PÄÄTTYIKÖ MV-lehden taru 10. tammikuuta 2018? Tuona päivänä Suomen tunnetuimman maahanmuuttovastaisen ja vihaa lietsovan median perustaja Ilja Janitskin ilmoitti, että hän on jättänyt MV-lehden lopullisesti.

Jo vuoden 2017 viimeisenä päivänä Janitskin oli kirjoittanut Facebookissa: Annoin toimituskunnalle ja mahdolliselle uusille omistajille 14 vuorokautta aikaa toteuttaa minun totaalinen EXIT tästä, ettei MV kosketa enää minua mitenkään muuten kuin perustajana.

Selvää on, että Janitskin oli ahtaalla. MV-lehden tulovirrat olivat ehtyneet ja kävijämäärät laskeneet. Ja viime syksystä lähtien Janitskin on ollut kotiarestissa Andorran vuoristokylässä. Kesken on mutkikas oikeusprosessi. Suomalainen oikeusistuin on vanginnut Janitskinin poissa olevana, ja Suomi vaatii Andorraa luovuttamaan hänet.

10. tammikuuta Janitskin päivitti: Mv on nyt kiinni. Mv jatkaa kun ”törkyjutut” on saatu poistettua. Uudet jatkajat jatkaa... kiitos ja anteeksi.

Uskoisiko tuota? Vai onko tässäkin kyse Janitskinille tyypillisestä hämäyksestä?

ILJA JANITSKIN vastaa andorralaiseen kännykkänumeroon.

Hän kuulostaa varautuneelta muttei huonotuuliselta, vaikka linjan toisessa päässä on Helsingin Sanomien toimittaja. Jo vuosien ajan HS on edustanut Janitskinille vihollisleiriä, ”valtamediaa”, jota MV-lehden sivuilla on tavattu lyödä kuin vierasta sikaa.

Toimittajia on haukuttu nimellä ja naamalla. Oman kuvani, nimeni ja haukut olen löytänyt MV-lehdestä kuusi kertaa. Ne ovat liittyneet neljästi äärioikeistoa käsitteleviin juttuihin, kerran Venäjä-kritiikkiin ja kerran HS:n yt-neuvotteluihin. Monia muita toimittajia, esimerkiksi Yleisradion Jessikka Aroa, on haukuttu paljon törkeämmin.

Nyt jokin on muuttunut. Janitskinin haukkujen kohteena ovat ne, joiden asiaa hän ajoi lähes kolmen vuoden ajan.

Janitskin sanoo saaneensa tarpeekseen ”siitä paskasta”. Hän tarkoittaa maahanmuuttovastaisia piirejä MV-lehden ympärillä.

”Olen saanut tarpeekseni isänmaallisten skenestä, siitä pelleilystä. Asioita ei osata hoitaa, on hirveitä ristiriitoja, mä joudun kuuntelemaan 24/7 hirveitä löpinöitä. Kaikki valittaa sitä ja tätä toisistaan. En halua enää kuulua tähän rinkiin”, Janitskin sanoo.

MV:n jättämistä hän kertoo haudutelleensa tutkintavankeudessa, jossa hän istui elokuusta lokakuuhun.

”Ihmettelin, minkälaista paskaa siellä MV:ssä on nyt julkaistu, kun sillä ei ollut johtajaa. Tosi törkypaskaa on julkaistu.”

Törkypaskalla Janitskin viittaa nimenomaan MV-lehden juttujen keskusteluketjuihin. Se on tosin aika mielenkiintoinen havainto Janitskinilta, koska ei sivuston artikkeleissakaan noudatettu journalistisia kriteerejä, hyvää makua tai kunnioitettu yksityisyyden suojaa silloin, kun Janitskin johti MV-operaatiota.

”Uudelle pyörittäjälle sanoin, että ottakaa se törkypaska pois, ettette joudu ongelmiin.”

JANITSKIN on 40-vuotias. Tasavuosia hän juhli viime maaliskuussa vapaalla jalalla, tosin Europolin etsintäkuuluttamana piileskelijänä.

Espanjan poliisi oli pidättänyt Janitskinin lokakuussa 2016, kun hänet oli vangittu poissa olevana Helsingin käräjäoikeudessa ja hänestä oli annettu kansainvälinen pidätysmääräys. Lähes kaikki rikosepäilyt liittyivät MV-lehteen.

Espanjassa Janitskin laskettiin vapaaksi odottamaan luovutuspäätöstä. Pian hän pakeni autolla Andorraan, oman kertomansa mukaan espanjalaisen asianajajansa kehotuksesta.

Kesäkuussa 2017 Helsingin käräjäoikeus vangitsi Janitskinin jo toistamiseen poissa olevana, sillä häntä vastaan oli uusia rikosepäilyjä. Elokuussa 2017 Janitskin pidätettiin Andorrassa, ja hän oli lokakuuhun asti tutkintavankeudessa. Joulukuussa andorralainen alioikeus päätti, ettei Janitskinia luovuteta Suomeen.

Perusteluna oli suomalaisten luovutuspyynnön puutteellisuus. Paikallinen syyttäjä on valittanut päätöksestä ylempään tuomioistuimeen.

Nyt Janitskin asuu Sant Julià de Lórian kylässä, joka sijaitsee vuoristossa Andorran pääkaupungin La Vallen eteläpuolella. Hänen nilkassaan on liikkeitä seuraava elektroninen jalkapanta, joka hälyttää, jos Janitskin poistuu kotipihaltaan.

Rikoksiin, joista Janitskinia epäillään, kuuluu esimerkiksi törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan, törkeä kunnianloukkaus, salassa­pitorikos, rahankeräysrikos ja tekijänoikeusrikoksia.

Ne ovat vakavia epäilyjä, sillä esimerkiksi törkeästä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan vähimmäisrangaistus on neljä kuukautta vankeutta ja enimmäisrangaistus neljä vuotta.

Yhtenä asianomistajana on Sanoma Media Finland, Helsingin Sanomien emoyhtiö. Sanoman mukaan MV on rikkonut sen tekijänoikeuksia julkaisemalla juttuja luvatta.

JANITSKIN perusti MV-lehden vuoden 2014 lopulla.

Ensin sen nimi oli Mitä vittua??!! – ja nimenomaan kahdella kysymysmerkillä ja kahdella huutomerkillä. Nimi ei ollut Janitskinin keksimä vaan napattu suoraan Vares-elokuvan kohtauksesta, jossa elokuvan hahmot haikailevat maahan entistä räväkämpää lehteä.

Janitskin kertoo olleensa tekemistä vailla, sillä hän oli ”kolme vuotta tipattomalla”. Hän alkoi kirjoittaa verkkoon suomalaista byrokratiaa pilkkaavia kirjoituksia. Esimerkiksi alkoholin mainoskielto sai huutia. Kovimman pilkan kohteena taisi olla silloinen sisäministeri Päivi Räsänen (kd).

Nimi vaihtui MV-lehdeksi maaliskuussa 2015. Lukijamäärät nousivat nopeasti. Jo kesällä 2015 tapahtui läpimurto.

Suomeen alkoi saapua viikoittain jopa tuhansia turvapaikanhakijoita Lähi-idästä, Aasiasta ja Afrikasta.

Maahanmuuttokeskustelu kiehui. Jyrkimmän kansallismieliset verkkokeskustelijat tajusivat, että Janitskin julkaisee lähes kaiken, mitä MV-lehteen tarjotaan.

Ei siitä ole epäselvyyttä: aggressiivinen sivusto osui noina Euroopan ja Suomen historiallisina hetkinä jonkinlaiseen mediatyhjiöön.

Suomessa oli aitoa kysyntää jyrkän maahanmuuttovastaiselle, perinteisen eliitin vastaiselle ja salaliittoihin taipuvaiselle villin julkaisupolitiikan kanavalle, joka ei häpeillyt ruoskia maahanmuuttoa ymmärtäviä ”suvaitsevaiston” edustajia, ”korruptoituneita poliiseja” ja ”muslimiraiskaajia”.

Janitskin julkaisi myös surutta rikoksista epäiltyjen, tuomittujen tai muuten vain hänen mielestään epäilyttävien ihmisten nimiä ja valokuvia. Esimerkiksi tuomittujen raiskaajien nimet ja kuvat julkaistiin, toisin kuin esimerkiksi HS tekee. HS:n perustelu ei ole suojella raiskaajia vaan nimenomaan näiden uhreja ja heidän yksityisyyttään.

MV-lehti on ollut niin outo ilmiö Suomessa, ettei ole oikein tiedetty, miksi sitä pitäisi kutsua. Siitä on käytetty ainakin termejä vihamedia, valemedia, törkymedia, vastamedia ja uusi media. Näistä kolme ensimmäistä ovat vastustajien käyttämiä nimiä, kaksi viimeistä omien hyväksymiä.

Villin lännen julkaisupolitiikalla oli seurauksensa. Sen myöntää myös Janitskin.

”Mulla ei ollut valmiuksia näin kovaan suosioon, mitä sain. Enhän mä ollut toimittaja. En osannut niitä asioita. Siksi siellä oli niitä kirjoitusvirheitä”, Janitskin sanoo.

Tammikuussa 2016 MV-lehdellä oli 18 miljoonaa sivulatausta. Se oli hämmästyttävä luku, yli kaksi kertaa enemmän kuin Aamulehdellä kyseisenä kuukautena. Luku perustuu HS:n analyysiin MV-lehden itse ilmoittamista yksittäisten juttujen lukijamääristä.

On helppo päätellä, että tuolloin MV-lehteä lukivat – tai sivulla vähintään uteliaisuudesta kävivät – kymmenettuhannet muutkin kuin tiukan maahanmuuttovastaiset suomalaiset.

HS teki tilastollisen analyysin MV-lehden verkko­sivuista.



MV-lehteä teki pieni ydinpiiri. Todella aktiivisia kirjoittajanimimerkkejä oli vain kolme: Heka, Toimitus2 ja Ilja13. Janitskinin mukaan hän oli niistä vain Ilja13:n takana.

Nämä kolme nimimerkkiä naputtivat yli 27 000 ”juttua” syyskuun 2015 ja joulukuun 2017 välisenä aikana. Urakkaa helpotti, että suuri osa uutisista perustui muiden tiedotusvälineiden siteeraamiseen.



Janitskin väittää tehneensä parhaimmillaan neljä juttua tunnissa, liukuhihnalta, tyyliseikoista ja pilkkuvirheistä piittaamatta. MV-lehti julkaisi myös luvatta HS:n ja muiden suurten tiedotusvälineiden juttuja ja käänsi niiden sisällön otsikoinnilla ja kommentoinnilla vastaamaan omaa maailmankuvaansa.

Kolmen päänimimerkin lisäksi MV-lehteen kirjoitti kuusi muuta nimimerkkiä,­ jotka tekivät vähintään sata juttua kahden ja puolen vuoden aikana. Yhteensä kirjoittajanimimerkkejä on ollut 16.

Janitskin itse puhuu ”noin kymmenestä ihmisestä” aktiiviporukassa. Monista nimimerkeistä on vaikea päätellä, kuka piileskelee niiden takana. Paljon nimellään ja naamallaan MV-lehdessä esiintyneitä kansallismielisiä ovat olleet kuitenkin esimerkiksi Marco de Wit, Mari Kosonen, Junes Lokka ja Tiina Wiik. Blogisteja sivustolla ovat olleet esimerkiksi entinen perussuomalaisten kansanedustaja Reijo Tossavainen, Mikko Hamunen ja Susanna Kaukinen.

Verkkomedian tekijät lisäävät uutisiin­ yleensä niin kutsutut asiasanat, jotka kertovat artikkelin aihepiiristä. Kymmenen yleisintä MV-lehdessä julkaistua asiasanaa ovat olleet Ruotsi, islam, maahanmuutto, matut, turvapaikanhakijat, aseiden ihmeellinen maailma, poliisi, matu, isis ja raiskaus. Matu tarkoittaa MV-lehden ja maahanmuuttovastaisten kielenkäytössä ”maahantunkeutujaa”.



Maailmankuva oli siis kapea. Oikeastaan suosittuja teemoja oli vain neljä: Maahanmuuttajien rikokset. Poliisin väitetty mädännäisyys. Islamin väitetty pahuus. Aseet.

Oleellista on, että MV-lehteä piti elossa nimenomaan Facebook, yksi uuden globaalitalouden superfirmoista.

HS:n analyysin mukaan Facebookin kautta MV-lehden juttuja jaettiin peräti 890 000 kertaa runsaan kahden vuoden aikana eli syksystä 2015 vuodenvaihteeseen 2017–2018. FB-reaktioita, kuten peukutuksia, hymynaamoja­ tai vihanaamoja, MV-lehden jutut saivat lähes puolitoista miljoonaa.



ANDORRASSA Janitskin on kotiarestissa hulppeassa 200-neliöisessä talossa.

Se on kuulemma suhteilla vuokrattu kämppä. Hän on kertonut vuokraavansa sitä samalla hinnalla, jolla saisi ”Helsingin Punavuoresta muutaman neliön”.

Tekikö Janitskin rahaa MV:llä?

Sivuston keräämiä rahavirtoja voi arvioida. Mainosrahaa MV on saanut eniten todennäköisesti loppuvuonna 2015 ja alkuvuonna 2016. Silloin oli MV-lehden momentum, sivulatauksia oli kuukausittain jopa 14–18 miljoonaa.

Mediatoimisto ToinenPHD:n luova johtaja Jani Halme arvioi maaliskuussa 2015, että kävijämäärien perusteella MV-lehti saattoi tienata noin 16 000 euroa mainosrahaa viikon aikana. Halmeen tarkastelema viikko 11/2015 oli toki poikkeuksellisen vilkas, ja esimerkiksi seuraavalla viikolla kävijämäärät olivat puolta pienemmät.

Jos Janitskin teki MV-lehdellä jonkin aikaa paljon rahaa – mikä on aivan mahdollista –, hän teki sen vuoden 2015 aikana. Hän itse väittää laittaneensa MV-lehteen enemmän rahoja kuin on siitä saanut, mutta väitettä on hyvin vaikea todentaa.

Harva firma mainosti tietoisesti MV-lehdessä. Janitskin käytti Googlen AdSense-sovellusta, joka jakaa automatisoidusti mainoksia AdSensen asiakkaiden verkkosivuille.

Mainosrahan tulo tyrehtyi jo toukokuussa 2015, kun Google AdSense poisti mainospaikan MV-lehden sivuilta. Julkinen paine sivustolla mainostavia yrityksiä kohtaan oli kasvanut, ja Google perääntyi.

MV-lehden taloudellinen ahdinko syveni, kun keväällä 2016 yhdeksän poliittista opiskelijajärjestöä aloitti kampanjan MV-lehdessä yhä mainostaneita yhtiöitä vastaan.

Toukokuussa 2017 myös Facebook sulki MV-lehden Facebook-sivun keskustelupalstan. Tuolloin romahtivat myös lukijamäärät. Vuoden 2017 joulukuussa sivulatauksia oli enää kuusi miljoonaa, mikä ei toki ole aivan vähän.

Jo heinäkuussa 2017 MV-lehden sivut oli suljettu maksamattomien laskujen takia. Janitskin kirjoitti tuolloin sivustollaan VK:ssa eli ”Venäjän Facebookissa”: Selvennykseksi. MV:llä on hoitamattomia laskuja, jotka yritän saada tänään vipattua jostakin. Omat rahani / muut tuloni menevät jonnekkin täysin muualle, koska iso leikkkaus tulossa eikä sairausvakuutusta ole. En aio enää kustantaa MV:tä omasta pussistani, koska ei ole rahkeita. Sivu aukeaa tänään niin nopeasti kuin saan laskut hoidettua.

Rahoitusta Janitskin koetti raapia kaikin tavoin.

Hänen tilinumeroaan jaettiin keskustelupalstoilla, ja sivustolle pyydettiin rahalahjoituksia.

”Hirveästi se vaihteli. Välillä tuli satanen päivässä, välillä pari euroa”, Janitskin sanoo.

Tammikuun alussa paljastui, että MV-lehti oli käyttänyt koodinpätkää, jonka avulla se valjasti sivustolla vierailevien tietokoneiden suoritustehoa monero-nimisen krypto­valuutan louhimiseen. Louhittuja moneroja voi muuttaa tavalliseksi rahaksi verkon valuuttapörsseissä.

Aiemmin Janitskin kiisti koko moneron louhinnan MV-lehden avulla. Nyt hän myöntää sen.

”Siinä oli yksi koodari, joka kokeili sitä testin vuoksi. Että toimiiko se”, hän väittää.

MV-lehti on myös pyytänyt lukijoilta lahjoituksia bitcoin-krypto­valuutassa. Lahjoituksia on pyydetty osoitteeseen, jonka rahaliikennettä kuka tahansa voi tarkastella. Osoitteesta on vuoden 2017 aikana siirretty bitcoineja muualle silloisilla kursseilla noin 10 000 euron arvosta.

Tutkija Juri Mattila Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksesta arvioi Helsingin Sanomille tammikuussa, että MV-lehti voisi nykyisillä kävijämäärillään tienata kryptovaluutan louhinnalla joitakin satoja tai enintään muutamia tuhansia euroja kuukaudessa.

ENTÄ onko MV-lehti tai Janitskin saanut taloudellista tukea ulkomailta?

On toistuvasti epäilty, että MV-lehti saattaisi saada tukea Venäjältä, sillä sen linjaan on kuulunut sekä pidättäytyminen Venäjän arvostelusta että Kremliä tukevien viestimien juttujen julkaiseminen.

Venäjä-rahoitusta on epäillyt esimerkiksi perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho, joka kirjoitti huhtikuussa 2016: Venäjä pyrkii luomaan Suomeen rupla­rahoitteisen kansallismielisen puo­lueen muun Euroopan tyyliin. Tarkoitus varmaan oli houkutella minut samaan leiriin, mutta kun en osoittanut kiinnostusta, maksavat tahot käskivät Iljaa muuttamaan taktiikkaa.

Tästä ruplarahoituksesta ei ole kuitenkaan pitävää näyttöä. Janitskin kiistää koko asian ja korostaa, että MV-lehteä olisi tehty paljon ammattimaisemmin, jos sen tileille olisi virrannut Venäjältä taloudellista tukea.

Toisaalta Janitskin on myös itse ruokkinut Venäjä-huhuja. Kun hänet pidätettiin Espanjassa lokakuussa 2016 ja päästettiin vapaalle odottamaan luovutuspäätöstä, hän julkaisi pian Facebook-päivityksen, joka oli paikannettu Pietarin lentokentälle: Juuri kosketti renkaat maata. Vetäkää vittu päähänne :-) Suomen suvakit. Silloin kun pahin uhkaa..... nii. Yksikään....ei jokeria jätä käyttämättä...

Ei Janitskin ollut Pietarissa, vaikka hänen Facebook-päivityksensä paikannustiedot niin väittivät.

”Se oli ihan täyttä vedätystä”, Janitskin sanoo. ”Huomasin, että poliisi seurasi mun Fb:tä.”

On kuitenkin ilmeistä, että Janitskin ja MV-lehti ovat olleet osa Kremlin ulkopolitiikalle myötäsukaista suomalaisverkostoa. Venäjää ei sivustolla juuri arvosteltu. Päinvastoin. Janitskin tarjosi myönteistä näkyvyyttä esimerkiksi Johan Bäckmanille ja Janus Putkoselle, kahdelle Kreml-propagandan suomalaiselle äänitorvelle.

Mikä motiivi Janitskinilla on tukea Venäjän vallanpitäjiä?

”Kun sitä [Venäjä-kritiikkiä] tuli valtamediasta joka päivä joka tuutista, miksi meidän olisi pitänyt sitä tehdä”, Janitskin sanoo.

Ei siis ihme, että Janitskin on saanut näyttävää tukea Bäckmanilta ja Putkoselta. Kun Espanjan poliisi pidätti Janitskinin elokuussa 2017, Bäckman kirjoitti verkkosivuilleen pitkän venäjänkielisen tekstin, jolla hän vetosi kaikkiin Venäjän kansalaisiin, että nämä auttaisivat Janitskinia kaiken kykynsä mukaan.

Putkonen puolestaan tarjosi Janitskinille turvapaikkaa Donetskin kapinallisalueelta Itä-Ukrainasta. Putkonen toimii siellä kapinallishallinnon englanninkielisen Doni News -propagandaviestimen päätoimittajana.

”Mitä helvettiä mä siellä tekisin”, Janitskin sanoo. ”Jossakin pommitusten keskellä. Mä tykkään näistä Etelä-Euroopan maista.”

Kieltämättä MV-lehden amatöörimäisyys ja krooniset talousvaikeudet viittaavat siihen, ettei Venäjältä ole tullut ainakaan merkittäviä summia.



UUDEN MV-median vetäjä Juha Korhonen vastaa puhelinnumerossa, joka löytyy sivustolta.

Korhonen osasi odottaa puhelua, sillä hän kertoo jo kuulleensa, että olen haastatellut Janitskinia. Ei siinä mitään. Ovat siis kaiketi pohtineet HS:n tulevaa juttua ja toden­näköisesti sopineet, mistä voi puhua ja mistä ei.

Janitskin ja Korhonen eivät suostu kertomaan, paljonko Korhonen mahdollisesti maksoi MV-lehdestä.

Ensi töikseen Korhonen muutti MV-lehden nimen MV-mediaksi. Verkko-osoite on toistaiseksi sama kuin ennenkin, mutta Korhonen sanoo luovansa kokonaan uutta tuoteperhettä.

Korhonen ei ole laajemmin tunnettu henkilö, mutta maahanmuuttovastaisten some-piireissä hän on aktiivinen. Kotisivuillaan ”Venäjän Facebookissa” eli VK:ssa Korhonen näyttää kuuluvan pelkästään kansallismielisiin ja maahanmuuttovastaisiin keskusteluryhmiin.

Korhonen sanoo, että MV-mediasta tulee siistitympi ja hyvätapaisempi versio Janitskinin MV-lehdestä. Hän asettuu kuitenkin puolustuskannalle, kun hänelle tarjoaa määritelmää kesympi MV-lehti.

”Mikä on sitten kesy? Sekö jos jätetään ne neekeri-sanat pois, jotka eivät hyödytä ketään. Ne tärkeät asiat saadaan sanottua ilman sitä sanaa”, Korhonen sanoo.

Ei Korhonen MV-mediasta silti mitään journalistista laatujulkaisua ole tekemässä. Hän sanoo, ettei MV-media tule esimerkiksi liittymään Julkisen sanan neuvostoon, joka on suomalaisviestimien itsesääntely­elin. Hän haukkuu JSN:n jyrkin sanakääntein.

Rahankeruu on myös uuden MV-median isoin haaste.

Korhosen sivusto aikoo jatkossa testata kryptovaluutta moneron louhintaa niin, että ohjelma hyödyntää sivuston kävijöiden tieto­koneita. Korhonen kuitenkin sanoo, että jokaiselta lukijalta pyydetään siihen erikseen lupa.

Toistaiseksi MV-median mainostulot ovat hyvin pienet. Mainostajia oli tammikuun lopulla tasan yksi. Se on yritys, joka tuo talonrakennustarvikkeita Virosta Suomeen. Tuloissa puhuttaneen kahvirahoista, kympeistä tai satasista. Korhonen kuitenkin väittää, että neljä muuta yritystä on jo ilmoittanut alkavansa mainostaa MV-mediassa.

”Toivon, että syksyllä pystyisin jo elättämään itseni tällä”, Korhonen sanoo.

ANDORRAN vuoristossa aika käy pitkäksi.

Janitskin sanoo, ettei hän tiedä, milloin andorralainen ylempi oikeusistuin antaa päätöksensä luovutuspyyntöön. Suomi toivoo joka tapauksessa mahdollisimman nopeaa päätöstä, sillä osa Janitskinin rikosepäilyistä vanhenee lähiaikoina.

”Odottelua. Odottelua. Katson Netflixiä. On mulla toi koira kumminkin”, Janitskin sanoo. ”Mä pääsen kaksi kolme metriä ulko-ovelta, mutten edes roskiksille asti. Täällä on neljä naapuria, jotka käyvät mulle kaupassa ja vievät roskat, kun täytyy viedä.”

Janitskin antaa ymmärtää, että hänen kampanjansa perinteistä mediaa kuten Helsingin Sanomia vastaan on loppumassa. Tulipahan tehtyä.

Ei niin, että hän mielipiteitään olisi muuttanut. Hän on edelleen mielestään oikeassa, me ”valta­mediassa” olemme väärässä.

”Olihan tämä melkoista sotaa.”

Toinenkin taistelu on käynnissä. Janitskin kertoo, että hänen suolistostaan löytyi heinäkuussa 2017 nelostason suolistosyöpä. Nelostaso tarkoittaa pahinta lajia. Etäpesäkkeet ovat levinneet imusolmukkeisiin.

Kun Janitskin vihjasi sosiaalisessa mediassa ensimmäisen kerran syövästään, moni epäili, että kyse on Janitskinille tyypillisestä vedätyksestä. Että hän yrittäisi vältellä luovutusta Suomeen esiintymällä kuolemansairaana.

Totta syöpä taitaa olla. Janitskinin uraa jo pidempään seurannut Seiska-lehden toimittaja kävi joulukuussa tapaamassa tätä andorralaisessa sairaalassa. Lehden mukaan Janitskin oli syöpähoidoissa.

”Kemoterapia on melkoista myrkkyä. Tällä hetkellä mulla on otsa­ontelon tulehdus”, Janitskin sanoo.

Ennustettaan hän ei kuulemma tiedä. Eikä haluakaan tietää.

Janitskin sanoo, että jos Andorra päättää tänä keväänä luovuttaa hänet Suomeen, hänellä on kaksi vaihtoehtoa: Ensin hän valittaa päätöksestä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

Jos sekään ei auta, hän lupaa, ettei hän tällä kertaa lähde enää pakoon, vaan tulee tuomittavaksi Suomeen.

Pannaan lupaus muistiin.