Liian lyhyt puolisoksi

Maailma tuntuu olevan pitkien ihmisten. Etenkin parinmuodostuksessa lyhyet miehet kokevat pituutensa ongelmaksi. Joni Säilä, 31, ja Samu Nikki, 42, kertovat, miltä tuntuu olla lyhyt mies.

Tilaajille
Emmi-Liia Sjöholm
Julkaistu: 16.10. 2:00 , Päivitetty: 17.10. 8:27

Samu Nikki on 164 senttimetriä pitkä. Hän on noin 12 senttimetriä lyhyempi kuin keskimittainen suomalaismies. (KUVA: AKU ISOTALO / HS)
KÄÄPIÖ, tumppi, Mikki Hiiri, poika, pätkä, metrin mitta. Näillä sanoilla Helsingin Sanomien verkkokyselyyn vastanneet mieslukijat kertoivat ihmisten kommentoineen heidän pituuttaan. Vastaajia oli yli 250 ja moni kertoi kärsineensä lyhyydestään jossain vaiheessa elämäänsä.

Tutkimusten mukaan pituutta arvostetaan yhteiskunnassa edelleen. Esimerkiksi miespuoliset talous- ja poliittiset johtajat ovat keskimääräistä pidempiä. Pitkät miehet myös tienaavat lyhyitä kollegoitaan paremmin. Pituus vaikuttaa myös siihen, miten suhtaudumme toisiimme: etenkin parinmuodostuksessa pituudella on merkitystä.

Vaikka nimittely tuntui monesta vastaajasta todella pahalta, eniten haittaa pituudesta koettiin olevan juuri rakkausrintamalla. Pituutta pidettiin valttikorttina. Useat vastaajat olivat kuulleet naisilta olevansa liian lyhyitä puolisoiksi.

”Maailma tuntuu olevan pitkien ihmisten. Olen eronnut ja esimerkiksi nettitreffejä on vaikea toteuttaa, kun on tällainen ”pätkä”. Monta kertaa olen joutunut kirjeenvaihdossa kuulemaan, että olen fiksu, hyvin toimeentuleva ja muutenkin kiva kaveri, mutta lyhyyteni häiritsee”, 63-vuotias mies vastasi.



MIESTEN hoitamiseen erikoistuneen psykoterapeutti Lauri Mannermaan mukaan kyse on osin biologiasta. Isokokoiset ja vahvat kumppanit on mielletty turvallisiksi ja heidän on oletettu suojelevan jälkeläisiä.

”Biologia ei ole toki ainoa toimintaamme määräävä asia, mutta se, miten reagoimme tilanteisiin pohjautuu usein edelleen alkukantaisiin vaistoihin. Jos itse häpeää omaa pituuttaan ja pelkää jo valmiiksi toisen reaktiota, vastapuoli aistii ahdistuneisuuden.”

”Maailma tuntuu olevan pitkien ihmisten.”

Koska vältämme vaaraa ja etsimme turvaa, saattaa vastapuoli suhtautua tilanteeseen varauksella, vaikkei kyse olisi edes pituuden ongelmallisuudesta, Mannermaa selittää.

”Tarina, jonka rakennamme itsestämme, on usein harhainen. Ihmissuhteen kariutumiseen vaikuttaa ehkä tuhat muutakin asiaa, mutta saatamme itse uskoa, että kyse on nimenomaan yhdestä tietystä heikkoudesta.”

JOS pituus vaikuttaa mielialaan ja itsetuntoon, voi asiasta Mannermaan mukaan puhua ammattilaisen kanssa. Vastaanotolla mietitään, mitkä kaikki asiat liittyvät tilanteeseen ja vaikuttavat yleiseen hyvinvointiin. Esimerkiksi lapsuuden kiintymyssuhteesta voi löytyä syitä aikuisuuden kokemuksille.

”Kun löytää tasapainon, muiden kommenteilla ei enää ole niin suurta vaikutusta. Ne saattavat kirpaista, mutta eivät vie jalkoja alta. Sitä paitsi, jos joku ei halua olla kanssasi pituuden vuoksi, miksi haluaisit itse olla sellaisen ihmisen kanssa.”

Aivan kaikki kyselyyn vastanneetkaan eivät kokeneet pituuttaan ongelmaksi. Eräs 30-vuotias vastaaja jopa nautti siitä.

”Koen pienen kokoni positiivisena asiana. Tunnen olevani ketterä ja sopusuhtainen. Olen aina pärjännyt urheilussa, ja tytötkin ovat tykänneet riittävästi pienestä koosta huolimatta – tai ehkä juuri siksi. Vaikka saisin valita, olisin mieluummin pienikokoinen kuin iso.”

”Kun löytää tasapainon, muiden kommenteilla ei enää ole niin suurta vaikutusta.”


Joni Säilä on huomannut pituuden vaikuttavan esimerkiksi Tinderin kaltaisissa deittisovelluksissa. (KUVA: SARA AALTIO)

”Tuntuu, että olen naisille näkymätön.”

Joni Säilä, 31 vuotta, 168 cm.

”SYNNYIN keskosena ja olen aina ollut pienikokoinen. En ole koskaan pitänyt valokuvattavana olemisesta ja lukiossa aloin jättää koulukuvaukset väliin, etten olisi se silmiinpistävä tyyppi eturivissä.

Pari vuotta sitten menin ostamaan itselleni televisiota. Olin liikkeellä itseäni huomattavasti pidemmän ystäväni kanssa, ja myyjä palveli vain häntä, vaikka olimme selvästi hankkimassa televisiota minulle. Se oli melko huvittavaa.

Pituuteni kommentointi tuntuu olevan ihmisten mielestä hyväksyttävää. Kerran saavuin luennolle myöhässä, ja professori sanoi, että sieltä se pieni mies viimein saapuu. Mietin, pidettäisiinkö minua tosikkona tai jopa raukkamaisena, jos sanoisin jotain takaisin.




VÄKIVALLAN pelko on aina ollut elämässäni läsnä, esimerkiksi silloin, kun kävelen baarista yöllä yksin kotiin. Eniten haittaa pituudestani on kuitenkin ollut parisuhteen löytymisessä. Lukiossa kysyin useampaa tyttöä kanssani vanhojen tansseihin, mutta kukaan ei suostunut. Yksi heistä sanoi suoraan, että olen liian lyhyt tanssipariksi. Se sattui todella paljon.

Tuntuu, että olen pituuteni takia edelleen täysin näkymätön naisille romanttisessa mielessä. Olen 31-vuotias, enkä ole seurustellut kertaakaan. Ainoa tapailusuhteeni kesti kolme kuukautta ja silloin harrastin myös ensimmäistä kertaa seksiä. Siitä on kolme vuotta.

”Tuntuu, että olen pituuteni takia edelleen täysin näkymätön naisille romanttisessa mielessä.”

Pituus tuntuu olevan valttikortti etenkin Tinderin kaltaisissa deittisovelluksissa. On hyvin yleistä, että nainen mainitsee jo profiilissaan etsivänsä pitkää miestä. Pitäisi olla vähintään 175 senttinen mutta mieluiten yli 180. Minä jään pahasti alle toivomusten.

Pituutta kysytään yleensä viimeistään siinä vaiheessa, kun tulee match ja aletaan juttusille. Aika moni on vain kylmästi poistanut minut kuultuaan pituuteni. Käytin Tinderiä viisi vuotta, mutta pääsin vain kerran treffeille. Lopetin hiljattain sen käytön, koska osumien määrän vähyys alkoi vaikuttaa näkyvästi itsetuntooni ja mielialaani.


Joni Säilä on huomannut pituudesta olevan hyötyä opettajan työssä. Oppilaat kokevat hänet helposti lähestyttäväksi. (KUVA: SARA AALTIO)

SEKSUAALINEN itsetuntoni on kaiken kaikkiaan melko romuna, enkä ole uskaltanut lähestyä pitkään aikaan naisia romanttisessa mielessä oikeassakaan elämässä. Se on sääli, koska ihmiset ovat kuitenkin yleensä vastaanottavaisempia kasvotusten. Silloin voisin itsekin esitellä muita hyviä puoliani. Pelkään kuitenkin pituuteni olevan monelle ongelma.

Mutta on pienestä koosta hyötyäkin, ja olen hiljalleen alkanut tottua pituuteeni. Valmistun pian opettajaksi, ja sijaisuuksia tehdessäni olen huomannut, että olen oppilaiden mielestä helposti lähestyttävä. Uskon sen ainakin osin johtuvan koostani. Kun olen isolla porukalla ravintolassa syömässä, mahdun helposti pujottelemaan pöytien välistä. Keikalla minut saatetaan päästää eturiviin. Pienikokoisena miehenä olen myös saanut kuntosaliharjoittelussa nopeammin tuloksia kuin isokokoiset ystäväni.

Useat ihmiset ovat myös kehuneet minua söpöksi, ja usein minua luullaan paljon ikäistäni nuoremmaksi. Se varmasti johtuu pituudestani ja poikamaisesta ulkonäöstäni. Huomaan sen kuitenkin vaikuttavan käsitykseeni itsestäni. En koe olevani poika, mutten ihan aikuinen mieskään. Elän tavallaan välitilassa.”

”En koe olevani poika, mutten ihan aikuinen mieskään. Elän tavallaan välitilassa.”


Samu Nikki ei koe joutuneensa kärsimään pituudestaan. Hänen suvussaan on useampia lyhyitä miehiä. (KUVA: AKU ISOTALO / HS)

”Olen ylpeästi pieni.”

Samu Nikki, 42 vuotta, 164 cm.

”VENÄHDIN ala-asteen loppupuolella muita ikätovereitani aiemmin. Sain parin vuoden ajan maistaa, miltä tuntuu olla saman pituinen kuin muut. Sitten muut menivätkin vauhdilla ohi, ja oma pituuskasvuni tyssäsi 13-vuotiaana.

Olin haaveillut ammattijääkiekkoilijan urasta, mutta kun lajissa sai alkaa kunnolla taklata, taitoni eivät enää riittäneet kompensoimaan pituuttani. Se oli minulle karvas pettymys. Lopetin rakkaan harrastuksen, enkä ole sen koommin juuri luistellut.

Muuten en ole koskaan joutunut kärsimään pituudestani. Suvussani on vain lyhyitä miehiä, ja olen aina kokenut sen hyvin normaalina. Uskoisin, että sosiaalinen luonteeni on säästänyt minut ikäviltä tilanteilta. En nyt sanoisi, että olen ollut mikään pelle, mutta olen kyllä pyrkinyt sisällyttämään pituuteni omiin vitseihini ennen kuin muut ovat ehtineet sivaltaa.




SEKÄ miehet että naiset tulevat usein baarissa juttusille. Luulen, että tällainen viihdyttävän näköinen pikku-ukko on muiden mielestä helpommin lähestyttävä kuin joku pitkä, tumma ja komea kaveri. Jotkut miehet vitsailevat pituudestani, mutta yleensä se on hyväntahtoista. Mielestäni kaikki huomio on hyvää huomiota.

Toki olen saanut osakseni myös huutelua. Nuorena olin pitkätukkahippi, mikä lisäsi kommentointia. Minusta on mielenköyhää haukkua toisen pituutta, koska sille ei voi mitään. Hius- ja vaatetyyli olivat sentään oma valintani. Pari kertaa meinasin saada isoilta pojilta turpaan, koska haastoin ja ärsytin kiusaajia nokkeluudellani. Puhuin kuitenkin aina itseni ulos tappelutilanteista.

”Mielestäni kaikki huomio on hyvää huomiota.”

NYT nelikymppisenä olen harvemmin kenenkään aggression lähde tai kohde, mistä on hyötyä työssäni päihdeklinikalla. Kun työskentelin aiemmin asunnottomien tuetun asumisen kuntouttavassa yksikössä, kohtasin usein työssäni väkivaltatilanteita. Sielläkin ne kohdistuivat kuitenkin yleensä isokokoisiin kollegoihini. He joutuivat tekemään minua enemmän töitä päästäkseen asukkaiden henkisten muurien yli.

Koskaan aiemminkaan pituudestani ei ole ollut työelämässä varsinaista haittaa. Jouduin tosin Nesteellä työskennellessäni usein likaisiin hommiin, mikä oli mielestäni inhottavaa mutta työnantajalle onnenpotku. Minut etsittiin aina käsiin, kun tarvittiin joku kiipeämään 50 metrin korkeuteen kaikista ahtaimpiin säiliöihin.

Minulla on aina ollut parimetrisen Lauri Markkasen itsetunto. Mielestäni pituudella ei ole mitään merkitystä, kunhan kantaa itsensä täysillä ja komeasti. Minä olen ylpeästi pieni.




NAISIA pituuteni ei ole tuntunut häiritsevän, ja olenkin seurustellut 15-vuotiaasta lähtien oikeastaan aina. Minulla itselläni ei ole pituuspreferenssiä. Entinen vaimoni oli minua kymmenen senttiä pidempi, ja nykyisen tyttöystäväni kanssa olemme saman pituisia. Olen aikoja sitten kääntänyt pienen kokoni edukseni. On ollut vain hauskaa pyytää kaupassa pidempää naista ojentamaan ylähyllyltä tuotteita, joihin en itse yletä.

Tulen mielelläni valokuvatuksi tilanteissa, joissa pituuteni aiheuttaa hilpeyttä. Arkistoistani löytyy esimerkiksi kuva, jossa olen Lumikiksi pukeutuneiden isojen miesten keskellä. Olen myös ottanut lukuisia selfieitä, joissa peilistä näkyy pelkkä päälaki. En ole koskaan käyttänyt Tinderiä tai vastaavia treffisovelluksia, mutta niissä varmaan tekisin pituuteni heti selväksi tällaisilla humoristisilla valokuvilla. Ota tai jätä.”


Samu Nikki ei koe naisten kiinnittäneen erityistä huomiota hänen pituuteensa. (KUVA: AKU ISOTALO / HS)

”Minulla on aina ollut parimetrisen Lauri Markkasen itsetunto.”