PSYKOLOGI Riikka Pasanen, 28, käy crossfitsalilla viidesti tai kuudesti viikossa. Treenit kestävät yleensä pari tuntia.

Pasasen poikaystävä ja kaverit tietävät, että Pasanen merkitsee kalenteriin ensin treenit ja sopii muut menonsa vasta sen jälkeen. Toisinaan Pasanen joutuu kieltäytymään illanvietoista tai mökkiviikonlopuista.

”Ystäville ei löydy aina kovin paljon aikaa, ja illanvietot saattavat jäädä lyhyeen, jotta saan hyvät yöunet ja pääsen treenaamaan ilman väsymystä”, Pasanen kertoo.

Itsekästä? Ehkä. Mutta hyvällä tavalla, ajattelee Pasanen. Hän on sitä mieltä, että elämässä kannattaa tehdä myös sellaisia valintoja, jotka tuntuvat itsekkäiltä. Pidemmän päälle se palvelee myös muita.

”Kun me saamme toteuttaa omia unelmiamme ja tavoitteitamme, meillä on itsemme kanssa hyvä olo. Se näkyy myös lähipiiriin, ja sillä tavalla itsekkäillä valinnoilla voi olla epäitsekkäitä seurauksia. Siinä mielessä itsekkyys on tavallaan paradoksi.”

Omien tarpeiden huomioimiselle nimikin: terve itsekkyys. Pasanen on psykologin työssään oppinut, että se on taito, jota jokaisen kannattaisi opetella.

PASASEN psykologin ura alkoi Peurungasta. Moni tuntee Peurungan keskisuomalaisena kylpylähotellina, mutta kylpylän yhteydessä tarjotaan myös kuntoutuspalveluja. Usein kuntoutukseen tullaan jonkin sairauden vuoksi.

Pasanen työskenteli Peurungassa pari vuotta. Hänen työtään oli tavata kuntoutukseen tulleita ihmisiä ja keskustella heidän kanssaan jaksamisesta ja psyykkisestä hyvinvoinnista.

Pasasen mieleen jäi erityisesti yksi asiakasryhmä. He olivat omistautuneet muiden auttamiselle ja ajautuneet lopulta uupumukseen. Heidän joukossaan oli paljon omaishoitajia ja hoitoalalla työskenteleviä ihmisiä.

Pasanen kuuli tarinoita omaishoitajien raskaasta arjesta. Muistisairaiden puolisot kertoivat, kuinka he huolehtivat läheisestään vuorokauden ympäri ilman taukoja.

”Monilla omaishoitajilla ei ole vapaata edes yöllä, koska muistisairasta puolisoa pitää käyttää vessassa ja tuoda takaisin, jotta tämä löytää takaisin tien vessasta makkariin.”

Keskusteluissa selvisi, että monet heistä olisivat kyllä voineet pyytää apua virallisilta tahoilta tai vaikkapa lapsiltaan ja sukulaisiltaan, mutta he eivät halunneet vaivata muita.

Joillekin oli suorastaan kunnia-asia pärjätä yksin.

”Moni kaunistelee jaksamistaan eikä pyydä apua, vaikka on uupumuksen partaalla”, Pasanen kertoo.

JOTKUT asiakkaista olivat uupuneet palkkatyössä. Monet heistä olivat työskennelleet hoitoalalla ja kokeneet jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta.

”Hoitoalalla monilla on kova auttamisen halu, mutta työelämän realiteettien vuoksi siitä tulee iso kipuilun kohde. Syntyy arvoristiriitaa, kun haluaisi tehdä työnsä hyvin, mutta siihen ei anneta aikaa.”

Monet heistä olivat ajatelleet, että heidän kuului vain jaksaa. Kaikki eivät olleet kertoneet edes esimiehilleen, että työtä oli liikaa.

Vaikka Pasasen havainnot liittyvät pääosin hoitotyöhön, hänen mukaansa liiallinen epäitsekkyys aiheuttaa kärsimystä monissa muissakin tilanteissa.

”Jos esimerkiksi elää parisuhteessa, jossa toinen on hyvin vaativa, auttajaluonne saattaa alkaa elää toisen ehdoilla.”

JOTTA liiallinen epäitsekkyys ei johtaisi uupumukseen, Pasanen suosittelee uhrautumiseen taipuvaisille tervettä itsekkyyttä. Se tarkoittaa sitä, että on toisinaan valmis asettamaan itsensä etusijalle.

Pasasen viestiä ei pidä ymmärtää väärin. Omaishoitajien kuormittuminen tai sairaanhoitajien kokema kiire ovat yhteiskunnallisia ongelmia, joiden syyt ovat aivan muualla kuin hoitajien suhtautumisessa työtaakkaansa.

Mutta koska tilanne on sellainen kuin se on, raskasta työtä tekevien pitää Pasasen mielestä huolehtia jaksamisestaan ja ottaa ongelmat esille. Se on myös potilaiden ja läheisten etu.

”Moni sortui siihen, että vaikka työtä oli mahdotonta hoitaa, he yrittivät silti.”

PASANEN tietää, ettei itsekkyyden opetteleminen ole helppoa. Omat tarpeet on helppo sivuuttaa, jos vaakakupissa painaa lapsen, puolison tai asiakkaiden hyvinvointi.

Siksi Pasanen kannustaa pohtimaan sitä, mikä oikeastaan on itsekästä ja mikä epäitsekästä.

”Tuomitsemme helposti itsemme tai toiset näennäisen itsekkyyden takia sen sijaan, että näkisimme laajemman kuvan.”

Harvat teot voi luokitella yksiselitteisesti itsekkäiksi tai epäitsekkäiksi. Myös pyyteettömältä näyttävän teon taustalla voi olla itsekkäitä motiiveja. Muuttoavuksi voi lupautua siksi, ettei kestä kieltäytymisen aiheuttamaa syyllisyyttä, ja töissä saattaa suostua ylitöihin, koska haluaa tuntea itsensä tarpeelliseksi.

”On hankala löytää tekoja, joihin olisi vain puhtaasti epäitsekkäitä syitä. Auttamisenkin takana on itsekkäitä syitä, tiedostipa sen tai ei. Auttaminen esimerkiksi luo positiivista minäkuvaa.”

SAMA logiikka pätee itsekkyyteen. Valinnat, jotka näyttävät ulkopuolisista itsekkäiltä, voivat pidemmän päälle palvella myös muita.

Jos oman ajan ottaminen tekee pikkulapsen vanhemmasta mukavamman puolison ja pitkäpinnaisemman vanhemman, koko perhe voi hyötyä toisen vanhemman viikonloppumatkasta.

”Siinä kohdassa voi tulla pelko siitä, että muut kritisoivat omia valintoja. Näytänkö esimerkiksi itsekkäältä äidiltä, jos lähden ulos ja jätän lapsen isälle?”

Pasanen kannustaa unohtamaan, miltä valinnat näyttävät muiden silmissä. Sen sijaan hän suosittelee punnitsemaan valintojen seurauksia. Miten jokin teko vaikuttaa omaan ja muiden ihmisten hyvinvointiin pitkällä tähtäimellä?

”Liiallisella epäitsekkyydellä voi olla kielteisiä seuraamuksia. Jos vain auttaa muita ja antaa itsestään aivan kaiken, auttajasta voi tulla autettava.”

Samaa näkökulmaa kannattaa soveltaa myös silloin, kun arvioi muiden tekemiä ratkaisuja.

”Kun ymmärtää itse, miten tärkeää on olla terveellä tavalla itsekäs, sen sallii myös muille.”

MISTÄ sitten tietää, pitäisikö opetella olemaan itsekkäämpi? Pasanen kehottaa pohtimaan sitä, elääkö sellaista elämää kuin haluaisi.

”Miettisin sitä, mitkä ovat omat elämän arvot ja pääsevätkö ne toteutumaan. Saatko tehdä vapaa-ajalla sellaisia asioita, joita haluat? Onko sinulla riittävästi omaa aikaa? Pystytkö keskittymään töihin tai kehittymään niissä asioissa, jotka ovat sinulle tärkeitä?”

Pasanen kehottaa kiinnittämään huomiota etenkin mahdolliseen katkeruuden tunteeseen. Se kertoo usein siitä, että on laiminlyönyt omia tarpeitaan.

”Jos ei ole saanut mennä omia unelmiaan kohti, saattaa kehittyä katkeruutta.”

JOTKUT pääsevät pitkälle jo sillä, että he tiedostavat taipumuksensa liialliseen epäitsekkyyteen.

”Minulla on ollut hoitotyötä tekeviä asiakkaita, joilla on ollut hyviä ahaa-elämyksiä: tämä onkin vain työtä, ja elämässä on muitakin osa-alueita, joihin pitää säästää resursseja. He ovat ymmärtäneet, että asiakkaiden asioita ei kannata viedä kotiin mietittäväksi vaan työt pitää opetella rajaamaan työajalle.”

Toisilta terveen itsekkyyden opetteleminen vaatii vaivannäköä. Omien tarpeiden huomioimisesta voi tulla aluksi huono omatunto.

”Sitä voi pitää vieroitusoireena. Jokainen muutos on stressitekijä, ja alku on aina vaikea”, Pasanen sanoo.

Joskus itsekkyyden opettelemiseen tarvitaan psykologin tai terapeutin apua, sillä auttaminen tai miellyttäminen voi olla niin vahva osa identiteettiä, että siitä on vaikea päästää irti.

”On ihmisiä, jotka on kasvatettu niin, että tekemällä saa arvostusta, mistä seuraa suorittamisen ja auttamisen tarve. Ihminen alkaa uskoa siihen, että on arvokas vain, kun auttaa toisia.”

PASASEN omassa elämässä terve itsekkyys on ennen kaikkea ihmissuhdekysymys.

”Kun saan käyttää aikaa minulle merkityksellisiin asioihin, olen paljon parempi psykologi, tyttöystävä, ystävä ja ihminen ylipäätään.”

Pasasen puoliso ymmärtää, miksi Pasanen viettää useimmat iltansa salilla. Puoliso treenaa itsekin tavoitteellisesti kamppailulajeja.

Heillä ei ehkä ole yhtä paljon yhteistä aikaa kuin joillakin muilla pareilla, mutta Pasanen uskoo, että omien unelmien toteuttaminen edistää yhteistä hyvää.

Pasanen on kiitollinen vapaudestaan, ja se näkyy myös parisuhteessa.

”Jos en saisi tehdä sitä, mitä haluan, saattaisin tuntea katkeruutta. Kun ymmärrän sen omalla kohdallani, osaan antaa vapautta myös toisille. Poikaystävälläni on samat oikeudet tehdä itsekkäitä valintoja. Se tekee hänelle hyvää, ja siksi se palvelee meitä molempia.”