Britti Joel Willans muutti Suomeen ja hämmästyi uskollista sääntöjen tottelemista – ”Ehkä suomalaiset juovat itsensä niin humalaan juuri sääntöjen takia”
Suomi on niin omituinen maa, että britannialainen Joel Willans kirjoitti Suomi-ohjekirjan ulkomaalaisille. Siinä hän esittelee 101 hyvin suomalaista ongelmaa.

Tilaajille
Kirjailija Joel Willans ei pidä Suomen säästä, mutta monesta muusta asiasta kyllä.
Kirjailija Joel Willans ei pidä Suomen säästä, mutta monesta muusta asiasta kyllä. (KUVA: SAMI KERO / HS)
Jose Riikonen
Julkaistu: 22.6. 2:00 , Päivitetty: 24.6. 10:18
SEURAAVANLAISISSA tilanteissa Joel Willans ihmettelee, mikä suomalaisia vaivaa:

Willans, 45, seisoo suojatien edessä. Jalankulkijoille palaa punainen. Kadulla ei ole autoja näköpiirissä.

Yli siis!

Sitten hän muistaa, että nyt ollaan Suomessa, jossa noudatetaan sääntöjä.

”Vaikka kuinka haluaisit ylittää kadun tällaisessa tilanteessa, jossa on, no, nollan prosentin vaarallisuusaste, vastusta mielihaluasi kaikin voimin. Fyysistä vaaraa ei ehkä ole, mutta aivosi käristyvät, jos päätät seurata vaistojasi, sillä isoäitien ja vanhempien pahat katseet saavat sinut vellomaan syyllisyydessä loppupäivän.”

Pätkä on vapaa suomennos Willansin juuri julkaistusta kirjasta nimeltä 101 Very Finnish Problems eli 101 erittäin suomalaista ongelmaa. Englanninkielinen kirja kertoo, millaisia omituisia asioita ulkomaalainen voi kohdata Suomessa.

15 vuotta sitten Suomeen muuttanut Willans on kokenut ne kaikki. Hän naljailee kirjassa lämminhenkisesti suomalaisille tavoille, tottumuksille, ruualle, sananlaskuille ja vaikka mille omituisuuksille.

Kirja on silmiä avaava, sillä monet suomalaiset ongelmat ovat aika kaukana todellisista ongelmista: Willans näyttää lopulta ongelmien kautta, miten hyvin asiat täällä ovat.

WILLANSIN vaimo Anna avaa oven Kaartinkaupungin asunnossa.

”Haha! Tämä on niin noloa! Joel ei ole vielä paikalla”, hän sanoo.

Lienee syytä muistuttaa, että me suomalaiset emme arvosta epätäsmällisyyttä. Willans paukkaa ovesta tosin vain pari minuuttia myöhässä, joten suokaamme se anteeksi.

Istumme olohuoneen sohvalle. Willans kertoo, että on kotoisin Sudburystä. Se on noin 13 000 asukkaan kylä Kaakkois-Englannissa lähellä Ipswichin kaupunkia.

Willans oli nuorena fiksu ja hölmöilyyn taipuvainen suupaltti. Hän kuului lasten keskuudessa niin sanottuun 1-ryhmään, eli Britannian koulujärjestelmä luokitteli hänet parhaimpiin oppilaisiin.

”Briteissä lapset luokitellaan jo aikaisin eri ryhmiin koulujärjestelmässä. Jos olet 1-ryhmässä, olet fiksu. Jos olet 6-ryhmässä, olet käytännössä tyhmä.”

Koulu aloitetaan viiden vanhana, ja koulupäivät kestävät pitkään.

”Kun lapseni meni Suomessa kouluun, ihmettelin, että eihän hän käy siellä juuri ollenkaan. Ja silti Suomi on kärkipäässä kaikissa koulutusvertailuissa.”

”Kaikki kunnioitus heille, jotka ovat etnisesti erinäköisiä, sillä suomalaiset tuijottavat heitä varmaan taukoamatta.”

Willans lähti 18-vuotiaana opiskelemaan historiaa Lontooseen Greenwichiin. Kerran nainen koputti häntä Brixtonissa pubissa olkapäälle ja pyysi, tarjoaisiko Willans oluen. Nainen oli se sama tyyppi, joka avasi tänään oven täällä Helsingin Kaartinkaupungissa.

NUORENA Willans oli mies, joka janosi menestystä ja rahaa. Hän syyttää tästä osittain brittiläistä yhteiskuntaa.

”Kun kysyttiin, mikä haluan olla isona, sanoin että miljonääri. Miten naurettavaa! Britannia on kapitalistinen luokkayhteiskunta, jossa ihmiset tekevät töitä kellon ympäri. Tuloerot ovat valtavat.”

Willans päätyi mainosalalle töihin kustantamoon.

Hänen työpaikkansa oli trendikkäässä Sohon kaupunginosassa. Hän ja Anna kaipasivat irrottautumista oravanpyörästä, ja pariskunta päätti lähteä vuodeksi kiertämään maailmaa.

He päätyivät vuoden 2002 kesällä Suomeen. Se oli kuuma kesä.

”Olin, että wau! Tämä on mahtava paikka, mahtava keli, jäädään tänne! Anna toppuutteli, että sää ei ole aina Suomessa tällainen. Meidän piti jäädä vain vuodeksi. Mutta olemme edelleen täällä.”

ENSIMMÄINEN tehtävä Suomessa oli oppia kieli, mutta se oli haasteellista.

”Jos yritän puhua suomea, minulle vastataan aina englanniksi. Pystyn keskustelemaan ihan hyvin – jos keskustelukumppanini on viisivuotias.”

Pienetkin asiat voivat johtaa suuriin väärinymmärryksiin: ”tapaan sinut” on positiivissävytteinen asia sanoa, mutta unohdapa yksi a-kirjain, ja olet esittänyt vakavan uhkauksen.

Suomalaiset eivät ole Willansin havaintojen mukaan erityisen puheliaita. Mutta sitten, kun joku suomalaisista puhuu, hän saattaa kertoa asiansa hyvin omituisesti.

Joku esimerkiksi ilmoittaa, kuinka yhtiökumppanilla oli bisneksissä ketunhäntä kainalossa ja mieleen tuli, että tyyppi pitäisi viedä saunan taakse, sillä yhtiökumppanin toilailujen vuoksi kaikki yhtiössä kävivät persaukisiksi ja päätyivät puille paljaille. Onneksi viinakauppa oli auki ja juomingit alkoivat, koska ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku.

”Suomalaiset sanonnat ovat hyvin omituisia.”

Toisinaan kieli on Willansin mukaan taas erittäinkin loogista. Moderneille asioille kun ei ole aina varsinaisia omia sanoja. Tämän huomaa, kun kääntää muutaman sanan suoraan englanniksi: Lentokone (flying machine). Tietokone (knowledge machine). Partakone (beard machine).

Willansin mukaan valkoisella, englantia puhuvalla miehellä on kuitenkin Suomessa verrattain helppoa, vaikka suomalaiset, etenkin vanhemmat ja maaseudulta kotoisin olevat, kuulemma tuijottavat.

Ja jos satut tuijotuksen lomassa tervehtimään, se on virhe. Willansin mukaan se saa ihmiset tuijottamaan entistä kovemmin, mutta tervehdystä ei kuulu.

”Kaikki kunnioitus heille, jotka ovat etnisesti erinäköisiä, sillä suomalaiset tuijottavat heitä varmaan taukoamatta.”

WILLANSIN pariskunnalla oli tapana matkustella paljon nuoruudessaan. Yhdessä vaiheessa he asuivat jonkin aikaa Perussa, kun Willans kirjoitti ensimmäistä kirjaansa.

Sitten elämä muuttui.

”Saimme lapsen, ja pam! Kaikki meni pipariksi.”

Willans tietenkin vitsailee.

”Lapsethan ovat ihan mahtavia pikkuihmisiä, jotka hengailevat siinä ympärillä koko ajan. Nyt niitä on kaksi, joten homma on hoidettu.”

Lapsen saaminen oli Willansille silmiä avaava kokemus, sillä se tutustutti Willansin suomalaiseen sosiaaliturvasysteemiin.

”Minua ei meinannut saada sairaalasta ulos synnytyksen jälkeen. Mukavia hoitajia, oma huone, ruokaa tulee – eikä se maksa melkein mitään. Siskoni synnytti samoihin aikoihin Britanniassa ja maksoi huoneestaan 400 puntaa vuorokaudessa.”

Nyt Willans on perustamassaan digimarkkinointitoimistossa Ink Tank Mediassa töissä. Asiakkaina on suuria yrityksiä, mutta siinä sivussa yritys julkaisee myös omia blogejaan ja Facebook-sivujaan. Niistä suosituin on Very Finnish Problems, joka vitsailee Suomen ja suomalaisten kustannuksella. Sivulla on tällä hetkellä noin 235 000 tykkääjää, ja sen päivitykset keräävät keskimäärin yhdeksän miljoonaa lukijaa kuukaudessa.

Willans ehdotti Gummerukselle, että aiheesta voisi tehdä kirjan, ja Gummerus suostui. Syntyi 101 Very Finnish Problems.

KUN puhutaan todellisista suomalaisista ongelmista, Willans nostaa esiin alkoholin.

”On toki hyvä, että valtio pitää huolen heistä, jotka eivät siihen itse pysty, mutta en pidä siitä, että valtio tulee päättämään, milloin voin ottaa drinkin. Viinin hintakin on ihan tolkuton ravintoloissa. Ja hienossakin ravintolassa viini kaadetaan ensin siihen mitta-astiaan kuin laboratoriossa.”

Myös yleinen sääntöorientoituneisuus kummastuttaa Willansia. Hän uskoo, että koska Suomi on niin korruptoimaton maa, ihmiset luottavat sokeasti valtioon ja noudattavat sääntöjä hyvin tarkkaan.

Se on hyvä, sillä säännönmukaisuus takaa asioiden toimivuuden. Willansin mielestä se johtaa kuitenkin tietynlaiseen joustamattomuuteen: jos satut pyöräilemään jalkakäytävällä tai laittamaan banaaninkuoret väärään lajittelupisteeseen, muutoin hiljaiset suomalaiset viimein avaavat sanaisen arkkunsa nalkutuksen muodossa.

”Ehkä suomalaiset juovat itsensä niin humalaan juuri sääntöjen takia. Kun kerrankin pääsee irrottautumaan, niin irrottaudutaan sitten kunnolla.”

WILLANS viihtyy Suomessa oikein hyvin. Etenkin nyt, kun Britannia on brexitin kourissa, Willansilla ei ole sinne mitään hinkua takaisin.

”Tällä hetkellä olen tosi vihainen puolelle briteistä. Olen aika intohimoinen politiikan suhteen, ja brexit lamaannutti minut.”

”Mikäli jonoja ei valvota, homma käy sottaiseksi. Paitsi yhdessä tapauksessa: pahamaineisessa ämpärijonossa”

Suomessa Willans on oppinut rakastamaan saunaa, mökkeilyä (vaikka se on silloin tällöin enemmän työleiri kuin lomaa), ruisleipää (vaikka alku olikin hankala).

Eräs asia häntä tosin kummastuttaa. Willansin huomioiden mukaan suomalaiset osaavat jonottaa (olemmehan sääntöriippuvaisia), mutta vain, jos se tapahtuu jonotusnumeroiden avulla.

Willans on saanut esimerkiksi maistaa minkkiturkkimummin kyynärpäätä oopperassa, puhumattakaan nakkikioskijonosta.

”Mikäli jonoja ei valvota, homma käy sottaiseksi. Paitsi yhdessä tapauksessa: pahamaineisessa ämpärijonossa”, Willans kirjoittaa kirjassaan.

”Kun kauppaketju jakaa ilmaisia ämpäreitä, ihmiset seisovat kirjaimellisesti tunteja nätisti jonossa. Sen ymmärtäisi, mikäli kyseessä olisi vaikkapa kallis elektroniikkatuote. Mutta parin euron ämpärin jonottaminen vaikuttaa äärimmäiseltä masokismilta.”

SUOMEA halutaan brändätä monella eri tavalla maailmalle. Moni on sitä mieltä, että Suomesta tulisi tehdä niin sanotusti eurooppalaisempi maa, jossa olisi kansainvälistä vetovoimaa.

Joskus tulee mieleen, että siinä ajatellaan ihan väärin päin: ei Suomi tule koskaan olemaan maa, jossa on isoin huvipuisto, korkeimmat rakennukset, isoimpien maailmantähtien konsertit tai mahtavimmat museot. Miksi rakentaa Guggenheim-museo, jota voi jo nyt mennä katsomaan ihan muualle kuin Suomeen?

Myös Willansin kirjasta tulee mieleen, että Suomen vahvuudet ovat pääosin muualla. Tämä on se kummallinen pieni maa, jossa kesä on pohjoisen valon takia (ainakin pari päivää vuodessa) kauniimpi kuin missään muualla. Se pieni maa, jossa voi eksyä metsään pääkaupunkiseudulla.

Willansillekin tärkeää Suomessa on etenkin kaikki se, mikä tekee Suomesta pohjoismaisen hyvinvointivaltion: terveydenhuolto, tasa-arvo, pienet tuloerot, turvallisuus ja niin edespäin.

”Suomesta ajatellaan, että joo, siellä asiat hoituvat ja kaikki on hyvin, mutta se johtuu ulkomaalaisten mielestä siitä, että Suomi on vaan jotenkin kummallinen ja omituinen paikka. Ei maailmalla ajatella, että tällainen voisi olla todellisuutta missään muualla.”