hs.fi
Hukkaako säästeliäs rahansa? Nollakorkojen maailma kurittaa vanhoihin oppeihin nojaavia kotitalouksia - Talous
Tuomas Niskakangas HS
9-11 minutes
Kaikki

muuttui äkkiä.

Viime talvena asiantuntijat sanoivat, että matalien korkojen aika oli viimeinkin päättymässä. Asuntovelallisten ja muiden kannatti ryhtyä varautumaan korkojen nousuun.

Tuli kevät ja kesä. Korot painuivat entistäkin alemmas ja entistäkin enemmän pakkasen puolelle. Oppikirjoissa on opetettu, että niin ei voi tapahtua, mutta se tapahtui kuitenkin.

Samalla ennusteet kääntyivät päälaelleen. Nyt korkojen ei odoteta nousevan vuosiin ainakaan Euroopassa. Korkotasoa ennustavat futuurisopimukset povaavat korkojen pysyvän negatiivisina ainakin vuoteen 2025.

Mainos (Teksti jatkuu alla)

Nollakoroista näyttää tulleen uusi normaali, ainakin hetkeksi. Se muuttaa melkein kaiken, mikä koskee säästämistä, sijoittamista ja velkaa. Samalla kotitalouksille annetut opetukset raha-asioiden hoidosta joutuvat uuteen tarkasteluun.

    Paluuta vanhojen aikojen korkoihin, esimerkiksi 5–7 prosenttiin, ei ehkä olekaan.

Korkotaso on talouden suuri heiluri. Korkojen nousu lisää kotitalouksien lainakustannuksia ja parantaa säästötilien tuottoja. Korkojen lasku kääntää tilanteen: lainojen kustannukset alenevat ja säästötilien tuotot heikkenevät.

Heiluri liikkuu edestakaisin, kun keskuspankit säätelevät ohjauskorkojaan talouden suhdanteiden mukana.

Meneillään oleva matalien korkojen aika on kuitenkin erilainen kuin aiemmat. Se on syvempi ja sitkeämpi.

Nollakorkojen aika on yllättänyt asiantuntijat moneen kertaan, viimeksi tänä vuonna. Nyt heille kuitenkin näyttää muodostuneen melko yhtenäinen kuva tapahtuneesta.

Ensinnäkin tutkijoiden käsitys normaaleista koroista on muuttunut. Niin sanottu luonnollinen korkotaso Euroopassa on madaltunut väestön ikääntymisen ja tuottavuuden heikon kehityksen takia. Paluuta vanhojen aikojen korkoihin, esimerkiksi 5–7 prosenttiin, ei ehkä olekaan.

Toinen syy matalien korkojen pitkittymiseen on talouden heikko näkymä. Talouskasvusta ennustetaan heikkoa vuosiksi eteenpäin. Brexit, kauppasota ja muut epävarmuustekijät voivat tehdä talouskehityksestä luultuakin pomppuisempaa. Keskuspankit eivät uskalla nostaa ohjauskorkoja, koska korkojen nousu satuttaisi velkaisia valtioita, yrityksiä ja kotitalouksia. Se voisi käynnistää pahan taantuman.

Mainos (Teksti jatkuu alla)

Mataliin korkoihin on jääty jumiin.

    Juuri nyt maailma on säästäjille julma paikka.

Miten kotitalouksien tulisi hoitaa raha-asiansa uudessa tilanteessa?

Suuri osa talousopeista, jotka pankit, talousneuvojat ja oppikirjat ovat meihin iskostaneet, perustuvat positiivisiin korkoihin.

Meille on opetettu, että velkarahasta joutuu maksamaan. Esimerkiksi 100 000 euron ja 20 vuoden asuntolainasta kertyy kolmen prosentin korolla maksettavaa noin 134 000 euroa.

Nyt asuntolainojen korot ovat Suomessa painuneet lähelle nollaa, ja esimerkiksi Tanskassa ne ovat muuttuneet jo paikoin negatiivisiksi.

Meille on opetettu, että talletukset keräävät korkoa. Korkoa korolle -ilmiön ansiosta säästäjän tuottokäyrä kohoaa eksponentiaalisesti, eli rahapotti kasvaa kiihtyvästi. Siksi säästäminen on ollut järkevää.

Nollakorkojen aikana ilmiö ei toimi. Juuri nyt maailma on säästäjille julma paikka.

Mainos (Teksti jatkuu alla)

Inflaatio eli rahan arvon lasku eli hintojen nousu on ollut vaisua mutta kuitenkin korkotasoa suurempaa. Se tarkoittaa, että säästöjen ostovoima on heikentynyt.

Erityisesti saksalaiset ovat raivoissaan nollakoroista. Heidät on opetettu säästämiseen jo kehdossa, ja erityisesti tilille säästäminen on Saksassa suosittua. Nollakorot ovat järisyttäneet saksalaisten oikeudentajua ja perusturvan tunnetta. Siksi saksalaiset poliitikot ja keskuspankkiirit ovat
äänekkäästi vastustaneet

nollakorkoihin alistuvaa rahapolitiikkaa.

Saksalaiset protestoivat mutta jatkavat säästämistä. Omaisuuden paisuttaminen ei ole ainoa perustelu säästämiselle. Yhtä tärkeää on varautua ikäviin yllätyksiin tai tulevaisuuden menoihin. Säästöt voivat nousta elämäntilanteen muuttumisen takia arvoonsa, vaikka niiden rahallinen arvo olisi laskenut.

S-Pankin ja FIM:n pää­ekonomisti Timo Hirvonen muistuttaa, että talouteen ja työmarkkinoihin liittyy paljon epävarmuutta, vaikka työllisyys on viime vuodet ollut hyvää.

”On pätkätöitä ja yt-neuvotteluja. Voi tulla yllätyksiä töissä tai muuten. Itse olisin sitä mieltä, että säästäminen on edelleen kannattavaa”, Hirvonen sanoo.

    Velalliset ovat nollakorkojen voittajia.

Sijoitusten tuotto-odotusten heikentyminen luo painetta myös eläkejärjestelmään, joka muutenkin on kovilla väestön ikääntymisen ja syntyvyyden vähenemisen takia.

Lähi-Tapiolan yksityistalouden ekonomisti Hannu Nummiaro sanoo, että kotitalouksien omaehtoinen eläkesäästäminen muuttuu aiempaa tärkeämmäksi. Julkinen talous ja sen palvelulupaus suomalaisille ovat kovilla.

Kun säästämisaste kasvaa, se lisää entisestään kysyntää sijoituskohteisiin ja osaltaan varmistaa, että tuottotasot pysyvät alhaisina.

”Paradoksaalisesti kotitaloudet päätyvät säästämään eniten juuri silloin, kun se kannattaa heikoiten”, Nummiaro sanoo.

Velalliset ovat nollakorkojen voittajia.

Suomalaiset asuntovelalliset ovat päässeet erityisen hyvin hyötymään korkojen laskusta, koska Suomessa lainat on sidottu lyhyisiin markkinakorkoihin.

Lainaehdot määrittävät, ketkä saavat negatiivisista koroista täyden hyödyn. Nyrkkisääntö on se, että vanhoissa asuntolainoissa ehdot ovat paremmat. Joissain vanhoissa lainoissa korko on nyt marginaali mukaan lukien pyöreä nolla. Suuri osa velallisista maksaa korkoa nyt marginaalin verran.

Suomessa varttuneemmat muistavat, miten asuntovelalliset pääsivät 1970-luvun lopulla hyötymään inflaatiosta. Hintojen ja palkkojen nousu ”söi asuntovelat”.

Samasta tilanteesta ollaan nyt kaukana, koska inflaatio on vähäistä. Asuntovelalliset ovat kuitenkin jo vuosia saaneet apua siitä, että korot ovat pienemmät kuin inflaatio. Nyt inflaatio ei syö asuntolainoja mutta kuitenkin nakertaa niitä.

Asuntovelalliset ovat siis hyötyneet korkotilanteesta. Asuntosijoittajat ovat suorastaan hyödyntäneet sitä.

Tällä vuosikymmenellä suomalaiset ovat innostuneet ostamaan vuokra-asuntoja lainarahalla. Lainarahan hinta on halventunut yhä enemmän, ja samaan aikaan vuokrat ovat kallistuneet. Asuntojen hinnat ovat nousseet sijoittajien suosimissa kasvukeskuksissa, osittain nollakorkojen paisuttamina.

Velkavetoinen asuntosijoittaminen on tuonut monelle vaurautta.

    Nollakorkojen aika näyttää lisänneen varallisuuseroja ihmisten kesken.

Myös osakesijoittajat ovat hyötyneet nollakoroista. Kotitaloudet harvemmin tekevät osakesijoituksia velkarahalla, mutta matalat korot nostavat osakekursseja.

Vuosikymmenen aikana Helsingin pörssin osakekurssit ovat keskimäärin kaksinkertaistuneet. Tänä vuonna yritysten näkymät ovat heikentyneet, mutta osakekurssit ovat pitäneet pintansa.

Nollakorkojen aika näyttää lisänneen varallisuuseroja ihmisten kesken, vaikka Euroopan keskuspankki on kiistänyt tämän.

Swed­bankin Suomen pää­ekonomisti Heidi Schauman sanoo, että nollakorkojen aika tekee sijoittamisen kansanliikkeestä tärkeän asian.

”Jos ja kun tämä jatkuu pitkään, sijoittamisen askelia pitää ottaa laajalla rintamalla. Yhteiskunnan kuilut kasvavat, jos vain varakkaat sijoittavat”, Schauman sanoo.

Sijoittamiseen liittyy kuitenkin aina riski. Sijoittamisessa vaaditaan sitä suurempia riskejä, mitä suurempiin tuottoihin pyritään, eikä tämä lainalaisuus ole kadonnut nollakorkojen myötä. Pikemminkin se on korostunut.

”Riskistä ei pääse pois. Jos siitä ei tykkää, on vaikea vaurastua tällaisessa ympäristössä”, Schauman sanoo.

    Nuorimmat velalliset eivät edes muista aikaa, jolloin lainaraha oli kallista.

Ennen kokematon korkotilanne on tuonut pankkien viestintään skitsofreenisia piirteitä.

Pankinjohtajat huolehtivat yhä siitä, että asiakkaat kestävät korkojen nousun. Pankit on velvoitettu testaamaan asiakkaiden lainanmaksukyky kuuden prosentin korkotasolla, vaikka se tuntuu tänä päivänä etäiseltä.

Samaan aikaan pankkien ekonomistit toteavat, että korot eivät nouse vuosikausiin.

Pitää tietysti muistaa, että asuntolainat otetaan usein 20–25 vuodeksi. Pankinjohtajat ovat siis luultavasti oikeassa varoitellessaan, että jossain vaiheessa laina-aikaa korot nousevat.

Ehkä talouden tummat pilvet väistyvät ja keskuspankit pääsevät vihdoin nostamaan ohjauskorkoja. Tai sitten tapahtuu katastrofi, ja keskuspankit menettävät otteensa korkojen hallinnasta.

Riskinä on, että korkojen nousu – sitten, kun se tapahtuu – tulee yllätyksenä. Se voi tuhota monen asuntovelallisen talouden.

Danske Bankin tuore kysely kertoo, että yhä suurempi osa suomalaisista ei varaudu korkojen nousuun. Monet ovat jo mitoittaneet taloutensa nollakorkojen ja edullisten lainakustannusten mukaiseksi. Nuorimmat velalliset eivät edes muista aikaa, jolloin lainaraha oli kallista.

Epä­varmuutta lisää se, että talouden rakenteet ovat muuttuneet nopeasti finanssikriisiä edeltäneestä ajasta. Nordean pääekonomisti Tuuli Koivu sanoo, että suuriinkin yllätyksiin pitää varautua. Selvää kuvaa tulevasta ei ole kenelläkään.

”Me ekonomistit joudumme toistaiseksi nostamaan kädet pystyyn. Monta yleisesti hyväksyttyä teoriaa on jouduttu finanssikriisin jälkeen heittämään romukoppaan. Johtopäätöksiä eivät uskalla oikein tehdä edes huippuprofessorit”, Koivu sanoo.