Ajatuksiani Ukrainan tilanteesta 13.4.

Taistelutantereilla Mariupolin päivät ovat vääjäämättä käymässä vähiin. Venäjä väitti suuren merijalkaväen osaston antautuneen metallitehtaan puolustusasemissaan. Ukraina ilmoitti, ettei tietoa tällaisesta ole. Muutama päivä sitten Mariupolista tuli viestiä, että ammukset alkavat olla lopussa. Jos näin, niin antautuminen ei ole mahdoton vaihtoehto. Tämä selvinnee ajan kanssa.

Mariupolin kaupunkilaisista jopa yli 20 000 arvioidaan kuolleen taistelujen aikana. Tähän ja muihin tapahtumiin viitaten presidentti Joe Biden käytti jo toistamiseen sanaa kansanmurha Venäjän toimista. Sotarikoksilla ja kansanmurhalla on poliittisesti ja juridisesti eroa. Jos Venäjän hyökkäys ja toimet Ukrainassa määritellään kansanmurhaksi, on sillä mahdollisesti hyvinkin dramaattisia seurauksia. Käynnissä olevaa kansanmurhaa kun koskee erityisellä tavalla suojeluvastuun periaate (Responsibility to protect tai R2P). Se on YK:n yleiskokouksen vuonna 2005 hyväksymä poliittinen sitoumus, joka pyrkii kansanmurhien, sotarikosten ja ihmisyyttä vastaan olevien rikosten estämiseen.

R2P:n voisi katsoa antavan perusteita tukea Ukrainaa hyvinkin jämerillä tavoilla, periaatteessa jopa joukoilla. Siihen tuskin mennään, koska Venäjä on myös ydinasepolitiikassaan hyvin aggressiivinen, mutta kyllä kansanmurha-termin käyttö ennakoi voimakkaampia otteita.

Mediatietojen mukaan Zelenskyi olisi kieltäytynyt tapaamasta Kiovassa Saksan liittopresidenttiä Frank-Walter Steinmeieria. Syitä kieltäytymisen takaa löytyy paitsi Saksan muuta läntistä Eurooppaa nihkeämmästä linjasta Ukrainan auttamiseen ja pakotteisiin, myös Steinmeierin asemasta keskeisenä ulkopoliittisena vallankäyttäjänä sinä aikana, kun Saksa rakensi nykyistä, Venäjästä riippuvuutta aiheuttanutta asetelmaa. Demari Steinmeier on myöntänyt nyt ääneen, että oli virhe tukea Venäjän ja Saksan välisen Nord Stream 2 -kaasuputken rakentamista. Joka tapauksessa saksalaisten luottamus Putinin Venäjään käy kalliiksi paitsi heille, myös ukrainalaisille.

Suomessa Nato-keskustelu jatkuu ja tätä kirjoitettaessa odotellaan hallituksen selontekoa. Ohjelmassa on myös Suomen ja Ruotsin pääministerien yhteinen tiedotustilaisuus tunti sen jälkeen, kun selonteko on julkaistu. Jos mennään suht aiemmalla linjalla, niin suoraan ei sanota asioita, mutta suunta on selvä. Viime päivinä Nato-keskustelu onkin käynyt kiivaana ja niin sen pitääkin käydä.

Valtiojohdon selvänä tavoitteena koko sinällään asian hyvin kiivasrytmisen etenemisen aikana on ollut pitää mahdollisimman moni mukana. Siis että päätöksen syntyessä olisi mahdollisimman monen mahdollista hyväksyä se. Tässä keskustelussa on minusta äärimmäisen tärkeää, että erilaisia ajatuksia pääsee mukaan julkiseen keskusteluun ja lausuttavaksi ääneen. Sen jälkeen niitä voidaan sitten arvioida ja ne ovat näin osa päätöksentekoa. Kyllä minäkin olen lukenut monta mielestäni ihan päätöntä näkemystä tilanteesta, mutta hyvä kun ne ovat tulleet julki. Päätöksenteossa ihminen tarvitsee vaihtoehtoja punnittavaksi voidakseen tehdä päätöksen, josta ei seuraa krapulaa.

Erityisen tärkeää on kuulla mukana keskustelussa niitä näkemyksiä, jotka ovat lähellä omaa. Oma arvaukseni tähän liittyen on, että esimerkiksi demareissa tuodaan vahvasti esiin Suomen ja Ruotsin puolustusliiton mahdollisuutta, koska se on heidän porukoissaan  hyvin suosittu vaihtoehto. Jos sitä mahdollisuutta ei nosteta kunnolla esiin, tuntuu se asian sillä tavalla näkevistä ohittamisena. Jos ihminen ja hänen näkemyksensä ohitetaan, ei hänen ole helppo hyväksyä tehtyä päätöstä, mikä se sitten ikinä onkin.

Näistä syistä uskon, että juuri nyt pitää esille tuoda kaikenlaisia näkemyksiä. Natoon tässä ollaan menossa, mutta prosessi on tärkeä. Tätä prosessia toki yritetään myös häiritä. Suomalaisessa informaatiotilassa on viime aikoina näkynyt yhä tiheämpään väitteitä, että Natoon liittyminen veisi Suomen sotaan. Eräs Venäjän viestejä vuosia jakanut hahmo tiivisti väitteen muotoon “Nato on tie helvettiin”.

Jos kellä on pääsiäismaanantaina aikaa, niin kehotan menemään Senaatintorille puolenpäivän aikaan. Ukrainalaisten yhdistys Suomessa ry kutsuu jokaisen, joka uskoo ihmiselämän arvoon, kokoontuman yhteen ja tukemaan Ukrainaa sen taistelussa vapauden, demokratian ja rauhan puolesta 18.4. klo 12.25 Senaatintorille Vapaa Ukraina – vapaa maailma -mielenilmaukseen. Ennen mielenilmausta on tasan kahdeltatoista ekumeeninen rukoushetki samassa paikassa. Kommenteissa linkki tapahtumaan, jossa myös tarkempi ohjelma.

https://www.facebook.com/events/s/free-ukraine-free-world/506289284296469/