Toinen erä: Pelkoa ja inhoa Kupittaalla

Kurvisen Show Blogi
perjantai, 10. tammikuu 2014
Toinen erä: Pelkoa ja inhoa Kupittaalla.

Hard Rock Kupittaa -kirjan rentoja ennakkoaselmia:
Ensimmäinen erä poiki kymmeniätuhansia FB-jakoja, lukuisia rikosilmoituksia, tappouhkauksia, mustamaalaamista, aviorikoksen, draamaa ja tragediaa. En tiedä kuka kärsi eniten ensimmäisen erän taistelussa ja kuka sai eniten turpaansa, mutta jotenkin tämä sotku on nyt selvitettävä. Nyt kongi kumahtaa ja alkaa toinen erä. Toivottavasti se on rauhanomaisempi. Tämä teksti on täällä blogissa vain hetken, joten nyt jälleen tarkkailijoillani ja vihamiehilläni on oiva tilaisuus kopioida tämä ja laittaa jakoon, kuten olette ennenkin tehneet ;) Nyt kun kevään kohutun Facebook -lääkäräkäyntipäiväivityksen jälkeinen tomu on kutakuinkin laskeutunut niin voin ja haluan selventää tosiasioita paikkaansapitämättömän juoruilun ja huhupuheiden takaa. Keskustelupalstoilla ja kaupungilla liikkuu silloin tällöin villejä huhuja tilastani, keikkakunnostani ja elämästäni. Milloin olen pakkohoidossa, harhainen, skitsofreeninen tai vankilassa. Olen törmännyt netissä ja livenä paikkaansapitämättömiin huhuihin, mustamaalaamiseen, panetteluun ja kunnianloukkauksiin. Jotkut ovat esiintyneet keskutelupalstoilla nimelläni ja sanoja on laitettu suuhuni. Monet ovat ruvenneet lääkäreiksi, psykologeiksi ja tuomareiksi. Vihamiehet ovat perässä ja uusia ”läheisiä kavereita” tuntuu löytyvän asioitani netissä kommentoimaan. Ymmärrän toki sen, että joillakin ihmisillä on paha olla ja purkamalla oman pahan olonsa johonkin kohteeseen, olo helpottaa. Itsekkin olen syyllistynyt siihen. Olen seurannut surullisena ihmisten silmitöntä julmuutta, josta kertoo osittain myös se, että Julia Tukiaisen kuolemaa juhlittiin Facebookissa ja keskusteluryhmissä innolla. Yhteiskunnassamme on mielestäni jotakin todella pahasti pielessä, kun ihmiset näin pahasti oirehtivat. Anonyyminä on helppo syyllistyä kunnianloukkauksiin, mutta kuinka moni uskaltaa tulla sanomaan kasvotusten omalla nimellään? Minulle ei ainakaan KUKAAN. Eikös sitä Isossakin Kirjassa sanota, että mitäs sinä osoittelet toisen silmässä olevaa tikkua, kun et edes näe edes hirttä omassa silmässäsi. Nyt haluan kuitenkin omalta osaltani katkaista huhuilta lopullisesti siivet ja kertoa mitä oikeasti on tapahtunut ja faktoja tapahtumien taustalla niin, että en jätä kiveäkään kääntämättä. En haluaisi puida yksityisasioitani sanallakaan, mutta parhaillaan minut on ahdistettu selkä seinää vasten niin, että perättömät ja keksityt juorut vaikuttavat suuresti toimeentulooni ja ammatilliseen elämääni. Kaikkihan lähti siitä liikkeelle, kun keväällä 30. toukokuuta 2013 tein huumorimielessä parin saunakaljan jälkeen Facebookkiin seuraavanlaisen päivityksen todellisesta tapahtumasta: ”Tositarina kahden vuoden takaa; Menin Turun pääterveysasemalle turkulaiselle mieslääkärille valittamaan hillitöntä migreeniä. Lääkäri kysyi: -Mitä teet työksesi? -Olen moottorisahajonglööri, vastasin. Lääkäri otti epäilevän ilmeen ja teki kynällä merkintöjä papereihinsa ja jatkoi: -Jaahas. Missäspäin olet viimeaikoina ollut keikoilla? - Tulin juuri presidentti Kim Il-sungin syntymäpäiviltä Pohjois-Korean pääkaupungista Pjongjangista. Lääkäri mykistyi, otti etäisyyttä ja teki lisää merkintöjä papereihinsa ja jatkoi: Selvä, voitte mennä odottamaan aulaan. Odotin tovin kunnes vierelleni tuli kaksi poliisia, jotka pakottivat minut ambulanssiin, joka ajoi Osasto A1 -psykoosiosastolle ja minut heitettiin eristysselliin. M1 -tarkkailulähetteessä lukee; "Potilas luulee olevansa moottorisahajonglööri. Lisäksi hän luulee olleensa presidenttiä tapaamassa Pohjois-Koreassa. Todennäköinen psykoosi. Psykoosiläkitys aloitettava välittömästi." Jos joku ei usko niin voin näyttää tarkkailulähetteen. En enää koskaan uskalla mennä Turussa lääkäriin!”  Päivitys poiki pelkästään omalla FB seinälläni 216 jakoa ja tahtomattani se levisi Facemokiin, jossa tilanne lähti lapasesta ja päivitys jaettiin kymmeniätuhansia kertoja. Sen jälkeen minuun oli yhteydessä radioasema ja kaksi elokuvatuottajaa ja tilanne alkoi ahdistamaan. Päivitykseni jälkeen monet syyttivät minua huijariksi ja väittivät, että näin ei voi Suomessa tapahtua. Itselleni traagisin seikka oli kuitenkin se, että nyt turkulaiset vihamieheni ja kollegani tukijoukot saivat oivan kanavan, jossa pystyivät anonyymisti kertomaan ”tosiasioita”, mustamaalaamaan ja keksimään uskomattomia tarinoita, jotka eivät pidä ollenkaan paikkaansa. Osaa näistä poliisi tutkii. Olin kuulemma skitsofreeninen, maniassa, psykoosissa, vankilassa ja ties missä samaan aikaan kun istuin kotonani ja ihmettelin mitä ihmettä pelkästään Turussa tapahtui? Baarien omistajat jakoivat minulle kilvan ikuisia porttikieltoja pelkästään sen takia, kun olin ihmisille ystävällinen oma itseni; pohjoiskarjalainen vuolaspuheinen ja sosiaalinen tapaus varsinkin jos olen alkoholin vaikutuksen alaisena puhumattakaan siitä jos olin panettelun johdosta kiivastunut mikä on täysin normaali ihmisen emotionaalinen tunnetila, ei sairaus. Kesällä tilanne riistäytyi niin pahasti käsistä, että vihamieheni alkoivat soittelemaan ja lähettelemään sänköpostia Turun Kupittaan mielisairaalan ylilääkärille paikkaansapitämättömiä tietoja (olin muka uhkaillut ihmisiä moottorisahoillani, joka ei pitänyt ollenkaan paikkaansa), jonka lisäksi ihmiset alkoivat levittämään myös muita harhojaan. Tämä kaikki johti peräti kolmeen virka-apupyyntöön ja poliisin piiritystilanteeseen, jotka lopulta selvisivät rauhanomaisesti puhumalla. Välillä tuntui siltä kuin Turussa olisi ollut menossa laajamittainen joukkohysteria. Katsoin Wikipediasta joukkohystrian tunnuspiirteet, jotka täyttyivät; iso joukko ihmisiä uskoi samaan internetistä lähtöisin olevaan harhaan. Tilanne huipentui, kun menin Raision BR-baariin aamukaljalle ja käyttäydyin ystävällisesti ja rauhallisesti, jolloin omistaja riisti lompakkoni ja otti minut panttivangiksi ennen poliisien saapumista. Näin voi tapahtua ainoastaan Suomen Turussa ja missään muussa kaupungissa Suomessa en koskaan ole törmännyt tällaiseen vihamielisyyteen, selkäänuukottamiseen ja panetteluun. Mistä lie sitten johtuu? Tätä olen ihmetellyt jo vuosikausia. Nyt omalta osaltani yritän edes hiukan valoittaa tositapahtumia huhujen taustalla: Ensinnäkin lääkäripäivityksestä, jota monet ovat väittäneet tekaistuksi: Se on täysin totta. Sitä on hiukan tiivistetty ja muokattu, koska eihän Facebookkiin koko tarina mahtuisikaan. Yksityiskohtaisesti tilanne meni niin, että lääkäri ei alkulämmittelyn jälkeen lopulta uskonut sanaakaan mitä minä sanoin; ei sitä kuka olin, mistä olin tulossa ja minne menossa. Ei ammattiani eikä keikkapaikkojani. Toisaalta ymmärrän, koska juttuni ovat välillä tavalliselle 8-16 -ihmiselle niin utopistisia, mutta kuitenkin tosia. Kun lääkäri tietää vain verisuonista eikä mistään muusta elämässä, on vaikea suhtautua boheemiin taiteilijaan, joka välillä lentelee omien juttujensa mukaan Las Vegasin ja Pjongjangin väliä presidenttien syntymäpäivillä. Huvittavaksi tilanteen teki se, että koska lääkäri ei uskonut minua, minä tietenkin luonnollisesti kiivastuin. Jos en olisi kiivastunut, se olisi epänormaalia. Ja vielä huvittavampaa on se, että pohjoiskarjalaisuuden oireita/piirteitä ovat  vuolaspuheisuus, sosiaalisuus ja avoimmuus. Tismalleen samat oireet ovat maniassa. Niimpä hän pyysi minua odottamaan aulassa ja teki täysin paikkaansapitämättömän M1 -tarkkailulähetteen, koska luuli että luulen olevani moottorisahajonglööri ja luulen olleeni Pohjois-Koreassa, koska lääkärin oman käsityksen mukaan Pohjois-Koreaan on mahdotonta päästä. Kun poliisit veivät minut väkisin ambulanssiin minua vastapäätä sattui istumaan täysin sattumalta ensihoitajan roolissa hyvä ystäväni Henna. Myös toinen poliiseista ihmetteli tilanetta, koska hän tunnisti minut moottorisahajonglööriksi, mutta hän joutui tekemään vaan työtään M1 -tarkkailulähetteen mukaisesti. Ambulanssissa ensihoitajaytäväni Henna luki kummissaan tarkkailulähetettä, jossa luki, että luulen olevani jonglööri ja luulen olleeni Pohjois-Koreassa. Henna suuttui tästä ja meni lääkärin huoneeseen kiivaana kertomaan tosiseikkoja: ”Ota huomioon vielä, että tämä mies on oikeasti moottorisahajonglööri ja hän on oikeasti käynyt presidentti Kim Il-sungin synttäreillä. (Hennä tiesi tämän, koska hänen siskonsa oli avustajanani Pohjois-Koreassa kahden viikon ajan). Ja ota huomioon myös, että hän on pohjoiskarjalainen, joten hän puhuu luonnostaan vuolaasti”. Lääkärille tämä oli kuitenkin suuri arvovaltakysymys. Hän oli jo tehnyt päätöksen, joten ei voinut sitä enää perua. Ja ensihoitaja ei voi kävellä lääkärin päätöksen yli. Niin uskomaton episodi jatkui… Jatkoimme ihmeissämme lanssilla matkaa ja Henna huomasi, että olen täysin normaali oma itseni. Tosin kiivaampi vallitsevasta tilanteesta johtuen. Henna sanoi lopulta, että älä ole huolissasi, kyseessä on vain neljän päivän tarkkailuaika,jonka aikana väärinkäsitys selviää ja pääset pois. Poliisit pakottivat minut teräsovista sisään ja minut heitettiin välittömästi eristysselliin, koska se on osaston tapa, jos ”potilas” tuodaan poliisisaattueessa. Tarkkailuaikana käyttäydyin täysin normaalisti ja olin oma itseni; sosiaalinen, vuolaspuheinen ja eloisa. Kukaan ei kuitenkaan tarkkaillut minua neljän päivän aikana millään tavalla vaikka Mielenterveyslaissa niin säädetään. Päätökset tehtiin ainoastaan hoitokokokouksessa, jossa kaikki hoitajat ja lääkärit käyttäytyvät painostavasti, syyttäen ja alistaen potilasta, joka entistä enemmän lisää potilaan kiivastumista välillä jopa raivon valtaan, jolloin pakkohoitotuomio on lähes varma. Lääkärit ja hoitohenkilökunta lukivat kilvan vain papereitani ja tekivät niiden johdosta johtopäätöksiä. Normaalin käyttäytymiseni johdosta minulla diagnosoitiin ”mania” ja minut asetettiin tarkkailun jälkeen pakkohoitoon. Saatuani tämän tietoon kirjallisesti M2 -päätöksellä, otin yhteyttä lakimieheeni, joka alkoi ajaa asiaa Turun hallintooikeuteen ja Eduskunnan oikeusasiamihelle. Lakimieheni lähetti osastolle telefaxin: ”Kupittaan mielisairaala, Osasto A1, ylilääkäri Aihe: M1-päätös Ammattijonglööri Juha Kurvinen on tietojen mukaan väärällä päätöksellä sijoitettuna Teidän osastollenne. Häntä on tietojen mukaan lääkitty väkisin eikä hänen olotilaansa ja perustietoja ole tulkittu oikein. Koska hän on eri osapuolten tietojen mukaan sellaisessa kunnossa ettei hänen pitämiseensä hoidossa ole Mielenterveyslain mukaisia perusteita, joudun oikeusteitse ajamaan asiaa ja tarvitsen siksi välittömästi yo.asiakirjan. J. K lakimies”  Valitukset hallinto-oikeudelle ovat kuitenkin pitkiä prosesseja ja ne eivät auta sen hetkiseen tilanteeseen. Niimpä kutsuin osastolle vierailuaikojen puitteissa monia minut hyvin tuntevia ystäviä, jotka kirjoittivat lääkäreille mm. seuraavia kirjallisia todistuksia: ”Nimet; J.S. Ja A.N. osoite, yhteystiedot Vastaanottaja: päivystävä lääkäri E. S. ja ylilääkäri T. N. Aihe: TODISTUS Olemme molemmat tunteneet Juha Pekka Kurvisen noin kolmen vuoden ajan ja olemme olleet täällä osastolla lauantainan ja sunnuntaina yhteensä kymmenen tuntia hänen seurassaan. Täten todistamme, että hän on ollut koko ajan täysin oma itsensä paitsi, että hän on ollut hermostunut tästä aiheettomasta tahdonvataisesta pakkohoidosta, joka on tapahtunut väärinkäsityksen johdosta. Kupittaalla, päivämäärä Allekirjoitukset, nimenselvennykset P.S. Lisätietoja puhelimitse kummasta tahansa numerosta” TÄRKEÄ VÄLIHUOMAUTUS: Se joka epäilee, että nämä todistukset on tekaistuja, ne ovat olleet valokuvattuina kokonaisuudessaan yhteystietoineen omalla FB-seinälläni, jonka lisäksi ne ovat tarvittaessa nähtävillä sovitussa tapaamisessa.  TOINEN TODISTUS: ”Olemme olleet katsomassa Juha Kurvista tänään parin tunnin ajan. Juha on käyttäytynyt rauhallisesti ja ollut oma itsensä” Turussa, allekirjoutukset”  KOLMAS TODISTUS: ”Nimi, P.T. e-mail, puh. Aihe. TODISTUS Jakelu: Ylilääkäri T.N., päivystävä lääkäri E.S. Toimitustapa: FAX Tunnen Juha Pekka Kurvisen monen vuoden takaa sekä ystävänä, että liikekumppanina. Täten todistan tapaamisiemme perusteella, että Juha on oma itsensä, eikä hän ole vaaraksi itselleen tai ympäristölleen. Turussa, päivämäärä, allekirjoitus ja nimenselvennys” Nämä todistukset ovat aitojen ihmisten tekemiä, aidolla käsialalla ja aidolla musteella henkilötunnuksien saattelemana. Niissä on myös kaikki yhteystiedot jos haluaa kysyä lisää. Miten siis minua vuosikausia mielisairaudesta syyttäneet ihmiset kuten itse avoimesti mielisairas BB-voittaja, taikuri Jori A. Kopponen (tunnustanut kärsivänsä masennuksesta ja käyttävänsä peräti kolmea mielialalääkettä) ja muut selittävät nämä asiakirjat? Ovatko ne minun omaa harhaani? Olenko itse keksinyt ne? MITEN SELITÄTTE NE??? Ovatko alienit ja ufot tuoneet todistukset maanpäälle vai miten selitätte sen, että teidän levittämät ”tosiasiat” ovat täysin ristiriidassa näiden todistuksien ja todellisuuden kanssa. Näin ollen todistukset todistavat, että te itse olette kaiken aikaa eläneet harhassa. Minulla on siitä kirjalliset todisteet! Mitäs nyt sanotte ja keskitte? Te pedoliilin puolustajat! Nämä vuosikausia kestäneet mielisairaussyytökset (Jori A. Kopponen kesällä väitti kavereidensa lisäksi jopa toimittajille, että minä olen mielisairas, jota poliisi tutkii parhaillaan kunnianloukkasena) ovat huomattavasti haitanneet ammatinharjoittamistani vähentäen radikaalisti töitäni, koska suomalaiset pelkäävät mielenongelmia ja viihdealamme on pieni, jolloin huhut ovat levinneet puskaradion saattelemana keikkialle niin että juuri yksikään ohjelmatoimisto ei uskalla minua palkata vaikka olen jatkuvasti ollut täydessä iskussa. Voiko suurempaa vääryyttä enää tapahtua? Järjestelmällisen mustamaalauksen johdosta koko urani on lähes tuhottu! Toimeentuloni on viety! Ennen näitä toimia tein 150 – 200 keikkaa vuodessa! Mitä sinä tekisit jos sinun rahasi, työsi, intohimosi, elämäntapasi, toimeentulosi ja maineesi vietäisiin pelkästään sen takia, että pelastaisit yhden naisen sukupuolitautitaturtunnalta (siitä myöhemmin.) Ehkä olisit yhtydessä rikolliseen moottoripyöräjengiin tai hankkisit laittoman aseen? Työni on minulle tärkeä, koska en osaa mitään muuta ja kaikki munat ovat aina olleet samassa korissa. Olen nyt toiminut ihmisten viihdyttäjänä 25 vuotta ja ajattelin jatkaa toiset 25 vuotta lisää, mutta näin suurella järjestelmällisellä mustamaalauksella se on mahdotonta. Maineeni ja urani yritetään tuhota ja on osittain jo tuhottu pelkästään sen takia, että mielisairaudesta kärsivä huumerikollinen, huumeiden salamyyjä, törkeä pahoinpitelijä, pedofiili ja uusnatsi jäi kiinni aviorikoksesta. Näin hän yrittää kostaa verisellä tavalla kokemansa ”vääryyden”, jonka itse alunperin aiheutti. Ulospäin mediassa tämä ihmismielien manipulaattori ja narsisti (vaimo vahvitanut tämän) osaa esittää laupiasta samarialaista, mutta kun kamerat ovat sammuneet hän lähettää medialta piilossa muunmuassa tappouhkauksia ja juoruilee paikkansapitämättömiä seläntakana kaikkialle. Takaisin Kupittaan mielisairaalaan: Osastolla olin näistä todistuksista innoissani ja otin ne mukaani seuraavaan hoitokokokouseen, jossa ylilääkäri ja hoitava lääkäri istuivat. Kerroin heille, että kaikkien minut hyvin tuntemieni ystävien mukaan olen täysin normaali ja tässä siitä kirjalliset todistukset. Ylilääkäri otti välinpitämättömästi ja vihaisesti paperit käteensä ja laittoi ne mappi öön väliin edes katsomatta niitä ja tokaisi: ”Täällä kaverit eivät päätä kuka on terve ja kuka ei vaan minä” Niimpä ajauduin ihmeelliseen tilanteeseen: olin terveenä miehenä suljetulla niin, että hoitajat luulivat minun olevan maniassa ja psykoosissa. Minua pakkolääkittiin mielenterveyslääkkeillä ja uhkailtiin, että jos en ota niin ne annetaan piikillä perseeseen. Tunnelma osastolla oli äärimmäisen painostava. Pääsin todistamaan hoitajien toimesta henkistä ja fyysistä väkivaltaa potilaita kohtaan. Oli poikkeuksiakin, mutta suurin osa hoitajista yritti alistaa potilaita ja tuhota heidän mielensä. En saanut kirjoittaa, ens saanut kävellä, ens saanut istua paskalla rauhassa, en saanut kuunnella musiikkia, en saanut ulkoilla, en saanut raitista ilmaa enkä saanut käydä kuntosalilla vaikka semmoinen oli olemassa vain vittuilun vuoksi. Sen sijasta minulle määrättiin huonevankeutta ja koska kuuntelin huoneessani hiljaa Queenin levyä niin siitä johdosta ylilääri määräsi minulle eristyssellihoitoa! Tämän lisäksi pääsin todistamaan kuinka yksi bodarihoitaja steroidipäissään pahoinpiteli naispotilaan ilman mitään syytä ja heitti tämän eristysselliin. Minä menin väliin puolustamaan syytöntä naisraukkaa, jolloin myös minut heitettiin eristyksiin. Tilanne osastolla oli niin sairaalloinen, että ymmärsin, että tulisin oikeasti hulluksi ellen pääsisi pakoon. Tein pakoyrityksen saunan ikkunan kautta ja pääsinkin ulos, kunnes minut kampattiin ja verissäni minut raahattiin eristysselliin. En saanut paikalle fyysistä lääkäriä vaikka pyysin. Tutkin Mielenterveyslain ja sen mukaan minulla oli oikeus fyysiseen lääkäriin. Oikeuteni siihen evättiin. Lisäksi Milenterveyslain mukaan potilaita on kohdeltava ihmisarvoa kunnioittaen. Tätä lakia rikottiin järjestelmällisesti päivittäin. Hoitajat syyttivät meitä, he huusivat meille, he alistivat meitä, he purkivat omaa pahaa oloaan meihin. Näin kuinka moni poltilas ajautui hoitajien toimien johdosta entistä enemmän ahdinkoon. Meni kuukausi ja samalla koko elämäni meni pakettiin. Miten maksat laskut? Miten ylläpidät nettisivuja? Miten menet keikoille? Miten teet työt? Miten pelastat maineesi? Olen itse oman elämäni tuote ja keikkailulla elätän itseni. Elämäni ei siis pysy pystyssä jos olen itse siitä erillään suljettuna jollekkin osastolle. Sairaloma ei paljon auta jos toimeentulo riippuu keikoista, joille et mitenkään pääse. Ja miksi olisi edes sairaslomalla jos olet terve? Niimpä kotisivuni suljettiin, sähköni katkaistiin, sain häädön, menetin keikkani, kaikki työni ja osittain myös maineeni, koska turkulaiset vihamieheni alkoivat levittelemään hurjia huhuja pakkohoidostani mikä sinänsä oli mielenkiintoista, koska hoitajilla on ehdoton salassapitovelvollisuus potilaista. Mitä tahansa osastolla tein niin se tulkittiin mielisairaudeksi. Jos puhuin, olin maniassa. Jos olin hiljaa, olin masentunut. Jos raivostuin hoitajien mielivallasta, jouduin eristyselliin. Jos sanoin tuttuun tapaani kiireissäni läpällä ja koomisesti: ”Tein juuri 100 metrin uuden maailmanennätyksen” niin hoitajat kirjoittivat potilaskertomukseen: ”Luulee olevansa 100 metrin maailmaennätysmies” Kerran tiirikoin potilassaunan ajastinlukon auki ja ajastin itselleni saunan kuumaksi. Osaston hulluin natsihoitaja tuli huutamaan naama punaisena: ”Miten vitussa sait saunan päälle?” Johon vastasin pilke silmäkulmassa: ”Harry Houdinin oppien mukaan” Tämän jälkeen hoitaja meni kirjoittamaan hoitoraporttiin: ”Potilas luulee saavansa ohjeita kuolleelta kahlekuninkaalta. Harhat lisääntyvät”. Kerran menin potilastoimistoon soittamaan tärkeää todellista puhelua Pohjois-Korean Tukholman suurlähetystöön, koska he olivat kutsuneet minut taas keikalle presidentti Kim Il-sungin synttäreille. Kyselin suurlähettiläältä viisumiasikirjoista ja siitä minne lähetän passini viisumia varten? Hoitajat vierelläni kuuntelivat ihmeissään puheluani, joka päätyttyä kuuntelin heitä salaa ja he nauroivat ja ilkkuivat: ”Luulee olevansa menossa Pohjois-Koreaan. On se sekopää” Kerran hoitava lääkärini lähestyi minua ja kysyi: ”Onko kaikki hyvin?” Olimme mielisairaalassa, joten oletin kysmyksen tarkoittavan nimenomaan mentaalia vointiani ja mielentilaani. Niimpä vastasin rehellisesti, että kaikki on aivan mainiosti. Jonkun ajan kuluttua aloin kärsimään fyysisistä vilustumisoireista ja säryistä, jolloin menin potilastoimistoon valittamaan oloani ja pyytämään Buranaa. Tämän jälkeen hoitoraporttiini kirjattiin: ”Todellisuudentaju hämärtynyt. Ensin sanoo olevansa terve ja heti sen jälkeen sairas. Kontakti reaalimaailmaan kadonnut” Että tällaista arkea jouduin kokemaan käyttäytyessäni osastolla täysin normaalisti ja omana itsenäni. Koitin kaikin mahdoillisin laillisin ja laittomin keinoin päästä osatolta pois, jotta elämäni ja työtilanteeni pelastuisi. Ystäväni alkoivat jälleen kirjoittamaan lisää todistuksia ja tässä niistä tärkein: ”TODISTUS POTILAAN TILASTA Todistajat, kaksi nimeä, henkilötunnukset. TODISTUS Olemme tunteneet Juha Pekka Kurvisen kolmen vuoden ajan. Nyt olemme kuukauden ajan käyneet katsomassa häntä Osasto A1:llä maksimi vierailuaikojen putteissa. Olemme itse huomanneet, että hän on ollut täysin oma itsensä. Ainoa havaittavissa oleva ero on ollut, että hänen hermonsa ovat olleet kireällä vallitsevan tilanteen takia. Muuten minkäänlaisia oireita psyykkisestä häiriöstä ei ole ollut, vaan Kurvinen on käyttäytynyt täysin normaalisti. Vakuutamme antamamme tiedot oikeiksi. Turussa, päivämäärä, allekirjotukset ja nimenselvennykset.” Esitin tämän todistuksen innoissani seuraavassa hoitokokouksessa, mutta se jälleen laitettiin sivuun ja sitä ei edes luettu. Sen sijaan kaikki lääkärit ja hoitajat painostivat minua erittäin tiukkaan sävyyn ja syyttivät minua kaikin mahdollisin tavoin. Suurin rikokseni oli kuulemma vuolaspuheisuus ja puheeni rönsyily mikä on kuulemma varma merkki maniasta. Yritin selittää, että niin puhun normaalistikkin, mutta kukaan ei uskonut, koska turkulaiset sisäänpäinkääntyneet lääkärit luulevat, että kaikki potilaatkin ovat sisäänpäänkääntyineitä ja hiljaisia. Heidän painostus ja henkinen väkivalta oli sitä luokkaa, että löin pohjoiskarjalaiseen tapaan nyrkkini pöytään. Tästä seurasi eristyssellituomio ja merkkaus hoitoraporttiin: ”Potilas on vaarallinen ja agressiivinen” Eristyssellituomion jälkeen ylilääkäri kutsui minut toimistoonsa kahdenkeskiseen ”neuvonpitoon”, jossa hän tuijotti minua ilkikurisesti ja sanoi: ”Koska olet niin ylimielinen niin määrään sinulle kaksi kuukautta pakkoitoa lisää! Katsotaan rauhoitutko sitten!” Näin toimiessään ylilääkäri syyllistyi rikokseen, koska hän otti henklökohtaiset tunteet ja koston mukaan hoitosuhteeseen. Tein ylilääkärin ja hoitajien rikoksista valituksen Aluehallintovirastolle. Lusin kuukauden lisää helvetillisissä olosuhteissa. Jatkuvasti osastolla vierailleet ystäväni pitivät minua kuitenkin järjissäni ja suunnittelin, että joskus kirjoittaisin kokemuksistani kirjan, koska kukaan ei muuten tätä koskaan uskoisi. Kun olin lusinut tasan kaksi kuukautta hoitokokouksessa ylilääkäri väitti edelleen, että puhun liikaa (lähes kaikki pohjoiskarjalaiset ovat eloisia ja puhuvat liikaa, jolloin koko Pohjois-Karjala tulisi eristää piikkilanka-aidalla ja asettaa pakkohoitoon) ja määräsi näin ollen minulle kaksi kuukautta lisää pakkohoitoa eli mielenmurskaamista. Päätäni alkoi vihlomaan ja minua huimasi. Voiko tämä olla totta? Ymmärsin nopeasti, että kahta kuukautta lisää en kestäisi vaan he pääsisvät tavoitteeseensa ja murskaisivat mieleni, persoonallisuuteni ja identiteettini. Se oli heidän tavoitteensa: saada potilaista hiljaisia tasaisia lampaita niin että kaikki oma mieleipide ja persoonallisuus on tuhottu. Jos lobotomia olisi vielä laillinen toimenpide, minulle se olisi tehty alta aikayksikön, kuten Jack Nicholsonille Yksi lensi yli käenpesän -elokuvassa. Meidän tuli nöyrtyä, alistua ja palvoa lääkäreitä ja hoitajia kuin jumalia. Mitä hoitoa tämä voi olla? Ja laillista kaiken lisäksi? Menin epätoivoissani istumaan erään jääkiekkovalmentajan viereen ja valitin hänelle epätoivoista tilannettani. Hän vastasi, että hän tietää idioottivarman keinon päästä osastolta heti pois. Hän vei minut huoneeseensa ja otti esiin salapuhelimensa (lähes kaikilla potilailla oli puhelimet kiellettyjä). Hän sanoi: ”Mieti kuka on tärkein ja luotettavin ihminen elämässäsi? Soita hänelle ja kysy voitko tulla punkkaamaan hänen luokseen pariksi viikoksi?” Minä mietin ja soitin eräälle henkilölle Kirkkonummella ja punkkaaminen onnistuisi. Sitten hän sanoi, että: ”Nyt soita postin osoitteenmuutospalveluun ja vaihda osoitteesi” Tein työtä käskettyä ja lopuksi kysyin Postin palvelijalta: ”Onko nyt todellakin niin, että minä en enää ole turkulainen mies, vaan olen kirkkonummelainen?” Hän vahvisti asian: ”Kyllä, olette nyt kirkkonummelainen.” Tämän jälkeen jääkiekkoalmentaja sanoi, että nyt lain mukaan sinut on 48 tunnin kuluessa siirrettävä oman kotikuntasi sairaalaan. Se olisi kenties pelastukseni. Marssinkin itsemavarmasti potilastoimistoon ja sanoin kovaan ääneen ja vaativasti: ”Olen parhaillaan kirkkonummelainen mies, joten ihmettelen, että mitä vittua teen täällä jossakin Kupittaalla?” Hoitajat katsoivat minua suu auki ja hämillään. He eivät uskoneet minua, joten heidän piti varmistaa ja soittaa asia. Sen lisäksi he soittivat uuteen osoitteeseeni ennenkuin uskoivat. Seuraavana aamuna ambulanssi tuli ovelle ja sain ambulanssikyydin Turun motaria pitkin Espoon Jorvin osastolle, joka oli kuin paratiisi verrattuna pahamaineiseen Kupittaan sairaalloiseen mielivaltaan. Oma hoitajani Harri esitteli itsensä ystävällisesti alkutapaamisessa ja kertoi, että lain mukaan nyt on vuorossa neljän vuorokauden tarkkailuaika. Vastasin hänelle, että ottakaa sitten tarkkailussa huomioon, että olen luonnostani vuolaspuheinen. Käytöstäni ja toimiani tarkkailtiin tarkasti, kunnes oli hoitopalaverin paikka, jolloin hoitajat, omahoitaja, päivystävä lääkäri ja ylilääkäri kokoontuivat ympärilleni. Harri aloitti kertomalla, että tarkkailun perusteella hän ei näe minkäänlaista syytä miksi minua pitäsi pitää pakkohoidossa. Minkäänlaisesta mielenterveyden ongelmasta ei ollut viitteitä. Osaston päivystävä lääkäri yhtyi mielipiteeseen ja niin myös ylilääkäri ja pääsin osastolta täysin terveenä miehenä heti pois. Miten voi siis Suomen maassa olla mahdollista, että Turun sairaalloisen mielisairaalan ylilääkärin mielestä olen täysi mielipuoli ja mielisairas niin, että tarvitsen kuukausien pakkohoitoa ja lähes holhoojan, ja sitten seuraavana päivänä Espoossa minut julistetaan täysin terveeksi mieheksi? Sama mies, sama mielenlaatu, sama tilanne, eri sairaala, eri tulkinnat ja eri päätökset? Tapahtui ilmeisesti itse Jumalan taikoma ihmeparantuminen yhdessä vuorokaudessa!!! Sain Espoosta käteeni lisäksi virallisen paperin, joss ylilääkäri julistaa minut terveeksi. Siinä lukee: "LOMAKE M3. PÄÄTÖS 5. Kielteinen päätös. Tarkkailulausunnon perusteella katson, että mielenterveyslain kahdeksannessa pykälässä tarkoitettuja edelletyksiä tutkitun tahdosta riippumattomalle psykiatriselle sairaanhoidolle ei ole olemassa” Turussa mielipuoli maaninen psykootikko ja Espossa terve kuin pukki. Mitä tämä kertoo siitä todellisuudesta, jota olen päässyt todistamaan? Mitä tämä kertoo Turun Kupittaan hoitajien, lääkärien ja ylilääkärin mielivallasta? KEVÄÄN JA KESÄN TILANNE Koska minulla on Turussa ylläkuvatun reissun johdosta niin hurjat sairaskertomukset sähköisissä systeemeissä (luulee olevansa jonglööri, 100 metrin maailmanennätysmies, kuolleen kahlekuninkaan kaveri ja Pohjois-Korean presidentin kaveri ja ties mitä) niin YKSIKÄÄN Turun lääkäri EI USKO sanaakaan mitä minä sanon vaan he luulevat aina, että olen harhainen aivan sama mitä minä sanon heille. Jos sanon heille: ”Päivää”, olen hullu. Jos sanon heille: ”Iltaa”, olen hullu. Jos sanon heille: ”Olen jonglööri” sitten vasta hullu olenkin, koska papereissa lukee muuta! Niimpä keväällä mennessäni Turun pääterveysasemalle hakemaan reseptiä otin mukaani tuplavarmistuksen! Ensinnäkin mukanani oli minut hyvin tunteva ystävätär, joka voisi todistaa kaiken sanomani todeksi. Toiseksieen minulla oli mukanani Sirkus Pjongjang -kirja, jossa on 42 valokuvaa paikanpäältä Pohjois-Koreasta siltä varalta jos lääkäri ei sattuisi uskomaan, että olen koskaan käynyt koko maassa. Vastassani oli tällä kertaa noin 45-vuotias turkulainen naislääkäri. Valitin hänelle työtsressiä, koska keväällä tein liikaa keikkoja kirjanjulkkareiden johdosta. Halusin jotain rentouttavaa lääkettä ja unilääkkeitä. Tämän jälkeen lääkäri kysyi ammatistani ja kun tuttuun tapaani kerroin (enhän halunnut valehdella) hän muuttui epäuskoiseksi. Hän alkoi tutkimaan sähköisiä potilastietojani ja esitti lisäkysymyksen: ”Missäs olet ollut viimeksi keikalla?” Vastasin rehellisesti: ”Olin pari päivää sitten esiintymässä Bruce Springsteenin kiertuehenkilökunnaLLE Radisson Blue -hotellissa” Tämän jälkeen lääkäri sanoi: ”Voitko mennä odottamaan ulkopuollelle, jutteln hetken ystävättäresi kanssa” Tein työtä käskettyä ja samalla ymmärsin, että taas on tulossa joku uskomaton väärinkäsitys ja episodi ja olen saamassa tarkkailuläheteen. Siksi kävelin tilannetta pakoon ja rauhoittumaan Kylpylähotelli Karibian alakerran ravintolaan, jossa tilasin pizzan. En ehtinyt nauttia pizzaani loppuun, kun ravintolaan asteli kaksi poliisia, jotka pidättivät minut. Olin unohtanut sulkea kännykkäni, joten he saivat paikannustiedot. Tämän jälkeen minut väkisin pakotettiin maijan taakse ja aloin saamaan ahdistukohtauksia. Kysyin poliiseilta pidätyksen syytä, mutta he eivät suostuneet kertomaan. Pyysin paikalle lakimiestäni, mutta hei eivät suostuneet sitä tekemään. Paikalle sen sijaan tuli ambulanssi, jonka sisään minut pakotettiin. Lanssi kiersi Osasto A1:sen luokse ja minut heitettiin jälleen eristysselliin. En ole koskaan elämässäni pelännyt niin paljon. Olisiko taas edessä neljän kuukauden tuomio sen takia, että puhuin lääkärille totta! Koska vuolaspuheisuus, sosialaalisuus ja normaali inhimillinen ihmisenä oleminen olivat osastolla rikos, minä päätin tehdä Jack Nicholson tasoisen näyttelijäsuorituksen ja näytellä hiljaista ja rauhallista. Niimpä en luonteeni vastaisesti tarkkialuaikana juuri puhunut, kävelin hiljaa ja olin apaattinen varsinkin hoitokokouksissa. Tämän apatian näyttelyn jälkeen ylilääkäri antoi minulle terveen paperit ja pääsin pälkähästä. Kun siis olet eloisa oma itsesi, olet hullu, mutta kun olet pelokas ja sairaalloisen apaattinen, olet terve! Voiko systeemi enää sairaampi olla? Laiton ja aiheeton tarkkailuaika johti siihen, että en päässyt tärkeälle työkeikalleni, jolloin menetin palkkani ja taas osittain maineeni, koska yleisö pettyi ja työn tilaaja sai kuulla ”pakkohoidostani” Kaikki nimittäin ajattelevat, että eihän se ole Suomessa mitenkään mahdollista, että siellä aiheetta ollaan. Turun sairaanhoitopiiri ei ole millään tavalla vielä korvannut minulle aiheuttamiaan vahinkoja. Tämä lyhyt tarkkailujakso ei tullut maksamaan minulle kuin reilut 2000 euroa keikkamenetyksien johdosta, mutta sitä edellinen pitempi helvetti aiheutti minulle työmenetyksinä ja rinnakkaisvaikutuksineen yli 60 000 euron menetykset ja tappiot. Korvausten sijasta he sen sijaan KAIKEN LISÄKSI kehtaavat lähettää minulle LASKUJA ”hoidosta” johtuen. Olen pyyhkinyt niillä perseeni! Mistä tarkkailulähete johtui tällä kertaa? Pois päästyäni aloin selvittelemään M1-pakkohoitomääräyksen syytä? Ystävättäreni kertoi tapahtumista sen jälkeen, kun olin poistunut lääkärin huoneesta. Lääkäri oli ensimmäisenä kysynyt häneltä: ”Onko tämä mies ollut koskaan elämänsä aikana Pohjois-Koreassa?” Ystävättäreni vastasi: ”On ollut. Siinähän teillä on nenänne edessä tietokirja hänen matkastaan valokuvien kera.” Lääkäri jatkoi: ”Selvä. No onko tämä mies ollut Bruce Springsteenin keikaLLA?” Tähän ystäväni vastasi rehellisesti: ”Ei hän ole siellä ollut” Tämän jälkeen lääkäri päätti vanhojen papereideni (luulee olevansa jonglööri) ja Brucen keikan perusteella, että olen harhainen. Hän teki tarkkailulähetteen ja teki virka-apupyynnön poliisille potilaan kiinnisaamiseksi. Kaikki johtui siis siitä, että lääkäri sekoitti itse omassa päässään kaksi eri keikkaa. Minun oman keikkani Brucen henkilökunaLLE ja Brucen oman keikan HK-Areenalla. Lisäksi sain myöhemmin käsiini virallisen A4-tarkkailulähetteen, jossa ei ollut sanaakaan totta. Se oli lääkärin keksimä novellikyhäelmä, jonka hän teki vanhojen papereideni perusteella. Vanhat paperini taas ovat runoilleet Osasto A1:n hoitajat vailla minkäänlaista todellisuudentajua ja tarkkailematta minua ollenkaan hoitokokouksia lukuunottamatta. IHMEELLINEN LOPPUTULOS:  Tällä hetkellä minulla on siis hallussani kahden eri psykiatrisen sairaalan virallinen ylilääkärin kirjallinen ja allekirjoitettu päätös, jonka mukaan olen terve mies ja en ole millään tavalla sairaanhoidon tarpeessa tai itselleni tai muille vaarallinen. Tämä on sikäli mielenkiintoista, että hurjat huhut väittävät, että olen parhaillaankin maniassa, psykoosissa, skitsofreniassa ja harhainen. Kerrassaan sangen milenkiintoista. Samaan aikaan kaiken tämän lisäksi soppaa sekoitti se, että keväällä kollegani, BB-voittaja taikuri Jori A. Kopponen jäi osittain minun toimieni johdosta kiinni aviorikoksesta, josta hän suuttui niin paljon, että hyökkäsi kirjallisesti ja suullisesti toimeentuloni ja ammattini kimppuun kaikella voimalla ja kaikilla rintamilla. Hän mm. väittää, että olen niin huonossa keikkakunnossa, että mikään ei pysy käsissäni samaan aikaan, kun teen elämäni parhaimpia keikkoja ympäri Suomen ja lisäksi myös kahdessa eri televisioohjelmassa satojentuhansien ihmisten ja todistajien silmien edessä. Kuka siis on harhainen? Mies jolla on kaksi virallista todistusta terveydestä ja harhattomuudesta vai mies, joka satojentuhansien silminnäkijiden VASTAISESTI väittää kiven kovaa, että minulla ei pysy mikään kädessä? Olen tänä vuonna televisio-ohjelmissa näyttänyt kaksi VAATIVINTA temppuani; oluttuoppitempun ja moottorisahajongleerauksen. Toinen oli jopa suorassa televisiolähetyksessä. Kaikki on toiminut TÄYDELLISESTI sekä televiosiossa, että kymmenillä live-keikoilla ympäri Suomen todistajina tuhansia ihmisiä ja kollegani samaan aikaan väittää, että MIKÄÄN EI PYSY KÄDESSÄ? Kuka täällä on pakkohoidon tarpeessa? Kyllä on moottorisahalla kohta jumalauta töitä! Ammattitaitoni lisäksi hän hyökkäsi ulkonäköäni ja mielenterveyttäni vastaan väittämällä, että olen mielisairas. Tätä hurjaa väitettään hän on jankannut kavereilleen, kollegoille ja alamme ihmisille vuodesta 2008 lähtien ja mustaamaalaamisen ja viihdealan pienuuden tuloksenä koko urani on lähes tuhoutunut. Lisäksi hän kirjelmässään kehoitti minua tekemään itsemurhan sen jälkeen, kun oli haukkunut myös kaikki kirjalliset taitoni runtelemalla esikoiseokseni. Näin hän mustamaalasi molemmat ammattini! Kun hän jäi kiinni aviorikoksesta, hän suuuttui niin paljon, että väitti jopa ammattitimittajalle (Nalle Österman, HYMY) minun olevan mielisairas. Poliisi tutkii tekoa parhaillaan kunnianloukkausena. Samaan aikaan, kun kollegani syyttää minua mielisairaudesta, hän on itse myöntänyt kärsivänsä masennuksesta ja käyttävänsä peräti kolmea eri mielialalääkettä. Ollessani esiintymässä hänen kanssaan Silja Europalla, kollegani itse sulkeutui viikkokausiksi hyttiinsä ja alkoi suunnittelemaan itsemurhaa. Tämä on totta, koska näin hän minulle itse kertoi ja kun kerroin puolustuksekseni tästä totuudesta, kollegani ystävät syöksyivät kimppuuni ja syyttivät minua harhaiseksi hulluksi. Näin ollen kollegani oma mielisairaus käännetään ovelasti minun niskaani. Kerrassaan nerokasta. Tähän pystyy vain manipuloiva narsisti kavereineen. Kollegani julkiset syytökset minua kohtaan menivät niin överiksi, että minä suutuin. Raivostuin ja se ei ole rikos vaan normaali tunnetila. Pinnani meni ja raivostuin hullun lailla siitä, että elämäni ja ammattini yritettiin tuhota. Minä päätin kertoa puolustuksekseni totuuden kollegani luonteen sairaudesta. Kerroin hänen uusnatsiluonteestaan ja siitä kuinka hän haukkuu ihmisiä ali-ihmisiksi, koska kokee itse olevansa puhdasrotuinen. Tunnenhan hänen aivoituksiensa liikkeet kymmenen vuoden ajalta. Kerroin kuinka näin hänen hytissään hänen henkilökohtaisella tietokoneellaan lapsipornoa. Lapsipornon hallussapito on vakava rikos ja omasta mielestäni nimenomaan lapsipornon käyttäjä on se syypää miksi lapsia hyväksikäytetään seksuaalisesti. Jos ei olisi kollegani tapaisia lapsipornon käyttäjiä, ei olisi myöskään lapsiuhreja. Omassa mielessäni rinnastan lapsipornon käyttäjän pedofiiliksi ja mielestäni kaikilta pedofiileita tulisi leikata pallit pois ja heidät tulisi lähettää loppuelämäkseen työleirille Pohjois-Koreaan. Tämän (näin lapsipornoa hänen koneellaan) vannon käsi Raamatulla. Siitä huolimatta hänen puolustajat vetovat ”mielisairauteeni” ja jopa eräs kollegani ilmoitti julkisesti: ”TUOTA EI NYT USKO KUKAAN!” On kerrassaan nerokasta aina vastata syytteeseen kääntämällä huomio valheelliseen väitteeseen vastaamatta ollenkaan itse väitteeseen. Keksitystä hulluudestani on tullut tehokas ase, jota käytetään häikäilemättömästi minua vastaan pienimmässäkin erimielisyydessä. Kollegani vuosikausia levittämät huhut ja kevään informaatiosota ovat saaneet jo niin suuret mittasuhteet, että lähes joka ilta baarissa ollessani törmään mitä uskomattomimpiin tarinoihin. Milloin olen kytännyt naisia Raisossa rivitaloaluueen takapihoilla ja milloin olen kuulemma ollut se kuuluisa Turun kyttääjä, joka murtautui ihmisten asuntoihin. Viime talvena olen kuulemma yöllä kävellyt pakkasessa takki auki ja kädet pystyssä Mynämäeltä Turkuun samaan aikaan, kun olin naisseurassa kotonani nukkumassa. Olen työni puolesta elämäni aikana reissannut paljon ympäri Suomea ja asunutkin useassa kaupungissa ja näin laajamittaiseen selkäänpuukottamiseen en ole koskaan törmännyt missään. Mistä lie johtuu? Kaiken lisäksi en ole antanut huhuille edes aihetta. Olen vain ollut ihmisille ystävällinen oma itseni. MISTÄ KOKO TÄMÄ VUOSIA KESTÄNYT EPISODI ALKOI? Olin vuonna 2008 puoli vuotta esiintymässä Silja Europan estradilla lähes yhteen menoon, jonka jälkeen kiinnityksemme huipentui siihen, kun taikuri Jori A. Kopponen tunkeutui huumepäissään hyttiini ja hakkasi pääni ilman mitään syytä nyrkeillään niin tuusan nuuskaksi etten seuraavana päivänä pysynyt näyttämöllä edes pystyssä. Sain kollegani silmittömän raivokohtauksen ja hyökkäyksen johdosta vakavan aivotärähdyksen ja se jätti pysyviä vammoja (mm. keskittymiskykyhäiriöitä ja muistivaikeuksia, jotka aiheuttavat huomattavia ongelmia arjen pyörittämisessä), joista kärsin päivittäin elämäni jokaisena päivänä. Pysyvät merkittävät vammat ovat suurin syy siihen miksi kyseinen herra saa vereni kiehumaan. Hyökkäys ja aivotärähdys aiheutti laivalla sekavuutta, erimielisyyksiä, väärinkäsiyksiä ja vuosikausia kestäneen tapahtumasarjan, jota käsittelen teoksessa jota parhaillaan kirjoitan. Tämänkin vakavan rikoksensa kollegani ovelana käänsi niin, että minä kuulemma tulin laivalla hulluksi. Oma rikos muuttuu uhrin mielisairaudeksi. Niimpä kaikki mitä uhri yrittää sanoa tai puolustatua leimataan hulluudeksi ja mielisairaudeksi. Kerrassaan nerokasta! Menetin silloin vuonna 2008 törkeän pahoinpitelyn ja sitä seuranneiden tapahtumien johdosta ihmissuhteeni, työni, asuntoni ja siihen asti tehdyn elämäntyöni. Kaiken jälleenrakentamiseen ja korjaamiseen kului vuosikausia. Episodin jälkeen Kopponen on mm. syyttänyt minua kirjallisesti mielisairaudesta, haukkunut ulkonäköni, ammattitaitoni (mikään ei pysy kuulemma kädessä vaikka teen keikkoja normaalisti) ja kehoittanut minua tekemään itsemurhan. Ja hän siis toimi ensin. Hän toimi ensin fyysisen väkivallan osalta ja hän toimi ensin psyykkisen väkivallan ja syyttelyn osalta. Minä olen sen jälkeen koittanut puolustautua hyökkäyksiä vastaan sanallisesti kertomalla vain totuuden herra taikurisuuriherra Kopposen todellisesta luonteesta ja pedofiliasta, jolloin puolustuksenikin on tuomittu ja sivuutettu vetomalla ”hulluuteeni”. Kopponen on törkeissä pahoinpitelyissään aina toiminut salakavalasti siten, että hän on  hyökännyt täysin yllättäen puolustuskyvyttömän ihmisen kimppuun silmittömässä raivon vallassa, koska on ollut huumausaineiden vaikutuksen alainen ja näin ollen luulut olevansa itse Jumala. Hän on hakannut minun päätäni nyrkein yllättäen takaapäin ja hän on täysin yllättäen edestä päin hakannut pääni tuusan nuuskaksi. Siksi kesällä haastoin BB-voittaja, taikuri ja pedofiili Jori A. Kopposen julkiseen nyrkkeilyotteluun, koska haluaisin tietää osaako hän lyödä edestäpäin rehellisesti ilman vilunkipeliä? Lisäksi haluaisin löylyttää lasten hyväksikäyttäjän! Tähän haasteeseen raukka ei ole uskaltanut millään tavalla vastata, koska hän uskaltaa lyödä vain raukkamaisesti puolustuskyvytöntä ihmistä takaapäin! Ja laivalla sattuneet episodit eivät olleet ainoita kertoja, kun Kopponen on huumepäissään amfetamiinin vaikutuksen alaisena ilman selitystä syyllistynyt pahoinpitelyyn. Kerran hän hyökkäsi takaapäin lyöden nyrkillä täysiä päähäni. En pohjimmiltani tiedä hänen fyysisen ja psyykkisen väkivaltansa ja raivonsa syytä, mutta ne ovat hankaloittaneet elämääni merkittävästi, koska olen saanut niistä vammoja. Olen hakenut tapahtumien johdosta apua ja käyn säännollisesti terapiassa rentoutumassa ja purkamassa paineita ettei niitä aina tarvitsisi purkaa FB-seinällä humalapäissään, jolloin traumat nostavat päätään. MIKÄ ON RIKOLLISTA? Migreenilääkkeen hakeminen lääkäriltä ei ole missään maailman maassa rikos. Raivostuminen ei myöskään ole rikos. Oman FB-seinän päivittäminen humalassa ei ole rikos. Pedofiliasta kertominen ei ole rikos (se itse asiassa käsittääkseni lain mukaan on kansalaisvelvollisuus). Sukupuolitaudilta pelastaminen ei ole rikos. Sen sijaan törkeät pahoinpitelyt, huumausainerikokset, huumeiden salamyynti, kunnianloukkaukset ja lapsipornon hallussapito ovat rikoksia. Näitä tapahtumia kollegani ei ole koskaan millään tavalla myöntänyt, selittänyt eikä pyytänyt edes anteeksi. Päinvastoin hän aina kertoo kuinka mukamas olen hänelle velkaa vaikka hänen toimensa ovat aiheuttaneet minulle yli 200 000 euron vahingot ja vaikka olen taikonut hänen keikkajärjestäjänään hänen lompakkoonsa kymmeniätuhansia euroja puhumattakaan siitä, että olen lennättänyt hänen rahakkaille keikoille Pohjois-Koreaan, Ranskaan, Englantiin ja Las Vegasiin hoitaen kaikki järjestelyt, lennot ja majoitukset! On joillakin ihmisillä outo tapa kiittää. Erään DJ:n mukaan suurin virhe mitä voi tehdä on arvostella kollegaansa. Olen samaa mieltä. Kollegani aloitti leikin hyökkäämällä koko elämääni ja ammattitaitoani vastaan. Minä taasen puolustauduin ja kerroin vain hänen rikoksistaan, en puuttunut millään tavalla hänen työhönsä vaikka aihetta olisi ollut: palkkasin hänet esiintymään Lontooseen korkeatasoiseen yksityistilaisuuteen. Esitys meni kollegani ammattitaidottomuuden johdosta niin läskiksi, että silloinen kanta-asiakkaani ranskalainen Georges Connet lopetti hedelmällisen ja rahakkaan yhteistyömme niin että menetin kymmeniätuhansia euroja. Että se siitä ammattitaidosta. Nyt syyllistyin samaan kuin kollegani alunperin minua kohtaan sillä erotuksella, että oma tarinani on totta. Tämä tapahtumasarja (törkeät pahoinpitelyt ja jatkuva mustamaalaaminen) jättivät minuun pysyviä psyykkisiä traumoja ja traumat nostavat joskus päätänsä, kun olen alkoholin vaikutuksen alaisena. Siitä johtuvat jotkut kenties villitkin FB - päivitykseni. Vereni on silloin vain kiehahtanut. Jos ei kiehahtaisi, se olisi mielstäni epänormaalia. Kevään pitkän raivon tilan laukaisevana tekijänä oli etenkin se, että sain tietää Kopposen levittävän huhuja huonosta keikkakunnostani, joka ei ollenkaan pitänyt paikkaansa. Näitä ”keikat ovat menneet pieleen” -huhuja sain kuulla häneltä itseltään kirjallisesti sekä muilta ihmsiltä Turun yöelämässä. Viimeinen puhdas linnake ja pyhä asia minulle on esitykseni, koska sitä olen kehittänyt 25 vuotta ja se on ainoa mitä osaan ja se on elämäntapani, joka tuo leivän pöytääni. Minulla on yli 2500 keikan ammattikokemus ja ilman esitystäni en voi elää ja nyt hyökättiin aviorikoksesta kiinnijääneenä kostonhimoisena sen kimppuun. Sitä en voi missään nimessä hyväksyä ja hänen pyhyytensä Dalai Laman neuvojen mukaisesti taistelen totuudesta vaikka viimeiseen hengenvetooni saakka. Minä olen toistaiseksi käynyt vain sanasotaa ja vain näin miedossa puolustusmuodossa ajattelin myös pysyä toisin kuin kollegani, joka käyttää fyysistä silmitöntä väkivaltaa. Vielä, kun tietäisin perimmäisen syyn hänen käytökselleen? Kenties huono itsetunto, lapsuuden traumat tai sairaalloinen narsismi, jonka vaimo vahvistaa? KOLLEGANI UHKAROHKEUS JA ITSESUOJELUVAISTON PUUTTUMINEN Ylipäättään suuresti ihmettelen, että miten herra Kopponen näin vahvasti on vuosikausia uskaltanut hyökätä nimenomaan minua vastaan pilaten elämäni. Minulla ei vielä edes ole kunnolla hermot menneet, koska jonglööreillä on tunnetusti eniten kärsivällisyyttä. Hän ärsyttää tahallaan nukkuvaa karhua. Mutta haluan saattaa hänen tietoonsa sen tosiseikan, että jos minun hermoni viimein hänen toimiensa johdosta menevät ja syyllistyn sen jälkeen esimerkiksi rikokseen (minä en uhkaa vaan totean iformatiivisesti) niin sen rikoksen lopputuloksena en joudu vankilaan vaan pääsen maaseudulle katselemaan kukkasia. Eikö Kopponen ymmärrä, että minulla on Turun Kupittaalla näiden kaikkien osittain hänen itse aiheuttamiensa väärinkäsityksien johdosta hullummat paperit kuin Norjan joukkosurmaajalla! Olenhan papereiden mukaan psykoosissa, harhainen ja maaninen lähes kaiken aikaa. Luulenhan olevani jopa jonglööri! Silloin olen myös mahdollisen rikoksen tehdessäni syyntakeeton jos vain keksin muutaman osuvan lainin, vaikka että luulen taas olevani jonglööri. Silloin kävisi jälleen niin, että lääkärit lukisivat vain papereita, mutta eivät näkisi tervettä ihmistä edessään. Silloin se olisi haitan sijasta etuni. Kannattaisiko siis herra taikuri suuriherra Kopposen pikku hiljaa lopettaa vuosikausia kestänyt paskanjauhaminen, rauhoittua, myöntää tekonsa ja rikoksensa ja kenties vaikka maksaa minulle takaisin aiheuttamansa yli 200 000 euron vahingot? Kärsin hänen aiheuttamistaan vammoista elämäni jokaisena päivänä ja hän ei ole pyytänyt edes anteeksi. Minä en uhkaa hänen henkeään tai fyysistä koskemattomuuttaan (totesin vain faktat) toisin kuin hän: hän lähetti minulle kirjallisen tappouhkauksen, joka on Turun poliisin tutkittavana! Minä en uhkaa. Minä vain sanon ja varoitan vakavasti, että tämä hänen yli viisi vuotta kestänyt manipulointi, fyysinen- ja henkinen väkivalta, syyttäminen, mustamaalaaminen, hulluksi haukkuminen ja leimaaminen on menyt nyt niin yli, että tässä on RAJA! Jos hän jatkaa toimintaansa, en vastaa seurauksista! Toisilla olisi sattanut mennä hermot jo vuoden vittuilun jälkeen ja minulla ne ovat edelleen kasassa vaikka tätä on jatkunut jo viisi vuotta! Erittäin lähellä lopullista pinnan katkaisua kuitenkin ollaan ja silloin otan moottorisahani käteen ja taksin suoraan Kopposen kotiovelle ja maksan kaikki kalavelat kerralla! Silmä silmästä, hammas hampaasta! Kopposen syytöksistä: On täysin normaalia, että jonglöörit tiputtelevat välineistöänsä esityksen aikana. Useat suomalaiset jonglöörit ryömivät lähes koko esityksensä ajan välineistönsä perässä. Itse taas olen varmakätinen ja en juuri koskaan tiputa mitään ja jos satun kerran tiputtamamaan, tästä nousee heti kohu huonosta keikkakunnosta. Jos jonglööri tiputtaa pallon, sapelin, keilan, tulisoihdun tai moottorisahan, se nostetaan lattialta takaisin ilmalentoon. Ei maailma siihen kaadu! Se on täysin normaalia! Kerrassaan kummallista mustamaalaamista, jonka tarkoituksena on työtilaisuuksien, maineen ja ammatin turmeleminen. Tuntuu, etten saisi puolustautua tai suuttua mistään vaikka urani ja maineeni jonglöörinä ja ihmisten viihdyttäjänä yritetään tuhota. Minun pitäisi olla ja käyttäytyä kuin neutraali robotti ja kääntää vain toinen poskeni. Se sotii luontoani vastaan. Eräs DJ on alunperin ollut mukana Kopposen levittämissä juoruissa, koska hän omalta osaltaan pääsi todistamaan minusta johtumattomista syistä erikoista keikkaa, joka johtui alunperin osittain itse DJ:n toimista sekä ohjelmatoimiston myyntivirheestä. Tilanne meni niin, että myin show'ni ohjelmatoimsitolle koomikko-jonglöörinä. Ohjelmatoimisto ei edes käynyt nettisivuillani ja kuuli väärin puhelimessa ja myi showni eteenpäin STAND UP -KOOMIKKONA. Tästä sekannuksesta en itse tiennyt mitään. Mennessäni keikkapaikalle tuntia ennen yleisön saapumista huomasin kauhukseni, että illan DJ oli kymmenine laitteineen ja pöytineen valloittanut juhlapaikan ainoan näyttämön ja seisoi keskellä lavaa. Tämä paikka oli ainoa, jossa oli valoja, joita jonglööri tarvitsee ja joita myös yleisö tarvitsee ylipäätään nähdäkseen esityksen. DJ ei suostunut lavalta poistumaan vaikka olisi aivan hyvin voinut laitteineen olla lavan sivussa tai alhaalla ja minut alistettiin lavan alas eteen täysin PIMEÄÄN kohtaan, jossa itse en näe ilmassa lentäviä esineitä ja joita yleisö myöskään ei näe. Tämän lisäksi juhlan järjestäjä oli ihmeissään välineistöstäni, koska luuli, että juhlaan on tulossa esiintymään stand up -koomikko (ohjelmatoimiston myyntivirhe). Näin ollen esitin teknisesti täydellisesti menneen ohjelmanumeroni hämärässä, mutta siitä huolimatta yleisö viihtyi lähes normaalisti, koska pitäähän ammattilaisen esiintyä olosuhteessa kuin olosuhteessa. Olin kuitenkin asiakkaan/tilaajan silmissä ”vääränä esiintyjänä”, koska stand up -koomikko puuttui jolloin asiakas luonnollisesti pettyi ja luuli että valojen puuttuminen tai vääränä esiintyjänä viihdyttäminen olisi esiintyjän vika. Olen tehnyt noin 2500 keikkaa ja tämä on ainoa kerta, jolloin näin on käynyt (Ohjelmatoimsito mokaa, DJ mokaa). Tilanne ei siis ollut millään tavalla kiinni omasta toiminnastani. Silti DJ alkoi levittämään tästä keikasta paskapuhetta, että keikkani olisi mennyt vituiksi omien taitojeni johdosta vaikka juurikin hänen toimensa aiheuttivat sen, että minulla ei ollut edes näyttämöä eikä esiintymisvaloja, jotka jonglöörille ovat välttämättömät. Tälläinen ohjelmatoimiston myyntivirhe ja DJ:n moka sysättiin kaikki harteilleni ja tämä tieto saatettiin myös Jori A. Kopposen tietoon, jolloin hän sai lisää vettä myllyyn omien syytöksiensä tueksi! Näin siis erään keikan uskomaton anatomia, joka lähti leviämään. KOLLEGANI MIELISAIRAUDEN LAATU Kollegani on itse myöntänyt kärsivänsä masennuksesta ja BB-talossa kertoi käyttävänsä peräti kolmea eri mielialalääkettä. Masennus luokitellaan mielisairaudeksi. Näin ollen, kun Kopponen syyttää minua kirjallisesti ja suullisesti mielisairaudesta, hän syyttää samalla itseään. Kun hän on kerta myöntänyt psyykkisen sairautensa, voisi samalla myöntää kaikki rikoksensa ja tekonsa minun syyttelyn sijasta. Hän on kertonut kuinka aikoinaan makasi kuukausia masentuneena sängyssään juoden absinttia. Silja Europalla hän lukittautui hyttiinsä ja alkoi masentuneena suunnittelemaan itsemurhaa ja minä koitin auttaa ja puhua hänelle järkeä. Kun internet-väittelymme lomassa kerroin tästä totuuden, minusta tehtiin mielisairas, syntipukki ja kaiken pahan alku ja juuri. Siis kun kerron kollegani hyökkäyksen jälkeen puolustuksena totuuden kollegani itsemurhasuunnitelmista ja mielisairaudesta niin minä saan niskoilleni myös kollegani mielisairauden. Kerrassaan nerokasta. On taidettu jopa lukea Sodankäynnin Taito -opus. En tiedä kollegani sairauden diagnoosia, mutta hänen vaimonsa kertoi keväällä välirikon hetkellä puhelimessa sen olevan sairaalloinen narsismi. Ja loppukommenttina aiheeseen se mitä hän on minulle tehnyt: kaksi törkeää pahoinpitelyä, vuosikausien mustamaalaus, tappouhkaus ja lukuisia kunnianloukkauksia Ja mitä minä olen hänelle tehnyt? Mikä on se minun suurin rikokseni mistä tämä koko härdelli sai alkunsa? Sain tietää naistuttavaltani, että hän ja taikuri Kopponen olivat kirjajulkkareideni jatkoilla olleet suojaamattomassa sukupuoliyhdynnässä. Koska nainen on aikamoinen jakorasia sukupuolitauteineen olin huolissani kollegani vaimon Kirsikan terveydentilasta ja ilmotin hänelle vain FB:n chatissa, että kannattaisi mennä sukupuolitautitestiin. Se oli siis suurin rikokseni tässä draamassa. Yritin pelastaa naisen taudilta! Mikä rikos! Se tapauksesta pedofiili Kopponen ja aiheeseen en enää haluaisi palata koskaan ellei hän uusilla toilailuillaan tai syytöksillään anna siihen aihetta. Sitten olen myös kuullut kautta rantain kuinka monet ovat perättömien huhujen johdosta olleet ”huolissaan” minusta. Kukaan ei ole kuitenkaan soittanut ja kysynyt minulta suoraan miten menee? Niimpä olenkin huomannut, että tämä ”huolissaan olo” on naamioitunutta juoruilua. Kun raivostun, minusta ollaan huolissaan. Kun ilostun, minusta ollaan huolissaan. Kun olen baarissa sosiaalinen, minusta ollaan huolissaan. Kun vietän aikaani humalassa baarissa, olen usein kuullut sanat: ”Juha, onko kaikki hyvin?” En siis saisi edes jutella ihmisille. Muistakaa, että molemmat vanhempani ovat kotoisin pohjoiskarjalasta, jolloin olen varsin eloisa veikko. En ole mikään nurkkapöydässä yksin kyyhöttävä tuoppiin tuijottelija vaan yleensä normaalia sosiaalisempi, avoimempi, suurpiirteisempi ja puheliaampi, jota etenkin kuppikuntaisten turkulaisten on joskus vaikea käsittää lääkäreistä puhumattakaan. Tutustun helposti uusiin ihmisiin ja tämä on helppo sitten leimata maniaksi. Luonteeltani olen äärimmäisyyksien mies; kun lähden Pohjois-Koreaan, menen voittamaan kilpailun tai kun alan heittelemään moottorisahoja, teen lajissa kaksi maailmanennätystä. Teen kaiken täysillä ja se on luonteenpiirteeni, ei sairaus.
Ja kun annetaan jo ennakotietona jollekkin ihmisille tieto, että joku ihminen on hullu niin hänet tavatessaan kaikki luonteenpiirteet, eleet, puheet ja jopa kehon asennot tulkitaan hulluudeksi ja mielisairaideksi. Näin kävisi jokaiselle ihmiselle, jos ennen heidän huoneeseenastumista annettaisiin ennakkotieto mielisairaudesta. Tälläiseen törmään lähes joka kerta viettäessäni aikaani baarissa: eleitäni tutkitaan, puheitani tulkitaan, käyttäytymistäni seurataan ja luullaan, että olen niin mielipuoli, että minulla ei ole päässäni korvia eikä silmiä. Koitappa siinä sitten rentoutua. Niille, jotka oikeasti ovat huolissaan tilastani tai elämästäni voin todeta: turhaan olette, voitte rentoutua, ottaa kaljan ja mennä vaikka saunomaan. Minulla on läheisiä ystäviä, rakastava nainen ja mielenkiintoinen työ. Vapaa-ajat kirjoitan toista kirjaani, pelaan bijardia ja rentoudun ystävieni kanssa. Sen lisäksi käyn normaalisti keikoilla niin paljon, kun töitä vain on ja niitä tarjotaan. Miksi sitten tämä ulostulo? Kukapa haluaisi yksityisasioistaan kertoa? Nyt vain juorut ovat saaneet niin suuret mittasuhteet, että oli pakko nostaa kissa pöydälle. Tässä siis minun ALL IN -liikkeeni. En näe harhoja, en kuule ääniä, en luule asioita, en ole skitsofreenikko enkä harhainen kuten vankasti siellä täällä vihamiesteni toimesta väitetään. Halusin avautua asioiden todellisesta laidasta, koska samalla uskon sen helpottavan taakkaani ja oloani. Nyt kissa on pöydällä ja tiedätte mistä on kysymys ja mitä on todellisuudessa tapahtunut. Toivon, että samalla juoruilu nyt loppuu. Toivoisin lisäksi, että nyt tämän ulostulon jälkeen saisin rauhassa jatkaa ammattiani, elämääni ja työtäni ihmisten viihdyttäjänä. Vuosi 2014 on taiteilijaurani 25 -vuotisjuhlavuosi ja uskon, että on olemassa paljon muitakin puheenaiheita kuin yksityiselämäni. Puhukaa välillä vaikka saunomisesta, naimisesta, ryyppäämisestä, jääkiekosta tai vaikkapa tulevan kesän festareista. Tässä oli turhan pitkä avautumiseni. Postaukseni on pitkä, koska se on mun tapa kirjoittaa ja toteuttaa itseäni ja luovuuttani. Se ei ole maanisuutta, rönslyilyä tai harhaisuutta kuten verkossa on väitetty esimerkiksi edellisen kirjoitukseni osalta. Eniten se on ehkä pohjoiskarjalaisuutta. Puhumme ja kirjoitamme liikaa. Joku voisi opettaa meille: ”Less Is More”. Tässä kaikki mitä asiasta haluan sanoa. Tapaus on toivottavasti nyt loppuunkäsitelty. Kaiken kirjoittamani vakuutan todeksi käsi Raamatulla.

Turussa 10.1.2014
Juha Kurvinen
jonglööri