Ajatuksiani Ukrainan tilanteesta 30.4.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa jatkuu. Menestykset puolin ja toisin ovat pieniä ja paikallisia, mutta tämä kertoo Ukrainan menestyksestä torjua hyökkäys. Venäjä ei pysty nimittäin jatkamaan edes tällaista hidasta ja varovaista etenemistä kovinkaan montaa viikkoa. Voidaan olettaa, että ukrainalaisten vastarinta on kovaa ja Venäjä kärsii edetessään tappioita. Sillä ei myöskään ole reserviä, josta ammentaa paikalle merkittäviä määriä tuoreita joukko-osastoja.
Tämä tarkoittaa sitä, että tilanteen pysyessä ennallaan tarpeeksi pitkään, loppuu venäläisten joukkojen kyky yrittää edetä riittävästi suurempien tavoitteiden saavuttamiseksi. Emme tiedä oikeastaan mitään konkreettista Ukrainan joukkojen kokonaistilanteesta. Henki heillä on kova ja lännestä saapuu koko ajan varustusta ja aseita. Nämä asiat antavat olettaa, että Ukraina on tosiaan voitolla tässä tilanteessa. Mutta se voitolla olo siis tarkoittaa, että se kykenee estämään merkittävien alueiden menettämisen.
Venäjällä ei siis näytä olevan mahdollisuuksia saavuttaa ainakaan nopeasti sotilaallista voittoa Ukrainassa. Tämä tilanne on saanut monet miettimään, että turvautuuko Kreml ydinaseisiin. On puhuttu niin sanotuista taktisista ydinaseista, joiden lataukset eivät ole jättimäisiä ja joiden tavoitteet ovat nimenomaan taistelukentällä. Tottakai ne ovat samaan aikaan myös strategisen vaikutuksen aiheuttavia ja sitä niillä itse asiassa tavoiteltaisiin. Siis Ukrainan antautumista tai kaatumista. Se on strateginen tavoite.
Hyvä kysymys sitten on, antautuisiko Ukraina ydinaseen käytön jälkeen. Tai antautuisivatko ukrainalaiset, vaikka heidän hallituksensa antautuisi tai olisi hävinnyt tuhkana ilmaan. En usko. Kaksi kertaa Suomen kokoisen Ukrainan ottaminen ja pitäminen hallussa äärimmäisen vihamielisen väestön kanssa vaatisi miljoonia miehittäjiä. Kuten jo sodan alkupäivinä kävi Ukrainan vastarinnan myötä ilmi, tällä hyökkäyksellä ei ole mahdollisuuksia päätyä Venäjän kannalta hyvään ratkaisuun.
Nyt Ukrainasta on saapunut yhä lisää tietoja Venäjän sotarikoksista. Siviilejä on vangittu, kidutettu ja tapettu. Heitä on siirretty Valko-Venäjän puolelle pidätyskeskuksiin, joissa vallitsee julma ja väkivaltainen kuri. Venäjä on yrittänyt vaihtaa siviilivankeja sotavankeihin, joka on Geneven sopimuksen vastaista toimintaa.
Varmaa ja täsmällistä tietoa Venäjälle vietyjen ukrainalaisten määrästä ei ole, mutta Kiovan hallitus esittää luvun 500 000. Ihmisoikeusjärjestöjen arviot eivät ole kaukana tästä. Näistä puolesta miljoonasta yli 100 00 on lapsia. Ihmisiä on kuljetettu Venäjällä jopa Vladivostokiin asti. Se on siis Tyynenmeren rannalla sijaitseva kaupunki, jonne Ukrainasta on matkaa noin 10 000 kilometriä. Helsingistä on linnuntietä Afrikan eteläkärkeen reilut 10 000 kilometriä.
Presidentti Niinistö oli antanut Ilta-Sanomille haastattelun (linkki), jossa kävi läpi oman ajattelunsa vaiheita viime talven aikana. Niinistö tuo esiin sen, miten viime vuoden puolella esitetyt vaatimukset Kremlistä kertoivat jo itse asiassa sen, että nyt on mietittävä asioita uudestaan. Niinistö tuo esiin myös sen, että Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys eteneen samoissa asemissa suhteessa lännen antamaan suojaukseen ennen varsinaista jäsenyyttä. Niinistö myös toisti varoituksensa mahdollisista Venäjän vastareaktioista.
Niinistö oli valinnut median, jota luetaan laajalti. Toki on olemassa paljon iltapäivälehtiä karttavia kansalaisia, mutta heidän voi uskoa saavansa tarpeelliset tiedot tilanteesta muista medioista.  Niinistön haastattelu olikin koko kansalle tarkoitettu tilannekatsaus siitä, missä mennään ja miten tästä eteenpäin. Olennaista oli myös kertoa, että vastikään sairaalasta päässyt presidentti on taas iskussa.
Niinistö nosti esiin myös valmiuslain ja menneiden sekä nykyhallituksen kyvyttömyyden edistää sitä. Jossain vaiheessa varmasti palataan erilaisiin nykyisen hallituksen ja sen edeltäjién tekemisiin ja tekemättä jättämisiin, mutta ehkei nyt vielä ole sille sopiva aika.