Ajatuksiani Ukrainan tilanteesta 28.4.

Taistelut jatkuvat ja Venäjä on pystynyt etenemään hieman painopistesuunnissaan. Mitään ratkaisevaa suuntaan eikä toiseen ole kuitenkaan tapahtunut. Arvioissaan tästä sodasta ja sen syttymisestä monessa asiassa oikeassa ollut analyytikko Michael Kofman nostaa (linkki podcastiin) Venäjän merkittävimmäksi ja kohtalokkaaksi heikkoudeksi jalkaväen vähäisyyden. Hän kuvaa miten yksiköitä on rakennettu vajaiden miehitysten kanssa ja lopputuloksena Ukrainassa kulkee nyt tyhjiä ajoneuvoja.

Kofman esittää esimerkkilaskelman, jossa tietyillä, systeemissä kertautuvilla vajauksila Ukrainaan on hyökännyt jalkaväki-osastoja, joiden kuljetuspanssariajoneuvoissa voi olla ehkä kaksi jalan taistelevaa sotilasta vaunun miehistön lisäksi. Jalkaväen puute selittäisi myös sen, miten ukrainalaisten panssarintorjunta on saanut usein toimia rauhassa. Se selittää myös sitä, miksi Ukrainassa on niin paljon kansalliskaartin osastoja ja epämääräisiä tsetseeniyksiköitä. Tsetseenejä taistelee myös Ukrainan puolella ja he pitävät itseään oikeina tsetseeneinä ja kadyrovilaisia Moskovan alistuneina kätyreinä. Jossain vaiheessa tämä sota saattaa siirtyä näiden taistelijoiden mukana myös Tsetseniaan.

Merkittäviä määriä lisää jalkaväkeä Venäjä ei saa ilman liikekannallepanoa. Se taas edellyttäisi sodan julistamista. Juridisesti Venäjällä on käynnissä sotilaallinen erikoisoperaatio ja se antaa hallitukselle mahdollisuuden toimia tietyillä tavoilla. Toisaalta se myös esimerkiksi estää asevelvollisten lähettämisen. Putinin Venäjä siis ei ole oikeusvaltio, mutta tämän hallinnon on tapana täyttää lakien muodolliset vaatimukset. Toki lakeja sitten tarpeen mukaan muutetaan hyvin ketterästi.

Moscow Times uutisoi eilen (linkki), että asevoimien keskuudessa on tyytymättömyyttä nykytilanteeseen, jossa sen toimintaa rajoitetaan heidän mielestään liikaa. Asevoimissa ollaan myös vihaisia tiedustelupalveluille, joiden epäonnistuminen oli merkittävä osa sodan alun katastrofalisuutta. Tilanne käy venäläisen sotilaskunnian päälle ja on artikkelin mukaan avannut jonkinlaisen kuilun presidentin ja asevoimien välille.

Lännen tukea virtaa nyt katkeamattoman ketjuna Ukrainaan, vahvistaen maan puolustuskykyä koko ajan merkittävästi. Ukrainalaisia sotilaita koulutetaan uuden kaluston käytössä ja se ottaa oman aikansa. Mutta jos vaikkapa tykistön yksikkö osaa aselajinsa yleiset asiat, niin uuden kaluston käyttöönotossa ei niin kauaa mene. Toki pulmatilanteiden selvittämisen sujuvuus oudomman kaluston kanssa on aina heikompaa.

Sodan alusta asti lännestä Ukrainaan on virrannut myös vähintään yhtä tärkeää tukea tiedustelutiedon muodossa (linkki juttuun). Tai itse asiassa tieto liikkui jo ennen sotaa Ukrainaan. Mutta taistelujen käynnistyttyä siitä tuli olennainen Ukrainan menestystä. Yhdysvaltalaisten mukaan ukrainalaisten kyky reagoida ja käyttää tietoa nopeasti on ollut monen menestyksen takana. Ilmatorjunta ja tykistö ovat pystyneet aiheuttamaan lännestä tulleen tiedustelutiedon avulla nopeissa tilanteissa merkittäviä tappioita Venäjälle.

Muutama sana viime aikoina paljon esillä olleesta sanasta sotapsykoosi. Ensinnäkin kyse on mielenterveyteen liittyvästä termistä ja sellaisten käyttö poliittisessa keskustelussa on vastenmielistä ja väärin. Se ei kuitenkaan ole varsinaisesti lääketieteessä diagnostisessa käytössä ja sillä yleensä haluttanee viestiä, että jonkun reaktiot ja toiminta ovat epärationaalisia. Epärationaalisuuden aste sitten vaihtelee todellisuudesta irtaantuneesta psykoosista sen vääristävään hysteriaan. Lähtökohtaisesti siis hyvin huono termi käyttää epämääräisyytensä ja mielenterveyskytköksensä takia.

Nämä nyt siis ovat minun tulkintojani muiden sanoista ja niitä pitää kohdella sellaisen tulkinnan ansaitsemalla epäluulolla. Sotapsykoosi Erkki Tuomiojalle lienee jonkinlainen kiihottuneisuuden tila, jossa ihminen vouhkaa eikä harkitse ihan loppuun asti kantojaan. Tällaiselle tulkinnalle jotkut toimijat itse asiassa antavat perusteita. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö termin käyttö olisi epäonnistunutta.

Eikä tämänlaatuinen epäonnistuminen ole ihan ensimmäinen Tuomiojalta viime aikoina. Hänen pisteliäs tyylinsä, joka lainaa paljon tutkijoiden tavasta kuvailla näkemäänsä, sopii harvinaisen huonosti tilanteeseen, jossa tosiaan ollaan isojen tunteiden kanssa tekemisissä. Tuomioja on kuitenkin poliitikko ja politiikolle sanat ovat tekoja. Niillä teoilla poliitikko kamppailee vallasta muotoilla maailmaa oman arvopohjansa mukaisesti. Niin niitä myös tulkitaan. Tuomiojalta varmaan myös tiedostamattomasti edellytetään enemmän, koska hän tosiaan on poikkeuksellisen kokenut ja oppinut poliitikko. Hänellä on myös poliittisia vastustajia, jotka ilomielin tarttuvat näihin virheisiin.

Sotapsykoosi oli myös sana, jota Neuvostoliitto käytti nootissaan 1961. Se oli siis nootti, jonka avulla Suomi ja suomalaiset pelästytettiin lopettamaan Kekkosen vastustaminen. Termiä on käyttänyt myös Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov ja estoitta sitä viljelevät Venäjän viestejä levittävät Johan Bäckman ja Janus Putkonen. Ainakin jälkimmäisille termin paino on sanalla psykoosi. Kuten aina kiihkoilijoille, heille eri tavalla asiat näkevät ovat joko hulluja tai pahoja. Tässä yhteydessä siis sotapsykoosissa tai natseja. Tai kumpaakin. Toki sanavalinta on heille myös propagandistinen asia.

Kaiken kaikkiaan sanana sotapsykoosille en näe nykytilanteessa järkevää käyttöä. Jos haluaa esittää perustellen epäilyksiä jonkun henkilön mielentilan vaikutuksista hänen kantoihinsa, niin sellaista kannattaa välttää. Jos se kuitenkin on välttämätöntä, niin perusteet pitävät olla hyvin vankat.

Minusta on yhtä aikaa totta se, että sota, sen syttyminen ja tapahtumat, ovat aiheuttaneet tunnekuohua ja mediassa joitakin ylilyöntejä. Mutta samaan aikaan minusta on totta myös se, että suomalaisten kantojen muuttuminen Nato-jäsenyyden kannalle vaikuttaa tapahtuneen hyvin pragmaattisesti ja vähäeleisesti. Tilanne muuttui, ihmiset muuttivat sen myötä arviotaan parhaasta toimintatavasta ja mielipidetiedustelujen luvut räpsähtivät uuteen asentoon. Kun tähän lisätään poliittisen johdon rivakka, mutta perusteellinen tapa edistää asiaa, niin minusta Suomen suoritus suuren paineen alla on ainakin tähän asti ollut pikemminkin hyvin tasapainoinen ja joustava.


https://warontherocks.com/2022/04/ukraines-military-advantage-and-russias-stark-choices/

https://www.themoscowtimes.com/2022/04/27/vicious-blame-game-erupts-among-putins-security-forces-a77508

https://www.cnbc.com/2022/04/26/us-intel-helped-ukraine-protect-air-defenses-shoot-down-russian-plane-carrying-hundreds-of-troops.html