Postmodernismin
ja massakulttuurin teatteri


Postmodernismi

Ennen varsinaiseen teatteri käytäntö postmodernin taiteen Venäjällä, on tarpeen esittää muutamia huomautuksia ja yleinen teoreettinen oikeudenkäyntiä. Mikä on postmodernismi? Kysymys näyttää olevan toimettomana - sana nyt tiedossa tahansa opiskelija. Kuitenkin johtuu suhteellisen suuri esiintyvyys jokapäiväisessä puheessa, termi "postmodernismi" on herättänyt paljon virheellisiä tai yksipuolisia tulkintoja, aivan sama ilmiö oli kunnia uymy dithyrambs merkityksetön ja ​​vähintään merkityksetön taistelu.   Liioitellen päällikkö myyttejä voidaan totesi: "postmodernismi - vieras ilmiö, ideologisen subversion aiheuttaen länsimieliset tiedotusvälineissä." Joka tapauksessa, on selvää, koska keinotekoisuuden postmodernin   fiktioiden hirveän kaukana ihmisten teoreetikot. Useimmiten kutsutaan post-modernismia taiteessa on ohi, filosofinen järjestelmä. Sekä   ja muut väärä. Postmodernismi syntyi yritys objektiivisesti ymmärtää nykyinen historiallis-kulttuuriseen tilanteeseen, sillä joukko filosofisia, epistemologiset ja esteettisiä ideoita,   luonteenomaiset tietyllä tavalla käsitys maailmasta, kuva maailmasta. Kiinnostaako tarkoitettua asiaa erinomaista työtä Jean-Francois Lyotard n "Postmoderni kunto" ja Ihab Hassan teoksissa. Olemme erittäin lyhyitä ja karkeapiirteisiksi menemättä kuitenkaan filosofinen tutkimus tietyt lausunnot hahmotella piirteitä postmodernin tunne maailman seuraavilla aloilla.

Postmodernismi - on irrationalismin. Maailma tuntuu kaaokselta, monialayritys, vailla syy-seuraussuhteita. Maailman hajanainen ja sekavaa, ja siksi ei voida comprehended luonnontieteiden tai perinteisten virallisesti järjestelmää filosofian logiikkalaitteelle. Postmodernismi - äärimmäinen muoto ei konformismia -   merkitsee torjutaan kaikki perinteen kaiken yleisesti tunnustettu viranomainen, kaikki usko, jossa esitellään ja summaava käsitys todellisuudesta. Postmoderni aihe on "decentered" (Lacanin termi) - joka on alunperin rikki, murskata ja riistää hänen rehellisyytensä. Henkilö henkisesti ja sosiaalisesti herkkä, ajattelen hänen alaisensa ideologioiden summia edustustojen, luoda mystifioitu näkymä maailmasta. Henkilö ei ole sama kuin itse sen tietoisuus. Nämä säännökset olivat poststructuralism (jossa postmodernismille perustuu) kutsutaan "kuoleman aihe." Erikoistapaus kuoleman aihe on elintärkeää postmodernin taiteen kokonaisvaltainen esteettinen ilmiö, oli "tekijän kuolemasta" (eli kantaja-henkilöllisyyttä kirjoittajan sanat).

Kotimainen teoreetikko postmodernismi, I. Ilyin kirjoitti: "yleinen käsite tekijän kuolemasta menee takaisin alkuperäiseen muotoonsa, jotta strukturalistisen teorian tekstuaalisuuden, jonka mukaan ihmisen mieli on liuennut täysin ja varauksettomasti tekstejä tai tekstin käytäntöjä, joita ilman hän ei voi olla olemassa. (...) Henkilöllä on olemassa vain kielellä, tai tarkemmin oikea, pystyy ilmaisemaan itseään vain sanellut vanhemmat, kouluympäristö, ja ideologiset rakenteet yhteiskunnallisen instituutiot ja ajattelemaan yhteistä sanallista lyöntejä. " Kaikki voidaan pitää tekstin: ihmisiin, kulttuuriin, yhteiskuntaan, historiaan, sillä ihmisen tietoisuus on sama teksti kuin ainoa tapa vahvistaa mielen.   Tämä näkökulma - jatkuu Ilyin - "johti käsitykseen inhimillisen kulttuurin yhtenä intertext, joka puolestaan ​​toimii uudelleen ilmenevien predtekstom mitään tekstiä." Due intertesktualnosti (kuten taiteilijan identiteetti, implisiittinen ja tekijän asemaa ominaispiirteet maailma) yksittäisen tekijän tekstiä liuotetaan suoraan tai epäsuorasti lainauksista. Kirjoitan, siis lainaan. Postmoderni taide toimii kokonaisuudessaan kulttuuriperinnön, jossa "peitettynä" tekstin todellisuuden. Ehdolliset "taiteellista arvoa" lainattu merkityksetön, asiat voivat olla kohteena mielivaltaisesti syvä taiteellinen pohdintaa - alkaen suurista filosofisista järjestelmien menneisyyden alkeellisimpiakaan tuotteet massakulttuurin. Paradoksaalista kyllä, taiteilijan kuoleman samaan aikaan hetki absoluuttisen vapauden luovuuden: Ensimmäistä kertaa voit tehdä mitään mitään, postmoderni taide vieläkään ei ole standardeja, mitään syytä ei ole mikään pieni tai pyhimys, ei ole mitään poikkeavaa kohteen ja saa ei-normatiivinen.

Postmodernismi Venäjällä

Venäjän tilanne on omat erityispiirteensä. Kansalliset erityispiirteet venäläisen postmodernismin määritellään Neuvostoliiton ohi. Lännessä, kehittäminen taiteen käytänteisiin ja rinnakkainen teoreettisen ajattelun meni melko tasaisesti. Alalla humanististen poststructuralist paradigma on väistämättä korvattu strukturalistisen monissa nykyajan taiteen käytänteet ovat synnyttäneet nykyisen rajan absurdism, niin se on itse asiassa postmodernin taiteen. Neuvostoliiton yhteiskunta oli paljolti eristyksissä liikkuvuudesta eurooppalaisten ja amerikkalaisten tieteellistä ja taiteellista ajattelua - koska väkivaltaisen ideologian sulkemisen ja valtion monopoli kulttuurissa.   Kyllä se eked ulos kellarista, ja olemassaolo joidenkin postmodernin predpostmoderniskie kaunokirjallisia tekstejä - kuten proosa oberiutov, Moskova conceptualist taidetta.   Silti näitä (eikä vain näitä) ehdot eivät saa julkisuutta, parhaimmillaan jäljellä yksityistä omaisuutta ei sallita tuotannossa diskurssi älymystön. Näin ollen ei tullut tyhjästä: taiteen teoriaa on luotu tyhjästä. Avoimessa yhteiskunnassa, Länsi postmodernismi on noussut toisen tuotteen markkinoilla teorioita, tyylejä ja ideologiat. Suljetussa yhteiskunnassa romahtaa Neuvostoliiton jälkeisen modernismin tuli kuin humanitaarisen avun. Uusi Neuvostoliiton jälkeinen Venäjä oli valmistautunut postmodernia taidetta. Venäläinen viljelmä on, tietenkin, perehtyneen   prosessit ennen kaikkiaan muutos paradigmojen ja kuvia maailmasta, mutta nämä prosessit olivat epäsuorasti. Ensimmäinen seuraus odottamattoman julkisuudesta lopun 80-luvun - 90-luvun alun, tämä sosiokulttuurinen vallankumous on viitattu virheellisesti tunne postmodernismin kuin "vieras" ja "julisti." Toinen seuraus - epätavallinen pirstaleisuus Venäjän post-modernistista taidetta "naiivi" ja "kaavamaisen" vähän tai ei lainkaan välimuotoja. Yleensä tätä ilmiötä voidaan kutsua kuilu teorian ja käytännön välillä. Monet nykyajan taiteilijat ovat postmodernin lännen, ja teoreetikot omaa luovuuttaan. Korkea taiteellinen taso työ täydentää korkea teoreettista pohdintaa. Venäjällä kaikki ei ole aivan totta. "Kaavio" tuottajilta taiteen (eli myöhäinen conceptualist) huomattava siirtyminen kohti teoreettista ymmärrystä oman tuote - pakkaus on tärkeämpää kuin tuote. Tämä luo hedelmällisen maaperän kaikenlaiseen keinotteluun sidottu sijainti mitään taideteosten postmodernissa - lukea, muoti. Postmoderni kirjaimella (esim. käyttäen testattu järjestelmä puoli vuosisataa, reseptit, emasculated tyyliä tai joukko "tavaraa"), nämä teokset kuuluvat hengen populaarikulttuurin (eli perustuu yksinkertaistettuun keskimääräisten edustustot). Ulkonäkö Tämän tyyppisen tuotteen - seurauksena saman tekijän untidiness ja kysyntää, joka on käytössä karkeaa postmodernismiin on kaavamainen käsittelemättömällä yleisöä. Sen sijaan "naiivi" teoria, postmoderni tajuton tasapaino siirtyy kohti kirjallisen tekstin itse, ei pidetä postmoderni. On jopa jonkin verran konservatiivinen esteettinen theorizing, ei yhdessä radikaalin taiteellinen tapa näistä tekijöistä. Tämä on tilanne Neuvostoliiton jälkeisellä teatteri, se toimii "naiivia postmodernismi" ovat alalla huomiomme.

Kolmas ominaisuus venäläisen postmodernistiselle taiteen on suorassa suhteessa tilanteeseen sen ulkonäköä. Huomaa, että lännessä, ymmärtäminen postmodernismin esteettisenä ilmiönä alkoi esimerkeissä absurdist proosa, ranska antinovel, uusi Latinalaisen Amerikan romaani - se on kaikkein monimutkainen ja älyllisesti rikasta teokset vuosisadan puoliväliin kirjallisuutta. Postmoderni teoria ja postmoderni taide on puhdasta Seitsemänkymmentäluvun-kahdeksaskymmenes kasvanut harppauksin myöhään avant-garde. Venäjällä, post-modernismi syntyi samaan aikaan kokonaan levinneisyys Länsi massakulttuurin tuotteita markkinoille viihdettä. Postmoderni maailmankuva   syntyi lähinnä reaktiona tuonti massakulttuurin. Negatiivinen paatosta, erityisen vahvaa Venäjän postmodernismin   - Paatos pelin altistaa huijaus suorittaa median vaikutus julkiseen tietoisuuteen. Sovimme edelleen kutsutaan post-moderni taideteos sen painopiste siirtyi kohti populaarikulttuurin tuotteen korkea rihkamaa.   "Korkeus" tämä aiheuttaa hyväksikäyttöä   lajike (jopa todellisen kitsch) kerroksia populaarikulttuurin käsitellä postmodernin taiteen ongelmia.

Popular Culture

Klassinen lausuma "kysyntä luo tarjontaa" nykyisessä tilanteessa on tarpeen selventää. Kaksisuuntainen prosessi: Ehdotus luo myös kysyntää. Tämä dialektiikka tuotannon ja kulutuksen on pidettävä mielessä, kun se tulee populaarikulttuuriin. Toki oli massan kulttuuri tyytyväisyyttä tiettyihin tarpeisiin. Tarkasti laittaa sitä kirjassaan, Benjamin W. "Work of Art on Age of Mechanical Reproduction", "kiihkeä halu" tuoda ", jotta asia kuin tilan ja ihmisen kunnioittaminen tyypilliseen tapaan nykyaikainen massojen sekä taipumus voittaa omaleimainen datum antamalla sen lisääntymisen. Joka päivä, ilmeisen vastustamaton tarve hallintaa aihe hyvin lähellä suhteen sen kuvan, jos tarkkoja ollaan - kartan lisääntymisen. (...) Jos kohde sen kuori, tuhoaminen Aura - ominaista käsitys, jonka "makua samantyyppisiä maailmassa" on lisääntynyt niin paljon, että se puristaa kautta samantyyppisen kappaleen, jopa ainutlaatuisia ilmiöitä. Joten alan näköhavainnon heijastuu se, että teoria näkyy kasvava merkitys tilastoja. Suuntautuminen todellisuuden massojen ja massat todellisuuden - prosessi, jonka vaikutus ajatteluun ja käsitykseen ääretön. " Yhteiskunnan tarve yksinkertaistettu, keskimäärin kuvan maailmasta, mukana muodoissa jotka eivät vaadi henkistä työtä, ja hahmotuskykyyn mistä itse - tarve, että sanat Ortega y Gasset vuonna   nedegumanizirovannom art - voidaan täyttää (tai laukaisi) vain sen vuoksi erityisen keinoja tuotannon ja jakelun, että tämä tarve ja tuen.   Tällaisella avulla oli viihdettä, kaikki aiemmin muodostunut Yhdysvalloissa, ja media (kuten yleinen menetelmä jakelu). Kehitys laitteisto on johtanut tilanteeseen jatkuvasti tuotannon taiteen ja lähes välittömästi yhteyttä kuluttajalle. Tilanteessa kaikista "taiteellisia saastuminen" on keskisuuri ainutlaatuisuus ja omaperäisyys eivät enää pysty kuvaamaan taideteos. "Monistaa teos on yhä teoksen kopiointia, joka on suunniteltu toistettavuutta - kirjoittaa V. Benjamin. - Samalla kun mittari aitouden lopettaa toimintansa vuonna luomassa taideteosten muuttaa koko taiteen tehtävistä. Sijainti on toinen syy rituaalinen käytäntö: poliittinen. " Jos totalitaarisen yhteiskunnan, valtiolla on monopoli ideologia ja massakulttuurin luonnollisella tavalla on suora manipulointi yleisen mielipiteen, modernin liberaalin yhteiskunnan tietoista manipulointia, muut olennaiset, häipyy taka-alalle. Tilaa kulttuurin liberaali yhteiskunta on itsesäätelevä markkinoilla ideologioita. Tässä yhteydessä voimme korjata todellinen teko manipuloivan ehdotusta yksinkertaistettuja esityksiä, ja lähde siitä - ei aina. Usein ei manipulointi vektori: karkeasti ottaen mistään yhteiskunnan eikä pakottaa mihinkään, paitsi yhä suuremman tuotetun kulutukseen. Interpretive rankka teos luo pohjavire massa tyytymättömyyttä, ja pakottaa yleisö edelleen käyttää, laatu korvaamisesta. Nämä ovat yleisiä huomioita olemassaolosta massakulttuurin nykyajan länsimaisessa yhteiskunnassa (Venäjä ei ole poikkeus).

Vuonna erityistilanne venäläisen teatterin. Terävä markkina-arvo yritys myöhään eighties ja yhdeksäskymmenes narisevia herättivät Venäjällä   markkinoiden suhteet. Kuitenkin kansainvälinen ja kotimarkkinoilla viihde maa oli toivottoman korvattu. Ja jos alalla kotimaan televisiomarkkinoiden kiriä menetetty aika oli -   siellä oli paljon kilpailukykyisten hankkeiden -   sitten teatterissa tilanteessa jollain muulla tavalla.   Kommertsizatsiya venäläinen teatteri tapahtunut epätasaisesti. Määrätä, että kommertsizatsiya, vastoin yleistä uskomusta, ei aina ole kielteisiä seurauksia: osa viihdeteollisuuden voidaan tasapainottaa siten, että mielekäs taiteellinen taideteoksia kaupallisesti kiinnostavista. Koska historiallisen heikkouden Venäjän teatterin teollisuus ja markkinat, näin ei ole tapahtunut. Ja oli nippu: Draama Repertory Theater taideteollisuudesta ei ole ratkaistu, teollisuus keskittyi luonnonkauniilla alueella, ja takaisinmaksuaika   massaviihteen - laulajia ja musiikin (yleensä muodossa yksittäiset hankkeet). Lisäksi oli nippu yleisöä. Kaikki muodot postmodernin taiteen yhdistää yleisöä. Postmodernismi   (At tavoite) poistaa ristiriita erilaisten "dehumanisoinut taidetta" ja   massa art. Being kaupallisesti kannattavaa (koska toinen jalka populaarikulttuurissa), mutta henkisesti rikas tuote   levisi Venäjälle, tyyppi postmodernin taiteen on erittäin houkutteleva ilmiö.   Sen avulla taiteilija tehdä turvallinen käsitellä hänen omatuntonsa, Repertory Theater - nostaa veroja menettämättä kritiikkiä.