Uni

Uni askeettisessa paikassa. Apokalypse, Tsernobyl, rauniokaupunki.

Olemme kuvaamassa elokuvaa. Työryhmässä pelkkiä natiiveja nuoria naisia.
Eräs heistä on blondi, polkkatukkainen, enkelikasvoinen, siloteltu.
Toinen heistä, harjoittelija, ruskeahiuksinen ja lämmin. Hänellä on huolittelematon, rähjäinen olemus. Hän puhuu oudolla aksentilla. Se on yhdistettävissä siihen, ettei hän ole opiskellut tai käynyt koulua. Asunut koko ikänsä maalla.
Hänellä on pehmeä vartalo. Rakastun häneen ja hän minuun. Hylkään ajatuksen blondista. Minun täytyy pitää yllä nuotion tulta. Olemme loukussa raunioissa.

Teleportaatio.
Kattoterassi, eliittibaari.
Ympärillä lähinnä japanilaisia liikemiehiä, jotka jurottavat pöydissään onnettomina. He kaikki ovat tulleet tänne kuolemaan. Ilmapiiri keskuudessamme on iloinen, vaikka paikka on synkkä. Liikemiehet juovat erikoisia kaljoja, kaikki ne ovat mustia.
Elokuvan työryhmä tilaa baarin suosituinta juomaa; tarjotin jossa aseteltuna kolme shottia per ihminen. Pikimustia nekin. Ilmassa alkaa leijailla haikeus ja kaipuu, viimeisen illan tuntu. Tiedämme kai ettemme enää näe. Halaan ruskeahiuksisen maalaistytön kanssa. Sanaton sopimus. Me kuolemme. Uppoudun pehmeyteen ja lämpöön. Herään onnellisena.