, että seuraavina päivinä tehtailla kävi
melkoinen kuohunta. Samanaikaisesti tuomari Luostarisen esittämien uusien
ideoiden kanssa kassanhoitaja A. Jäppinen irtisanoutui kassanhoitajan
tehtävistä ja uudeksi kassanhoitajaksi valittiin edeltäjän apulainen Väinö
Pihi. Vielä sattui niin, että kokouksessa, missä tuomari Luostarinen esiin
toi uusia ajatuksia, sairauskassan monivuotinen puheenjohtaja isännöitsijä
Jalo Sihtola oli estyneenä, millä lienee vaikutuksensa tilanteeseen. Jalo
Sihtolan toiminta kassan hallinnossa päättyikin näinä aikoina, sillä Enso-
Gutzeit Osakeyhtiön hallituksen jäsenenä hänen työskentelynsä painopiste
oli Helsingissä. Sairauskassan hallituksen puheenjohtajan tehtävät siirtyivät
tehtaanjohtaja L. Johanssonin ja varapuheenjohtajan konttoripäällikkö

A. Johanssonin hartioille.
Yhdeksän päivää myöhemmin pidetty kassan osakkaiden ylimääräinen kokous
sai hämmennystä herättäneeseen kysymykseen lisävalaistusta, sillä tuomari
Luostarinen oli kokouksessa läsnä. Kassan osakkaita oli kokouksessa
läsnä 70. Osakaskokous 32 puheenvuoron jälkeen totesi, että esitettyä lisäm

--050--

kanssa hyvin suotavana. Lääkäri-, kyyti-, ym maksuihin nähden ilmenee erimielisyyttä.
Tehdyt ehdotukset siirrettiin yhtiön johdon ja sairauskassan hallituksen
välillä neuvoteltavaksi.
Sairauskassan johtokunnalle osakkaiden kokous antoi evääksi: "l. lääkärin
saanti paikkakunnalle on tarpeellinen, 2. johtokuntaa ei valtuuteta sitovien
päätösten tekoon mainittuihin asioihin nähden, vaan on ne esitettävä yleisen
kokouksen päätettäväksi ja 3, johtokunnan on pyrittävä neuvotteluissaan
siihen, että sairaustapauksista johtuvat lääkäri-, kyyti- ja ym. maksut olisi
saatava kestämään ennallaan

Kokouksen puolesta

E. Markkanen Väinö Pihi
Puheenj ohtaj a sihteeri
Edellä olevasta voi päätellä, että syntynyt konflikti yhtiön uuden johdon ja
sairauskassan hallituksen välillä oli laukeamassa. Kysymys oli paljolti keskinäisen
ymmärryksen puutteesta eikä niinkään asioista, kuten seuraavat pykälät
osoittavat. Johtokunta 20. päivänä lokakuuta 1933: "2§ Tuomari Luostarinen
toi uudelleen esiin jo aikaisemmin johtokunnalle, samoin yleiselle
osakaskokoukselle yhtiön aloitteen terveydenhoidollisten olojen parantamiseksi
paikkakunnalla, osittain aikaisemmasta esityksestä muutettuna.
Ins. Jalo Sihtolan selostettua laajasti ja perinpohjaisesti kyseessä olevia aloitteita,
käytti johtokunta asiassa useita puheenvuoroja ja päätti jättää sen osittain
aikaisemmasta muutettuna vielä uudestaan yleiselle kokoukselle julkituotavaksi
ja päätettäväksi".
Marraskuun 17. päivänä 1933 asiaan vielä palattiin. Johtokunta sai nyt esitykset
kirjallisina. Se totesi nyt lääkärin palkkiot kohtuullisiksi ja yhtiön tarjous
Enson sairaalan nähden olisi kiittäen vastaanotettava.
Marraskuun 26 päivänä 1933 kokoontunut osakkaiden kokous vuosikokousasioiden
ohessa hyväksyi 8 pykälässä: "Insinööri Jalo Sihtola, Sairauskassan
johtokunnan puheenjohtaja, esitti kokoukselle kysymyksen lääkärin palkkauksen
muuttamisesta: Yhtiö suorittaa palkkaa 10 000 markkaa vuodessa
sekä työhön pyrkivien tarkastuksesta 4 000 markkaa. Sairauskassa 20 000
markkaa vuodessa. Lääkärinpalkkio sairaskäynneistä maksetaan asteikon
mukaan. Sen pääkohdat ovat: sairaan käynti lääkärinä luona pyhänä 15 mk
sekä sairaan käynti yöllä 20 mk, lääkärin käynti sairaan luona yöllä ja pyhänä
25 mk. Maksu lääkärin käynnistä Immolan sahalla sairaan luona 50 mk,
röntgentutkimukset 25-50 mk. Sairauskassan jäsen maksaa 5 mk sairaskäynnistään
päivällä. Jos sairauskassan jäsen sairastaa kolme vuorokautta,
maksaa kassa takaisin lääkärille suoritetut palkkiot sairaskäynneistä.

--051--

ELÄKEKASSAN PERUSTAMISHANKE

1930-luvun suuriin kysymyksiin on luettava sairauskassan hallituksen esitys
eläkekassan perustamisesta. Oy Tornator Ab:n työväestön sairaus- ja
hautausapukassan johtokunta päätti kokouksessaan 18.11.1932 Matti Komin
aloitteesta, että osakasten yleisen kokouksen ohjelmaan otetaan keskustelu
eläkerahastosta.
Marraskuun 27 päivänä 1932 pidetty osakkaiden kokous hyväksyi ehdotuksen
ja valitsi sairauskassan johtokunnan laatimaan eläkekassalle säännöt sekä
pitämään heti niiden valmistuttua ylimääräisen kokouksen. Johtokunta antoi
kuitenkin sääntöjen laatijoille vahvan viitteen tulevasta: "Eläkekassa on
pidettävä erillään sairauskassasta".
Eläkekassan perustamiseen tähtäävien toimenpiteiden käynnistäminen siirtyi
kuitenkin tammikuulle 1933. Johtokunta otti tällöin harkittavakseen eläkekassa-
aloitteen. Johtokunta yksimielisesti kannatti eläkekassa-aloitetta ja
päätti hankkia sääntöluonnoksia toimivilta kassoilta. Myös päätettiin suorittaa
laskelmia kassan eläkesuorituksille ja jäsenmaksuista. "Perustamiseen
tähtäävien laskelmien tulee olla varmoja. Myös jäsenten mielipide eläkekassan
perustamiseen on selvitettävä mahdollisimman laajalti".
Kassan osakkaat olivat malttamattomia eläkekassan perustamiseen tähtäävien
asioiden valmisteluun sairauskassan hallituksessa. Kassan kevätkokouksessa
valittiin kassan johtokunnan lisäksi 5-miehinen toimikunta asiaa
edistämään. Toimikuntaan valittiin E. Satama, Borman, Esa Markkanen,
Kettunen ja Arvo Lempiäinen. Yleinen kokous evästi toimikuntaa siten, että
eläkekassan jäsenyys olisi tehtävä pakolliseksi kaikille ja myös kassan osakkaiden
perheenjäseniä koskevaksi.
Huhtikuun 28. päivänä 1933 sairauskassan johtokunta jatkoi eläkekassan
perustamiseen liittyvien kysymysten käsittelyä. Selvityksiä eläkekassan perustamiseksi
oli suorittanut kassan johtokunnan puheenjohtaja, ins. Jalo
Sihtola. Hän selosti johtokunnan jäsenille niitä vaikeuksia, joita eläkerahaston
perustajilla olisi osakkaiden ikääntymisestä johtuvien maksukalleuksien takia
voitettavana. Päätettiin jatkaa kuitenkin selvityksiä ja hankkia muiden
eläkekassojen sääntöjä ja selvityksiä niiden taloudellisista tilanteista. Yleisessä
kokouksessa haluttiin vielä kuulla osakkaiden mielipidettä.

Selvityksiä jatkettiin koko vuosi. Marraskuussa kassan yleisessä kokouksessa
johtokunta pyysi lisäaikaa "asian laajakantoisuuden vuoksi ja joka vielä
on paljon varoja vaativa".

Seuraavaa merkintää eläkekassan perustamisesta ei pöytäkirjoista löydy.
Yleinen talouslama ja siitä johtuneet lomautukset ja irtisanomiset sekä toisaalta
Tornatorin väen runsas sairastaminen aiheuttivat sairauskassalle v. 1933

--052--

tappiollisen tilinpäätöksen. Nämä tekijät osaltaan lienevät vaikuttaneet intoon
eläkekassan järjestelyihin. Tunnettuahan oli, etteivät sairauskassa ja eläkekassa
saaneet olla samassa organisaatiossa. Sairauskassan tappiolliseen tilinpäätökseen
vaikutti erityisesti jäsenmaksun alentaminen juuri kriittisenä ajankohtana
muutoin taloudellisesti vahvassa sairauskassassa.

TUBERKULOOSI ONGELMANA

1930-luvun alussa Tainionkoskella riehui jälleen pahanlaatuinen tuberkuloosiepidemia.
Tähän kansantautiin valtakunnan terveysviranomaiset alkoivat
kiinnittää entistä vakavampaa huomiota. Yleisiä tuberkuloositarkastuksia
toimeenpantiin. Mitä heikompi työntekijän fyysinen kunto oli, sitä enemmän
sairautta esiintyi. Epidemia oli paljolti ravintokysymys. Ilmeistä on, että 1930luvun
lamavuodet aiheuttivat perheille taloudellista ahdinkoa ja jopa nälänhätää.
Tuberkelibasilli keksittiin 1880-luvulla. Vuosisadan vaihteen molemmin puolin
tuberkuloosi koettiin kansantaudiksi. Sen vastustamiseksi on ryhdyttävä
valistustyöhön. Ensimmäinen keuhkotautiparantola saatiin Suomeen v. 1903.
Valtiovallan toimesta tuberkuloosin vastustamiseen ei paljolti uhrattu. Tuberkuloosin
vastustamistyö tehostui merkittävästi, kun v. 1907 perustettiin
Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys. Keräyksin ja lahjoituksin koottiin
toimintavaroja. Ensimmäisissä valtiollisissa vaaleissa vaalihuoneistossa olivat
keräyslippaat. Keräyksen tunnuksena oli tuberkuloosiparantoloiden aikaansaaminen.
Keuhkotauti, rintatauti tai tuberkuloosi, kuten tautia kutsuttiin, koettiin pitkään
ihmiselle kohtalokkaaksi, jolle mitään ei voitu tehdä. Valistustyöllä
vähitellen asenteita saatiin muutettua. Tuberkuloosin levinneisyyttä kuvaa
Vastustamisyhdistyksen valistusiskulause: Suomessa kuolee joka tunti yksi
henkilö keuhkotautiin. Joka seitsemäs kuolemantapaus aiheutuu keuhkotaudista.
Varsin voimakkaita iskulauseita, joiden vaikutuksesta herättiin taudin
torjumiseen. Ensimmäinen tuberkuloosin joukkotarkastus pidettiin Kruunupyyssä
v. 1909. Lääkäri kulki sairaanhoitajan ja muutaman pitäjän
luottamusmiehen kanssa talosta taloon etsimässä keuhkotautisia. Lääkäri
kuuntelija koputteli jokaista, lämpö mitattiin jokaisessa epäilyttävässä tapauksessa
ja heille suoritettiin vielä ysköstutkimuksia. Samanaikaisesti mukana
ollut sairaanhoitaja opetti talonväelle terveydenhoidon alkeita. Tuberkuloosin
Vastustamisyhdistyksen toimeenpanemat tarkastukset laajenivat ulottumaan
koko maahan. Eri teollisuuslaitokset lääkäreineen suorittivat henkilöstön
keskuudessa laajoja tarkastuksia. Eräässäkin joukkotarkastuksessa

--053--

tutkittiin 8 246 henkilöä, joissa havaittiin 246 sairastavan keuhkotautia.
Sitä esiintyi kaikissa ikäryhmissä. Suurin sairastavuus oli ikäryhmässä 3640
vuotta. Parhaassa työiässä olevien sairastavuus oli jopa niin korkea kuin
6 prosenttia. Suurimpana syynä laajaan tuberkuloosiin tutkijat pitivät
asumisahtautta. Rintatautia sairastavan hakeutuminen hoitoon oli vaikeata.
Niin kauan kun sairastava ei kokenut sen haittaavan työntekoa, hoitoon ei
hakeuduttu. Valistustyö ja kehittyvät hoitomenetelmät hoitolaitoksissa muuttivat
vähitellen ihmisten asenteita. Ennen kaikkea sairauskassojen antama
taloudellinen tuki pitkäaikaisen hoidon aikana johdatti hakeutumista hoitoon.
Oy Tornatorin työväestön sairaus- ja hautausapukassan johtokunta totesi
kokouksessaan 12.7.1933: "Tuberkuloositarkastuksessa sairaiksi havaitut
kassan jäsenet päätti johtokunta toimittaa parantolahoitoon ja maksaa heidän
puolestaan hoidosta 120 mk vuorokaudelta ja 20 mk päivärahaa, kyydit
edestakaisin ja lääkkeitä sekä keuhko valaisuja ylimääräisiin lääkärintarkastuksiin
ym varten 100 mk parantolassa olo kuukaudelta eli 400 mk.
Muuta sairasapua parantolapäiviltä ei makseta".

Neuvolatoiminnan alkuajoilta.

--054--

TERVEYSLAUTAKUNTA

Oy Tornator työväestön sairaus- ja hautausapukassan hallinnossa tehtyjä
päätöksiä pöytäkirjojen perusteella arvioitaessa on johtopäätöksenä todettava,
että terveys- ja sairaanhoito olivat silloisessa Ruokolahden kunnan
Tainionkosken kylässä ja laajemmaltikin yleisestä kehityksestä jäljessä.
Lääkäripalvelujen kysyntä oli alueella kasvanut, mutta lääkärin virkoja ei
alueelle saatu. Vaikeinta oli sairaalapalvelujen saanti. Tornatorin sairastupaa
lukuun ottamatta sairaspaikkoja ei ollut. Lähin yleinen sairaala oli Viipurin
läänin sairaala.

Tornatorin Imatralla toimivat teollisuuslaitokset elivät oman lääkärijärjestelmänsä
ja hoitohenkilökunnan toimintojen varassa. Ruokolahden kunta
sysäsi jatkuvasti terveys- ja sairaalapalveluvastuitaan teollisuuslaitoksen
harteille. Huomattavaa on, että sairauskassa osallistui hoitohenkilökunnan
palkkaukseen yhden sairaanhoitajan viran kautta. Ruokolahden kuntalaiset
eivät kokeneet tehtaalaisia kuntalaisiksi, vaan tehtaalaisiksi.
Terveys- ja sairaalapalvelujen jälkeenjääneisyys ilmenee sairauskassan pöytäkirjoista
etenkin 1930-luvun alussa. Näkyvämmin puutteet korostuivat, kun
Enso-Gutzeit Osakeyhtiö alkoi Tornatoria fuusioida. Varatuomari Ilmari
Luostarinen esitti yhtiön terveys- ja sairaalapalvelujen kehittämiseksi
yhteistyöelimen - terveyslautakunnan. Siihen kutsuttiin mukaan henkilöstön
edustajat niin Tainionkoskelta kuin Kaukopäästäkin. Tainionkoskelta
terveyslautakuntaan nimettiin sairauskassan juuri eronnut kassanhoitaja, varastonhoitaja
A. Jäppinen. Hän oli pyytänyt eroa kassanhoitajan tehtävistä

28.4. 1933. Jäppisen tilalle kassanhoitajaksi valittiin Väinö Pihi, jonka toimikausi
kesti 27.2. 1936 Hänen jälkeensä sairauskassan käytännön asioiden
hoito siirtyi työhönottokonttorille, jossa tehtävät vastaanotti E. Tuomainen.
Yhtiön terveyslautakunnan tehtäväkentäksi määriteltiin alalla vallitsevien
puutteiden esiintuominen. Tehtaiden ja muiden alueiden siisteyden valvonta
sälytettiin terveyslautakunnalle.
Terveyslautakunnan tehtäväkentästä antanee parhaimman kuvan sairauskassan
pöytäkirjaan 16.3.1934 kirjattu 3. pykälä:
"Keskusteltiin lääkärin vastaanottoajasta ja jätettiin asia terveyslautakunnan
paikallisen edustajan A. Jäppisen toimeksi esittää, että lääkärin
vastaanottoaikoja muutettaisiin sikäli, että vakinaisessa päivätyössä kävijöillä
olisi esimerkiksi kerran viikossa tilaisuus käydä työajan jälkeen vastaanotolla
tarvitsematta pienemmän sairauden vuoksi jäädä työstä pois".
Sairauskassan johtokuntaa kiusasi alkuvuosista lähtien sairaalapaikkojen
puute paikkakunnalla. Sairaalapalvelua tarvitseva potilas oli toimitettava

--055--

Viipurin lääninsairaalaan, mistä kassalle koitui vuosittain huomattava menoerä
jo yksistään maksetuista matkakorvauksista.
Perustettu terveyslautakunta painosti työnantajaa, että se tekisi esityksen
sairaalan rakentamisesta. Myös Ruokolahden kunnan päättäjiin pyrittiin sekä
työväestön, että yhtiön toimesta vaikuttamaan sairaalan saamiseksi. Helpotusta
tehtaalaisten sairaalapalvelusten saantiin antoi Enso-Gutzeit Osakeyhtiön
oma sairaala Ensossa varsinkin sen laajennuttua 60-paikkaiseksi.
Tainionkoskella nykyisessä Mansikkalassa sijainnut v. 1919 perustettu sairastupa
ei enää vastannut 1930-luvun vaatimuksia. Sairastupa sijaitsi vanhan
maalaistalon tiloissa, jossa yhdessä huoneessa oli 6 naispaikkaa ja toisessa
huoneessa 4 miespaikkaa. Sairastupa toimi tehtaan lääkärin valvonnassa.
Ratkaiseva parannus sairaalaoloihin 15 450 asukkaan Ruokolahden kuntaan
saatiin vasta 26.8.1939, kun Immolan järven rannalle kunnan toimesta
rakennettu ns. rantasairaala valmistui. Sairaalarakentamista edelsi kuntalaisten
sairauskokemukset vuodelta 1937, kun kunnan alueella raivosi tulirokkosekä
kurkkumätäepidemia. Ohitettuaan epidemian Ruokolahden kunta osoitti
l miljoona markkaa sairaalan suunnittelumäärärahaksi. Epidemian takia
Tainionkosken kansakoulu muutettiin väliaikaisesti kulkutautisairaalaksi.
Lavantautiin silloin sairastuneiden määräksi arvioitiin noin 600 henkilöä.
Paikallisen meijerin toimesta käynnistetty maidon pastörointi pysäytti
epidemian.
Vuonna 1946 Imatralla käyttöönotettu ihmelääke penisilliini vaikutti sodan
johdosta yksipuolisen ravinnon heikentämän väestön terveydentilaan.
"Tippuri parani yhdellä ja kuppatauti kymmenellä ruiskeella", aikalaiset kuvasivat
ihmelääkettä. 1940-luvun lopulla Imatralla esiintyi erityisen runsaasti
struumaa. Parannus tähän sairauteen saatiin, kun koulukeittoloissa ryhdyttiin
käyttämään j oditettua keittosuolaa.
Enso-Gutzeit Osakeyhtiön Tainionkosken tehtaiden terveysongelmiin antoi
kehityssysäyksen yhtiön silloinen henkilöstöjohtaja, rovasti Otto Korpijaakko
sekä hänen alaisenaan työskentelevät sosiaalipäälliköt Jaakko Hinkkanen ja
Yrjö Karhunen. Varsinkin Korpijaakko ja Hinkkanen osallistumalla sairauskassan
hallituksen kokouksiin, vauhdittivat esityksillään sairauskassan hallituksen
välityksellä paikkakunnan terveydenhoito-olojen kohentamista.

1930-luvun alussa yhtiön organisaatioon oli ilmestynyt uusi osasto henkilöstöhallinto.
Se hoiti tehtaiden henkilöstöön liittyvien asioiden lisäksi
myös sairauskassaan liittyviä asioita.
Enso-Gutzeit Osakeyhtiön vaikutus Imatran terveyspalvelujen kehitykseen
oli huomattava. Sairaskassan perustamisajankohdasta lähtien eli siitä hetkestä,
kun Ruokolahden kunnanisät sairauskassan sääntöjen hyväksymisen
edellytyksenä vaativat yhtiön palkkaamaan Tainionkoskelle lääkärin, oli tällä
alueella ollut saatavilla lääkäripalveluja. Tainionkosken, Kaukopään,

--056--

Harakan sahan, Tiilitehtaan ja Vuoksenniskan Puuhiomon väki joutuivat lääkärin
palveluksia tarvitessaan kulkemaan Tainionkoskella. Lukuisat neuvottelut
ja yhtiön terveyslautakunnan voimakkaan painostuksen ansiosta Kaukopäähän
saatiin vuonna 1937 lääkärin vastaanotto. Lääkärin vastaanottotilat
sijoitettiin Kaukopään pääportille, johon sijoitettiin myös ensiapuasema.
Ensiapuaseman sairaanhoitajana aloitti v. 1940 sairaanhoitaja Rauha Paakkanen,
joka vielä 1980-luvun alussa uudessa työterveyskeskuksessa tuli
monelle ensolaiselle tutuksi.
Sairauskassan johtokunnan kokouksessa helmikuun 11 päivänä 1937 luettiin
yhtiön kirjelmä, koskien lääkärin palkkaamista Kaukopään ja Vuoksenniskan
tehtaita, Harakan ja Immolan sahoja sekä Immolan ja Virasojan
kartanoita varten. Pöytäkirjan 2 pykälässä sovitaan yhtiön ja sairauskassan
välisestä kustannusjaosta seuraavaa: "Yhtiö ehdotti sairauskassan maksettavaksi
1/3 osa lääkärin peruspalkasta tehden 8 000 markkaa vuodessa.
Mainittu menoerä ei sanottavammin lisää kassan menoja, sillä esimerkiksi v.
1936 oli kyytimaksujen nousu edellisestä vuodesta 6 500 markkaa. Menoerä
johtui etupäässä Vuoksenniskalla asuvien kassan jäsenten kyytimaksuista
lääkäriin Tainionkoskelle. Keskustelujen jälkeen hyväksyttiin yksimielisesti
mainittu 8 000 markan osamaksu.
Tohtori A.E. Piponius oli yksin antanut lääkäripalveluja sairauskassan n.s.
luottamuslääkärinä sairauskassan osakkaille. Kaukopään tehtaiden rakentamisen
jälkeen hänen työtaakkansa oli kasvanut huomattavasti. Sairauskassan
hallituksen jäsenet toivat terveyslautakuntaan usein viestejä vaikeasta pääsystä
lääkärin vastaanotolle. Terveyslautakunnan tekemän esityksen sekä
tohtori Piponiuksen omasta pyynnöstä helpotettiin hänen työtaakkaansa toisella
tehdaslääkärillä. Myös Kaukopäässä toimivasta lääkäristä tuli tietenkin
sairauskassan luottamuslääkäri.
Huomionarvoista on, että Tornatorin työväestön sairaus- ja hautausapukassan
johtokunta toimi keskeisesti, nimenomaan Imatran alueen terveysolojen kehityksen
suunnannäyttäjänä Ruokolahden kunnankin suuntaan. Tainionkoski
oli huomattava tehdasyhdyskunta huomattavine asukasmäärineen, missä
terveyspalvelujen vajavaisuudet tulivat korostetusti esiin. Sairauskassan hallitus
olisi se kohde, joka kaksi kertaa vuodessa sai tiukkojakin evästyksiä
kassan yleisten kokousten osanottajilta. Tätä taustaa vasten voimme ymmärtää
tehtaalaisten lukuisat viestit kunnan päättäviin elimiin.

--057--

OSAKKAAT KOKOUKSESSA

Oy Tornator työväestön sairaus- ja hautausapukassan hallinnon ylintä päätäntävaltaa
käyttävä osa oli kassan osakkaiden syys- ja kevätkokoukset.
Kassan asioissa toimeenpanovalta oli kassan johtokunnalla (hallituksella).
Sairauskassan toimisto toimitti maksatuksia sekä valmisteli hallinnolle valmisteltavat
asiat. Nykyisin on vain yksi kassankokous vuodessa, huhtikuussa.
Kaksi kertaa vuodessa kokoontuviin yleisiin kokouksiin osanotto on kautta
aikojen ollut vaihtelevaa. Aiemmin yleiset kokoukset pidettiin Tainionkosken
VPK:n talossa. Osanottajamäärä vaihteli suuresti. Mielenkiintoisten asioiden
esillä ollessa osanottajajoukko saattoi nousta toiselle sadallekin. Se joukko,
joka seuraa tarkasti kassan tapahtumia vaihtelee 30-50 hengen välillä.
Kassan yleisissä kokouksissa osakkaat hanakasti puuttuivat terveysalaan liittyviin
puutteisiin ja ongelmiin. Puheenvuoroissaan osakkaat tulkitsivat yhdyskunnan
asukkaiden terveyshuollon tarpeita. Kaikki yleisessä kokouksessa
tehdyt esitykset siirtyivät johtokunnan valmisteltaviksi ja palasivat
uudelleen yleiseen kokoukseen joko seuraavassa tai sitä seuraavassa asian
laajuuden huomioiden. Yleinen kokous piti huolen myös asioiden etenemisestä
johtokunnalle osoitettujen kyselyjen kautta.
Sairauskassan perustamisvaiheessa oli tehty sopimus työantajan kanssa, että
kassan yleisissä kokouksissa yhtiön edustajat eivät puheenvuoroillaan vaikuta
asian käsittelyyn eivätkä osallistu mahdollisiin äänestyksiin. Kassan
kokouksissa yhtiön edustajat tarvittaessa antoivat asiantuntijalausuntoja.
Johtokunnassa yhtiön edustajat olivat valmistelemassa esimerkiksi sääntömuutoksia
sekä suorittivat kustannuslaskelmia muutoksen taloudellisista
vaikutuksista. Hallituksen puheenjohtajana toiminut ins. Jalo Sihtola pöytäkirjojen
mukaan oli erittäin innokas sääntöjen muutosesityksien taloudel-

Sairauskassan 75-vuotisjuhlassa oli mukana runsas kutsuvierasjoukko.

--058--

n

;HP li

"" HP "

'-'''f-"'!;::'' I

Sairauskassan hallitus v. 1973. Keskellä kassan hallituksen monivuotinen puheenjohtaja
Yrjö Pentikäinen.

Tornatorin työväestön sairauskassan yleiset kokoukset sekä johtokunta olivat
varsinkin 1930-luvulla keskeinen suunnannäyttäjä Imatran terveysalan
kehittämistyössä. Tästä voi vaikuttavana esimerkkinä mainita sairauskassan
kevätkokouksen 27.3.1938 pöytäkirjapykälän: "4 § Lääkärin kotiin saamisesta
sairaustapauksissa ja sairaalan, apteekin, koneellisen tutkimuslaitoksen
(tarkoittanee röntgenkonetta) sekä laboratorion saamisesta paikkakunnalle
keskusteltiin. Asiat siirrettiin johtokunnan valmisteltaviksi." Aikaa
myöten asiat toteutuivat mm sairauskassa osti itse röntgenkoneen lääkärin
vastaanotolle v. 1948.

SOTA-AIKA

Vuonna 1939 alkanut II maailmansota hallitsi seuraavat viisi vuotta Suomen
tapahtumia. Neuvostoliiton hyökätessä Suomeen v. 1939 alkoi talvisota,
seurasi jatkosota, joka päättyi v. 1944. Sodan koettelemukset kokivat rintamamiehet
ja lotat, mutta kovia koki kotirintamalla ollut siviiliväestökin, erityisesti
sodan jaloista siirtyvät evakot. Sotakoettelemuksien lisäksi sotatalvet
edustivat vuosisadan kylmintä jaksoa. Vaikeuksia täydensi vallitseva
elintarvikepula.
Oy Tornatorin työväestön sairaus- ja hautausapukassa toimi näinä raskaina
vuosina sääntöjen määräämällä tavalla. Kassan osakkaiden yleiset kokoukset

--059--

olivat kaksi kertaa vuodessa ja johtokunta kokoontui tarvittaessa.
Toimintavuodet 1940, 1941 ja 1942 olivat sairauskassalle tappiollisia. Kokouksen
päätöksistä heijastuvat ajan ongelmat, maksavien osakkaiden poissaolo.
Kassan hallinnossa elettiin tarkan markan aikoja. Evakoille ei maksettu
sairauskorvauksia, koska kassan lääkärit eivät osakkaita voineet tarkastaa.
Toiseksi laukkaavan inflaation vuoksi sairauskassamaksu ei pysynyt ajan
mukana. Sota-aikana kassan osakasmäärä laski erittäin alas, v. 1942 oli
l 754 osakasta. Naisten osuus kassan jäsenistä oli 33 prosenttia. Tämä luku
kertoo kuinka elettiin: miehet olivat rintamalla ja naiset pitivät tehtaat käynnissä.

UUDELLA NIMELLÄ

Sairauskassan sääntöjä jouduttiin 1940-luvulla uusimaan neljä kertaa. Uusimisvuodet
olivat 1941, 1945, 1946 ja 1947.
Vuoden 1941 sääntömuutos koski kassamaksun liukuvuutta. Hallituksella
oli oikeus liukuvaan sairauskassamaksuun. Liukumavaraksi oli sovittu 0,5
pennistä 2 penniin. Yhtiön kannatusmaksua ei sääntömuutoksessa määrätty.
Se jätettiin näinä poikkeusoloina yhtiön ja sairauskassan johtokunnan
vuosittaisten neuvottelujen varaan. Tapaturmat, jotka eivät olleet tapaturmavakuutuslain
alaisia, määrättiin käsiteltäväksi tavallisina sairaustapauksina.
Sunnuntait ja juhlapäivät sovittiin päivärahojen osalta korvattaviksi.
Korvausaika rajattiin 90 päivään. Tämän enimmäisajan päivärahakorvausta
saanut ei ollut oikeutettu seuraavan kahden vuoden aikana korvaukseen
kuin enintään 60 päivältä. Avustuksen suuruus päivärahaan nähden jäi kassan
vuosikokouksen harkittavaksi, sillä sitä voitiin joko korottaa tai laskea
50 prosenttia. Sääntömuutokset joustivat senaikaisia epävarmoja olosuhteita.
Sääntömuutosta v. 1945 edelsi v. 1943 voimaantullut avustuskassalaki.
Sairauskassan sääntömuutoksen yhteydessä Oy Tornatorin työväestön sairaus-
ja hautausapukassan nimi muuttui. 46 vuotta toiminut nimi jäi historiaan
ja uusiin sääntöihin kassan nimi kirjoitettiin: ENSO-GUTZEIT OSAKEYHTIÖN
TORNATORIN TEHTAITTEN AVUSTUSKASSA. Sääntömuutoksen
yhteydessä yhtiön kannatusmaksua ei enää jätetty neuvottelujen
varaan, vaan se sovittiin säännöissä 25 prosentiksi kassan jäsenten maksamista
kassamaksuista. Samassa yhteydessä työhöntulotarkastukset siirtyivät
kokonaan yhtiön kustannettaviksi. Hautausavustuksista yhtiö sitoutui
korvaaman puolet. Uutena merkittävänä piirteenä sääntöihin tuli uusi peruste:

--060--

päivärahan suuruus määräytyi 60 prosentiksi edellisen kuukauden ajalta
lasketusta keskipäiväpalkasta. Sairaskassan sääntöihin tuli myös uusi avustusmuoto:
äitiysavustus.
Vuosien 1946 ja 1947 tehdyt sääntömuutokset edustivat etupäässä tarkennuksia
1945 tehtyihin sääntöihin. Yhtiön kannatusmaksu nousi 50 prosenttiin,
sairauspäiväraha jatkui 60 prosentin osuudella, mutta samalla otettiin
käyttöön ehdoton kolmen vuorokauden karenssiaika. Merkittävänä lisänä
on koettava sääntökohta: kassa voi maksaa myös perheenjäsenten sairaanhoidon
kustannuksia kassan varojen niin salliessa. Tämä perheenjäsenten
korvausasia oli kokeiluluonteisesti voimassa vuoteen 1952, silloin pykälä
vakinaistettiin. Perheenjäsenet tulivat tällöin sairauskassan piiriin sairauskorvausten
saajina. Kassan jäsenten keskuudessa tämä perheenjäsenten
mukaanotto koettiin erittäin merkittävänä.

VAKAA TALOUS TUO UUSIA ETUISUUKSIA

Sodan päätyttyä Suomelle asetetut kovat rauhanehdot sotakorvauksineen
oli raskaat ja panivat kansakunnan ponnistamaan. Tiukalla työtahdilla vaikeuksista
selvittiin ja siirryttiin rauhanajan tehtäviin. Kansakunnan vauraus
kasvoi monin tavoin. Kansan vaurastuessa taloudellisesti eduskunnan päätöksillä
kehitettiin kansalaisten sosiaaliturvaa.

Myös sairauskassan etuisuudet kehittyivät. 1950-luvulla säännöt saivat uusia
pykäliä kaksikin kertaa. Ensimmäinen sääntömuutos v.1953 koski vanhan
Enson tehtaiden sairauskassan sulautumista Enso-Gutzeit Osakeyhtiön
Tornatorin tehtaitten sairauskassaan. Nimi muutettiin kuitenkin sulautumisen
yhteydessä jälleen uudeksi. Nimimuodoksi tuli nyt Enso-Gutzeit Osakeyhtiön
Imatran avustuskassa. Sääntöjen sanontojen yksityiskohtiin suoritettiin
samassa yhteydessä muutoksia. Perheenjäsenten edut säännöissä
yksilöitiin.
Vuoden 1958 sääntömuutos paneutui perusteisiin. Ennen kaikkea on mainittava
työehtosopimuksen soveltaminen sairausajan palkan laskemiseen, mistä
määräytyi sairauskassan maksama sairauspäiväraha. Maksuperusteeksi
otettiin nyt tuntipalkka. Sairauspäivärahan maksuaika muutettiin 180 päivästä
26 viikkoon ja äitiyspäiväraha 20 päivästä 200 tuntiin. Lasten ikäraja
avustuksen saantiin nostettiin 16 ikävuodesta 17 vuoteen.
Sairauskassan historiassa vuodesta 1949 vuoteen 1958 olivat ajanjakso, jolle
oli ominaista kasvattaa sairauskassan myöntämien avustuksien etuisuuksia.
Tämän mahdollisti kassan talouden vahvistuminen ja sitä kautta vaadittujen
rahastojen täydentyminen. Erityispiirteenä ajalle oli, että Sosiaaliministeriö

--061--

vahvisti hallinnollista otetta sairauskassoista. Toisaalta 2.5. 1943
perustettu Avustuskassojen yhdistys, johon kassamme perustamisvaiheessa
liittyi, antoi hallinnollista tukea. Tuki koettiin toimintaa varmistavaksi kuin
myös vahvistavaksi.
Enso-Gutzeit Osakeyhtiön Imatran Avustuskassa otti ensimmäisenä avustuskassana
korvattavien piiriin proteesin hankkimisen, mikäli sairaus tai vamma
sitä edellytti. Lisäksi korvattiin erikoislääkärin palkkio, erikoissairaanhoidon
kustannukset ja matkakorvaukset täysimääräisesti erikoislääkärille
sekä fysikaaliseen hoitoon. Myös perheenjäsenten etuja lisättiin. Perheenjäsenen
sairastuessa suoritetaan kassan lääkärin määräämiä tai hyväksymiä
sairaanhoidon kustannuksia: a) puolet lääkärikustannuksista, puolet röntgenja
laboratoriokustannuksista, b) sairaala- ja parantolakustannuksista samoin
puolet sekä kassan lääkärin määräämän erikoislääkärin palkkio. Edellä luetellut
etuisuudet edustivat 1950-luvun kassojen suorittamien korvausten
huippua. Sekä kassan jäsen että perheenjäsenet sairauden sattuessa arvostivat
etuisuuksia. Yleensä kaikista sairauksista vaiettiin. Niistä avustuksista,
joita kassa myönsi, ei puhuttu. Sairauskassan merkitys jäi kunkin saajan henkilökohtaiseen
kiitollisuuteen. Vaitiolosäännökset kassan hallinnossa olevilla
eivät tuoneet sairauskassan merkitystä yleiseen huomioon. Kassan antamat
etuisuudet teollisuuslaitosten sisällä ylläpitivät keskustelua niiden keskuudessa,
joihin kassan toiminta ei vielä silloin ulottunut.
Vaikka eläkeläiset eivät varsinaisesti kuuluneet kassan toimintapiiriin. Käyttörahaston
varoista kassan hallituksen päätöksillä avustettiin harkintaan perustuvia
sairaanhoidon kustannuksia. Kassan normaaliin avustustoimintaan
sodanjälkeisinä vuosina tulivat sotainvalideille suoritettavat sairauskustannusten
korvaukset.

Yhtiön lääkärit ja sairaanhoitajat yhtciskuvassa. Takarivissä vasemmalla tohtorit
Thesleff ja Olli Elo.

--062--

60-VUOTISJUHLALLISUUDET

Enso-Gutzeit Imatran työntekijäin Sairauskassa vietti v. 1959 60-vuotisjuhlia.
Kassan silloinen puheenjohtaja, sähköasentaja Eino Laurikainen arvioi
mietintövaiheessa olevaa sairausvakuutuslakia. Kassan erään tilikirjan välistä
löytyi Eino Laurikaisen käsinkirjoitettu puhe. Muistilehtiön sivuille oli
kirjoitettu aikaa hyvin kuvaava puhe. Eino Laurikainen oli kirjannut puheensa
pääkohdat:
"Sairausvakuutustoiminta on maassamme todettu saaneen alkunsa jo 1600luvulla.
Silloin on eräille ammattikunnille perustettu avustuskassoja- ammattilaatikot.
Nämä Ammattikuntakassojen myöntämät avustukset olivat hyvin
vaatimattomia. Kassat lopettivat toimintansa 1854 ammattitaitoisen sairaanhoitohenkilöiden
vähyyden tähden.
Valtiovallan taholta ammattilaatikoiden päättymisen aikoihin sairaanhoidon
puutteellisuudet tulivat esiin hallintoviranomaisille konkreettisesti. Vuonna

1887 annettiin asetus, jolla viranomaisilla oli mahdollisuus seurata ja puuttua
sairaus- ja avustuskassojen toimintaan. Myös kassojen hyväksymät säännöt
joutuivat joko kuvernöörin tai teollisuushallituksen vahvistettavaksi.
Myös kunnilla oli mahdollisuus vaikuttaa kassojen perustamiseen, kuten esim.
Ruokolahden kuntakokous teki Oy Tornator työväestön avustuskassan perustamisen
kohdalla siirtäen perustamista vuodella. Perustamiseen liittyvän
kielteisen lausunnon taustalla on mahdollisesti ollut pääsy yhtiön kanssa
neuvotteluun, missä olisi ratkottu nimenomaan tämän Tainionkosken alueen
lääkäriongelma. Ruokolahden kunnalla oli tällöin lain velvoite palkata alueelle
terveydenhoitohenkilöstöä.
Viime vuosisadan lopussa alkanut teollistuminen ja samalla senaatin vaatimusten
täyttäminen työntekijöiden huolehtimisesta sairauden ja eläkkeiden
suhteen toi esille sairaus- ja avustuskassat, joihin senaatin määräyksellä ei
saanut liittää eläkekassoja. Niillä piti olla omat säännöt, joita myös viranomaisten
toimesta valvottiin. Keskeistä sairaus- ja avustuskassojen perustamisessa
oli työntekijäin osallistuminen osaltaan kassan rahoitukseen.
Valtion sekä sairaus- että eläkekassoista puhuttiin v. 1921. Pakollisen sairausvakuutuksen
piiriin olisivat kuuluneet kaikki työsuhteessa olevat kansalaiset.
Esitys kuitenkin äänestettiin lepäämään yli vaalien. Vasta v. 1954 hallitus
oli antanut eduskunnalle esityksen pakollisen koko väestöä koskevan
sairausvakuutuslain aikaansaamisesta. Eduskunta ei kuitenkaan ehtinyt käsitellä
lakiesitystä samoilla valtiopäivillä, joten se raukesi."
Puheessaan Eino Laurikainen siirtyi sairausvakuutuslain keskeiseen kysymyksen
-kustannusten jakamiseen: Sairausvakuutuksen kustannukset jaetaan
työnantajain, vakuutettujen, kuntien ja valtion kesken. Komitean esitys

--063--

on, että valtio, kunnat ja yksityiset työntekijät tulevat osallistumaan huomattavassa
määrin sairaudesta aiheutuviin kustannuksiin tai siitä johtuvan
työansion menetyksen korvaamiseen. Sairaanhoidon osalta apu kohdistuu
lähinnä sairaanhoidon kustannuksiin ja siinä muodossa kaikki maamme kansalaiset
pääsevät avustuksesta osallisiksi. Muutoin avun saaminen on kytketty
jokaisen työsuhteeseen tai kuntien huoltotoimintaan.
Valtio ja kunnat käyttävät vuosittain 16 miljardia markkaa sairaanhoidon
järjestämiseen, Laurikainen totesi. Tämän lisäksi kunnat käyttivät huoltoapulain
mukaisesti sosiaalisiin menoihin noin 2 miljardia markkaa. Näistä
toimenpiteistä huolimatta yksilöä ajatellen sairaanhoidon lainsäädännölliset
toimenpiteet eivät ole kyllin tehokkaita. Kun siirrymme tarkastelemaan sairausvakuutuskomitean
mietintöä sairausvakuutuslaiksi, niin sen piiriin kuuluisivat
kaikki Suomen kansalaiset eräin poikkeuksin. Tämän lain mukaan
jokaiseen kuntaan tulisi perustaa sairauskassa. Kahdella tai useammalla kunnalla
voi kuitenkin olla yhteinen. Nämä kassat toimivat Kansaneläkelaitoksen
valvonnan alaisena.
Rahoitus tuli perittäväksi vakuutetuilta, työnantajilta, valtiolta ja kunnilta.
Vakuutettujen maksut jakaantuisivat perus- ja lisävakuutusmaksuihin. Edelleen
mietinnössä ehdotetaan vakuutusmaksun alarajaksi 100 000 markkaa
verotettavaa tuloa kunnallisverotuksessa, mikä tekee 1000 äyriä. Henkilö,
jonka tulo on alle 100 000 mk vapautuisi perus vakuutusmaksusta. Yli 100 000

mk ansaitseva joutuisi maksamaan lisävakuutusmaksua, joka lasketaan
vakuutetun palkasta promilleina. Promillemäärä maalaiskunnissa olisi 2,8,
kaupungeissa ja kauppaloissa 3,2 promillea.

50-vuotisjuhlien kutsuvieraspöydässä (vasen sivusta) nähtiin kassan perustajajäseniä.

--064--

"Mitä vakuutetut saisivat sairauskassoista ? Laurikainen kysyy ja vastaa:
Sairaanhoito- ja raskaus- sekä synnytyskustannukset. Sairaanhoidosta kokonaan
eräin rajoituksin, lääkärinpalkkioista puolet ensimmäisen palkkion
osalta ja 3/4 muista saman sairauden käynneistä. Lääkkeistä maksetaan puolet
2000 markkaa ylittävältä osalta. Vaikeaa ja pitkäaikaista sairautta korvataan
kuitenkin kokonaan valtioneuvoston päätöksellä. Työansion menetyksestä
suoritetaan päivärahaa, joka muodostuu peruspäivärahasta, lisäpäivärahasta
sekä huoltajalisästä.
Kun tarkastelee sairausvakuutuskomitean mietintöä työpaikkakassan jäsenenä,
niin pakosta tulee toteamukseen, että nykyisin toiminnassa olevat
sairauskassat kykenevät antamaan jäsenilleen paremmat edut samoilla
vakuutusmaksuilla. Tämä johtuu siitä, että työpaikkakassojen yleiskustannukset
ovat pienemmät.
Komitean sairausvakuutuslakimietintöön on jätetty monta vastalausetta.
Sairausavustuslaki ei tyydytä edes kaikkia komitean jäseniä puhumattakaan
tehdaskassojen jäsenistä," Eino Laurikainen totesi, mikä toteamus aiheutti
hänelle sairauskassan puheenjohtajana monta matkaa Helsinkiin nykyisin
sanottuun lobbaukseen.

TYÖPAIKKAKASSAKSI

Suomalaisen sairausvakuutusjärjestelmän luomiseksi liikahdettiin v. 1949
sairausvakuutuskomitean mietinnöllä. Liikahduksen syyksi voi hyvin panna
Ruotsiin v. 1947 säädetty yleinen pakollinen sairausvakuutuslaki. Sen toimeenpanoa
oli kuitenkin lykätty. Suomessa sairausvakuutuslain kiirehtijöinä
olivat työehtosopimukset, joihin oli tullut pykäliä työntekijäin toimeentulon
turvaamisesta sairauden aikana.
Yleisen sairausvakuutusjärjestelmän luomista painotti se tosiseikka, että vain
3 prosenttia väestöstä kuului sairauskassoihin. Työehtosopimuksissa velvoitettiin
työnantajat maksamaan sairausajan palkkaa lyhyeltä ajalta, mutta
pitemmän sairauden ajalta toimeentulo ei ollut taattu. Se olisi järjestettävä
lakisääteisellä pakollisella sairausvakuutuksella.
Avustuskassojen Yhdistyksen rooli sairausvakuutuslain eteenpäin viemisessä
oli merkittävä. Sairausvakuutuslakiesitys tahtoi kadota ministeriön laatikkojen
uumeniin, mutta Avustuskassojen yhdistys suoritti jatkuvaa paimentamista.
Aika-ajöin jopa lähetystönä oltiin vaatimassa sen käsittelyä. Avustuskassojen
yhdistyksellä oli omat intressit lakiin nähden. Jos sairausvakuutuslaki tulee
voimaan komitean esittämässä muodossa, se on sairauskassojen loppu. Näin

--065--

ajateltiin ja siksi lakia paimennettiin, jotta voitaisiin vaikuttaa lain sisältöön
nimenomaan kassojen näkökulmasta. Tavoitteena oli saada lain sisältö sellaiseksi,
että sairauskassat olisivat osa sairausvakuutusjärjestelmää. Hankkeessa
Enso-Gutzeit Osakeyhtiön Tornatorin työntekijäin avustuskassan
hallitus oli tiiviisti mukana.

Viisitoista aktiivista vuotta kului ennen kuin sairausvakuutuslaki tuli Suomessa
voimaan. Vuoden 1964 sairauskassan sääntömuutos johtui sairausvakuutuslain
voimaantulosta ja kassan saamasta oikeudesta toimi sairausvakuutuslain
mukaisena työpaikkakassana. Imatran Avustuskassan innokkaina
sairausvakuutuslain ja työpaikkakassa-asian eteenpäin viejinä olivat
kassan silloinen puheenjohtaja Eino Laurikainen ja varapuheenjohtaja,
sosiaalipäällikkö Jaakko Hinkkanen. Hinkkanen muistelee: Ennen kuin lakiin
saatiin sairauskassoja tyydyttävä sanamuoto, teetti se sairauskassoilla ja
Avustuskassojen yhdistyksellä paljon työtä. Piti tehdä laskelmia, käydä eduskuntaryhmien
ja työmarkkinajärjestöjen luona ja kaikki vain sen takia,
että sairauskassaväellä oli vakaa käsitys siitä, että kassojen kautta hoidetut
sairausvakuutukset tulevat edullisimmiksi kassojen jäsenille."

Sairausvakuutuslain kustannuksien korvaamisesta ja jakamisesta sairauskassoille
käytiin oma lähetystö- ja kokouskierros. Sairausvakuutuslain maksuja
kerättiin 1.3.1964 lähtien siten, että vakuutetut maksoivat puolipenniä
kunnallisverotuksen veroäyriltä ja työnantaja puoli prosenttia maksetuista
palkoista työnantajan sosiaaliturvamaksun yhteydessä. Vuoden 1967 alusta
maksut nousivat kaksinkertaisiksi.

Sairausvakuutuslain (SVL) etuuksista lääke-, hoitokulu- ja matkakorvaukset
sekä päivärahat tulivat voimaan 1.9.1964. Päiväraha oli tuloporrasteinen.
Aluksi sen karenssiaika oli 14 arkipäivää. SVL:n etuuksien toinen vaihe tuli
voimaan 1.1.1967, jolloin alettiin maksaa korvauksia myös lääkärikuluista
ja tutkimuksista. Samalla karenssiajan pituus lyheni 7 vuorokaudeksi. Sairausvakuutus
maksoi äitiysrahaa päivärahan tavoin ja korvasi myös raskauden
ja synnytyksen aiheuttamia kustannuksia. Sen sijaan sairaalamaksut ja
hammashoito jäivät korvattavien ulkopuolelle.
Työpaikkakassan sairausvakuutuksen mukaisiin korvauksiin tarvittava rahamäärä
ja hallintokulujen korvausjärjestelmä rakennettiin 13 sairauskassan
keskiarvosta. SVL:n mukaan työpaikkakassoille maksettiin korvaus kuukausittain
etukäteen. Mikäli määräraha kassalle ei riittänyt, oli sillä lain mukaan
oikeus saada puuttuva määrä sairausvakuutusrahastosta. Korvauksiin
tarvittavan rahamäärän laskelmat tehtiin kassan jäsenmäärän, sen kehityksen,
jäsenten sukupuolen, siviilisäädynja palkkauksen, jäsenistön ikärakenteen
sekä jäsenistön mukaisen henkilöstöryhmän yleisen sairastavuuden perusteella.
Enso-Gutzeit Osakeyhtiön Imatran Sairauskassa toimi 27.3. 1964 alkaen

--066--

sekä Sairausvakuutuslain että avustuskassalain mukaisesti. Kassan jäsenmäärä
kohosi, sillä sen toimintapiiriin liittyivät sairausvakuutuslain mukaan
korvausten osalta jäsenmaksua maksavien lisäksi työnjohtajat, virkailijat ja
uudisrakennusosasto sekä heidän perheenjäsenensä. Kassan toimintapiirissä
oli v. 1965 kaikkiaan 11 977 henkilöä, joiden lisäksi 620 eläkeläistä. Kassan
jäsenmaksuksi määrättiin säännöissä 1,5 prosentiksi maksetusta palkasta,
työnantajan kannatusmaksu oli 0,75 % kassan jäsenille maksamista palkoista
sekä lisäksi 0,50 % lisäkannatusmaksuna sanotuista palkoista.

KASSAN TOIMITILAT

Perustamisesta lähtien Ab Tornator Oy:n työväestön sairaus- ja hautausapukassan
toimitilat sijaitsivat tehtaan tiloissa. Kun alkuaikoina kassanhoitaja
valittiin varastonhoitajista, oletettavaa oli, että kassaa hoidettiin varastosta.
Kun kassanhoitajan tehtäviin kuului lisäksi jonkinlaisen lääkevaraston
hallussapito ja jakelu, toiminta pyöri parhaiten varastosta käsin tehdasalueen
sisällä. Pöytäkirjat mainitsevat seuraavaksi kassan toimipisteeksi työnhakukonttoriin.
Siellä säilytettiin kassan kortisto, tilikirjat, pöytäkirjat ja muu
aineisto.
Sairauskassan osakasten kokouksien kokoontumispaikkana oli vuosikymmeniä
Tainionkosken VPK:n talo. Myöhemmin yleiset kokoukset pidettiin
Vuoksenniskan Seurojen talossa tai uudessa työväentalossa. Nykyisin
kokoustilat löytyvät henkilökunnalle osoitetuista tiloista. Hallituksen kokoustilat
ovat aina löytyneet kassan toimipisteen läheltä.
Sairausvakuutuslain voimaantulon jälkeen kassan toimitiloja tarkasteltiin
uudesta näkökulmasta. Yhtiön lopetettua huoltokonttoritoiminnan, missä
kassan varoja huomattavin osin säilytettiin, kassan tuli hakeutua rahalaitoksen
kanssa yhteistyöhön. 1.11. 1966 kassa aloitti toimintansa Vuoksenniskalla
Vuoksen Säästöpankin tiloissa. Paitsi tiloja kassan henkilökunnasta osa siirtyi
Vuoksen Säästöpankin palvelukseen. Sairauskassan toimesta Säästöpankin
henkilökuntaa koulutettiin kassa-asioihin ja näin pankin konttoriverkosto
toimi myös kassa-asioiden hoitajana. Sairauskassan päätoimipiste toimi
Vuoksen Säästöpankin tiloissa Vuoksenniskalla. 1.1.1978 kassan palvelupiste
siirtyi pankin kiinteistön toiseen kerrokseen. Sinne entisen Kansaneläkelaitoksen
tiloihin saatiin toimivat ja käytännölliset tilat. Kassan asiakkaita
palveltiin näistä tiloista vuoteen 1996 saakka. Tällöin kassan toimisto siirrettiin
myös Vuoksenniskan keskustassa sijaitsevaan Norppatalon liikehuoneistoon,
minkä kassa osti nimiinsä Vakuutusyhtiö Pankavaralta.

--067--

Sairauskassan historiassa ensimmäisen kerran kaikki tarvittavat toiminnot:
tietoyhteydet, asiakaspalvelu, arkisto, varasto, kokoustilat, henkilökunnan
sosiaalitilat saatiin saman katon alle.

Henkilökunta työn touhussa entisissä toimitiloissa Säästöpankin yläkerrassa.

Vuoksen Säästöpankin ja Enso-Gutzeit Imatran Sairauskassan välinen yhteistyösopimus
on allekirjoitettu. Pankinjohtoa ja kassan hallitus allekirjoitustilaisuudessa.

--068--

SÄÄNNÖT - TOIMINNAN PERUSTA

Oy Tornatorin työväestön sairaus- ja hautausapukassan perustaminen tapahtui
Viipurin läänin kuvernöörin päätöksellä 14. päivänä syyskuuta 1899. Toimilupaa
oli kerran aiemmin anottu, mutta se oli evätty, kun Ruokolahden kuntakokous
antoi perustamisanomukseen vastustavan lausunnon sen vuoksi, ettei
säännöistä selvinnyt "miten käy kassan ja sen varojen, jos omistaja lopettaa
tehtaansa". Tämän sääntötarkennuksen jälkeen, kuvernööri antoi toimiluvan.

ILUKU
Kassan tarkoitus ja ehdot sen osakkaaksi pääsemiseen

1§
Osakeyhtiö Tornatorin työväestön sairaus- ja hautausapukassan tarkoituksena
on hankkia työntekijöille Osakeyhtiö Tornatorin tehtailla, Immolan sahalla
ja Tiilitehtaalla Ruokolahden pitäjässä taloudellista apua sairauden sattuessa
sekä hautausapua kuolemantapauksen johdosta.

2§

Jokainen Osakeyhtiö Tornatorin tehtailla, Immolan sahalla ja tiilitehtaalla
työssä oleva henkilö on kassan osakas ja sisään kirjoitetaan siihen silloin
kun hänet otetaan työhön. Hän nauttii niitä etuja ja on velvollinen suorittamaan
ne maksut, jotka näissä säännöissä määrätään.
Edellä olevat kaksi pykälää edustavat sairauskassan ensimmäisten sääntöjen
alkua. Perustamisvaiheen säännöissä oli kaikkiaan 36 pykälää. Syyskuun 14
päivänä 1899 Kuvernöörinviran puolesta säännöt olivat allekirjoittaneet
Arthur Brofeldt ja Gust. Ad. Hyren.
Kuten edellä olevista sääntöpykälistä ilmenee, sairauskassaan kuuluvat olivat
osakkaita ja kassaan kuuluminen oli kaikille pakollista. Perustamissäännöissä
määriteltiin osakasmaksun suuruus. Se oli l penni jokaisesta
ansaitsemastaan markasta. Yhtiö puolestaan suoritti kannatusmaksua puolet
kaikkien osakkaiden maksamasta osakasmaksusta. Yhtiön vastuuseen
kuului lisäksi lääkärin palkkaaminen, johon liittyi tehdaskäynti joka toinen
viikko. Lääkärin suorittamista kotikäynneistä yhtiö suoritti lääkärinpalkkion
kassan osakkaiden osalta.
Kassan suorittamista avustuksista merkittävin oli sairauspäiväraha, josta
säännöissä käytettiin nimitystä sairasapu. Sitä maksettiin paitsi sairauden
johdosta myös työtapaturman johdosta poissaolevalle. Sairasapua alettiin
maksaa seitsemän poissaolopäivän jälkeen. Jos sairaus kesti 10 päivää, maksettiin
sairasapu ensimmäisestä päivästä alkaen. Sairauspäivärahan suuruus
oli 60 % sairastuneen edellisen kuukauden palkasta, mutta korkeintaan 2
mk 50 penniä päivässä. Sairauspäivärahaa voi saada enintään 120 yhtäjaksoiseita

--069--

sairauspäivältä. Jos sairaustapaus oli erittäin vaikea, kassalla oli mahdollisuus
hallituksen päätöksellä maksaa ylimääräistä avustusta kuukauden
yli enimmäisajan. Tämä ylimääräinen avustus oli enintään 25 markkaa.

Sairauspäivärahan lisäksi kassa suoritti lääkärin määräämät lääkkeet.
Hautausavustus kuului perustamisesta lähtien kassan avustuksiin. Tuki oli
aluksi 50 mk perheelliselle ja 25 mk perheettömälle. Ensimmäisissä säännöissä
oli kohta, jonka mukaan hautausapua voitiin suorittaa kassasta
eronneelle kuolemantapauksessa vielä vuoden kuluttua kassasta eroamisen
jälkeen.

Perustamisvaiheen jälkeen kassan sääntöihin tehtiin muutoksia vuonna 1919
eli kaksi vuosikymmentä perustamisenj aikeen. Sääntömuutos aiheutui muuttuneista
olosuhteista. Ensimmäisen maailmansodan ja Suomessa käydyn kansalaissodan
seurauksina rahanarvo oli heikentynyt. Sääntömuutoksella sairauspäivärahaa
korotettiin 5 markkaan. Samalla nousi myös kassan osakasmaksu
2 penniksi markalta. Työnantajan kannatusmaksu säilytettiin ennallaan.
Vuoden 1920 sääntömuutoksessa sairauspäivärahaa maksettiin kolmen
sairauspäivän jälkeen. Sairaskassan osakkaaksi pääsyä vaikeutettiin. Jäseneksi
pääsi sen jälkeen "kun hänet oli lääkärin lausunnon perusteella hyväksytty
työhön otettavaksi." Yhtiössä oli otettu käyttöön työhöntulotarkastus.
Sen perusteella voitiin todeta kassan osakkaan terveydentila hänen työhön
tullessaan. Edelleen kassan sääntöjä uusittiin vuonna 1922.

Vuoden 1922 sääntömuutos oli kassan talouden kannalta merkityksellinen.
Päätöksessä heijastuu kassan taloudelliset vaikeudet. Kassan osakasmaksu
korotettiin 3 penniin markalta. Osaltaan tähän merkittävään korotukseen
johti yhtiön ilmoitus kannatusmaksun alentamisesta 25 prosenttiin jäsenten
maksamista osakasmaksuista. Pisintä sairausaikaa koskevaan sääntöpykälään
tehtiin myös muutos. Sillä rajoitettiin entinen enimmäissairausaika 120 päivästä
enintään 60 päiväksi.
Mitkä olivat perusteet yhtiön kannatusmaksun pudotukseen 25 prosenttiin
entisen 50 sijasta. Asiaa voidaan ainoastaan arvioida. Taustalla saattoi olla
muiden terveydenhoitokulujen huomattava nousu. Tohtori Heikki Piponiuksen
vastaanoton lisäksi yhtiö perusti v. 1919 tarpeellisen 8-paikkaisen
sairastuvan Mansikkalaan. Lisäksi 1920 yhtiö palkkasi sairaanhoitajan, j oksi
valittiin Elina Forsman. Näiden terveysolojen kohentamiseen tähtäävien
toimenpiteiden tausta lienee talvella 1919-20 riehunut laaja "espanjantauti".
Epidemia muodostui niin laajaksi, että sairaita jouduttiin sijoittamaan mm
Palokunnan talolle ja Spriitehtaan tislaamoon. Kerrotaan tohtori Piponiuksen
ilvehtineen väliaikaisille sairaalasi]oille ja sanoneen, että Imatrankoskelle
menevän tien varressa on vielä heinälato vapaana. Sairastupa oli merkittävä
apu silloin Ruokolahden kunnan sairaalapaikkatarpeeseen.

--070--

Sääntömuutoskeskustelu aloitettiin seuraavan kerran v. 1927, mutta sitä ei
pantu toimeen. Päätös siirtyi vuoteen 1930. Sääntöjen uudistamiseksi asetettiin
toimikunta, johon kuuluivat Matti Komi, R. Kaskinen ja A. Jäppinen.
Nämä valmistelivat sääntöluonnoksen kassan hallitukselle, joka oman käsittelyn
jälkeen vei esityksen kassan osakkaiden kokoukseen.
Toimikunnan esityksestä käytiin pitkä ja monivaiheinen keskustelu. Lopuksi
sääntöuudistus hyväksyttiin yksimielisesti. Sääntöuudistuksen kautta jäsenmaksu
palautettiin takaisin l penniin markalta. Jäsenmaksu aleni, mutta
edutkin pienenivät. Lääkärille maksettava palkkiokohta jätettiin säännöistä
pois, sairauspäiväraha alennettiin 50 prosentiksi palkasta ja ylimääräisten
avustusten jakaminen jätettiin johtokunnan harkintaan. 1930-luvun lama
koetteli kovin sairauskassan etuuksia.
Seuraavan kerran sääntöjä uudistettiin v. 1935. Se koski eläkeläisten hautausavustusta.
Sitä päätettiin maksaa, jos eläkeläinen ennen eläkkeelle jäämistään
oli ollut kassan maksavana jäsenenä 15 vuotta.

Toisen maailmansodan aikana sääntöjä uudistettiin vv. 1941 ja 1945. Vuonna
1941 sääntömuutoksen olennaisimmat kohdat olivat jäsenmaksun
liukuvuus 1A pennistä 2 penniin. Yhtiön kannatusmaksu jätettiin kassan hallituksen
ja yhtiön johdon vuosittaisten neuvottelujen varaan. Tapaturmat,
jotka eivät olleet tapaturmavakuutuslain alaisia, määrättiin käsiteltäviksi
tavallisina sairaustapauksina. Sunnuntait ja juhlapäivät tulivat päivärahan
osalta korvattavien päivien piiriin. Sairauspäivistä korvausaika alennettiin

90 päivään ja tämän enimmäisajan päivärahakorvausta saanut ei ollut oikeutettu
kahden seuraavan vuoden aikana saamaan päivärahaa kuin enintään
60 päivältä. Myös päivärahan suuruuteen sääntöuudistus antoi vastaavanlaisen
jouston kuin jäsenmaksuun. Nämä ratkaisut olivat heijastuksia sodanaikaisista
epävarmoista olosuhteista.

Vuonna 1943 tuli voimaan uusi avustuskassalaki. Sen mukaiset säännöt laadittiin
ja tulivat voimaan 1945. Siinä kassa sai uuden nimen: Enso-Gutzeit
Oy:n Tornatorin tehtaitten työväestön Avustuskassa. Yhtiön kannatusmaksuksi
vahvistettiin jälleen 25 %. Työhöntulotarkastuksen maksoi yhtiö
ja se sitoutui osallistumaan puolella hautausmaksuihin. Päivärahan suuruudeksi
vahvistettiin 60 % edellisen kuukauden ajalta lasketusta päiväpalkasta.
Uutena avustusmuotona tuli kassan toimintapiiriin äitiysavustus.

Sodanjälkeisinä vuosina koettiin yhteiskunnassa uudistuksia. Sairauskassa
vastasi näihin kehityksen muutokseen sääntöuudistuksilla, joita toimeenpantiin
vv. 1946 ja 1947. Muutokset tarkensivat sääntöjä. Yhtiön kannatusmaksu
palautui 50 prosentiksi jäsenten maksamien jäsenmaksujen yhteissummasta.
Sairauspäivärahan suuruus oli 60 % ja käyttöön tuli ehdoton
kolmen vuorokauden karenssiaika. Uutena kohtana ja merkityksellisenä sääntöihin
kirjattiin kohta, jolla kassa voi maksaa jäsentensä perheenjäsenten

--071--

sairaanhoidon kustannuksia kassan varojen niin salliessa.
Seuraavan kerran sääntöjen uusimistarve tuli v. 1953. Silloin entisen Enson
kassan jäsenet liittyivät nimensä muuttaneeseen Enso-Gutzeit Imatran
Avustuskassaan. Sääntöihin suoritettiin sanamuotojen hiontaa. Perheenjäsenille
maksettavien sairauskorvausten edut yksilöitiin.
Vuoden 1958 sääntömuutokset johtuivat työehtosopimuksen sanonnasta
sairausajan palkan laskemiseen ja sen soveltamisesta kassan maksamaan
sairausajan päivärahaan. Sanonta johti siihen, että päivärahan maksuperusteeksi
otettiin tuntipalkka. Sairauspäiväraha muutettiin 180 päivästä
26 viikkoon ja äitiyspäiväraha 20 päivästä 200 tuntiin. Lasten ikäraja nostettiin
16 ikävuodesta 17 vuoteen.
1950-luvulle oli ominaista kassan etuuksien lisääntyminen. Korvattavien piiriin
tuli ensimmäisen proteesin hankkiminen, jos sairaus tai vamma sitä vaati.
Lisäksi korvattaviin tulivat erikoislääkärin palkkio, erikoissairaanhoito,
matkakorvaukset erikoislääkärille tai sairaalaan ja fysikaalinen hoito. Perheenjäsenten
sairaalakuluja korvattiin 13 pykälän mukaan kassan lääkärien
hyväksyminä puolet lääkärikustannuksista, puolet röntgen- ja laboratoriomaksuista,
sairaala- ja parantolakustannuksista sekä kassan lääkärin lähettämän
erikoislääkärin palkkio. Kassan sääntöjä täydennettiin ja selvennettiin
edelleen vuosina 1959 ja 1962.
Sairausvakuutuslain voimaantulo aiheutti sääntömuutoksia v. 1964. Kassasta
tuli sairausvakuutuslain mukainen työpaikkakassa. Tästä aiheutuvia
muutoksia olemme käsitelleet toisessa yhteydessä.
Sääntömuutos vuonna 1967 koski työnantajan kannatusmaksua, joka määrättiin
l ,75 %. Samalla päätettiin lisäpäivärahasta: 60 prosentin lisäksi maksetaan
40 prosenttia eli täysi palkkasumma kolmannen sairauspäivän alusta
lukien. Lisäpäivärahaa maksetaan saman sairauden johdosta enintään 14
päivää. Sääntömuutos merkitsi, että kassa otti vastatakseen 1.5.1967 tehdyn
työehtosopimuksen mukaisesta sairausajan palkasta kolmanneksen
sairauspäivän alusta lukien. Työnantaja sitoutui maksamaan kannatusavustusta
sen määrän, mikä kassalta menee työehtosopimuksen mukaisiin
sairauspäivärahamaksuihin. Tässä sääntöuudistuksessa päiväraha korotettiin
75 prosenttiin palkasta, jos kassan taloudellinen tilanne sen sallii. Tätä
säännön suomaa korotettua päivärahaa alettiin maksaa 16.8.1967 alkaen.
Pitkäaikaisissa sairauksissa tämä oli etu, jota maamme kassoista tiettävästi
muut eivät myöntäneet.
Sairauskassan perustamisvuodesta lähtien aika-ajoin on käsitelty hampaidenhoidon
ottamista korvauksien piiriin. Tämä toteutui 1.5.1968 alkaen. Aikaisemmin
oli korvattu ainoastaan hampaiden poisto. Hammashoidon korvauspäätöstä
tehtäessä kassan varsinaisessa kokouksessa leijaili hyvin varovainen
ilmapiiri. Hammashoidon uskottiin kohoavan huomattaviin kustannuksiin.

--072--

Päätökseen laitettiin jälkilausuma kokeiluluonteisuudesta. Suurten kustannusten
pelko osoittautui aiheettomaksi, sillä ne jäivät jopa odotettua
alhaisemmiksi.
Työnantajan edustajain panos kassan hallintoelimissä on perustamisesta lähtien
ollut esimerkillistä sosiaalista toimintaa. Sekä 1950-luvulla, mutta ennen
kaikkea 60-luvulla toimeenpannut sosiaalisen lainsäädännön uudistukset
ja sitä kautta lisääntyneet lakisääteiset henkilöstömenot, vaikuttivat sairauskassan
kannatusmaksuista luopumiseen. Yhtiön johdon ja kassan hallikassassa
pienemmällä osuudella.
Vuodesta 1964 lähtien jäsenyys on kuulunut myös toimihenkilöille. Jäsenyys
koski sairausvakuutuslain mukaisia etuisuuksia myös perheenjäsenten kohdalla.
1.6.1977 sääntöjä uudistettiin siten, että toimihenkilöillä oli oikeus liittyä
lisäetuuksia saavaksi jäseneksi. Kassan hallituksen määräämässä ajassa
lisäetuuksia saaviksi jäseniksi tuli 600 toimihenkilöä. Ennen kassan jäsenyyttä
tehtaiden Teollisuustoimihenkilöiden Liiton Kaukopään osaston ja Teknisten
liiton edustajat kävivät liittymisneuvotteluja. Neuvotteluissa sovittu kassan
sääntömuutosluonnos hyväksyttiin kassan yleisessä kokouksessa. Vaikka
sairauskassan jäsenyyteen tuli 600 uutta, lisäys jäsenmäärässä ei näkynyt
vuositilastossa. Vuonna 1974 yhtiön tuotantolaitoksilla automatisointiin liittyneet
henkilöstövähennykset vaikuttivat myös kassan jäsenmäärään. Tehtaiden
koneiden ja laitteiden tekninen kehitys vaikuttivat seuraavan 20 vuoden
ajan henkilöstövähennyksiin. Yksistään Imatralla vähennys oli noin 3200 henkilöä.
Henkilöstömäärän vähennys ei vaikuttanut tehtaiden tuotantoon.
Vähennyksestä huolimatta Enso Oyj:n Imatran tehtaiden vuosituotanto on
noussut 450 000 tonnista yli miljoonaan tonniin. Tähän ajanjaksoon sisältyy
myös huomattava laadullinen muutos - pakkauskartongin tekijöistä on tullut
erikoiskartonkien, kuten nestepakkaus- ja graafisten kartonkien valmistajia.
Korkealaatuiset tuotteet ovat arvostettuja kautta maailman.

TYÖTERVEYDENHUOLTOA

Vuoden 1963 sairausvakuutuslaki hyväksyi työpaikkakassoiksi nimitetyt
kassat sairausvakuutuslain toteuttajiksi sairausvakuutuskorvausten osalta.
Työpaikkakassojen vastuulle kuuluvalla henkilöllä on oikeus saada samasta
paikasta sekä sairausvakuutuslain mukaiset etuudet, että kassansa myöntämät
lisäetuudet. 1970-luvulla käytiin keskustelua koko kassatoiminnan mielekkyydestä.
Sitten todettiin, että yhteisvastuuseen perustuva kassatoiminta
on perusteltua, niin kauan kuin lakisääteinen sairausvakuutusturva ei peitä

--073--

riittävästi sairauden aiheuttamia menetyksiä. Vuonna 1978 työpaikkakassoja
oli 121 ja niissä jäseniä noin 200 000. Kassojen koko vaihtelee 300 jäsenestä
aina 12 500 vakuutettuun. Enso-Gutzeit Imatran Sairauskassa 10 335 (1971)
jäsenineen on suuruudeltaan maan suurimpia.
Työpaikkakassat suorittivat yleensä korkeampia korvauksia vakuutettua
kohden kuin sairausvakuutustoimisto. Ne maksoivat 481 markkaa vakuutettua
kohden, kun taas sairausvakuutustoimistojen korvaustaso oli 427
mk. Korvaustason ero johtui työpaikkakassojen jäsenten aktiivisen työvoiman
asemasta, joiden päivä- ja äitiysrahat muodostuvat tulojen perusteella
laskettuna korkeammiksi.
1970-luvulla kasvoi Enson Imatralla toimivien tuotantolaitosten henkilökunnan
keskuudessa terveyspalvelujen kysyntä. Se johtui ennen kaikkea
palvelujen saatavuuden paranemisesta. Enson tuotantolaitosten henkilökuntaa
varten aloitti Vuoksenlaakson työterveyskeskus toimintansa v. 1972. Työterveyskeskus
tarjoaa yhtiön henkilökunnalle nopeasti korkeatasoiset työterveyspalvelut.
Palvelujen lisääntynyt käyttö johtuu ennen kaikkea hyvästä
saatavuudesta verrattuna esim. Imatran kaupungin vastaaviin palveluihin.
Vuoksenlaakson työterveyskeskuksen keskeisenä tehtävänä on henkilöstön
työterveyteen liittyvät tarkastukset ja työpaikkojen kuvaukset. 1970-luvun
alussa työterveyskeskuksen henkilökunta suoritti tehdashenkilökunnan työpaikkojen
kuvaukset eli terveydellisten olojen tutkimukset ja aloitti henkilöstön
terveydentilan jatkuvan seurannan. Vuoksenlaakson työterveyskeskuksen
tehtäviin kuuluvat työhöntulotarkastukset sekä myöhemmällä iällä
ikäkausitarkastukset. Tehostunut työterveydenhuolto aktivoi myös henkilöstön
itsensä kohentamaan fyysistä kuntoaan. Ennaltaehkäisevään terveydenhoitoon
kannustettiin mm taukojumpilla työpaikoilla. Liikunnallisia tavoitteita
palvelemaan yhtiö järjesti liikuntatilat vanhan Tornator- tehtaiden
tehdashallista. "Tornanhalli" sai henkilöstöltä laajan käyttäjäkunnan ulkoisten
urheilutilojen lisäksi. Liikunnallisia palveluja tarjotaan - aluksi runsaasti
otsanrypistyksiä aiheuttaneella golfkentällä, jonka sijainti Immolan kartanon
mailla on keskeinen.
Työikäisten rapistunutta fyysistä kuntoa kohennetaan määrätietoisesti. Yhtiössä
on seurattu yhdyskunnassa vallitsevaa ilmapiiriä: sairaudenhoidosta
siirrytään ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon.
Sairauskassalla tulee sääntöjen ja SVL:n mukaankin olla luottamuslääkäri yksi
tai useampi. Näin on toimittu kassan perustamisvuosista lähtien. Sairauskassan
luottamuslääkäreinä ovat yleensä toimineet yhtiön lääkärit. Heidän
tulee osallistua sairauskassan hallituksen kokouksiin käsiteltäessä sairausvakuutuslain
mukaisia asioita.

--074--

Kaukopään ensiapuasema ja sen henkilökunta.

KASSAN HALLINTO

Oy Tornator Ab:n työväestön sairaus- ja hautausapukassan ensimmäisestä
toimintavuodesta lähtien kassan muodostivat osakkaat, myöhemmin jäsenet.
Osakkaat maksoivat kassan varsinaisen kokouksen määrittelemän jäsenmaksun.
Työnantaja osallistui sairauskassan talouteen kannatusmaksulla: "puolet
siitä, mitä jäsenet ovat maksaneet". Kannatusmaksun suuruus vaihteli
puolesta neljännekseen. Yhtiö oli kannatusmaksuineen sairauskassan taloudessa
ja hallinnossa mukana 95 vuoden ajan.
Sairauskassan ylintä päätäntävaltaa käyttää kassan kokous. Kassan osakkaalla
oli kaksi ääntä, yksi ääni perheenjäsenellä. Työnantajan äänivalta kassan alkuaikoina
oli 1A paikalla olevien kassan osakkaiden yhteisestä äänimäärästä.
Todettakoon, etteivät yhtiön edustajat kassan historian aikana osallistuneet
kassan kokouksissa tehtyihin päätöksiin tai kassan hallituksen jäsenten vaaleihin.
Sairauskassalla oli vuosittain kaksi kokousta kevät- ja syyskokous.
Kevätkokous tarkasteli edellisen vuoden toimintaa toiminta- ja tilikertomuksen
välityksellä ja syyskokouksessa kassa sai hallituksen jäsenet. Hallituksessa
yhtiön edustajille oli varattu kaksi paikkaa - alkuaikoina toinen
paikoista oli kassan puheenjohtajan paikka. Myös yksi tilintarkastajan paikka
kuului yhtiölle.

--075--

Kassan hallituksen puheenjohtajan tehtävät ensimmäiset 50 vuotta olivat
tehtaan isännöitsijän harteilla. Toinen yhtiön edustaja oli konttoripäällikkö.
Vuodesta 1947 alkaen kassan hallituksen puheenjohtajana on toiminut
työntekijäjäsen. Työntekijäjäsenet valittiin erovuoro- periaatteella mutta
kassan toiminnan alkuvuosina hallituksen jäsenet valittiin vuosittain.
Kassan hallituksen työntekijäjäsenten tuli edustaa eri työosastoja. Nykyisin
hallitukseen kuuluu 6 jäsentä ja jokaisella on henkilökohtainen varajäsen.
Hallituksen jäsenen tehtävä on kautta aikojen ollut työteliäs. Hallitus on
yleensä kokoontunut kuukausittain, mutta on ajanjaksoja, jolloin kokouksia
on tarvittu viikoittain. Kymmenvuotiskaudella 1969-1978 sairauskassalla
oli yleisiä kokouksia 23. Samaan aikaan hallitus kokoontui 271 kertaa. Päätöksiä
näissä kokouksissa kirjattiin lähes kymmenentuhatta. Päätöksien määrä
osoittaa kassan hallituksen ja sen jäsenten huomattavan työmäärän. Nykyisin
hallituksen jäsenen toimikausi on kolme vuotta, työnantajan edustajain
toimikausi oli vuosi kerrallaan, vaikka useat heistä ovat kuuluneet hallitukseen
useita vuosiakin. Kassan hallituksen kokouksiin ovat varsinaisten jäsenten
lisäksi osallistuneet luottamuslääkärit. Heidän lääketieteellinen asiantuntemus
on hallituksen päätöksille antanut syvyyttä. Kassan hallitus on keskuudestaan
valinnut työvaliokunnan. Sen tehtävänä on valmistella hallitukselle
kuuluvat asiat, sääntömuutokset. Se on myös käynyt tarvittaessa neuvotteluja
eri osapuolten kesken. Huolellinen asianvalmistelu sekä kassan
taloudellisten resurssien jatkuva huomioiminen päätöksenteossa ovat merkinneet
yksituumaisia päätöksiä. Sen sijaan kassan hallituksen jäsenyydestä
on kilpailtu ankarastikin. Näin erityisesti 1950-luvulla, jolloin ammattiyhdistysliikkeen
hajaannuksen seurauksena syntyi liittokohtaisia kilpailutilanteita
jäsenpaikoista. Tällöin sairauskassan hallituksenjäsenpaikan
arvioitiin vaikuttavan
muuhunkin edustuksellisuuteen. Tällöin kassan varsinaisia kokouksia
pidettiin jopa 300 jäsenen voimalla henkilökysymyksistä äänestäen. Kassan
hallitus on aina keskittynyt kassaan liittyvien asioiden tehokkaaseen
hoitoon. Huomattavaa kuitenkin on, että Imatran kuuluessa Ruokolahden
kuntaan sekä Imatran kauppalan v. 1948 tapahtuneen perustamisen alkuvaiheissa,
kassan hallinnon esittämät näkemykset terveyden- ja sairaanhoidon
kehittämiseksi ovat olleet suuntaa-antavia. Sairauskassan varsinaisen kokouksen
ja edelleen sen hallituksen esiintuomat näkökohdat ovat vaikuttaneet
esimerkiksi Imatran ns. rantasairaalan toteuttamiseen. Toisena merkittävänä
tekijänä on mainittava lääkäripalvelujen saannin tehostuminen kassan
myötävaikutuksella. Tänä päivänä nykypolven on kiitollisuudella merkillepantava
silloin ehkä teräviksikin luettavat eväät, jotka kassan hallitus sai
kassankokouksiin osallistuvien kokouksen osanottajain toimesta.
Enso-Gutzeit Osakeyhtiön Vuoksenlaakson tehtaiden piirissä toimi 1930luvulla
terveyslautakunta, mihin tehdasosastojen edustajain lisäksi sairauskassalla

--076--

oli edustus. Tämä "lautakunta" työskenteli tehokkaasti paitsi työterveydenhoidon
kehittämiseksi myös paikkakunnan ja alueen sairaalapalvelujen
aikaansaamiseksi. Rantasairaalasta terveyslautakunta teki Ruokolahden
kunnalle esityksen 1930-luvun alussa. Sairaala valmistui sodan
kynnyksellä 1939.

Kassan 70-vuotisjuhlaan osallistui kassan monivuotinen puheenjohtaja Tauno
Höglund, jonka kassan henkilökunta sekä hallituksen jäsenet ovat ympäröineet.

Sairauskassaa lähellä olevia organisaatioita ovat Kansaneläkelaitoksen
työpaikkakassatoimisto neuvonta- ja tarkastustoimintoineen, Vakuutuskassojen
yhdistys hallinnon asiantuntijaorganisaationa sekä luottamus- että toimihenkilöiden
koulutusorganisaationa. Kassan hallintoon ja toimintaan
vaikuttaneena tapahtumana on ollut Enso-Gutzeit Osakeyhtiön sisällä toimivien
muiden sairauskassojen yhteistoiminta, mihin on liittynyt vuosittain
järjestetyt koulutuspäivät. Kymen läänin työpaikkakassojen neuvottelupäivät
ovat edustaneet ajankohtaiskysymysten käsittelyä. Sosiaali- ja terveysministeriön,
Kansaneläkelaitoksen sekä Avustuskassojen yhdistyksen edustajain
asiantuntijaluennoilla. Edellä mainittujen organisaatioiden edustajain
esitelmät ja luennot ovat antaneet sairauskassan toimihenkilöille sekä luottamushenkilöille
työtehtävien suorittamista varten tarvittavia valmiuksia.

--077--

TOIMIHENKILÖT

Oy Tornator Ab:n työväestön sairaus- ja apukassan kassanhoitajat olivat
alkuvuosikymmeninä sivutoimisia. Kassanhoitaja ei ollut pelkästään raha- ja
hallintoasioista vastaava, vaan heidän työhönsä liittyi lääkeaineiden jako.
Sairauskassan pöytäkirjassa vielä v. 1930 kassanhoitajan teht��väkuvauksessa
sanottiin "kassanhoitaja ja lääkkeiden jakaja".
Tässä sairauskassan keskeisessä tehtävässä ovat toimineet:

1899-1929 varastonhoitaja Heikki Kosonen
1929-1933 varastonhoitaja Akseli Jäppinen
1933-1937 varastonhoitaja Väinö Pihi
1937-1946 Eino Tuomainen
1946-1966 Uuno Kaskinen
1966-1973 kassanhoitaja Riitta Lihavainen
1973-1989 kassanhoitaja Anneli Ruotsalainen
1990-1997 kassanjohtaja Tuula Ylinen

1998- ja edelleen kassanjohtaja Leni Jäppinen

Kassanhoitaja Uuno Kaskisen pitkäaikainen ja toimelias kassanhoitajakausi
päättyi lokakuun lopussa 1966, jolloin sairauskassan ja Vuoksen Säästöpankin
välinen sopimus käynnisti uuden kauden.

1.11.1966 sairauskassan toimihenkilöt siirtyivät Vuoksen säästöpankin palvelukseen.
Uutena kassanhoitajana aloitti Riitta Lihavainen ja varahoitajana
Anneli Ruotsalainen. Yhtiön palvelukseen jäivät kassa-asioita hoitaneet Alli
Sairanen ja Hilja Jäppinen. Pankin toimihenkilöinä kassan asioita hoitivat
Anneli Halonen ja Hely Laine. Neljän varsinaisen toimihenkilön lisäksi sairauskassan
tehtäviin pankin eri konttoreissa ja tehdasosastoilla paneutuivat omien
toimiensa ohella Tuula Pajunen, Paula Parviainen Tuula Hyppönen, Raili
Savolainen, Pirkko Häyhä, Kerttu Peltonen, Aili Sairanen, Aira Kiuru, Sirkka
Eronen, Leena Hollström, Saimi Koskinen, Marja-Leena Kekäläinen ja
Helinä Varis.
31.10.1991 säästöpankki lopetti kassapalveluiden antamisen konttoreissaan.
Palvelut keskitettiin kassan toimistolle ja pankkipalveluista tehtiin sopimus
Etelä-Karjalan Osuuspankin kanssa. Vuoden 1991 alussa siirryttiin etuuksien
laskennassa atk-käyttöön. Aluksi se hoidettiin yhteistyössä Kelan paikallistoimiston
kanssa ja myöhemmin KELA:n mikroilla omasta toimistosta. Samasta
vuodesta kassan jäsenille jaettiin jäsenkortit, joilla he saavat lääkärin
määräämät lääkkeet ilmaiseksi tai osittain korvattavat apteekista kassan
laskuun.
Vuodesta 1996 kassanhoitajan nimike muuttui kassanjohtajaksi ja tehtävään
nimitettiin Tuula Ylinen ja v. 1998 Leni Jäppinen edeltäjän jäädessä eläkkeelle.
Toimistossa työskentelevät Pia Piili ja Kirsi Nykänen.

--078--

Uusinta toimistotekniikkaa
kassan
toimistossa. Käyttäjänä
Leni Jäppinen.

PAPERJALAN IMATRAN SAIRAUSKASSA

Vakava talouslama koetteli Suomea 1990-luvun alussa. Lamaa verrattiin
vuosisadan pahimpaan eli 1930-lukuun. Vuosikymmenen aluksi sairauskassakin
joutui kirjaamaan huomattavasti alijäämäisen tilinpäätöksen. Asian
korjaamiseksi sairauskassan hallitus kutsui koolle ylimääräisen kokouksen,
jossa päätettiin sääntömuutoksista. Osapäivärahan maksusta luovuttiin jo
siitäkin syystä, että siitä olisi saajalleen muodostunut veronalainen tulo. Jäsenmaksukattoa
nostettiin. Sääntömuutokset astuivat voimaan 1.1.1991.

Sääntömuutoksessa 1991 päätettiin fysikaalisen hoidon korvaus nostaa jäsenen
kohdalla 75 prosenttiin ja perheenjäsenen osalta 60 %, hieronnasta
korvataan 60 % ja fysikaalisesta hoidosta 50 %.

Sairauskassan toimintaa säätelevät sairausvakuutuslaki, kassan säännöt ja
avustuskassalaki. Vuoden 1992 syksyllä avustuskassalaki kumottiin ja uudeksi
toiminnan nurkkapylvääksi tuli vakuutuskassalaki. Sen voimaanastumispäiväksi
merkittiin 1.1.1993. Kaupan ja teollisuuden organisaatiokehitystä
seuraten sairauskassankin konsernipykälää väljennettiin.
Konsernisuhdesäännöksen lisäksi kassaan voi kuulua henkilöt, jotka ovat
sellaisten yritysten palveluksessa, joilla on keskenään tuotannollista ja taloudellista
yhteistyötä.
Eräs seuraus 1990-luvun lamassa oli valtiontalouden voimakas heikentyminen.
Tästä johtui sairausvakuutuksen korvausperusteiden muuttuminen,

l .9.1992 sairausvakuutuslain muutoksella alennettiin peruskorvattavien lääkkeiden
korvausprosenttia 50 prosentista 40:ään. Samassa yhteydessä ennen
reseptipakon alaisia lääkkeitä siirrettiin vapaakauppalääkkeiksi, mikä käytännössä
merkitsi sairausvakuutuskorvausosuuden poisjääntiä. Kassan

--079--

vastuuosuus kasvoi. Lakimuutoksella myös sairauspäivärahojen taso laski.
Sairauskassan menoissa lääkekorvausten osuus on noussut 30 prosenttiin.
Vuoden 1992 sääntömuutokseen kuului myös kassan talouden vakiinnuttaminen.
Jäsenmaksuprosenttia korotettiin väliaikaisesti elokuun alusta vuoden
loppuun 1,6 prosenttiin, jonka jälkeen se palautui 1,5 %:iin ja vuoden
1999 alusta l,4%.
Kiristynyt valtiontalous on merkinnyt kansalaisille kohonneita maksuja. Valtio
on maksuvaikeuksissaan kaventanut kunnille maksettavia valtionapuja. Kunta
puolestaan siirtänyt ne kuntalaisille. Kuntien kiristynyttä tulopuolta on
kevennetty kuntalaisiin kohdistuneilla erilaisilla palvelumaksuilla. Niistä yhtenä
esimerkkinä on terveyskeskusmaksu. Imatra perii terveyskeskusmaksuna
50 mk/käynti ja päivystyksestä 100 mk käynti.
Kassan 95-vuotisjuhlavuosi toi tullessaan huomattavan muutoksen. Kassan
nimi uusiutui Paperialan Imatran Sairauskassaksi. Merkittävää tälle juhlavuodelle
oli, että yhtiön osuus kassan toimintaan 95 vuoden mukanaolon
jälkeen lakkasi kokonaan. Yhtiöllä olisi ollut mahdollisuus olla toiminnassa
mukana, mutta se ei käyttänyt tätä mahdollisuutta.
Vakuutuskassalakiin mukautetut Paperialan Imatran Sairauskassan säännöt
tulivat voimaan l.l .1995. Samanaikaisesti valtiovallan toimesta kavennettiin
sairausvakuutuslain mukaisia etuisuuksia mm omavastuita korotettiin. Kun
työnantaja lopetti kannatusmaksunsa, kassa joutui jälleen korottamaan jäsenmaksunsa
1,5 prosenttiin sen oltua välillä 1,4 %. Muuttuvista taloudellisista
olosuhteista huolimatta kassan talous on voitu pitää vakaana. Vaikeista
taloudellisista ajoista huolimatta eräitä korvausmenettelyjä on uusittu
jäsenten etuja täydentäen. Tästä esimerkkinä on hammashoidon korvauskaton
nosto 1800 markkaan ja eräiden uusien kalliiden lääkkeiden ottaminen
korvauksen piiriin.

Ansioituneita

"kassalaisia "

!fe Avustuskassojen
myöntämien
mitaleiden jakotilaisuudessa
v.
1988. Keskellä
hallituksen
puheenjohtaja
Pentti Kurkisuo.

--080--

Kassan 100-vuotisjuhlavuoden hallitus. Vas. Kari Miettinen, Ulla Kykkänen, hallituksen
puheenjohtaja Mauri Lehikoinen, Pauli Rantalainen, Esa Kaisoja varapuheenjohtaja
Reijo Kajova.

i iI

i

Kassan toimihenkilöt v. 1999. Vas. Kirsi Nykänen, kassanjohtaja Leni Jäppinen ja Pia
Piili.

--081--

Kassan ansioituneita puheenjohtajia
Tauno Höglundia, Yrjö

Pentikäistä ja Ossi Kontiaista on
muistettu viirillä.

Kassan luottamuslääkärinäjatkaa dosentti Paavo Jäppinen.

VUODESTA TOISEEN

Osakaskokous 24.11.1929
6 §. Kokouksessa keskusteltiin ajanmukaisen sairaalan ja siihen sairashoitovälineiden
hankkimisesta paikkakunnalle. Asia jäi toivomuksena johtokunnalle.

Johtokunta 15.5.1930
2 §. Sairaanhoitajattarien työn uudelleenjärjestelyn yhteydessä keskusteltiin
yhden sairaanhoitajan palkkaamisesta kokonaan sairaskassalle. Aikaisemmin
sairaskassa on osittain hoitanut palkkauksen.

Osakaskokous 30.11.1930
4 §. Johtokunnan jäsen Matti Komi ehdotti, että sairaskassa Tainionkosken
VPK;n vähävaraisuuden vuoksi, ottaisi harkittavaksi avustuksen annon

--082--

VPK:lle hälytyssireenin ostamiseksi, koska paikkakunta yksityisasunnoissa
mahdollisesti sattuvien tulipalojen vuoksi sellaisen ehdottomasti tarvitsee.
Johtokunta 5.2.1931
3 §. Yleisessä kokouksessa johtokunnan harkittavaksi jätetty avustuksen
annosta Tainionkosken VPK: Ile ei saanut johtokunnan kannatusta, koska se
asia ei missään suhteessa kuulu sairaskassalle.

Johtokunta 18.11.1932
4 §. Marraskuun vuosikokouksessa 21.II.1932 päätettiin Matti Komin ehdotuksesta
keskustella eläkerahastosta.

Johtokunta 29.6.1934
2 §. Aikaisemmin kassasta jäsenmaksujen kanto vaikeuksien tähden erotetuksi
tulleet Niskalammen uittotyöläiset samoin E-G:n uittopuolen varastotyöläiset
päätettiin heidän yhteisesti tekemänsä anomuksen perusteella ottaa kassan
jäseniksi sääntöjen määräämin ehdoin.

Johtokunta 27.2.1936
Uudesta työnjaosta johtuneen työlisäyksen tähden myönnettiin V. Pihlille
ero kassanhoitajan toimesta ja e.m. toimi jätettiin yhtiön järjestettäväksi.
Kassan uudeksi toimipaikaksi ehdotettiin työnhakukonttoria.

Johtokunta 24.4.1936

Uutena kassanhoitajana ja lääkkeiden jakajana toimi Eino Tuomainen.

Johtokunta 29.11.1938
3 §. V. H., jolta poistettiin kaikki hampaat viallisina, pyysi kassalta avustusta
uusien hampaiden saamiseksi. Katsoen siihen, että paikkakunnalla on lukuisasti
huonohampaisia ja hampaattomia jäseniä, jotka voisivat esittää samanlaisen
anomuksen, kassan johtokunta hylkäsi anomuksen.

Osakaskokous 28.12.1941
8 §. Tornator Oy:n liityttyä Enso-Gutzeit Osakeyhtiöön hyväksyttiin kassan
uudeksi nimeksi Enso-Gutzeit Osakeyhtiön Tornatorin tehtaitten työväestön
Sairaus- ja Hautausapukassa r.y.

Osakaskokous 22.11.1942
7 §. LV. valitti yhtiön sairastuvan olevan varsinkin talvisaikaan hyvin kylmä.
Käytetyissä puheenvuoroissa asia todettiin ja lausuttiin yhtiön johdolle
toivomus jonkinlaisen parannuksen saamisesta asiassa.

--083--

Johtokunta 19.3.1943
3 §. Luettiin Sosiaaliministeriön kirjelmä koskien avustuskassojen yhdistyksen
(liiton) perustavaa kokousta Helsingissä 2.5.1943. Perustettavaan yhdistykseen
päätettiin liittyä ja mainittuun kokoukseen osallistua. Kokousedustajat
nimetään myöhemmin.

Johtokunta 7.7.1944:
Päätettiin olla maksamatta evakossa oleville sairaskassan jäsenille evakkoajan
sairauksista korvausta

Johtokunta 19.1.1945
6 §. Koska sairaskassan säännöt on uusittava avustuskassa!äin tultua voimaan,
johtokunta päätti muodostaa toimikunnan sääntöjen uudistamiseksi.
Toimikuntaan valittiin konttoripäällikkö A. Johansson, kassanhoitaja E.
Tuomainen ja paperikoneenhoitaja Matti Komi. Toimikunta esittää luonnoksensa
johtokunnalle ja se edelleen osakkaiden kokoukselle keväällä.

Johtokunta 19.1.1945
4 §. Eino Evälahti mainitsi kaukopääläisten toivomuksena olevan yhtiön
lääkärin käynnin Kaukopäässä tiistaisin ja torstaisin. Nykyisin vain torstaisin.
Lisäksi hän valitti yhtiön sairastuvan rakennuksen kehnoutta. Konttoripäällikkö
Johansson lupasi esittää asian yhtiön johdolle.

Johtokunta 20.3.1945
3 §. Tenho Lahikainen huomautti vielä paikkakunnan sairaalaolojen puutteellisuudesta
ja sairastuvan kehnoudesta. Johtaja Johansson lupasi esittää
vuosikokouksessa tilannekatsauksen sairaala-asiassa.

Vuosikokous 25.3.1945
10 §. Valtuutettiin pastori Korpijaakko sairaskassan puolesta ajamaan hanketta
lääkärin saamiseksi yhteiseksi Immolan varuskunnalle ja Kaukopään
tehtaalle.

Johtokunta 16.5.1945
2 §. Kassan johtokunnan jäsen Matti Komi täytti 60 vuotta 10.4.45. Katsoen
hänen esimerkillisen innokkaan toimintansa yli 20-vuotisen yhtämittaisen
olon johtokunnassa, puheenjohtajan toimesta hänelle ojennettiin
lahja.

Johtokunta 16.5.1945
4 §. Pastori O. Korpijaakko selosti toimenpiteitä Kaukopään lääkäritilanteen

--084--

parantamiseksi. On tehty sopimus yhtiön ja Rajajääkärirykmenttil :n kanssa
yhteisen lääkärin palkkaamisesta Kaukopäätä ja Rajavartiostoa varten. Lääkäri
käy l .6.1945 alkaen kolmasti viikossa Kaukopäässä. Lisäksi yhtiö varustaa
Immolan sairastupaan 10 sairaspaikkaa. Todettiin tyydytyksellä yhtiön
toimenpiteet.

Johtokunta 16.5.1945
5 §. Koska lähiseudulla ei ole yhtään synnytyslaitosta eikä kunnansairaalan
yhteyteenkään sitä voi ilman lisärakennuksen tekoa sijoittaa, päätettiin sairaskassan
taholta ottaa yhteys kuntaan ja yhdessä kunnan kanssa hankkia
Lääkintöhallitukselta tarpeellinen rakennuslupa. Sairaskassan puolesta hanketta
eteenpäin viemään valittiin toimikunta.

Johtokunta 22.6.1945
2 §. Pastori Korpijaakko teki selkoa suunnitellusta yleisestä tuberkuloositarkastuksesta
yhtiön väestön keskuudessa. Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen
kanssa on sovittu siitä, että sieltä tulee röntgenvalokuvaajat,
jotka valokuvaavat yhtiön henkilökunnan 10 vuotta täyttäneine perheenjäsenineen.
Näin saadut filmit tutkitaan Helsingissä ja epäilyttävät tapaukset
tutkii täällä tohtori Jaakkola. Sairaskassan johtokunta kannatti lämpimästi
ajatusta lupautuen kukin osastollaan vaikuttamaan tarkastuksen onnistumiseksi.

Johtokunta 8.8.1945.
4 §. Valtuutettiin Toivo Lahikainen esittämään Kaukopään johdolle toivomus,
että kaukopääläisten rokotus järjestettäisiin tehtaan portille.

Osakaskokous 31.3.1946
9 §. Hyväksyttiin Immalan, Neitsytniemen ja Virasojan kartanoiden työväestön
liittyminen sairaskassan jäsenyyteen sääntöjen määräämällä tavalla.

Osakaskokous 31.3.1946
15 §. Kuultiin sosiaalijohtaja O. Korpijaakon selostus keskussairaalahankkeesta.
Selostuksen johdosta keskusteltiin ja päätettiin yksimielisesti
kannattaa asetetun toimikunnan työtä kaikessa, joka edistää keskussairaalan
saantia Rauha-Tiuruniemi alueelle.

Johtokunta 25.4.1946
4 §. P. Ahtiaisen alustuksesta keskusteltiin ammattitautikysymyksestä.
Ahtiainen ehdotti lähetettäväksi eri ammattiryhmistä joitakin miehiä tutkittavaksi
mahdollisen ammattitaudin esiintymisestä.

--085--

Hallitus 22.7.1946
2 §. Syyskuussa päätettiin pitää ammattitautitilannetta käsittelevä selostustilaisuus,
johon kutsutaan sairaskassan hallinnon jäsenet, turvallisuustoimikuntien
jäsenet, luottamusmiehet ym. asiasta kiinnostuneet.

Hallitus 20.9.1946
2 §. Avustuskassan hoitajaksi hyväksyttiin Uuno Kaskinen. Kutsu hallituksen
kokouksiin päätettiin tästä alkaen lähettää postin välityksellä. Kaukopäässä
olevalle avustuskassan alakassalle lähetetään tästä alkaen kokouksen
pöytäkirj aj älj ennös.

Hallitus 20.9.1946
5 §. Kassan hallituksen 22.7.1946 pidetyssä kokouksessa valittu valmisteluvaliokunta
esittää, että ehdotetaan Ruokolahden kunnalle, että se lunastaisi
omiin nimiinsä, mutta avustuskassamme laskuun Etelä-Saimaan Yleisestä
sairaalasta (Tiuruniemi) neljä sairaspaikkaa. Tätä tarkoitusta varten varattiin
500 000 mk

Hallitus 20.9.1946
6 §. Keskusteltiin yhtiön sairastuvan muuttamisesta ns. yhtiön vanhojen
(kroonilliset tapaukset) sairastuvaksi syystä, kun heitä on vaikea tilanpuutteen
takia sijoittaa lähiseudulla oleviin sairaaloihin. Kassan puolesta valittiin
Eino Laurikainen ja Paavo Ahtiainen neuvottelemaan asiasta yhtiön ja kunnan
edustajain kanssa.

Hallitus 22.10.1946
Hallituksen ja kassan lääkäreiden, tohtorit Puranen, Piponius ja Thesleff
yhteinen neuvottelu:
3 §. Pastori Korpijaakko ja sosiaalipäällikkö Jaakko Hinkkanen selostivat
Ruokolahden kunnanvaltuuston omaksumaa kantaa avustuskassan esitykseen
Ruokolahden kunnan välityksellä erinäisin ehdoin ostaa 5 potilaspaikkaa
Tiuruniemen keuhkotautiparantolasta. Koska valtuusto ei voinut suostua
avustuskassan ehdotukseen, että kunta maksaisi vuosimaksut näiden paikkojen
osalta sekä että kunta sitoutuu vaadittaessa lunastamaan itselleen nämä
paikat takaisin kulloinkin käyvästä hinnasta, hallitus päätti luopua näitä paikkoja
koskevista neuvotteluista. Samalla hallitus totesi, että Ruokolahden
kunta on sittemmin ostanut itselleen 10 lisäpaikkaa. Kassan hallitus päätti
osaltaan valvoa, että kassan jäseninä olevat Ruokolahden kuntalaiset pääsisivät
nauttimaan Tiuruniemen hoitopaikkoihin nähden samoja oikeuksia kuin
muutkin kuntalaiset.

--086--

Hallitus 15.11.1946
12 §. Kuultiin pastori Korpijaakon esitys yhtiön osuuden lisäämisestä
kannatusmaksuissa 50 prosenttiin. Asiasta heräsi vilkas keskustelu, jonka
kuluessa tehtiin esitys, että asian johdosta tehtäisiin tarkat laskelmat kahdella
linjalla. Toinen linja koskee työssä olevia ja toinen, johon kytkeytyy myös
perheen] äsenten sairausavustukset.

Vuosikokous 30.3.1947
5 §. Eläkerahaston, jonka varat olivat 1.1.1946 2945,20 mk, päätettiin lopettaa.

Hallitus 30.3.1947
l §. Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin yhtiön ehdotuksen perusteella herra
Eino Laurikainen ja varapuheenjohtajaksi johtaja Lars Johansson,
(ensimmäisen kerran työntekijäin edustaja valittiin puheenjohtajaksi)

Hallitus 9.9.1947
3 §. Yhtiön lopetettua kesäkuussa Tainionkoskella olevan sairastuvan toiminnan,
on sairaanhoito siirretty sen jälkeen Rajavartioston sairaalaan
Immolaan. Siellä on käytettävissä 8 mies-, 3 nais- ja l lapsipaikka.
Kassan hallituksella oli tämän kokouksen jälkeen tilaisuus tutustua tohtori
Thesleffm opastuksella mainittuun sairaalaan. Se todettiin tarkoitukseen sopivaksi.
Vuonna 1947 siirrettiin hallinnon pöytäkirjat kirjoituskoneella kirjoitettavaksi.

Hallitus 20.1.1949
Kokous tohtori Piponiuksen vastaanottohuoneessa.
Tutustuttiin äskettäin saapuneeseen kassan ostamaan röntgenkoneeseen ja
todettiin se asianmukaiseksi.
Lääkärillä on oikeus määrätä ketä kuvataan.

Hallitus 11.2.1949

12 §. Saadaksemme kassan hallitukseen edustajia mahdollisimman monelta
kassamme toimintapiiriin kuuluvalta työpaikalta, päätettiin tehdä esitys kassan
kokoukselle hallituksen jäsenmäärän suurentamisesta jäsenten edustajien
kohdalta kuudesta kahdeksaan ja varajäsenten kolmesta neljään. Yhtiö
nimeää kaksi hallituksen jäsentä ja yhden varajäsenen edellä mainittujen lisäksi.

--087--

Osakaskokous 15.3.1949

12 §. Kassan jäsenten esittämät asiat: Imatran kauppalanhallitukselle esitettiin,
että kauppalaan saataisiin lisää lääkäreitä. Kokous käsitteli myös sairaankuljetuskysymystä.
Arvosteltiin yhtiön viimeaikoina siihen ottamaa asennetta
ja tekemiä muutoksia. Sairaankuljetuksen todettiin olevan varsin huonolla
tolalla. Kassan hallitus velvoitettiin viipymättä saattamaan sairaankuljetus
parempaan j ärj estykseen.

Hallitus 19.5.1950
4 §. Koska hallituksen käsiteltävänä on useita asioita, joista päätettäessä
lääkärin selostus on tarpeellinen, niin päätettiin vastaisuudessa kutsua kassan
lääkärit hallituksen kokouksiin puheoikeuksin.

Hallitus 19.5.1950
9 §. Höglund esitti, että kassan lääkärit kävisivät tutustumassa työpaikoilla
vallitseviin olosuhteisiin, jotta sitten olisivat selvillä tilanteesta sairaustapauksen
sattuessa. Tri Thesleff ilmoitti, että hän on käynyt jo oman alueensa
työpaikkoihin tutustumassa.

Hallitus 8.2.1952
5 §. Edellisessä kokouksessa valittu toimikunta esitti ehdotuksensa kassan
perheenjäsenten ottamisesta kassan toimintapiiriin. Ehdotus hyväksyttiin ja
sen kirjallinen asu laaditaan seuraavassa kokouksessa.

Osakaskokous 14.3. 1952
14 §. Hallituksen ehdotus jäsenten perheenjäsenten ottamisesta kassan
toimintapiiriin aiheutti pitkän keskustelun, joka lopulta päättyi ehdotuksen
hyväksymiseen äänestyksen kautta 88 äänellä 25 vastaan.

Hallitus 30.5.1952
11 §. Kassan puheenjohtaja Eino Laurikainen esitti keskusteltavaksi, olisiko
tarpeellista hankkia kassalle yksi tai kaksi sairaanhoitajatarta, joiden tehtävänä
olisi yhteistoiminnassa kassan lääkäreiden kanssa huolehtia kassan
toimintapiiriin kuuluvien potilaiden kotihoidosta ja valvoa, että annettuja
hoito-ohjeita noudatetaan. Esitystä kannatettiin ja toivottiin, että yhtiö osallistuisi
palkkaukseen. Eino Laurikainen, Tauno Höglund ja Uuno Kaskinen
valittiin neuvottelemaan asiasta yhtiön johdon kanssa.

1952. Hautausapu korotettiin 25 000 markkaan eli korkeimpaan määrään,
minkä Sosiaaliministeriö hyväksyi.

--088--

Hallitus 10.2.1953
9 §. Sosiaalipäällikkö Hinkkanen ilmoitti, että yhtiön sairaala Immolassa
joudutaan sulkemaan sairaanhoitajatarpulan takia. Kauppalansairaalan laajentamista
kiirehditään.

Hallitus 12.3.1953
3 §. Hallitukselle tiedoksi ilmoitetaan, että Kaukopään tehtaitten sairaala on
7.3.1953 lopettanut toimintansa sairaanhoitajatarpulan takia.
Tehtaan lääkärien työmäärän tasoittamisen vuoksi ilmoitetaan Tainionkosken
tehtaitten, Harakan sahan, Vuoksenniskan puuhiomon ja Kaukopään työntekijöille,
että maaliskuun 15 päivästä lähtien tohtori Arno Piponius ottaa
tehtaan lääkärinä vastaan vain Tainionkosken tehtaitten, Harakan sahan,
Vuoksenniskan puuhiomon ja Neitsytniemen kartanon työntekijät ja tohtori
Nils Thesleff tehtaan lääkärinä Kaukopään tehtaitten ja Immolan kartanon
työntekijät.

Kassan kokous 25.3.1953
13 §. Vilkkaan keskustelun aiheutti Immolan Varuskunnan sairaalan sulkeminen
sairaanhoitajain palkkauksen vuoksi. Kokous kehottaa hallitusta toimimaan
edelleen niin, että em sairaala saataisiin uudelleen kassan jäsenten
käyttöön.

Hallitus 15.4.1953
10 §. Yhtiön sairaalan lopettamisen takia käytiin laaja keskustelu, jossa paheksuttiin
mainittua toimenpidettä, koska ei pidetty esitettyjä syitä sairaalan
toiminnan lopettamiseen kyllin pätevinä. Keskustelussa päädyttiin siihen, että
yhtiön olisi avattava sairaala uudelleen, kunnes kauppalan sairaala tulee
laajennetuksi ja jonka laajennuskustannuksiin yhtiön olisi osallistuttava. Tässä
mielessä päätettiin jättää kirjelmät yhtiön hallintoneuvostolle ja johtokunnalle.
Jaakko Hinkkanen, Eino Laurikainen ja Uuno Kaskinen laativat kirjelmän.
Sen luovuttamiseen valtuutettiin Eino Laurikainen, Eljas Eskelinen ja Uuno
Luostarinen

Hallitus 15.4.1953
6 §. Luettiin Enso-Gutzeit Imatran Tehtaitten työläisten avustuskassan kirjelmä,
jossa anotaan liittymistä meidän kassaamme. Ehdotusta ei vastustettu.
Valittiin toimikunta tutkimaan ja suunnittelemaan liittymiseen liittyviä
toimenpiteitä. Toimikunnan jäseniksi tulivat Eino Laurikainen, Toivo Skyttä
ja Uuno Kaskinen.

--089--

1953. Toukokuun 1 päivästä lähtien perheenjäsenille päätettiin maksaa
sairaalapaikkamaksu kokonaan sekä erikoislääkäreiden palkkiot.
Joulukuun 18 päivänä pidetty kassan ylimääräinen kokous hyväksyi yhtiön
Imatran tehtaitten työläisten avustuskassan anomuksen liittyä kassamme
jäseneksi 1.1.1954 alkaen. Samalla kokous hyväksyi sääntöjen muutosesityksen
ja ehdotuksen kassan nimenmuutoksesta l.l .954 alkaen.

Kassan kokous 15.3.1954
Kokouksessa läsnä 65 kassan jäsentä. Keskusteltiin hallitukselle neuvontamielessä
tulevaisuuden asioista:

l. E. Ihalainen toivoi, että kassa voisi auttaa jäseniään sellaisissa pitkäaikaisissa
sairastapauksissa kuin tuberkuloosi senkin jälkeen, kun potilas on päässyt
sairaalasta usein vuodenkin kestäneen sairaalassaolon jälkeen. 2. Toivottiin,
että perheenjäsenten ikärajaa korotettaisiin kassan avustuksiin nähden ainakin
17 ikävuoteen. 3. Lääkäriä toivottiin Imatrankoskelle. 4. Antti Rossi
toivoi, että kassan varoja uhrattaisiin myös hammashoitoon. 5. Eljas Eskelinen
toivoi, että kauppalan kotihoidon sairaanhoitaja valtuutettaisiin antamaan
kuitti maksetusta hoidosta
Hallitus 3.9. 1954
Sosiaalipäällikkö Jaakko Hinkkanen selosti Imatran kauppalan suunnitelmaa
vuokrata toistaiseksi Etelä-Saimaan yleisen sairaalan käytettävissä olleet
sairaalatilat Tiuruniemestä keskussairaalan valmistumisen jälkeen.
Kauppala on pyytänyt yhtiötä osallistumaan Tiuruniemen vuokraukseen samansuuruisella
sairaalapaikkamäärällä kuin sillä Immolassa oli. Kassan hallitus
piti välttämättömänä yhtiön osallistumista. Näin yhtiö takaisi henkilökunnalleen
sairaalapaikat. Tällöin myös kassan hallitus suostuu yhtiön sairaalan
lopettamiseen Immolassa.

1954-55. toimintavuosi. Kassan nimi on Enso-Gutzeit Imatran Avustuskassa.
Kassa lisäsi avustuksia. Naisjäsenelle maksetaan äitiysavustuksen lisäksi
synnytyslaitosmaksu. Jäsenen hautausapu korotettiin 34 000 markkaan ja
eläkeläisten 34 000 markkaan. Perheenjäsenille korvataan lääkkeistä 74 %,
kassan lääkärin palkkiosta 50%, valohoito maksetaan kokonaan. Samoin
maksetaan sellaiset sairaalain maksut, joissa paikkamaksun lisäksi velvoitetaan
erikseen lääkkeistä ja hoidosta.

1955. Vuoden aikana tehtiin sääntöjen 12 §:ään muutos, jonka mukaan jäsenelle
maksetaan täysi sairausraha myös siltä ajalta, minkä hän on hoidettavana
sairaalassa tai parantolassa.

--090--

1956. Kassan vuoden 1955 tilinpäätös ja kertomusvuoden alkukuukaudet
osoittivat tappiota. Hallitus päätti huhtikuun l päivästä alentaa jäsenten
matkakulujen korvauksen 50 prosenttiin, perheenjäsenten lääkkeiden ja
erikoislääkäreiden palkkion korvaukset 50 prosenttiin ja lopettaa kokonaan
kassanlääkärin palkkion sekä röntgen ja laboratoriokorvaukset kokonaan.

1957. Koska kassan edellisen vuoden tiliasema oli voitollinen, päätettiin
edellisenä vuotena lakkautetut avustuskohdat palauttaa entiselleen.
Hautausapu korotettiin 41 000 markkaan. Influenssa "aasialainen" kuritti
kassan jäseniä.

1958. Kassan 59. toimintavuosi. Kassan kokous teki huomattavia sääntömuutoksia:
l .jäsenmaksua kannetaan 2 % säännöllisenä työaikana saadusta
palkasta, 2. sairausrahaa maksetaan kolmannen työpäivän alusta jokaiselta
työtunnilta minkä joutuu lääkärin määräyksiä noudattaen olemaan poissa
työpaikalta, 3. jäsenten lapset saavat sairausavustuksen 17 ikävuoteen saakka
ja 4. äitiyshoidon kustannukset suoritetaan kuten sairaanhoidon kustannukset.

Hallitus 16.4.1959
Kaukopään ensiapuaseman ja lääkärin vastaanottohuoneiston uusimisesta
ja parantamisesta päätettiin tehdä esitys yhtiön johdolle. Kassan puolesta
valittiin toimikunta neuvottelemaan asiasta johtaja Hallen kanssa.

Hallitus 15.10.1959
Tohtori Thesleff ilmoitti tehtaan lääkäreiden työn lisääntyneen uusien työmaiden
avaamisen johdosta niin, etteivät he ehdi hoitamaan kaikkia hoitopiiriin
kuuluvia potilaita. Hän ehdotti, että tehtaalle on otettava 3. lääkäri tai
kassan jäsenille on annettava oikeus käyttää ketä tahansa lääkäriä Imatralla.

Hallitus 15.10.59
5 §. Päätettiin kutsua yhtiön piirissä toimivien avustuskassojen edustajat
neuvottelemaan j a päättämään sairaus vakuutuskomitean mietintöön annettavasta
lausunnosta.

Hallitus 3.11.1959
Hallituksen 60-vuotisjuhlakokouksessa oli läsnä kutsuvieraina kassan
perustamisvuonna siihen kuuluneet Robert Hyttinen ja Nestori Paakkari.
Toiset olivat sairauden vuoksi estyneitä. Nikolai Vilkman oli vanhemman
polven hallituksen jäsen, ent. Enson tehtaan sairaskassan jäsenistä Matti

--091--

Evälahti ja Toivo Lahtinen sekä lääkäri Jenny Piponius, sairaanhoitajatar
Elina Forsman, kassan toimihenkilöt Hilja Jäppinen ja Aune Kuisma.
Samalla päätettiin muistaa lahjalla niitä vapaajäseniä, jotka olivat kassan
perustamisvuotena työssä Tornator-yhtiössä ja ovat nyt eläkkeellä: Robert
Hyttinen kassan jäsen 51 vuotta, Adle Syrjänen 46 vuotta, Nestor Paakkari
46 vuotta, Isa Salomaa 41 vuotta, Lydia Vesterberg 33 vuotta ja Elina Heinonen
17 vuotta.

1959. Kassan 60. toimintavuosi. Kassan juhlakokouksessa muistettiin niitä
työläisiä, jotka olivat töissä kassan perustamisvuotena Tornator-yhtiössä.
Muistetut henkilöt olivat Robert Hyttinen, Atle Syrjänen, Nestori Paakkari,
Ida Salomaa, Lyyti Vesterberg ja Elina Heinonen.
Avustuskassojen yhdistyksen pyydettyä kassoilta lausuntoa sairaus vakuutuskomitean
mietinnöstä, pidettiin aloitteestamme ja yhtiön myötävaikutuksella
yhtiön piirissä toimivien avustuskassojen yhteinen kokous Tainionkoskella

31.10. Kokous yksimielisesti vastusti komitean mietintöä.
Hallitus 18.2.1960
6 §. Kuultiin yhtiön johdon päättäneen, että Kaukopään ensiapuhuoneisto
suurennetaan. Lääkäritoimikunnalle annettiin tehtäväksi kehitellä lääkäreille
tiloja Vuoksenniskalle.
Hallitus 15.9.1960
6 §. Valittiin 5-miehinen toimikunta, jonka tehtäväksi annettiin laatia ehdotus,
minkälaisissa liikennetapaturmissa kassa on avustusvelvollinen. Toimikuntaan
valittiin Laurikainen, Ikävalko, Juusti, Höglund ja Kaskinen.

1961. Vuoden aikana tehtiin laajoja sääntömuutoksia, jotka kuitenkin kaikki
olivat täsmennyksiä. Muutoksessa poistettiin mm vanha käytäntö, jonka
mukaan kassan toimintapiiriin kuuluvien on sairauden sattuessa ensiksi käytävä
yhtiön ja kassan lääkäreiden luona. Perheenjäsenten avustukset korotettiin
50 %:sta 75 %:iin.
Harakan saha lopetti 38 vuotta kestäneen toimintansa ja uutena osastona
tuli toimintapiiriin Kaukopää 2.

Hallitus 25.1962
8 § Luettiin Enso-Gutzeit Osakeyhtiön omistaman Rautjärven sahan työntekijäin
kirjelmä, jossa he pyrkivät kassamme jäseniksi.

Hallitus 8.3.1962
8 §. Otettiin käsiteltäväksi Rautjärven sahan työntekijäin pyyntö päästä jäseniksi
kassaamme. Puheenjohtaja ja kassanhoitaja olivat käyneet paikan

--092--

päällä tutustumassa olosuhteisiin. Toimikunta päätti esittää hallitukselle, että
pyyntöön suostuttaisiin ehdolla, että sahan työntekijäin lääkärinä on siellä
Rautjärven kunnanlääkäri. Kassan sääntöihin päätettiin esittää muutos, että
kassan toimialue on laajempi kuin Imatran kauppala.

Hallitus 17.5.1962
Tohtori N. Thesleffm jäädessä eläkkeelle myönnettiin erojaislahjaan määräraha.
Tohtori on ollut kassan palveluksessa 1.6.1945 alkaen. Tohtori
Thesleffin seuraajaksi tulee tohtori Olli Elo, joka toimii kassan lääkärinä
tohtori A.E. Piponiuksen ja C-J. Thesleffin rinnalla.

Hallitus 18.12.1962

6 §. Kuultiin konttoripäällikkö Hansteen selostus rahan uudistuksesta.

Hallitus 14.2.1962

5 §. Työnantaja on ilmoittanut työntekijöilleen, että vaikeaksi kehittyneen
jäätilanteen seurauksena tehtaan varastot tulevat täyttymään helmikuun 27
päivään mennessä. Tehtaan toiminta on tämän vuoksi pysäytettävä ja kaikki
työntekijät osastoittain lomautetaan. Koska tämän laatuista ja laajuista
lomautusta ei ole aikaisemmin sattunut, päätettiin pyytää sosiaaliministeriön
vakuutusosastoilta menettelyohjeita. Samoin käännytään Avustuskassojen
yhdistyksen puoleen.

Hallitus 19.6.1963
3 §. Luettiin Enso-Gutzeit Osakeyhtiöltä 11.6.1963 päivätty kirjelmä, jossa
yhtiö ilmoittaa lopettavansa sääntöjemme 39 §:ssä määrätyn kannatusmaksun
maksamisen maaliskuun 31 päivänä 1964, koska uusi sairausvakuutuslaki
tulee voimaan maksujen osalta huhtikuun l päivänä 1964.
Laki tulee etuuksien osalta voimaan l .9. 1964. Maksujen perintä aloitetaan
kuitenkin jo 1.4.1964.

Hallitus 19.6.1963
6 §. Kaukopään edustajain taholta tehtiin ehdotus, että kassa esittäisi tehtaitten
paikallisjohdolle pyynnön ambulanssiauton hankkimiseksi yhtiön
Vuoksenlaakson tehtaittenkäyttöön, koska kauppalan ambulanssiautot eivät
ole tarpeeksi nopeasti saatavissa.

1963. Rautjärven sahan työntekijät liittyivät kassan jäseniksi heinäkuun alusta
lukien. Toiminta-alueen laajennus aiheutti kassan sääntöjen 2 §:n muutoksen.
Ministerivaliokunnan laatima sairausvakuutuslakiluonnos tuli julkisuuteen.

--093--

Siinä todettiin maksettavat avustukset huomattavasti pienemmiksi. Nykyiset
kassat alistetaan "virastolinjalla toimivan vakuutuksen alaiseksi".
Lakiluonnokseen nähden suurimmat avustuskassat kävivät esittämässä näkökantojaan
luonnokseen.
Vuoden aikana ei korotettu sairausavustuksia, koska on haluttu varautua v.
1964 voimaan tulevan sairausvakuutuslain varalta.

Hallitus 13.2.1964
7 §. Sosiaalipäällikkö Hinkkanen esitti hallitukselle ehdotuksen evästyksen
antamiseksi sääntötoimikunnalle, että se sääntöjä laatiessaan huomioi yhtiön
virkailijat ja työnjohdon kassan toimintapiiriin kuitenkin vain sairausvakuutuslain
alaisin oikeuksin ja velvollisuuksin. Ehdotusta ei vastustettu.

Hallitus 19.3.1964
6 §. Sääntötoimikunnan ehdotuksen mukaisesti päätettiin esittää kassan varsinaiselle
kokoukselle, että kassa jatkaisi toimintaansa sairausvakuutuslain
mukaisena työpaikkakassana, joka voi myöntää mainitun lain mukaisten etujen
lisäksi lisäetuja. Kirjelmällä 13.3.1964 yhtiö ilmoittaa johtokunnan
päätöksenä, että kassojen toiminnan turvaamiseksi yhtiö suorittaa 1.4.

1.9.1964 välisenä aikana kannatusmaksuina puolet normaaleista kannatusmaksuista.

Varsinainen kokous 20.3.1964.
Kokouksessa läsnä 274 osanottajaa.
14 §. Hyväksyttiin yksimielisesti hallituksen esitys, että kassa jatkaa toimintaansa
sairausvakuutuslain mukaisena työpaikkakassana, joka voi myöntää
lain mukaisten etujen lisäksi lisäetuja.

Hallitus 26.8.1964
5 §. Puheenjohtaja kiitti eläkkeelle jäävää 37 vuotta kassan lääkärinä toiminutta
tohtori A.E. Piponiusta.

Hallitus 1.9.1964
Todettiin, että sairauskassan uusi nimi on Enso-Gutzeit Imatran Sairauskassa.
Kassan puheenjohtajana on Eino Laurikainen, varapuheenjohtajana
Matti Hauska. Luottamuslääkäreinä toimivat Carl-Johan Thesleff ja Olli Elo.
Kassanhoitajana on Uuno Kaskinen ja kassan muina toimihenkilöinä: Hilja
Jäppinen, Toini Kopra, Anneli Ruotsalainen, Aune Kuisma, Aili Sairanen,
Riitta Pylvänäinen ja Arja Tossavainen.

--094--

Hallitus 22.9.1964
8 §. Koska on esiintynyt tyytymättömyyttä siitä, että joissakin tapauksissa
joudutaan päivärahapäätöstä odottamaan jopa kaksikin viikkoa, päätti kassan
hallitus, että hallituksen kokoukset pidetään toistaiseksi joka viikko tiistaisin
siten, että joka toinen viikko kokous pidetään Tainionkoskella yhtiön
konttorissa ja joka toinen viikko Kaukopäässä ensiapuasemalla.

1964 tapahtui 65. toimintavuotena perustavaa laatua olevia uudistuksia. Kassa
ryhtyi toimimaan sairausvakuutuslain alaisena työpaikkakassana. Uudet säännöt
käynnistivät toiminnan 1.9.1964. Uusien sääntöjen tulkinnoissa henkilökunnan
ja kassan jäsenten keskinäiset suhteet joutuivat monesti koetukselle.
Kansaneläkelaitoksen sairaus vakuutusosasto joutui jatkuvasti tulkitsemaan
uuden lain toteutusta käytännössä. Kassan henkilökunnan työmäärä tuntui
väliin aivan ylivoimaiselta.
Maksujen perintä sairausvakuutusrahastoon aloitettiin 1.4.1964. Sairausavustuksia
ei kassan piiristä vähennetty. Myöskään eläkeläisten etuuksia ei
poistettu, vaikka yhtiö lopetti lisäkannatusmaksun suorittamisen.
37 vuotta kassan lääkärinä toiminut tohtori A.E. Piponius siirtyi eläkkeelle
1.9.1964.
Kassan nimi uudistui. Entinen Enso-Gutzeit Imatran Avustuskassa muuttui
Enso-Gutzeit Imatran Sairauskassaksi.
Sairausvakuutuslain mukaisina kassan luottamuslääkäreinä toimivat yhtiön
lääkärit C-J. Thesleff ja Olli Elo.

Varsinainen kokous 28.4.1965
7 §. Jäsenmaksun suuruus päätettiin pitää entisenä eli 1,5 %.

Ylimääräinen kokous 21.9.1966
3 §. Kassan siirtyminen rahalaitoksen hoitoon.
Asian alusti hallituksen puheenjohtaja Eino Laurikainen. Seuraavaksi käytiin
läpi KOP:n ja Vuoksen Säästöpankin ja kassan välillä käydyt kirjeenvaihdot
ehdoista ja tarjouksista. Päätös: Kokouksen yksimielisellä päätöksellä
vahvistettiin Enso-Gutzeit Imatran sairauskassan asiain ja varojen hoi-
to siirrettäväksi Vuoksen Säästöpankille.

1965. Ensimmäinen kokonainen toimintavuosi sairausvakuutuslain voimaanastumisen
j aikeen. Kansaneläkelaitokselta on saatu ohjeiksi 17 yleiskirjettä
ja näihin yhtä paljon liitteitä. Kansaneläkelaitoksen työpaikkatoimiston tarkastaja
kävi pyynnöstämme suorittamassa kassan tarkastuksen. Tarkastajalla
ei ollut erikoisempaa huomauttamista.

--095--

1966. Kassan 67. toimintavuosi oli suurten muutosten vuosi. Vuoden 1966
aikana tuli ajankohtaiseksi jo parin vuoden ajan keskusteluissa esiintuotu kassan
siirto jonkun rahalaitoksen yhteyteen. 21.9.1966 pitkien neuvottelujen jälkeen
kassa siirtyy Vuoksen Säästöpankin hoidettavaksi. 4.10.66 allekirjoitettiin
sairauskassan ja pankin välinen 5-vuotissopimus ja siirto tapahtui 1.11.1966.
Pankkiin siirron yhteydessä kassanhoitajana 20 vuotta toiminut Uuno Kaskinen
erosi ja hänen tilalleen valittiin Riitta Lihavainen. Sairauskassan uusi
toimipaikka on Vuoksen Säästöpankin pääkonttorissa Vuoksenniskalla.
Korvauksia suoritetaan pankin muistakin konttoreista. Tehtaiden porteille
oli järjestetty kuittien vastaanotto. 1966 valmistauduttiin sairausvakuutuslain
toisen vaiheen toteutukseen v. 1967 alusta. Toisen vaiheen keskeiset
muutokset ovat: valtio tulee korvaamaan osan lääkärinpalkkioista ja
karenssiaika lyhenee 14 vrk:sta 7 vrk:een.

Varsinainen kokous 27.4.1967
Kassan uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Tauno Höglund

Kassan kokous 23.11.1967
9 §. Päätettiin antaa hallitukselle valtuudet kehitellä kassan oman hammaslääkärin
palkkaamista ja tuoda asia seuraavaan varsinaiseen kokoukseen.
Hallitus velvoitettiin tutkimaan asia erittäin tarkoin, koska kysymyksessä
on suhteellisen kallis hanke

1967. Kassan ja yhtiön välillä käytiin useita neuvotteluja yhtiön suorittaman
kannatusmaksun suuruudesta. Sopimukseen päästiinja 1.5.1967 alkaen yhtiö
suoritti kannatusmaksuna l ,75 % suorittamistaan palkoista ja kassa näin
ollen on maksanut työehtosopimuksen mukaisen palkan kokonaisuudessaan
ensimmäisestä sairauspäivästä.
Kassan nimi uudistettiin j alleen. 1.5.67 alkaen se oli E-G-Imatran Työntekijäin
Sairauskassa. Kassan uudet säännöt astuivat voimaan l .5.67. Kassan
hallitus päätti maksaa jäsenille 75 % kassan lisäetuuspäivärahaa 16.8.67 alkaen
sairauden kestettyä yli 2 viikkoa.

Kassan kokous 25.4.1968
6 §. Kassan hallitus esitti, että kassa luopuisi oman hammaslääkärin
palkkaamisesta ja käyttää ylijäämän hampaanhoidonkorvaamiseen. Esitys
hyväksyttiin yksimielisesti.

1968. Helmi-maaliskuussa vallinnut influenssaepidemia verotti kassan varoja
päivärahojen osalta huomattavissa määrin. Kassan hallitus korotti päivärahan
75 prosenttiin aiemmasta 60 %.

--096--

Kassan 70-vuotisjuhlakokous 29.4.1969
Kokouksessa kuultiin tehtaanlääkäri Olli Elon esitelmä teollisuuden terveydenhoitotyöstä.
Kuultiin maisteri Olli Simoisen esitelmä työpaikkakassojen
kehityksestä. Kuultiin maisteri Tatu Pennasen esitelmä sairauskassasta
työnantajan sosiaalitoiminnassa.

Kassan kokous 20.11.1969
8 §. Esitettiin hallituksen selonteko kassan tilasta. Hallituksen jäsenet selvittivät
kassan jäsenille niitä toimenpiteitä, joihin on määrä ryhtyä 1.1.1970
alkaen taloudellisen tilanteen parantamiseksi. Suunnitteilla on kassan päivärahan
laskeminen takaisin 60 prosenttiin sekä jäsenmaksun korottaminen
1,5 prosenttiin.

1969. Kassan 70. toimintavuosi. Kassaan liittyivät E-G:n Taimitarhan 10
henkilöä.

1970. Edellisen toimintavuoden tappiollisen tilinpäätöksen johdosta suoritetut
talouden tasapainottamistoimenpiteet johtivat tuloksiin.

1971. Vuoden alusta astuivat voimaan uudet työehtosopimukset, jotka
sairausajan palkan osalta muuttivat myös kassan sääntöjä.

Kassan kokous 30.11.1972

l O §. Kokouksen puheenj ohtaja Reijo Kajo va kiitti kokouksen puolesta Tauno
Höglundia pitkäaikaisesta toiminnasta kassan piirissä. - Tauno Höglund erosi
kassan hallinnosta 31.12.1972.
1.1.1973 kassan hallituksen puheenjohtajaksi tuli Yrjö Pentikäinen.
Kassanhoitaja Riitta Lihavainen siirtyi muihin tehtäviin 26.3.1973.

1972. Enso-Gutzeit Osakeyhtiön Vuoksenlaakson Työterveyskeskus aloitti
toimintansa.

Kassan kokous 19.11.1973
8 §. Kuultiin hallituksen selonteko kassan tilasta ajalta 1.1. - 31.10.1973.
Asiasta keskusteltiin ja todettiin, että lisäetuuskorvauksia olisi parannettava
esimerkiksi silmälasienja hammashoidon osalta.

1977. Kassan sääntöjä uudistettiin niin, että toimihenkilöillä oli mahdollisuus
kuulua kassaan lisäetuusjäseninä. Toimihenkilöistä noin 600 liittyi
lisäetuusjäseniksi.

--097--

1978. Valtiovallan toimesta uudistettiin maamme sosiaalista lainsäädäntöä.
Sairauskassoille muutos toi uusia velvoitteita. Yhtenä muutoksena oli
isyysloma, joka astui voimaan 1.3.1978. Isyyslomia kassa myönsi vuoden
aikana lO kpl.

1979. Vuosi oli kassan 80. juhlavuosi. Sitä vietettiin työn merkeissä. Kassan
puheenjohtaja vaihtui 8.10.1979. Yrjö Pentikäinen siirsi tehtävät Pentti
Kurkisuolle. Varapuheenjohtajana toimi Ossi Kontiainen. Kassan syyskokoukseen
osallistui 70 jäsentä.

1980. Uuden vuosikymmenen lukuihin kirjattiin maassamme toimivat 123
työpaikkakassaa. Niissä oli vakuutettuja yli 180 000 henkeä. Kassat Myöntävät
sairausvakuutuslain mukaisten korvausten lisäksi lisäetuuksia. Näistä
merkittävimmät ovat korvaukset silmälaseista ja hammashoidosta.

1981. Kassan ja Vuoksen Säästöpankin välillä solmittiin uusi 5-vuoden sopimus.
Se toi myös organisaatiouudistuksen, sillä kassan vakinaiset toimihenkilöt
siirtyivät työsuhteeseen E-G-Imatran sairauskassaan. Kassan kirjanpito
hoidetaan atk-sovellutuksena Tietoura Oy:n toimesta.

1982. Kassan maksamien lisäpäivärahojen maksuperusteet muuttuivat siten,
että perusteena käytetään vuosiansiota eikä keskituntiansiota kuten aikaisemmin.

1984. Kassan edellisen vuoden tilinpäätöksen suuri alijäämä johti kassan
jäsenmaksun korotukseen l ,2 prosentista l ,5 %. Etuuksia ei kuitenkaan lakkautettu.
Kassan talous tasapainotettiin vuoden 1984 aikana.

1985. Kassan toimistossa työskentelee 5 päätoimista henkilöä. Kassan hallitus
kokoontui vuoden aikana 26 kertaa ja on käsitellyt 518 asiaa. Kassanhoitaja
ja varahoitaja ovat hallituksen myöntämällä ratkaisuoikeudella päättäneet
1168 päiväraha-asiaa ja myöntäneet äitiysrahoja 62 äidille sekä
isyysrahoja 23 isälle.

1988. Lokakuussa siirryttiin kassan palvelutoiminnassa tietokoneaikaan.
Kassalle hankittiin Mikro-Mikko-tietokoneyksikkö lisälaitteineen sekä erityisesti
kassatoimintaa varten rakennettu ohjelma.

1989. Kassan pitkäaikainen kassanhoitaja Anneli Ruotsalainen siirtyi sairauden
vuoksi pois työelämästä. Hallitus nimesi uudeksi kassanhoitajaksi
Tuula Ylisen.

--098--

Sääntömuutoksessa poistettiin säännöistä erillinen määräys toimihenkilöiden
hakeutumisesta kassan lisäetuusjäseneksi. Tämän jälkeen kaikki kassan
toimintapiirissä olevat henkilöt ovat lisäetuuden piirissä elleivät ilmoita kieltäytymistään.
Sääntö tuli voimaan 1.10.1989.

1990. Imatrankosken tehdas lopetti toimintansa. Hylsytehdas aloitti Iskotetalossa.
Etuuksien laskenta Kelan mikroilla aloitettiin.

1991. Pankkipalveluiden hoitamisesta tehtiin sopimus Etelä-Karjalan Osuuspankin
kanssa. Paikallisten apteekkien kanssa tehtiin sopimus, jolla jäsenet
saivat lääkärin määräämät lääkkeet kassan laskuun.

1992. Kassan puheenjohtajaksi valittiin Mauri Lehikoinen

1993. Uusi vakuutuskassalaki tuli voimaan. Korvausten käteismaksatuksesta
siirryttiin tilille maksuun. Kassa muutti omiin toimitiloihin 10.12.1993.

1994. Kassalle hyväksyttiin uudet vakuutuskassalain mukaiset säännöt. Samalla
muutettiin eräitä kassan maksamia etuuksia.

1995. Työnantaja lopetti kannatusmaksun maksamisen ja jäi pois kassan hallinnosta.
Kassanjohtajaksi valittiin Tuula Ylinen. Kassan nimeksi tuli Paperialan
Imatran Sairauskassa.

1996. Enso jatkoi toimialojensa yhtiöittämistä, mistä seurasi sääntömuutoksia.
Kassan etuuksia muutettiin hammashoidon osalta.

1997. Jäsenmaksuihin tuli 225 mk:n ylärajan lisäksi 105 mk:n alaraja. Maksut
sidottiin eläkelain mukaiseen indeksiin. Silmälasikorvausta nostettiin.
Tuula Ylinen jäi eläkkeelle.

1998. Kassanjohtajaksi valittiin Leni Jäppinen. Korvausten piiriin otettiin
eräitä erikoislääkkeitä. Kassan ylimääräinen kokous laittoi alulle sääntömuutoksen,
jolla avopuolisot eräin edellytyksin tulevat perheenjäseniksi.

1999. Hammas- ja silmälasikorvauksia korotettiin noin 20 prosentilla.
Jäsenmaksuksi vahvistettiin 1,4 %. Kassa vietti 100-vuotisjuhlia. Kassan
hallinto laati suunnitelman Euroon siirtymisestä. Avopuoliset tulivat tasavertaiseen
asemaan aviopuolisoiden kanssa sairauskassan maksamiin
etuisuuksiin.

--099--

SAIRAUSKASSAN HALLINTO 1899-1999

Puheenjohtaja
Varapuheenj ohtaja
Johtokunta:

Varajäsenet:

Kassanhoitaja:
1901
Puheenjohtaja
Varapuheenj ohtaja
Johtokunta

Varajäsenet

1927
Puheenjohtaja
Varapuheenj ohtaja
Johtokunta:

Tilintarkastajat
Kassanhoitaja

1928
Puheenjohtaja
Varapuheenj ohtaja
Johtokunta

J.Th. Lindroos

A. Jäntti
J. Koskinen, J. Reijonen, R. Haikarainen,
M. Lindström
H. Kosonen. K. Thuren, J. Pynnönen, E. Asplund,
K. Tavast ja J. Holopainen
ei tietoa
J. Th. Lindroos
A. Jäntti
E. Suomi, K. Kronholm, V Einola, V. Heinonen,
P. Holopainen
H. Kosonen, K. Thuren, E. Honkanen, V Inki,
K. Andersson, A. Wehviläinen
Jalo Sihtola varajäsen A. Johansson

U. Ahlroos varajäsen F. Westerberg
Matti Komi Paperitehdas varajäsen K. Saarela
A. Syrjänen Sellutehdas
R. Koskinen Rullatehdas varajäsen K. Eskelinen
A. Sund Korjauspaja
J. Kiisseli Rakennusosasto varajäsen J. Perttula
E. Jokinen Immolan Saha
Anton Hevossaari ja Armas Rauhala
Heikki Kosonen
Jalo Sihtola varajäsen F. Westerberg
Urho Ahlroos varajäsen A. Johansson
Matti Komi Paperitehdas varajäsen K. Saarela

A. Syrjänen Sellutehdas
R. Kaskinen Rullatehdas varajäsen K. Eskelinen
A. Sund Korjauspaja
J. Kiisseli Ulkotyöosasto varajäsen J. Kiuru
E, Jokinen Immolan Saha

--100--

Tilintarkastajat
Kassanhoitaja

1929
Puheenjohtaja
Varapuheen] ohtaja
Johtokunta

Tilintarkastajat
Varatilintarkastaj at
Kassanhoitaja

1930
Puheenjohtaja
Varapuheen]' ohtaja
Johtokunta

Tilintarkastajat
Varatilintarkastaj at
Kassanhoitaja
Kassanhoitaja

1931
Puheenjohtaja
Varapuheen] ohtaja
Johtokunta

Tilintarkastajat

Armas Rauhala ja R. Hämäläinen
Heikki Kosonen

Jalo Sihtola varajäsen A. Johansson
Urho Ahlroos varajäsen F. Westerberg
Matti Komi Paperitehdas varajäsen K. Saarela

A. Syrjänen Sellutehdas
R. Kaskinen Rullatehdas varajäsen K. Eskelinen
A. Sund Korjauspaja
K. Viljakainen Harakan saha varajäsen K. Kiuru
E. Jokinen Harakan saha
Anton Hevossaari ja R. Hämäläinen
Topi Piepponen ja J. Wirolainen
Heikki Kosonen
Jalo Sihtola
Urho Ahlroos
Matti Komi Paperitehdas varajäsen K. Saarela

J. A. Wallenius Sellutehdas
R. Kaskinen Rullatehdas varaj äsen R. Hyttinen
P. Jouhki Korjauspaja varajäs. A. Lempinen Rak.os.
Iivarinen Harakan saha
varajäsen E. Jokinen Immolan Saha
Anton Hevossaari ja R. Hämäläinen
Topi Piepponen ja J. Wirolainen
Heikki Kosonen 31.11.1929 saakka
varastonhoitaja Akseli Jäppinen

Jalo Sihtola

A. Johansson
Matti Komi Paperitehdas varajäsen K. Saarela
J. A. Wallenius Sellutehdas
R. Kaskinen Rullatehdas varajäsen R. Hyttinen
P. Jouhki Korjauspaja
A. Reissel Rakennusosasto
V Iivarinen Harakan saha varajäsen E. Jokinen
R. Hämäläinen ja Anton Hevossaari

--101--

Varatilintarkasta] at
Kassanhoitaja

1932
Puheenjohtaja
Varapuheen] ohtaja
Johtokunta

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat
Varatilintarkastaj at

1933
Puheenjohtaja
Varapuheen) ohtaja
Johtokunta

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat
Varatilintarkastaj at

1934
Puheenjohtaja
Varapuheen] ohtaja
Johtokunta

T. Piepponen ja V Wirolainen
Akseli Jäppinen
Jalo Sihtola varajäsen F. Westerbeg

A. Johansson varajäsen P. Immonen
Matti Komi Paperitehdas varajäsen K. Saarela
J. A. Wallenius Sellutehdas
R. Hyttinen Rullatehdas varajäsen J. Kauppinen
P. Jouhki Korjauspaja
A. Reissell Rakennusosasto
V Iivarinen Harakan saha varajäsen E. Jokinen
Akseli Jäppinen
V Virolainen j a A. Hevossaari
R. Hämäläinen ja T. Piepponen
Jalo Sihtola varajäsen F. Westerberg

A. Johansson varajäsen S. Immonen
Matti Komi Paperitehdas varajäsen K. Saarela
J. A. Wallenius Sellutehdas
R. Hyttinen Rullatehdas varajäsen J. Kauppinen
P. Jouhki Korjauspaja
A. Reissell Rakennusosasto
V. Iivarinen Harakan saha
varajäsen E. Jokinen Immolan saha
Väinö Pihi 28.4.1933 alkaen
V Virolainen j a A. Hevossaari

R. Hämäläinen ja T. Piepponen
Jalo Sihtola varajäsen F. Westerberg

A. Johansson varajäsen S. Immonen
Matti Komi Paperitehdas varajäsen K. Saarela
N. Vilkman Rullatehdas varajäsen J. Kauppinen
J. A. Wallenius Sellutehdas
P. Jouhki Korjauspaja
A. Reissell Rakennusosasto
T. Höglund Harakan saha
varajäsen E. Jokinen Immolan saha

--102--

Tilintarkastajat
Varatilintarkastaj at

1935
Puheenjohtaja
Varapuheen] ohtaja
Johtokunta

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat
Varatilintarkastaj at

1936
Puheenjohtaja
Varapuheen] ohtaja
Johtokunta

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat
Varatilintarkastaj at

1937
Puheenjohtaja
Varapuheen] ohtaja
Johtokunta

A. Jäppinen ja A. Hevossaari
R. Hämäläinen ja T. Piepponen
Jalo Sihtola varajäsen F. Westerberg

A. Johansson varajäsen S. Immonen
Matti Komi Paperitehdas varajäsen H. Toropainen
J. A. Wallenius Sellutehdas
N. Vilkman Rullatehdas varajäsen J. Kauppinen
P. Perkinen Korjauspaja
varajäsen E. Jokinen Immolan saha
A. Reissell Rak.osasto
varajäsen T. Höglund Harakan saha
Väinö Pihi

A. Jäppinen ja A. Hevossaari
T. Piepponen ja R. Hämäläinen
Jalo Sihtola

A. Johansson
Matti Komi Paperitehdas varajäsen H. Toropainen
N. Vilkman Rullatehdas
varajäsen E. Laurikainen sähköos.
K. Pratskonen Sellutehdas
varajäsen M. Kuisma Harakan saha
Väinö Perkinen
Korjauspaja
varajäsen A. Märkälä Kaukopää

T. Savolainen Rak.osasto
Väinö Pihi
A. Hevossaari ja A. Jäppinen
T. Piepponen ja R. Hämäläinen
L. Johansson
Artur Johansson
Matti Komi Paperitehdas
varajäsen H. Toropainen

N. Vilkman Rullatehdas
varajäsen E. Laurikainen Sähköos.
K. Pratskonen Sellutehdas
varajäsen M. Kuisma Harakan saha

--103--

Väinö Perkinen Korjauspaja

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat
Varatilintarkastaj at

1938
Puheenjohtaja
Varapuheen] ohtaja
Johtokunta

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat
Varatilintarkastaj at

1939
Puheenjohtaja
Varapuheenj ohtaja
Johtokunta

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat
Varatilintarkastaj at

1940
Puheenjohtaja
varajäsen A. Märkälä Kaukopää

T. Savolainen Rakennusosasto
Eino Tuomainen
A. Hevossaari ja A. Jäppinen
T. Piepponen ja R. Hämäläinen
L. Johansson varajäsen A. Hevossaari
Artur Johansson
Matti Komi Paperitehdas
varajäsen H. Toropainen

N. Wilkman Rullatehdas
varajäsen E. Laurikainen sähköos.
K. Pratskonen Sulfiittitehdas
varajäsen M. Kuisma Harakan saha
Väinö Perkinen Korjauspaja
varajäsen A. Märkälä Kaukopää

T. Savolainen Rak.osasto varajäsen Hj. Thuren
Eino Tuomainen
A. Hevossaari j a A. Jäppinen
T. Piepponen ja R. Hämäläinen
L. Johansson varajäsen A. Hevossaari
Artur Johansson varajäsen S. Immonen
Matti Komi Paperitehdas
varajäsen H. Toropainen

N. Wilkman Rullatehdas
varajäsen E. Laurikainen sähköosasto
K. Pratskonen sulfiittitehdas
varajäsen M. Kuisma Harakan saha
Väinö Perkinen Korjauspaja
varajäsen A. Märkälä Kaukopää

T. Savolainen Rakennusosasto
Eino Tuomainen
Anton Hevossaari ja A. Jäppinen
T. Piepponen ja R. Hämäläinen
Lars Johansson

--104--

Varapuheenjohtaja
Johtokunta

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat
Varatilintarkasta] at

1941
Puheenjohtaja
Varapuheen] ohtaja
Johtokunta

Tilintarkastajat
Varatilintarkasta] at

1942
Puheenjohtaja
Varapuheen] ohtaja
Johtokunta

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat
Varatilintarkasta] at

Artur Johansson
Matti Komi Paperitehdas varajäsen H. Toropainen

N. Wilkman Rullatehdas
varajäsen E. Laurikainen
K. Pratskonen Sulfiittitehdas
varajäsen M. Kuisma Harakan saha
Väinö Perkinen Korjauspaja
varajäsen A. Märkälä Kaukopää

T. Savolainen Rakennusosasto
E. Tuomainen
A. Hevossaari ja A. Jäppinen
T. Piepponen ja M. Inkilä
Lars Johansson
Artur Johansson
Matti Komi varajäsen H. Toropainen

N. Vilkman varajäsen E. Laurikainen
T. Telkiä
U Vesala
T. Savolainen
A. Hevossaari ja A. Jäppinen
T. Piepponen ja A. Inkilä
varajäsen M. Kuisma
varajäsen A. Märkälä

Lars Johansson
Artur Johansson
Matti Komi

N. Vilkman
T. Telkiä
U. Vesala
T. Savolainen
v.a. Asta Lyytikäinen
varajäsen H. Toropainen
varajäsen E. Laurikainen
varajäsen M. Kuisma
varajäsen A. Märkälä

A. Hevossaari j a A. Jäppinen
T. Piepponen ja M. Inkilä
1943 Enso-Gutzeit Osakeyhtiön Tornatorin tehtaitten sairaus- ja hautausapukassa

Puheenjohtaja Lars Johansson
Varapuheenjohtaja Artur Johansson
Johtokunta Matti Komi varajäsen H. Toropainen
105

--105--

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat
Varatilintarkastaj at

1944
Puheenjohtaja
Varapuheen] ohtaja
Johtokunta

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat
Varatilintarkastaj at

1945
Puheenjohtaja
Varapuheen] ohtaja
Johtokunta

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat
Varatilintarkastaj at

1946
Puheenjohtaja
Varapuheenj ohtaja
Johtokunta

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat
Varatilintarkastaj at

N. Vilkman varajäsen E. Laurikainen
Kaarlo Pratskonen varajäsen M. Kuisma
U. Vesala varajäsen A. Märkälä
Tuomas Savolainen
E. Tuomainen

A. Jäppinen ja T. Piepponen
V Virolainen j a M. Inkilä
Lars Johansson
Artur Johansson
Matti Komi varajäsen H. Toropainen

N. Wilkman varajäsen E. Laurikainen
T. Telkiä varajäsen M. Kuisma
U. Vesala varajäsen A. Märkälä
E. Tuomainen
T. Piepponen ja V Tuomainen
Eino E välähti ja E. Hanste
Lars Johansson
Artur Johansson
Matti Komi varajäsen H. Toropainen
Nikolai Wilkman varajäsen E. Laurikainen
Kaarlo Pratskonen varajäsen M. Kuisma
Paavo Oksanen varajäsen Eino E välähti
Väinö Ingman
Eino Tuomainen ja v.a. Toivo Piepponen

A. Jäppinen ja T. Piepponen
Eino Hanste ja Mikko Alava
Lars Johansson
Eino Laurikainen
Artur Johansson varajäsen Otto Korpijaakko
Arvi Fager Ra varajäsen Paavo Ahtiainen Sa
Tauno Höglund varajäsen Martti Tynkkynen Ko
Matti Pentikäinen Ni
Toivo Piepponen 20.9.1946 alkaen Uuno Kaskinen

A. Hevossaari, Paavo Mäkinen ja Akseli Jäppinen
Eino Hämäläinen ja Eino Hanste

--106--

Puheenjohtaja Eino Laurikainen (työntekijäin edustaja I puh.joht.)
Varapuheenjohtaja Lars Johansson varajäsen Otto Korpijaakko
Hallitus Jäseniin nähden erovuoroisuus, kolme aina erovuorossa

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat

Varatilintarkastaj at

1948
Puheenjohtaja
Varapuheen] ohtaja
Hallitus

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat

Varatilintarkastaj at

1949
Puheenjohtaja
Varapuheen] ohtaja
Hallitus

Sääntömuutos:

Tauno Höglund varajäsen Matti Kuronen
Lauri Niemeläinen varajäsen Martti Tynkkynen
Tauno Kinnunen varajäsen Vilhelm Holm
Arvo Fager
Uuno Luostarinen
Artur Johansson
Uuno Kaskinen

Akseli Jäppinen, Einari Huoponenja Anton
Hevossaari
Eino Hämäläinen ja Eino Hanste

Eino Laurikainen
Lars Johansson
Arvi Fager varajäsen Tauno Kinnunen
Kalle Sederlund varajäsen Nikolai Vilkman
Veikko Nupponen varajäsen Martti Tynkkynen
Arvi Kosonen varajäsen Otto Korpijaakko
Uuno Luostarinen
Tauno Höglund
Artur Johansson
Uuno Kaskinen
Akseli Jäppinen, Einari Huoponen, Anton
Hevossaari
Emil Koskinen, Aarne Komi ja Eino Hanste

Eino Laurikainen
Lars Johansson
Aarne Komi, Tauno Höglund, Artur Johansson,
Kalle Sederlund, Veikko Nupponen
Arvi Fager, Paavo Mäkinen, Vilhelm Holm ja Unto
Kokkonen
29.3.1949 hyväksytyssä sääntömuutoksessa hallitukseen
kuuluu 10 varsinaista ja viisi varajäsentä

Kassan jäsenet valitsevat 8 varsinaista ja neljä
varajäsentä. Yhtiölle kuuluu kahden varsinaisen ja

--107--

1950
Puheenjohtaja
Varapuheenj ohtaja
Hallitus

Varajäsenet

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat
Varatilintarkastaj at

1951
Puheenjohtaja
Varapuheenj ohtaja
Hallitus

Varajäsenet

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat
Varatil intarkastaj at

1952
Puheenjohtaja
Varapuheenj ohtaja
Hallitus

Varajäsenet

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat
Varatilintarkastajat
yhden varajäsenen paikka. Joka vuosi eroaa neljä
varsinaista jäsentä, aluksi arvan, sitten vuoron
mukaan. Yhtiö valitsee edustajansa kolmeksi
vuodeksi.

Eino Laurikainen
Otto Korpijaakko
Arvi Fager, Toivo Skyttä, Unto Luostarinen, Heikki
Mölsä, Unto Kokkonen, Tauno Höglund
Vilhelm Holm ja Artur Johansson.
Martti Tynkkynen, Unto Kokkonen, Eljas Eskelinen,
Tauno Kinnunen ja Jaakko Hinkkanen.
Uuno Kaskinen
Einari Huoponen, Emil Koskinen, Anton Hevossaari
Väinö Ingman, Tauno Lassander ja Eino Hanste.

Eino Laurikainen
Otto Korpijaakko
Tauno Höglund, Vilhelm Holm, Ilmari Kiiminki, Arvi
Fager, Toivo Skyttä, Uuno Luostarinen
Heikki Mölsä Artur Johansson
Armas Antikainen, Eljas Eskelinen, Tauno Kinnunen,
Aleks Lankinen ja Jaakko Hinkkanen
Uuno Kaskinen
Einari Huoponen, Emil Koskinen Anton Hevossaari
Tauno Lassander, Väinö Ingman ja Eino Hanste

Eino Laurikainen
Otto Korpijaakko
Arvi Fager, Uuno Skyttä, Uuno Luostarinen,
Vilhelm Holm, Ilmari Kiiminki,
Arvi Fager, Heikki Mölsä, Tauno Höglund ja Artur
Johansson.
Eljas Eskelinen, Tauno Kinnunen, Aarne Ryhänen,
Jouko Ikävalko ja Jaakko Hinkkanen.
Uuno Kaskinen
Einari Huoponen, Akseli Jäppinen, Anton Hevossaari
Tauno Lassander, Väinö Ingman ja Eino Hanste

--108--

1953
Puheenjohtaja
Varapuheen) ohtaja
Hallitus

Varajäsenet

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat
Varatilintarkastaj at

Eino Laurikainen
Artur Johansson
Tauno Höglund, Ilmari Kiiminki, Olavi Lindell, Jaakko
Hinkkanen, Artur Johansson,
Arvi Fager, Heikki Mölsä, Uuno Luostarinen
Jouko Ikävalko, Aarne Ryhänen, Eljas Eskelinen,
Matti Hauska, Otto Korpijaakko
Uuno Kaskinen
Einari Huoponen, Emil Koskinen, Anton Hevossaari
Tauno Lassander, Väinö Ingman ja Eino Hanste

6.8.1953 kuoli kassan hallituksen varapuheenjohtaja, konttoripäällikkö Artur
Johansson. Hallitukseen hän kuului v. 1926-1953. Varapuheenjohtajana hän
oli 1931-1945.

1954
Puheenjohtaja
Varapuheenj ohtaja
Hallitus

Varajäsenet

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat
Varatilintarkastaj at
Enso-Gutzeit Enson

1955
Puheenjohtaja
Varapuheenj ohtaja
Hallitus

Varajäsenet

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat
Varatilintarkastaj at

Eino Laurikainen
Jaakko Hinkkanen
Toivo Skyttä, Arvi Fager, Leevi Nuuttila, Toivo Isoaho,
Eino Hanste, Tauno Höglund
Ilmari Kiiminki, Olavi Lindell
Jouko Ikävalko, Aarne Ryhänen, Tauno Kinnunen,
Sulo Siira, Otto Korpijaakko
Uuno Kaskinen
Einar Huoponen, Emil Koskinen, Anton Hevossaari
Tauno Lassander, Väinö Ingman Urho Syren
tehtaitten avustuskassa liittyi Imatran Avustuskassaan.

Eino Laurikainen
Jaakko Hinkkanen
Tauno Höglund, Erkki Helin, Toivo Skyttä, Arvi
Fager, Leevi Nuuttila. Toivo Iso-aho
Ilmari Kiiminki ja Eino Hanste
Jouko Ikävalko, Aarne Ryhänen, Urho Häyhä, Vilho
Skyttä, Matti Hauska, Otto Korpijaakko
Uuno Kaskinen
Einari Huoponen, Emil Koskinen, Anton Hevossaari
Toivo Koikkalainen, Tauno Lassander ja Väinö Ingman

--109--

Puheenjohtaja
Varapuheenj ohtaj a
Hallitus

Varajäsenet

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat

Varatilintarkastaj at

1957
Puheenjohtaja
Varapuheenj ohtaja
Hallitus

Varajäsenet

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat
Varatili ntarkas taj at

1958
Puheenjohtaja
Varapuheenj ohtaja
Hallitus

Varajäsenet

1959
Puheenjohtaja
Varapuheenj ohtaja
Hallitus

Eino Laurikainen
Jaakko Hinkkanen
Ilmari Kiiminki (Ta), Uuno Luostarinen (Kp) Toivo
Isoaho (Im), Eino Hanste
Vilho Skyttä (Im), Aarne Ryhänen, Jouko Ikävalko,
Urho Häyhä (Kp), Matti Hauska (Ta)
Otto Korpijaakko
Uuno Kaskinen
Tauno Lassander, Einari Huoponen, Anton
Hevossaari
Paavo Mäkinen, Arvi Puolakka, Toivo Koikkalainen

Eino Laurikainen
Jaakko Hinkkanen
Arvi Fager, Toivo Skyttä, Sakari Juusti, Tauno
Höglund, Erkki Helin, Toivo Iso-aho,
Ilmari Kiiminkij a Eino Hanste
Jouko Ikävalko, Aarne Ryhänen, Urho Häyhä, Matti
Hauska, Teuvo Kopranen
Uuno Kaskinen
Tauno Lassander,Einari Huoponen, Eino Hanste
Paavo Mäkinen, Arvi Puolakka, Toivo Koikkalainen

Eino Laurikainen
Jaakko Hinkkanen
Erkki Helen, Tauno Höglund, Teuvo Kopranen, Arvi
Fager, Toivo Skyttä, Sakari Juusti, Ilmari Kiiminki
Eino Hanste
Jouko Ikävalko, Urho Häyhä, Pauli Suikkanen, Matti
Hauska, Arvo Pessi

Eino Laurikainen
Jaakko Hinkkanen
Tauno Höglund, Arvi Fager, Toivo Skyttä, Erkki
Hämäläinen, Sakari Juusti, Erkki Helen,

--110--

Varajäsenet

Tilintarkastajat

Varatilintarkastaj at

Kassanhoitaja

1960
Puheenjohtaja
Varapuheenj ohtaja
Hallitus

Varajäsenet

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat

Varatilintarkastaj at

1961
Puheenjohtaja
Varapuheenj ohtaja
Hallitus

Varajäsenet

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat

Varatilintarkastaj at

1962
Puheenjohtaja
Varapuheenj ohtaja
Hallitus

Ilmari Kiiminki, Erkki Palmuja Eino Hanste.
Jouko Ikävalko, Urho Häyhä, Pauli Suikkanen, Matti
Hauska, Arvo Pessi, Gunnar Suuraho
Tauno Lassander, Einari Huoponen, Anton
Hevossaari
Paavo Mäkinen, Arvi Puolakka, Toivo Koikkalainen
Uuno Kaskinen

Eino Laurikainen
Jaakko Hinkkanen
Tauno Höglund, Arvi Fager, Toivo Skyttä, Erkki
Hämäläinen, Sakari Juusti, Erkki Helen
Ilmari Kiiminki, Erkki Palmuja Eino Hanste.
Jouko Ikävalko, Urho Häyhä, Pauli Suikkanen, Matti
Hauska, Arvo Pessi, Gunnar Suuraho
Uuno Kaskinen
Tauno Lassander, Einari Huoponen, Anton
Hevossaari
Uuno Luostarinen, Paavo Mäkinen, Toivo Koikkalainen.

Eino Laurikainen
Jaakko Hinkkanen
Tauno Höglund, Arvi Fager, Toivo Skyttä, Erkki
Hämäläinen, Sakari Juusti, Reino Arponen
Ilmari Kiiminki, Erkki Palmu, Eino Hanste
Jouko Ikävalko, Urho Häyhä, Pauli Suikkanen, Matti
Hauska, Arvo Pessi ja Gunnar Suuraho
Uuno Kaskinen
Tauno Lassander, Einari Huoponen, Toivo Koikkalainen.
Uuno Luostarinen, Paavo Mäkinen, Akseli Jäppinen

Eino Laurikainen
Jaakko Hinkkanen
Tauno Höglund, Arvi Fager, Toivo Skyttä, Jouko

--111--

Varajäsenet

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat

Varatilintarkastaj at

1963
Puheenjohtaja
Varapuheen) ohtaja
Hallitus

Varajäsenet

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat

Varatilintarkastaj at

1964
Puheenjohtaja
Varapuheen)' ohtaja
Hallitus

Varajäsenet

Työpaikkakassa

Hallitus 1.9. alkaen

Ikävalko, Sakari Juusti, Reino Arponen,
Paavo Kytösalmi, Pauli Hämäläinen, Eino Hanste
Arvo Pessi, Erkki Palmu, Matti Hauska, Teuvo
Kopranen, Johannes Tiittanen, Gunnar Suuraho
Uuno Kaskinen
Tauno Lassander, Einari Huoponen, Toivo
Koikkalainen
Uuno Luostarinen, Paavo Mäkinen, Akseli Jäppinen

Eino Laurikainen
Jaakko Hinkkanen
Tauno Höglund, Reino Arponen, Paavo Kytösalmi,
Pauli Hämäläinen, Jouko Ikävalko
Sakari Juusti, Matti Hauska, Eino Hanste
Olavi Eerola, Aulis Haikonen, Ossi Kontiainen, Veikko
Piispa, Pentti Savolainen, Gunnar Suuraho
Uuno Kaskinen
Tauno Lassander, Einari Huoponen, Toivo Koikkalainen
Yrjö Pentikäinen, Erkki Rautio, Akseli Jäppinen

Eino Laurikainen l.l .-31.8.1964
Sakari Juusti
Tauno Höglund, Reino Arponen, Paavo Kytösalmi,
Pauli Hämäläinen, Jouko Ikävalko,Matti Hauska
Erkki Palmu, Veikko Lehonkoski, Jaakko Hinkkanen
Olavi Eerola, Ossi Kontiainen, Veikko Piispa, Gunnar
Suuraho, Aulis Haikonen /Pentti Savolainen
Kassa muuttui sairausvakuutuslain mukaiseksi
työpaikkakassaksi 1.9. 1964 alkaen. Jokaiselle hallituksen
jäsenelle tuli henkilökohtainen varamies.
Puheenjohtaja Eino Laurikainen, varapuheenjohtajana
Matti Hauska.
Jäsenet Terttu Glad, Sakari Juusti, Jukka Haaparanta,
Paavo Kytösalmi, Urho Häyhä, Erkki
Palmu, Ossi Kontiainen, Veikko Lehonkoski, Jaakko
Hinkkanen.

--112--

Varajäsenet

Tilintarkastajat

Varatilintarkastaja
Kassanhoitaja

1965
Puheenjohtaja
Varapuheenj ohtaja
Hallitus

Varajäsenet

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat

1966
Puheenjohtaja
Varapuheenj ohtaja
Hallitus

Varajäsenet

Kassanhoitaja

Tilintarkastajat

Reino Arponen, Onni Honkanen, Saimi Pylvänäinen,
Olavi Helien, Leo Hirvonen, Jalmari Komi
Lauri Romppanen, Martti Laukkanen, Pertti Viinanen,
Gunnar Suuraho, Eino Hanste.
Einari Huoponen, Yrjö Pentikäinen, Toivo Koikkalainen
Erkki Rautio
Uuno Kaskinen

Eino Laurikainen
Jouko Ikävalko/13.9. alkaen Urho Häyhä
Terttu Glad, Matti Hauska, Tauno Höglund, Unto
Kalso, Ossi Kontiainen, Paavo Kytösalmi
Sakari Juusti, Veikko Lehonkoski ja Jaakko Hinkkanen
Reino Arponen, Saimi Pylvänäinen, Onni Honkanen,
Lauri Romppanen, Aatto Kaksonen,
Veikko Koivunen, Martti Eerola, Pertti Viinanen,
Jalmari Komi, Gunnar Suuraho, Eino Hanste
Uuno Kaskinen
Einari Huoponen, Yrjö Pentikäinen, Toivo Koikkalainen,
varalla Erkki Rautio

Eino Laurikainen
Urho Häyhä
Terttu Glad/Eila Keinänen, Matti Hauska, Tauno
Höglund, Sakari Juusti, Unto Kalso, Ossi
Kontiainen, Paavo Kytösalmi, Matti Lecklin,
Jaakko Hinkkanen.
Reino Arponen, Saimi Pylvänäinen, Onni Honkanen,
Lauri Romppanen, Aatto Kaksonen,
Veikko Koivunen, Martti Eerola, Pertti Viinanen,
Jalmari Komi, Eino Hanste, Aarni Valtonen.
Kassanhoitajana 20 vuotta toiminut Uuno Kaskinen
erosi 1.11.66, josta alkaen kassanhoitajana
toimi Riitta Lihavainen.
Einari Huoponen, Yrjö Pentikäinen, Toivo Koikkalainen,
varalla Erkki Rautio.

--113--

Puheenjohtaja
Varapuheen] ohtaja
Hallitus

Varajäsenet

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat

Varati l i ntarkastaj at

1968
Puheenjohtaja
Varapuheen] ohtaja
Hallitus

Varajäsenet

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat

Varatilintarkastaj at

1969
Puheenjohtaja
Varapuheenj ohtaja
Hallitus

Varajäsenet

Tauno Höglund
Sakari Juusti
Matti Hauska, Urho Häyhä, Unto Kalso, Eila Keinänen,
Jouko Koivunen, Väinö Parikka,
Pertti Viinanen/ Aatu Vertanen, Matti Lecklin, Jaakko
Hinkkanen.
Aatto Kaksonen, Onni Honkanen, Martti Romppanen,
Veikko Koivunen, Martti Eerola, Saimi
Pylvänäinen, Ilmari Seurujärvi, Onni Leinonen,
Pentti Kurkisuo, Eino Hanste ja Aarni Valtonen
Riitta Lihavainen
Einari Huoponen, Yrjö Pentikäinen, Toivo
Koikkalainen.
Erkki Rautio, Antti Luukkanen, Jaakko Muilu

Tauno Höglund
Unto Kalso
Matti Hauska, Urho Häyhä, Kalevi Kaataja, Eila
Keinänen, Jouko Koivunen, Väinö Parikka, Aatu
Vertanen, Matti Lecklin, Jaakko Hinkkanen
Onni Honkanen, Lauri Romppanen, Veikko
Koivunen, Martti Eerola, Aatto Kaksonen, Saimi
Pylvänäinen, Ilmari Seurujärvi, Onni Leinonen,
Pentti Kurkisuo, Heikki Oksanen, Aarni Valtonen

Riitta Lihavainen
Yrjö Pentikäinen, Väinö Reijonen, Toivo

Koikkalainen
Erkki Rautio, Antti Luukkanen, Jaakko Muilu

Tauno Höglund
Unto Kalso
Matti Hauska, Kalevi Kaataja, Eila Keinänen,
Jouko Koivunen, Väinö Parikka, Pertti

Ruotsalainen, Aatu Vertanen, Tatu Pennanen ja Matti

Lecklin.
Teuvo Kopranen, Veikko Koivunen, Martti Eerola,
Aato Kaksonen, Kaarina Tiilikainen, Ilmari Seurujärvi,
Onni Leinonen, Ahti Hyvättinen, Heikki OkKassanhoitaja

--114--

Tilintarkastajat

Varatilintarkastaj at

1970
Puheenjohtaja
Varapuheen) ohtaja
Hallitus

Varajäsenet

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat

Varatilintarkastaj at

1971
Puheenjohtaja
Varapuheen] ohtaja
Hallitus

Varajäsenet

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat

Varatilintarkastaj at

1972
Puheenjohtaja
Varapuheen] ohtaja
Hallitus
sanen, Aarni Valtonen
Riitta Lihavainen
Yrjö Pentikäinen, Väinö Reijonen, Toivo Koikkalainen
Erkki Rautio, Antti Luukkanen, Jaakko Muilu

Tauno Höglund
Unto Kalso
Matti Hauska, Kalevi Kaataja, Eila Keinänen, Jouko
Koivunen, Pentti Kurkisuo, Artturi Pennanen
Pertti Ruotsalainen, Matti Lecklin, Tatu Pennanen
Teuvo Kopranen, Veikko Koivunen, Martti Eerola,
Aatto Kaksonen, Kaarina Tiilikainen, Ossi Kontiainen,
Antti Ranta, Aatu Vertanen, Ahti Hyvättinen,
Aarni Valtonen, Heikki Oksanen
Riitta Lihavainen
Yrjö Pentikäinen, Väinö Reijonen, Toivo Koikkalainen
Erkki Rautio, Antti Luukkonen, Jaakko Muilu

Tauno Höglund
Pentti Kurkisuo
Matti Hauska, Kalevi Kaataja/Unto Kalso, Eila
Keinänen, Jouko Koivunen, Artturi Pennanen
Yrjö Pentikäinen, Pertti Ruotsalainen, Kauko
Kuosmanen, Tatu Pennanen.
Teuvo Kopranen, Veikko Koivunen, Aatos
Kaksonen, Kaarina Tiilikainen, Ossi Kontiainen,
Antti Ranta, Aatu Vertanen, Martti Eerola, Ahti
Hyvättinen, Heikki Oksanen, Aarni Valtonen
Riitta Lihavainen
Väinö Reijonen, Pertti Paavilainen, Toivo Koikkalainen
Erkki Rautio, Aulis Eronen, Esko Paakkunainen

Tauno Höglund
Pentti Kurkisuo
Reino Arponen, Unto Kalso, Eila Keinänen, Jouko

--115--

Varajäsenet

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat

Varatilintarkastaj at

1973
Puheenjohtaja
Varapuheen) ohtaja
Hallitus

Varajäsenet

Kassanhoitaja

Tilintarkastajat

1974
Puheenjohtaja
Varapuheen) ohtaja
Hallitus

Varajäsenet

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat

Varatilintarkastaj at

Koivunen, Artturi Pennanen, Yrjö Pentikäinen, Pauli
Suikkanen, Kauko Kuosmanen, Aarni Valtonen.
Eino Heikkilä, Veikko Koivunen, Aatto Kaksonen,
Kaarina Tiilikainen, Ossi Kontiainen, Antti Ranta,
Aatu Vertanen, Martti Eerola, Osmo Kosonen,
Heikki Oksanen, Heikki Rahikainen
Riitta Lihavainen
Väinö Reijonen, Pertti Paavilainen, Toivo Koikkalainen
Erkki Rautio, Aulis Eronen, Esko Paakkunainen

Yrjö Pentikäinen
Pentti Kurkisuo
Reino Arponen, Reijo Kajova, Unto Kalso, Eila
Keinänen, Ossi Kontiainen, Veikko Kärkkäinen,

Pauli Suikkanen, Aarni Valtonen, Heikki Oksanen
Eino Heikkilä, Antti Ranta, Aatto Kaksonen, Kaarina
Tiilikainen, Martti Pajunen, Teuvo Hynninen,
Veikko Koivunen, Martti Eerola, Osmo Kosonen,
Heikki Rahikainen, Teuvo Heinonen.
Riitta Lihavainen 25.3.73 saakka, josta alkaen
Anneli Ruotsalainen
Väinö Reijonen, Pertti Paavilainen, varalla Erkki
Rautio, Aulis Eronen

Yrjö Pentikäinen
Pentti Kurkisuo
Reino Arponen, Reijo Kajova, Eila Keinänen, Ossi
Kontiainen, Teuvo Kopranen, Veikko Kärkkäinen,
Pauli Suikkanen, Teuvo Heinonen, Heikki Oksanen
Eino Heikkilä, Antti Ranta, Kaarina Tiilikainen,
Martti Pajunen, Aatto Kaksonen, Teuvo Hynninen,
Veikko Koivunen, Pirjo Piispa, Osmo Kosonen,
Heikki Rahikainen, Heikki Oksanen, Mauno
Mauno Suikkanen.
Anneli Ruotsalainen
Väinö Reijonen, Pertti Paavilainen, Toivo Koikkalainen
Erkki Rautio, Väinö Parikka, Esko Paakkunainen

--116--

1975
Puheenjohtaja
Varapuheenj ohtaja
Hallitus

Varajäsenet

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat

Varatilintarkastaj at

1976
Puheenjohtaja
Varapuheenj ohtaja
Hallitus

Varajäsenet

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat

Varatilintarkastaj at

1977
Puheenjohtaja
Varapuheenj ohtaja
Hallitus

Varajäsenet

Yrjö Pentikäinen
Pentti Kurkisuo
Reino Arponen, Reijo Kajova, Eila Keinänen, Ossi
Kontiainen, Teuvo Kopranen, Veikko Kärkkäinen,
Pauli Suikkanen, Teuvo Heinonen, Heikki Oksanen.
Pauli Rantalainen, Antti Ranta, Eila Lievonen, Martti
Pajunen, Aatto Kaksonen, Teuvo Hynninen
Veikko Koivunen, Pirjo Piispa, Osmo Kosonen,
Heikki Rahikainen, Mauno Suikkanen
Anneli Ruotsalainen
Väinö Reijonen, Pertti Paavilainen, Toivo Koikkalainen
Erkki Rautio, Väinö Parikka, Esko Hiltunen.

Yrjö Pentikäinen
Pentti Kurkisuo
Reino Arponen, Reijo Kajova, Eila Keinänen, Ossi
Kontiainen, Teuvo Kopranen, Veikko Kärkkäinen
Pauli Suikkanen, Teuvo Heinonen, Heikki Oksanen
Pauli Rantalainen, Väinö Parikka, Eila Lievonen,
Martti Pajunen, Aatto Kaksonen, Teuvo Hynninen,
Veikko Koivunen, Pirjo Piispa, Osmo Kosonen,
Heikki Rahikainen, Mauno Suikkanen
Anneli Ruotsalainen
Pertti Paavilainen, Väinö Reijonen, Toivo Koikkalainen
Erkki Rautio, Pentti Heiskanen, Esko Hiltunen

Yrjö Pentikäinen
Pentti Kurkisuo
Reino Arponen, Reijo Kajova, Eila Keinänen, Ossi
Kontiainen, Teuvo Kopranen, Veikko Kärkkäinen
Pauli Suikkanen, Teuno Heinonen, Heikki Oksanen
Pauli Rantalainen, Väinö Parikka, Eila Lievonen,
Martti Pajunen, Aatto Kaksonen, Teuvo
Hynninen, Veikko Koivunen, Pirjo Piispa, Osmo Kosonen,
Heikki Rahikainen, Mauno Suikkanen

--117--

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat

Varatilintarkastaj at

1978
Puheenjohtaja
Varapuheen] ohtaja
Hallitus

Varajäsenet

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat

Varatilintarkastaj at

1979
Puheenjohtaja
Varapuheenj ohtaja
Hallitus

Varajäsenet

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat
Varatilintarkastaj at

1980-1982
Puheenjohtaja
Varapuheenj ohtaja
Hallitus

Anneli Ruotsalainen
Pertti Paavilainen, Mauri Lehikoinen, Esko Koponen
Raimo Tahvanainen, Paavo Kytösalmi, Esko Hiltunen.

Yrjö Pentikäinen
Pentti Kurkisuo
Reino Arponen, Reijo Kajova, Eila Keinänen, Ossi
Kontiainen, Teuvo Kopranen, Veikko
Kärkkäinen, Pauli Suikkanen, Teuvo Heinonen,
Heikki Oksanen
Pauli Rantalainen, Väinö Parikka, Eila Lievonen,
Martti Pajunen, Teuvo Hynninen, Aatto Kaksonen
Veikko Koivunen, Pirjo Piispa, Osmo Kosonen,
Heikki Rahikainen, Mauno Suikkanen.
Anneli Ruotsalainen
Pertti Paavilainen, Mauri Lehikoinen, Esko Koponen
Raimo Tahvanainen, Paavo Kytösalmi, Esko Hiltunen

Yrjö Pentikäinen / Pentti Kurkisuo
Pentti Kurkisuo / Ossi Kontiainen
Reijo Kajova, Eila Keinänen, Ossi Kontiainen, Teuvo
Kopranen, Veikko Kärkkäinen, Pauli Suikkanen
Teuvo Heinonen, Heikki Oksanen.
Martti Näre, Eila Lievonen, Martti Pajunen, Aatto
Kaksonen, Teuvo Hynninen, Pirjo Piispa, Veikko
Koivunen, Osmo Kosonen, Heikki Rahikainen,
Mauno Suikkanen
Anneli Ruotsalainen
Elo Haapanen, Raimo Tahvanainen, Esko Koponen
Pertti Paavilainen, Mauri Lehikoinen

Pentti Kurkisuo
Ossi Kontiainen
Reino Arponen, Reijo Kajova, Eila Keinänen, Teuvo

--118--

Varajäsenet

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat
Varatilintarkastaj at

1983-1984-85
Puheenjohtaja
Varapuheen) ohtaja
Hallitus

Varajäsenet

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat 1983
Tilintarkastajat 1984

Varatilintarkastaj at

1986
Puheenjohtaja
Varapuheen) ohtaja
Hallitus

Varajäsenet

Kopranen, Veikko Kärkkäinen, Pauli Suikkanen,
Pirjo Piispa, Teuvo Heinonen/Mauno Suikkanen,
Heikki Oksanen/Martti Paimio
Pauli Rantalainen, Martti Näre, Eila Lievonen, Martti
Pajunen, Veikko Koivunen, Teuvo Hynninen,
Aatto Kaksonen, Osmo Kosonen, Pertti Ruotsalainen,
Heikki Rahikainen, Mauno Suikkanen/
Teuvo Heinonen, Eero Nikulainen
Anneli Ruotsalainen
Elo Haapanen, Matti Sorjonen, Esko Koponen
Pertti Paavilainen, Mauri Lehikoinen, Esko Hiltunen

Pentti Kurkisuo
Ossi Kontiainen
Reijo Kajova, Eila Keinänen, Teuvo Kopranen,
Osmo Kosonen, Veikko Kärkkäinen, Pirjo
Piispa, Pauli Rantalainen, Mauno Suikkanen, Mart-
ti Paimio
Martti Näre, Arja Sairanen, Martti Pajunen, Aatto
Kaksonen, Veikko Hulkkonen, Timo Saarinen,
Kalevi Perkiömäki, Pertti Ruotsalainen, Jaakko Jäppinen,
Heikki Rahikainen, Esko Koponen.
Anneli Ruotsalainen
Elo Haapanen, Matti Sorjonen, Martti Siitonen
Raimo Tahvanainen, Matti Sorjonen, Martti Siitonen
Pertti Paavilainen, Mauri Lehikoinen, Esko Hiltunen

Pentti Kurkisuo
Ossi Kontiainen
Reijo Kajova, Aatto Kaksonen, Veikko Kärkkäinen,
Pauli Rantalainen, Pirjo Piispa, Martti Vinni, Ulla
Kykkänen, Eero Nikulainen, Mauno Suikkanen.
Martti Näre, Veikko Hulkkonen, Martti Pajunen,
Timo Saarinen, Kalevi Perkiömäki, Pertti
Ruotsalainen, Jaakko Jäppinen, Ahti Puittinen, Arja
Sairanen, Esko Koponen, Heikki Rahikainen

--119--

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat

Varatili ntarkastaj at

1987-1989
Puheenjohtaja
Varapuheen] ohtaja
Hallitus

Varajäsenet

Kassanhoitaja

1990-1991
Puheenjohtaja
Varapuheenj ohtaj a
Hallitus

Varajäsenet

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat

Varatilintarkastaj at

1992-1993
Puheenjohtaja
Varapuheenj ohtaja
Hallitus

Varajäsenet

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat

Varatilintarkastaj at

Anneli Ruotsalainen
Raimo Tahvanainen, Matti Sorjonen, Martti Siitonen
Pertti Paavilainen Mauri Lehikoinen, Martti Paimio

Pentti Kurkisuo
Ossi Kontiainen
Reijo Kajova, Aatto Kaksonen, Ulla Kykkänen, Pauli
Rantalainen, Mauno Suikkanen
Martti Näre, Pertti Ruotsalainen, Ahti Puittinen,
Veikko Kärkkäinen, Kalevi Komi, Jaakko
Jäppinen, Eero Nikulainen
Anneli Ruotsalainen 30.11.89 asti, Tuula Ylinen

Pentti Kurkisuo/1.10.91 alkaen Ossi Kontiainen
Ossi Kontiainen 1.10.91 alkaen Reijo Kajova
Reijo Kajova, Aatto Kaksonen, Ulla Kykkänen, Pauli
Rantalainen, Mauno Suikkanen.
Martti Näre, Pertti Ruotsalainen, Timo Saavalainen,
Veikko Kärkkäinen, Kalevi Komi, Jaakko Jäppinen

Eero Nikulainen
Tuula Ylinen
Martti Sorjonen, Raimo Tahvanainen, Martti
Siitonen
Pertti Paavilainen, Mauri Lehikoinen, Martti Paimio

Mauri Lehikoinen
Reijo Kajova
Aatto Kaksonen, Ulla Kykkänen, Veikko Kärkkäinen,
Pauli Rantalainen, Mauno Suikkanen
Martti Näre, Pertti Ruotsalainen/Esa Kalso, Timo
Saavalainen, Pirkko Myllynen, Kari Miettinen,
Jaakko Jäppinen, Jouko Lehtola
Tuula Ylinen
Matti Sorjonen, Raimo Tahvanainen, Martti Siitonen
HTM
Pertti Paavilainen, Ilkka Nokelainen, Martti Paimio

--120--

1994-1995
Puheenjohtaja
Varapuheen] ohtaja
Hallitus

Varajäsenet

Kassanhoitaja
Tilintarkastajat 1994

Tilintarkastajat 1995

Mauri Lehikoinen
Reijo Kajova
Aatto Kaksonen, Ulla Kykkänen, Veikko Kärkkäinen,
Pauli Rantalainen, Seppo Hotanen
Martti Näre, Esa Kalso, Timo Saavalainen, Pirkko
Myllynen, Kari Miettinen, Jaakko Jäppinen, Juha
Kallio.
Tuula Ylinen
Esko Veijalainen, Raimo Tahvanainen, Martti
Siitonen HTM
Matti Sipilä HTM, Raimo Tahvanainen

Varatilintarkastajat 1994; Esko Koponen, Ilkka Nokelainen, Seppo Puttonen
HTM
Varatilintarkastajat 1995 Seppo Puttonen (HTM), Ilkka Nokelainen

1996
Puheenjohtaja
Varapuheenj ohtaja
Hallitus

Varajäsenet

Kassanjohtaja
Tilintarkastajat
Varatilintarkastaj at

1997-1998
Puheenjohtaja
Varapuheenj ohtaja
Hallitus

Varajäsenet

Kassanjohtaja
Tilintarkastajat

Varatilintarkastaj at

Mauri Lehikoinen
Reijo Kajova
Aatto Kaksonen, Ulla Kykkänen, Veikko Kärkkäinen,
Pauli Rantalainen, Timo Saavalainen
Martti Näre, Esa Kalso, Pirkko Myllynen, Kari Miettinen,
Juha Kallio, Esko Veijalainen
Tuula Ylinen
Raimo Tahvanainen, Seppo Puttonen (HTM)
Ilkka Nokelainen, Pertti Sihvonen

Mauri Lehikoinen
Reijo Kajova
Timo Saavalainen, Ulla Kykkänen, Kari Miettinen,
Pauli Rantalainen
Martti Näre, Esa Kalso/Pekka Lipponen, Esko Veijalainen,
Pirkko Myllynen, Kalevi Perkiömäki,
Juha Kallio.
1997 Tuula Ylinen, 1998 Leni Jäppinen
Raimo Tahvanainen, Seppo Puttonen/ Pertti Sihvonen
Ilkka Nokelainen, Pertti Sihvonen,/ Erkki Ketolainen

--121--

1999
Puheenj ohtaj a Mauri Lehikoinen
Varapuheen] ohtaja Reijo Kaj o va
Hallitus Esa Kalso, Ulla Kykkänen, Kari Miettinen, Pauli
Rantalainen
Varajäsenet Martti Näre, Pekka Lipponen, Esko Veijalainen,
Pirkko Myllynen, Kalevi Perkiömäki, Juha
Kallio
Kassanj ohtaja Leni Jäppinen

KASSAN LUOTTAMUSLÄÄKÄRIT

Heikki Piponius

A.E. Piponius
Nils Thesleff
C-J. Thesleff
Olli Elo
Juhani Hartikainen
Paavo Jäppinen
Jarmo Taipale
Pentti Vuojolahti
Aarno Eskelinen

--122--

EDUSTUKSET
Avustus-/Vakuutuskassojen yhdistyksen valtuustoon ovat kuuluneet:
Eino Laurikainen 1950-1969
UntoKalso 1970-1975
Pentti Kurkisuo 1976-1991, phj 1988-1991
Ossi Kontiainen 1991-1993
Mauri Lehikoinen 1994- phj .1995

Sairauskassan kustannuskehitys

2500000

2000000

1500000

1000000

500000

1970 1976 1980 1985 1990 1995 1997

vuosi
l SVL-lääkkeet D lääkärinpalkkiot SVL m tutkimus ja hoito SVL

Imatran Sairauskassan tilinpäätökset

650 000 mk
550 000 mk
450 000

350 000
250 000m
150 000 m

50 000m
-50 000
-150000

-250 000m
-350 000
-450 000 mk
-550 000 mk
vuosi

--123--

Imatran Sairauskassan jäsenmäärät

6000 -,
5000
4000

:«
O^C
Q)
3000
200010000
:
L•
I 1900 1908 1918 1928 1938 1948 1958 1968 1978 1988 1998
vuosi

• työssä olevat li perheenjäsenet
LÄHTEET

Paperialan Imatran Sairauskassan pöytäkirjat v. 1928 alkaen
Vakuutuskassojen yhdistys 50 vuotta
Veikko Talvi: Pohjois-Kymenlaakson teollistuminen
Erkki Suikkanen: Tainionkosken VPK 100 vuotta
Matti Lappalainen: Imatran Työväenyhdistys 70 vuotta
Enso-Gutzeit henkilökunnanlehti
Valtionarkisto
Liikealan Keskusarkisto Mikkeli

Valokuvat
Enson kuva-arkisto
Paul Jyllinvuoren kuva-arkisto
Helena Kaukisen yksityinen kuva-arkisto
Helena Turusen yksityinen kuva-arkisto
Erkki Viskarm yksityinen kuva-arkisto

--124--

--125--