Ajatuksiani Ukrainan tilanteesta 8.4.

Sodan kulku ikään kuin taas odottaa seuraavaa vaihetta. Suuria liikahduksia ei ole tapahtunut, mutta kaiken aikaa ihmisiä kuolee, koteja raunioituu ja sota ylipäätään tuhoaa sitä käyviä maita. Ukrainalla sodan tuhot ovat konkreettisia, Venäjän kohdalla ne eivät näy päälle päin, mutta raunioittavat maan tulevaisuutta tehokkaasti. Paitsi pakotteiden pitkäkestoiset vaikutukset, myös Venäjän ja venäläisten asema maailman silmissä on tuhoutumassa. Putin on puhunut venäläisestä maailmasta, joka perustuu kieleen, arvoihin ja uskontoon. Tämä abstrakti venäläinen maailma on tuhoutunut tässä sodassa pahemmin kuin yhä vaan kestävä Mariupol.

Jotkut venäläiset reagoivat siihen lähtemällä maasta, toiset ryhmittäytyvät yhä tiukemmin oman lippunsa alle. Tämä sota estää vielä pitkään ihmisiä muodostamasta uusia ystävyyssuhteita Venäjään ja venäläiseen kulttuuriin. Samaan aikaan venäläisten arjen ja Venäjän tulevaisuuden rakentamiseen tarkoitetut voimavarat menevät siihen, että Putin saa tuhottua Ukrainaa ja ukrainalaisia.

Venäläinen informaatiovaikuttaminen on pääsemässä vauhtiin. Kiihtyvään tahtiin tulee vastaan milloin minkäkinlaista selitystä siitä, ettei mitään julmuuksia ole oikeastaan tapahtunut tai jos onkin, niin venäläiset eivät niihin ole syyllistyneet. Kun näkee korkeakoulutetun, vapaan median keskellä elävän suomalaisen jakavan disinformaatiota, joka pesee Venäjän joukkojen julmuuksia, niin olo on aika epätodellinen. Myös suomalaisessa vastamediassa jaetaan kiihtyvässä määrin juttuja, joissa miehitettyjen alueiden julmuuksia väitetään ukrainalaisten itsensä tekemiksi.

Itse olen vuosia seurannut suomalaista disinformaatiokenttää ja tämä reaktio oli järkyttävyydestään huolimatta odotettava. Nämä syvässä päässä kulkevat ihmiset ovat omaksuneet totaalisen epäluottamuksen lähtökohdakseen niin sanottujen vallitsevien käsitysten kohdalla. Jos media kertoo jostain ja valtiolliset instituutiot ovat vielä samaa mieltä, niin nämä ihmiset hakevat halukkaasti vaihtoehtoisia selityksiä. Niitä sitten tuotetaan paitsi itse, myös saadaan ulkopuolelta, tässä tapauksessa Venäjän informaatiovaikuttamisesta.

Kun ihmisellä on päässään tietty ajatusrakennelma, hän on vähintäänkin taipuvainen omaksumaan sitä käsitystä vahvistavaa tietoa ja hylkimään sitä kyseenalaistavaa. Tämä vahvistusharhaksi nimetty havainnoinnin ja ajattelun heikkous koskee meitä kaikkia. Jos ihmiselllä on käsitys jostain asiasta, ei vastakkainen näkemys mene helposti perille.

Sotaa Ukrainassa on pohjustettu venäläisten keskuudessa jo vuosia. Ukrainalaiset on mustamaalattu venäläisiä vainoaviksi natseiksi. Tämän käsityksen päälle on rakennettu ajatuskulku, että nyt oli väistämätöntä pelastaa Ukrainan alueella elävät venäläiset tuholta ja kuolemalta. Iso osa venäläisistä elää tässä käsityksessä tilanteesta ja paitsi se oma inhimillinen vahvistuharha, niin myös valtion tiukat kuristusotteet medialle pitävät huolta siitä, ettei käsitystä haastavia näkemyksiä pääsisi vaikuttamaan venäläisten mielipiteisiin.

Samalla kyse on omakuvasta, miten venäläiset näkevät itsensä. Kuten kaikki kansat, omaan itseen liitetään lähinnä positiivisia ominaisuuksia. Eräs näistä rauhantahtoisuus. Siksi sotaisia julmuuksia ei ole venäläisten, eikä minkään muunkaan kansan, helppo hyväksyä tekemikseen. Suomessakin käydään tasaisin väliajoin kiivasta keskustelua siitä, ovatko suomalaiset tosiaan historian eri vaiheissa syyllistyneet hirmutekoihin ja kuinka pahoja ne ovat. Tämä huomio siis siksi, että olisi helpompi ymmärtää miten vaikeaa on nähdä omiksi koettujen tekemiä julmuuksia edes historian mittakaavassa. Vielä vaikeampaa se on tässä ja nyt, kun tekijänä on se oma, turvaa luova, ylistetty ja rakastettu asevoimat ja siellä jopa kirjaimellisesti omat pojat.

Vaikka jokin uskottava taho kertoisi venäläisille tapahtuneeta, eivät he sitä välttämättä uskoisi. Helsingin yliopiston venäjänkielen professori Arto Mustajoki lausuu tällaisesta tilanteesta Seurassa (linkki kommenteissa) “Suurin osa venäläisistä ei olisi kuitenkaan uskonut todeksi väitteitä venäläissotilaiden tekemistä raakuuksista. Useilla venäläisillä on vankka käsitys siitä, että he ovat rauhaa rakastava kansa”

Tämä sota jatkuu taistelukentällä vielä pitkään. Vielä pidempään se jatkuu ihmisten mielissä.

Seuraavan kerran näitä ajatuksia maanantaina.


https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/taman-takia-venaja-valehtelee-ukrainan-joukkomurhistakin/