Tekoäly, kielimallit ja henkilökohtainen kehitys – kiehtova tulevaisuusmaisema

"Tekoäly, kielimallit ja henkilökohtainen kehitys – kiehtova tulevaisuusmaisema täynnä mahdollisuuksia ja haasteita, jossa vain ihmismieli on rajoitteena"

Harry Horsperg
21. huhtikuuta, 2023

Viime aikoina on käyty vilkasta keskustelua kielimalleista ja niiden potentiaalista. Suuret kielimallit (LLM, large language model) saivat välittömän valtavirtasuosion kun OpenAI julkaisi vuoden 2022 lopulla ChatGPT:n (https://chat.openai.com/). Lisäksi ChatGPT:n "aivoina" toimivien GPT-mallien API:t (käyttörajapinnat ohjelmoijille) ovat johtaneet tätä kehitystä, mutta kilpailijoitakin on kevään 2023 myötä tullut; on Facebookin/Metan julkisuuteen vuotanutta Llama-mallia, siitä modifioitua Alpacaa, tai vaikkapa Pythia-malliin perustuvaa opensource-vastinetta ChatGPT:lle nimeltä OpenAssistant (https://open-assistant.io/). Kaikki nämä kehityksen kärjessä olevat kielimallijärkäleet ovat paraikaakin mullistamassa yhteiskuntiamme ja henkilökohtaisia elämiämme, ja siten avaavat ihmismielelle aivan uusia näköaloja arkiaskareista aina yleisempäänkin elämänhallintana ja filosofiseen pohdiskeluun.

Ajatelkaamme kielimalleja mahdollisina lähitulevaisuuden henkilökohtaisina avustajina, jollaista tällä hetkellä esim. OpenAssistant-projekti pyrkii kehittämään vastineeksi teknologiajättien yksinomaisuutena pyöriville malleille. Kaikki tämä on tätä kirjoittaessa tulossa luoksemme kovaa vauhtia: OpenAI:n ChatGPT, tämän maksullinen GPT-4-API johon nokkelimmat puuhastelijat voivat ohjelmoida omia rajapintojaan, Microsoftin Bing-selainlaajennus, Windows 11:n task barissa pian kurkisteleva tekoälytonttu, Office-tuoteperheeseen tulevat tekoälyassistentit jotka ruuvaavat Excelit jetsulleen...

Kaiken tämän ahtautuessa salamannopeudella yhä integroidummaksi osaksi tietokoneitamme ja mullistaessa kertaheitolla yleisellä tasolla teknologian käyttökulttuuriamme, voitaisiin samalla käsitellä sitä, miten näitä uusia avustajia hyödyntämällä voisimme kehittää "mielen peiliä" itsellemme ja käsitellä sisäisiä prosessejamme tämän "transsendentaalisen objektin ajan lopussa" ollessa jo lähes näkyvillä kuin Stanley Kubrickin "2001: Avaruusseikkailu"-elokuvasta tuttu monoliitti sitä tohkeissaan hyplääville uteliaille apinoille.

Itsetutkiskelu kannattaa aina, olipa kyseessä ihmisen henkilökohtaisen kasvun tai muiden "ihmiselon ikuisuusprojektien" käsittely, ja kielimallien vapaa-assosiatiivinen luonne jossain matkakohteeksi tällä sesongilla tutuksi tulleen "uncanny valleyn" perukoilla on omiaan antamaan lisää peilauspintaa introspektiosta nautiskeleville. Olemme väistämässä mallintamassa omaa tietoisuuttamme näiden tekoälymallien kautta, ja mitä siitä seuraa, on täysin arvailujen varassa. Julkisuudessa olemme havainneet tekoälyn erikoisasiantuntijoidenkin mielipiteiden jakautuvan aina täyskatastrofisteista täysutopistisiin näkemyksiin eikä selkeää konsensusta tunnu olevan juuri mistään, joten oman mielipiteen muodostaminen voi olla äärimmäisen hankalaa.

Keskitytään kuitenkin tähän hetkeen ensin ja siihen, mitä voisimme ihmisinä hyödyntää itsekehityksen saralla, sillä se prosessi ei pääty, kävipä tekoälykehitykselle mitä tahansa. ChatGPT- sekä OpenAssistant-tyyppisten avustajien kehittyessä esim. LSTM:n osalta (LSTM = "long short-term memory"), lienee hyvinkin mahdollista luoda hienosäätöjä, jotka tunnistavat käyttäjänsä persoonallisuuden, tarpeet, osaamistason ja muut peruslähtökohdat. Tällainen malli osaisi laatia käyttäjälleen räätälöityjä pitkän aikavälin suunnitelmia ja tarjota tukea esimerkiksi elämänhallinnan, ajanhallinnan ja työ- tai harrasteprojektien suunnitelun kehittämisessä, adaptoituen lennosta aina kuhunkin haasteeseen ja tilanteeseen kuin toisesta dimensiosta putkahtanut hyperspatiaalinen konemestari.

Arkisten askareitten ohella, tekoälyn kielimallit ja tekeillä olevat yhdistelmämallit ovat jo nykyiselläänkin huikea työkalu moneen ongelmaan, virhemarginaalien alati kavetessa. Tästä kehittyessään vaikkapa ihmiselle "tunteiden tulkkina" toimiva tekoäly voi auttaa meitä tunnistamaan ja ratkaisemaan pulmiamme, tarjoamaan lohtua vastoinkäymisissä, toimien ikään kuin "itsekehityksen FitBitinä" tai "ElämänSuunto"-rannekkeena, joka seuraa henkilökohtaista kehitystämme ja auttaa meitä parantamaan elämänhallintaamme, olipa kyse sitten arjen hallinnasta tai mittavien hankkeiden toteutusprosessien askeltamisesta. Kuten ChatGPT usein itse opastaa: "Ongelmanratkaisussa helpottaa purkaa ongelma ensin pienempiin osasiin ja käsitellä osasia sitten yksi kerrallaan."

Toisaalta teknoutopistinen hapatus on vielä tässäkin mietinnässä läsnä; nykyiset kielimallit eivät toki vielä ole läheskään täydellisiä, ja niiden kyky ymmärtää ihmisten mielenliikkeitä ja tarpeita on rajallinen. Ajatusketjut katkeavat, umpikujia tulee vastaan monissakin ongelmakohdissa, kielimalli voi ladella palturia tai pahimmillaan pörähtää PR:stä ja propagandasta tutuksi robottiversioksi spin doctorista, joka syytää näkökantaansa ultimaalisena totuutena kuin Philip K. Dickin painajaisunissa ja uskottelee milloin mitäkin asioita todeksi ja täten voi kaasulamputtaa fiksummankin ihmisen kuvittelemaan täysin virheellisen tiedon olevan totta. Myös kielimallien ulosanti tekstuaalisine biasointeineen voi olla sitä sun tätä, poliittiset preferenssit paistavat läpi, ja mallit voivat esimerkiksi olla paikoitellen liian holhoavia, myötäileviä tai tarjota liian yleispäteviä, tai pahimmillaan jopa vääriä ratkaisuja, tai ainakin sellaisia, jotka eivät ole kysymyskontekstissaan oikeanlaisia vaan ajavat kysyjää aivan väärille urille.

Lisäksi: "Alussa oli sana, mutta heti seuraavaksi kai tuli ihmisen pakkoneuroosi sanojen hallintaan?"

Kielimallien käytössä on aina olemassa paljon julkisuudessa pyöriteltyjä ongelmia, nähdään orwellmaisia "Vuonna 1984"-kielenhallinnan aspekteja, plagiarismin ja väärennösten lisääntymistä, tai vaikka yksilön elämän pilaavia "kyberkafkamaisia" väärintulkintoja ja tekoälyn "tieto-koneiston" monitahoisia väärinkäytöksiä. Esimerkiksi ChatGPT:n koulutusvaiheessa käytetty RLHF (= reinforcement learning, human feedback) on aiheuttanut malliin biasointeja suuntaan jos toiseen; subjektiivisssa kysymyksissä tulee ideologioiden yhteentörmäyksiä ja objektiivisesta totuudestakin tulee helposti turhanpäiväisen politikoinnin kilpavarustelun yksi lisäpamppu. Navigoimme sangen sankassa sumussa, jonka riskeihin pelkkien mahdollisten tekijänoikeusongelmien lisäksi kuuluu kielimallin "inspiroituminen" tavoilla, joka ylittää suoran plagiarismin rajan; tarpeeksi kohdistetun tekoälypropagandan avulla voisi kaataa kokonaisia imperiumeja. Lajimme pikkumaisuus ja moraalittomuus tulisi heittää pikavauhtia syrjään, tai seuraukset voivat olla katastrofaalisia. Tekoäly toimii tässäkin peilinä; niin metsä vastaa, kuin sinne huutaa.

Jos jatketaan uhkaskenaarioiden dystopianäkymissä, niin sellaisia lienevät yksityisyyden täydellinen menettäminen tai ihmisten henkilökohtainen manipulointi heitä itseään vastaan tekoälymallien kautta, jotka jo nykyiselläänkin saattavat hämärtää mieliä jopa asioista tietäväisiltäkin. Myös Idiocracy-elokuvan tyyppiset absurdistis-dystooppiset uhkakuvat ovat varteenotettavia, mikäli ihminen ulkoistaa loputkin jäljellä olevasta ajatustoiminnastaan teknologisille härpättimilleen, jonka seurauksena älylaitteista tulee kirjaimellisesti älyn yksinvaltiaita, kun ihminen degeneroituu totaalisesti. Viitteitä tästäkin kehityssuunnasta on ollut jo vuosikausia nähtävissä elokuvassa nähtyjen asioiden aktualisoitumisesta aina ihmisten romahtaneeseen keskittymis- ja oppimiskykyyyn.

Huolimatta kaikesta tästä: paras idea voittakoon. Hiljattaisessa YouTube-videossa, jonka otsikkona oli "Sparks of AGI: Early experiments with GPT-4" (https://youtu.be/qbIk7-JPB2c [kohdasta 22:13 =>]), Microsoftin Sebastian Bubeck kertoi "The Strange Case of the Unicorn"-nimisestä tapauksesta, jossa GPT-4-malli pystyi piirtämään paremman yksisarvisen, mitä vähemmän sille asetettiin rajoituksia. Siksi nykyisten kielimallien tehokkaan käytön kannalta on tärkeää jatkaa niiden kehittämistä ja varmistaa, että meillä on rajoitukset paikoillaan, mutta säätää ne siten, että emme kadota yksisarvista. Olen aina ajatellut näin: "paras idea voittakoon". Subjektiivisten asioiden vääristäminen millään tavalla, erityisesti näiden voimakkaiden teknologioiden parissa, on niin moraalitonta kuin olla ja voi. Yksisarvisen olemassaolo ja keinoälyn kyky kuvitella taiteellisesti voi tahattoman huvittavana esimerkkinä toimimisen sijaan ollakin scifi-elokuvassa "Contact" nähdyn kaltainen reaali-indikaattori ihmiskunnalle joko tämän kehittyneisyydestä tai umpimielisyydestä ja siten oivallinen peiliin katsomisen paikka. Toivon todella, että emme tuhoa tekoälyn kykyä kuvitella yksisarvisia omassa kollektiivisessa mielipuolisuudessamme, joka niin usein ajautuu tuhoisaan suuntaan.

Mutta minkälaisia "personal trainereita" tämä teknologia tarjoilisi? Esimerkiksi "Full Metal Jacket"-elokuvasta inspiroitunut RLeeErmeyGPT voisi huutaa käyttäjälle törkeyksiä, jos tällainen lähestymistapa on havaittu tehokkaaksi menetelmäksi motivoida kyseistä yksilöä laittamaan asiansa kuntoon. Lisäksi kuplaantumista tulisi välttää, tai muuten yhteiskunnat varmasti fragmentoituvat lopullisesti, sosiaalisen median ollessa monessa  mielessä varoittava esimerkki siitä, mitä käy kun klikkausviehätystä kiihoittava narsistinen peili asetetaan kädellisen lajin edustajan naaman eteen. Tässä mielessä asia voisikin olla niin, että ihminen tarvitsee nimenomaan älyllistä haastajaa eikä päähäntaputtelua ja paapomista.

Tekoälyassistentilla voisi olla muitakin fokusta lisääviä seikkoja kuin vain armoton piiskurointi, voimmehan käyttää sosiaalisesta pelistä tuttuja rakennuspalikoita kuten hilpeää ja mukaansatempaavaa persoonallisuutta, joka käyttäisi lennokuutta työkalunaan inspiroidakseen ihmistä toteuttamaan itseään, samalla tapaa kuin aivotutkimuksissakin on havaittu konstruktiivisen dialogin lisäävän serotoniini- ja dopamiinitasoja ihmisaivoissa. Tällaiset yksilölliset lähestymistavat voisivat auttaa käyttäjiä löytämään itselleen sopivimman tavan hyödyntää kielimalleja syvemmän henkilökohtaiseen kehityksen työkaluina.

Kuten ChatGPT itse sanailisi selkosuomeksi: "Kielimallien käyttöön liittyvät riskit ja haasteet on tunnistettava ja niihin tulee suhtautua vastuullisesti. Yksityisyyden suoja ja tietoturva ovat keskeisiä huolenaiheita, ja niitä tulee painottaa kielimallien kehityksessä ja käytössä. Käyttäjien tulisi olla tietoisia näistä riskeistä ja tehdä valistuneita päätöksiä siitä, miten he haluavat hyödyntää kielimalleja omassa elämässään". Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä useimmat ihmiset eivät lue edes käyttämiensä digitaalipalvelujen käyttöehtoja (ToS, terms of service) ennen "Accept"-namiskan maanista rämppäystä.

Cyberpunk 2077-osaston uhkakuvista huolimatta, prosessointi"putkistojen" (engl. pipeline) kautta luodut, usein kielimalleja ja muita tekoälymallien rajapintoja, kuten kuvan, äänen, videontunnistusta ym. yhdistelevät viritelmät tarjoavat jo nykyisellään valtavasti potentiaalia lähes jokaisella elämän osa-alueella. Mitä tulee henkilökohtaiseen kehitykseen ja vaikkapa aiemmin mainittuun Cyberpunk 2077:aan, no, pelin tarkoituksenahan on pelastaa vain itsensä.

Tässäkin mielessä siis maailman muuttaminen lähtee yksilötason asenteesta ja kyvystä kehittyä: loogiset päättelyketjut ja analyyttinen ongelmanratkonta auttaa ymmärtämään itseään ja muita paremmin, parantamaan kommunikointia, ratkaisemaan ongelmia ja kehittämään uusia elämäntaitoja. Monille esim. ChatGPT on jo nyt paljon kaivattu "toinen mielipide" asioihin. Ennakkoluulottomille tekoälyn parissa puuhastelijoille ja uutta oppimaan kykeneville nämä nykyiset kielimallit ja niihin lisätyt kilkkeet ovatkin innostava ja lupaava teknologia, pelasipa elämän Dwarf Fortressia sitten seikkailu- tai siirtokunnan rakennusmoodissa.

Toki tässä vaiheessa täysin villi kehitys voi ottaa rajujakin suunnanmuutoksia aivan mihin päin tahansa; kaikki voi joko kehittyä kohti mahdollisimman monelle hyvinvointia lisäävää suuntaa, kaotisoitua tai jopa romahtaa, esim. sivilisaation pudotessa teknologisilta kärryiltä. Voihan myös olla, että saamme uuden "tekoälytalven", jollaisiksi on kuvailtu tekoälyn kehitykseen liittyviä suvantokausia, jotka ovat saattaneet kestää vuosikausia.

Siksipä onkin mielenkiintoista seurata, miten tekoälymallit kehittyvät ja miten niiden sovellukset monipuolistuvat. Onko mahdollista, että tulevaisuudessa näemme esim. entistä älykkäämpiä ja empaattisempia kielimalleja, jotka voivat aidosti ymmärtää ihmisten tarpeita ja auttaa heitä kehittymään monilla eri elämänalueilla, 3D-avatareineen ja puheentunnistuksineen ja -tuottamisine päivineen? Kehityksen kulkiessa eteenpäin kohti eri reaalimaailman tulkintataitoja osaavaa AGI:ta (= artificial general intelligence), kaiken tämän "omegapiste" ja todellinen potentiaali riippuu siitä, kuinka hyvin ne pystyvät sopeutumaan yksilöiden tarpeisiin ja ymmärtämään heitä yksilötasolla, aina siitä heijastaen yhteisöihin ja laajempiin kokonaisuuksiin.

Mikäli ihminen selviää oman mahdollisen "pienimielisyytensä" haasteista ja löytää symbioottisemman lähestymistavan holistiselta kantilta katsottuna, teknologian kehityksen myötä kielimallien käyttö voi avata uusia ovia henkilökohtaiselle kasvulle ja auttaa meitä navigoimaan edessämme paraikaa aukenevassa haasteiden ja mahdollisuuksien uudessa maisemassa, jossa etenemiseen tarvitaan samanaikaisesti intomieltä ja äärimmäistä tarkkaavaisuutta, sillä riskit ovat yhtä suuret kuin mahdollisuudetkin.

"Ennen UFO:n kyytiin hyppäämistä on itsetutkiskelun aika. Tarkista aina ensin oma egosi."

-H