Helsingin kaupungin kiinteistöviraston asuntoasiainosasto vaikenee kuin muuri asuntojen jakoperusteista ja siitä, ketkä asuntoja saavat ja ketkä eivät.

En tiedä, miten muissa kaupungeissa jako tapahtuu, mutta Helsingissä, missä tilanne on luultavasti kaikkein surkein, asuntojen jonottajilla ei ole minkäänlaisia oikeuksia asiaansa. Muut päätöksentekijät ovat ainakin teoreettisessa vastuussa tekemisistään, mutta asuntotoimisto on käpertynyt omahyväisyyteensä.

Olen ihmetellen seurannut vierestä yksinäisen kolmikymppisen mielenterveyspotilaan kuntoutumista ja hänen selviämistään asunnottomana.

Hän käy säännöllisessä kuntouttavassa työssä hyväntahtoisten tuttavien nurkista, säilyttää vähäistä omaisuuttaan kaupungin laupiaasti hänelle osoittamassa varastokopissa ja maksaa siitä kallista kuukausivuokraa olemattomista tuloistaan, nurkumatta. Kaupungilla ei tunnu olevan halua asuttaa häntä, vaan aina on olemassa kiireellisempiä hakijoita.

Mahdollisuutta ei anneta edes oman asian tiedusteluun. Puhelimessa kerrotaan vain, että "olette jonossa" ja että "tilanne on vaikea", ollaan kovasti pahoillaan ja ohjataan lähettämään hakemuksia naapurikaupunkeihin.

Silti joka ikinen uusi tai vapautuva asunto annetaan jollekin. Suuri salaisuus on kuitenkin se, millaisella ruletilla ja keiden valvonnassa tämä arvonta suoritetaan.

Asuntojen jakamisesta päättäviä tai asunnonsaajia esitteleviä ihmisiä ei kukaan saa tietää, eikä jakokriteereitä anneta julkisuuteen.

Mitään väliaikatietoja ei anneta, mikään kiirehtiminen tai minkäänlainen todistus tai lausunto viranomaisilta ei kuulemma auta.

Sitäkään ei ilmoiteta, otetaanko pitkä asunnottomuus huomioon. Ainoastaan se kerrotaan, että jonossa ei edetä aikajärjestyksessä ja että kärsivällistä odottajaa ei ehkä koskaan palkita asunnolla. Vain toimistossa tiedetään, kuka on asunnon tarpeessa ja siitä sitten Jumalan sormi ilmoittaa.

Tässä tapauksessa kynttilä pöytään, asunnottomuus täyttää vuoden.

Vielä pari vuosikymmentä sitten hakijoille ilmoitettiin kriteereistä, joiden mukaan kaupungin vuokra-asunnot jaettiin.

Helsinkiläisyydestä sai tietyn verran pisteitä, tuloista ja olemassa olevan asunnon kunnosta tai asunnottomuudesta sai pisteitä ja niin edelleen, ja nämä kerrottiin hakijoille.

Jono kulki eteenpäin ja sijoituksesta jonossa tiedotettiin aina hakemusta uudistettaessa.

Mitkä ovat kriteerit nyt? Onko nykykäytännön mukaiselle salaamiselle mitään perusteita? Vai onko yksinkertaisesti kyse antautumismielialasta kaiken kaaoksen keskellä? Vai onko kilpailu hyvistä veronmaksajista tässäkin asiassa se ainoa jakoperusteisiin vaikuttava tekijä?