Veikon taistelu avusta - Presidentinvaalit 2018

1. Jos tulette valituksi presidentiksi, niin miten edistäisitte vuonna 2016 Suomen ratifioiman YK:n Vammaissopimuksen toteutumista käytännön tasolla?

2. Miten presidenttinä edistäisitte YK:n vammaissopimuksen mukaisesti vammaisten henkilöiden yhdenvertaisten oikeuksien, kommunikaation ja asumis- ja työmahdollisuuksien toteutumista yhteiskunnassa ilman segregaatiota ja syrjintää (artiklat 9. ja 19.)?

3. Suomessa eri vammaisryhmiä on perinteisesti kohdelttu eriarvoisesti jopa lainsäädännössä. Miten presidenttinä vaikuttaisitte vaikeavammaisten ja puhevammaisten henkilöiden äänen ja mielipiteen ilmaisun kuuluvuuteen (artiklat 1. 2. 3. 4. 9. 21. ja 24.)?

4. Miten presidenttinä tukisitte vammaisten lasten perheitä, niin että jokaisella vammaisella lapsella olisi mahdollisuus asua omassa perheessään, niin ettei ketään vammaista lasta, nuorta tai aikuista sijoitettaisi laitoshoitoon. Milloin laitokset lopulta suljettaisiin kokonaan (artikla 23.)?

Presidentti Sauli Niinistö (valitsijayhdistys) vastasi kaikkiin neljään kysymykseen yhdellä vastauksella: YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus tuli voimaan Suomessa kesällä 2016. Sopimuksessa korostetaan vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta ja osallisuutta, oikeutta osallistua täysimääräisesti yhteiskuntaan.

Pidän ensiarvoisen tärkeänä, että vammaisella henkilöllä on oikeus itse päättää häntä itseään koskevista asioista. Kaikkien ihmisten äänen pitää tulla kuulluksi ja kaikkia pitää myös kuulla. Varsinkin jos kyseessä on henkilökohtaiseen elämiseen liittyvä asia tai huoli. Sopimuksella myös lisätään vammaisten henkilöiden tietoa omista oikeuksistaan sekä yleisesti tietoisuutta vammaisuudesta. Tämä on hyvä asia.

Olen useasti eri kotimaisissa ja kansainvälisissä tapaamisissa sekä tilaisuuksissa korostanut yhdenvertaisten oikeuksien tärkeyttä. Olen myös ensimmäinen Suomen tasavallan presidentti, joka on osallistunut Paralympialaisiin Lontoossa vuonna 2012.

Pidän erittäin tärkeänä, että Suomi on ja tulee olemaan yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden vahva yhteiskunta. Toki meillä on varmasti edelleen parannettavaa, yhdenvertaisuuden eteen on tehtävä lujasti töitä.

Merja Kyllönen (vas) 1. vastaus: Kymmenen vuotta Suomi onnistui hautomaan YK:n Vammaissopimusta, mutta onneksi sentään sopimus on nyt ratifioitu. Paljon on kuitenkin matkaa asioiden käytännön toteutukseen ihmisten arjessa.
Esimerkiksi vammaisten asumisen ja elämän mittaisten palveluiden järjetön kilpailuttaminen pitää saada Suomessa loppumaan ja siinä arvojohtajana presidentti on oivallinen edistämään asiaa vuoropuhelussa hallituksen ja eduskunnan kanssa.

Merja Kyllönen (vas) 2. vastaus:

Me poliitikot olemme pääsääntöisesti hyviä puhumaan asioiden puolesta, mutta käytännön toimiminen on yleensä hidasta. Presidenttinä voisin toimia esimerkkinä ja edellyttää, että myös vammaisia ja vajaakuntoisia palkataan presidentin kansliaan töihin mahdollisuuksien mukaan. Esimerkki voisi laskea muidenkin kynnystä luopua ennakkoluuloistaan ja uskaltaa antaa työtä myös vammaisille. Näin asiasta saataisiin aikaan myös avoin yhteiskunnallinen keskustelu, jota presidentin arvopohjalta on syytäkin viedä eteenpäin. Me saamme aikaan monenlaisia kampanjoita me too - esimerkki viimeisin - yllättävän harvoin, kuitenkaan vammaisten henkilöiden oikeuksista puhutaan laajemmin tai kampanjoidaan ja viimeistään nyt sopimuksen ratifioinninkin valossa olisi syytä nostaa tämäkin asia pöydälle ja avoimeen vuoropuheluun.

Merja Kyllönen (vas) 3. vastaus:

Tulkkipalveluiden ja tukipalveluiden tarjoaminen ilman jatkuvaa kilpailutusta pitää saada mahdolliseksi. Pysyvät turvatut rakenteet, joissa vaikeavammaiset ja puhevammaiset voivat luoda pitkäjänteisen suhteen ihmisiin, jotka auttavat heitä itsensä ilmaisemisessa. Asiasta puhutaan liian vähän ja yhdenvertaisuuskysymyksissä vaikeavammaiset ja puhevammaiset yleensä mainitaan vain sivulauseissa, jos sielläkään.

Merja Kyllönen (vas) 4. vastaus:

Presidentin tehtävässä tuki on lähinnä arvopohjaista ja toki esimerkiksi kampanjointien avulla asioita voi nostaa esille yhteiskunnallisessa keskustelussa lasten oikeuksien lähtökohdista niin, että jokainen lapsi tulee kohdelluksi ihmisarvoisesti ja saa mahdollisuuden elää omassa perheessä. Vammaisten perheiden tukeminen avustajien ja palveluiden muodossa on asia, josta käydään varsin vähän julkista keskustelua ja mietitään miten yhteiskunnan arvopohja toimii. Eli kokonaisuutena tarvitsemme lisää vuoropuhelua näistä asioita, jotta epäkohdat saataisiin paremmin esille ja korjauksen alle.

Nils Torvald (rkp) 1.vastaus:

Olin pitkään ruotsinkielisen vammaisjärjestöt puheenjohtaja. Presidenttinä toimisin tietenkin samojen arvojen ja päämäärien puolesta ja yrittäisin parhaimman mukaan edistää YK:n vammaissopimuksen periaatteiden sisällyttämistä Suomen lainsäädäntöön.
Vammaisten ihmisten osallistuminen on usein kiinni siitä, että he saavat juuri niitä palveluita jota he tarvitsevat. Ilman apua, tukea ja palveluja he jäävät helposti yhteiskunnan ulkopuolelle. He eivät pysty tekemään itsenäisiä päätöksiä, kouluttautua, työllistyä, asua, liikkua, harrastaa ja osallistua yhdenvertaisesti muiden ihmisten kanssa. Liikkumisessa, näkemisessä, kuulemisessa ja ymmärtämisessä auttavat välineet ja palvelut mahdollistavat sen, että vammaiset ihmiset voivat toimia ja osallistua niin kuin muutkin ihmiset. Palvelut mahdollistavat vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen.

Nils Torvalds (rkp) 2. vastaus:

Jo ennen presidenttiehdokkaaksi ryhtymistä olen ollut mukana toiminnassa vammaisten henkilöiden syrjinnän lopettamiseksi. Arvojohtajana jatkaisin samojen periaatteiden pohjalta.

Vammaisille ihmisille on tarjottava yksilöllisiä tarpeita vastaavia asumis- ja muita palveluja sekä riittävästi toisten ihmisten antamaa apua korvaamaan toimintakyvyn rajoitteita. Henkilökohtainen apu on yksi keskeisiä itsenäisen elämän mahdollistavia oikeuksia.


Nils Torvalds (rkp) 3. vastaus:

Sekä vammaislainsäädäntö että Itsemääräämisoikeutta koskeva lainsäädäntö on uudistettava niin, että yhdenvertaiset ja täysimääräiset ihmisoikeudet tulevat koskemaan kaikkia vammaisia ihmisiä, riippumatta siitä minkälaisesta vammasta on kyse.  Tuentarve täytyy olla se joka määrittelee  mitä palveluja tarjotaan. Diagnoosi ei saa olla se joka määrittelee tuen tarvetta.

Nils Torvalds (rkp) 4. vastaus:

Vammaisten lasten perheiden tilanne on monesti kuormittava. Useissa kunnissa perheille tarjottava tuki, kuten kotipalvelu ja tilapäishoito eivät ole riittäviä tai perheiden tarpeiden mukaisia. Perheille annattava tuki täytyy olla riittävä ja räätälöity juuri heille sopivaksi. Edelleen tapahtuu perheiden uupuminen ja puutteelliset palvelut voivat johtaa lapsen laitossijoitukseen. Jokaisella lapsella on oikeus omaan lapsuuteen ja asua oman perheensä kanssa. Tärkeää on tukea lasten ja nuorten liittymistä yhteisöihin päivähoidossa, koulussa ja vapaa-aikana.

Laura Huhtasaari (ps) 1. vastaus:

Koska presidentin valtaoikeudet eivät valitettavasti ole enää mielestäni riittävällä tasolla, pitäisin aihetta esillä erityisesti arvojohtajana julkisilla kannanotoilla sekä puolueiden puheenjohtajien kanssa pidettävillä säännöllisillä yhteisillä lounailla, joiden tarkoituksena on luoda painetta poliittisiin päättäjiin vammaissopimuksen käytännön toteuttamiseksi.

Laura Huhtasaari (ps) 2. vastaus:

Artiklan 9 toteuttamiseksi tulee mielestäni harkita enemmän lainsäädäntöön perustuvia velvoitteita julkisille ja yksityisille tiloille ja yrityksille. Esimerkiksi vammaisen henkilön työllistämistä koskevat toimenpiteet voivat mielestäni olla tulevaisuudessa nykyistä velvoittavampia; voitaisiin edellyttää tietyn liikevaihdollisen taikka henkilöstön lukumäärän koon ylittäville yrityksille, että niiden henkilökunnasta tulee olla vähintään tietty osuus vammaisia henkilöitä ja velvoittaa tällaiset yritykset maksamaan vammaisille oikeaa palkkaa päivärahojen sijaan. Varsinkin jos yritys saa valtion innovaatiotukea tms. rahoitusta, tämä olisi helppo sisällyttää tuen ehtoihin. Koska myös internet ja some ovat tätä päivää, tulee tiedon tarjoamisen kohdalla toimia siten, että sivustojen ja someohjelmien rakentamisvaiheessa otetaan huomioon myös ne henkilöt, joiden tarvitsee esimerkiksi suurentaa tekstiä taikka kuulla sisältö ääneen luettuna.

Artikla 19 kohdalla on ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla tuetaan henkilön itsenäistä asumista mikäli hän itse haluaa. Yksi erinomainen työkalu tähän on henkilökohtainen budjetointi, jonka avulla vammainen voi hankkia itselleen juuri ne apu- ja tukipalvelut mitä hän tarvitsee. Ei yhtään enempää, ei yhtään vähempää. Tätä ja muita itsenäisen elämän työkaluja on ryhdyttävä tarjoamaan nykyistä aktiivisemmin vammaisille henkilöille. Vammaisten kohdalla esiintyvästä massa-ajattelusta on siirryttävä yksilökohtaiseen ajatteluun. Mitä juuri meidän Veikko tarvitsee?
Suomalaisen vammaispolitiikan ongelmana on pitkään ollut se, että maassamme kaikki vammaiset niputetaan helposti yhteen nippuun huomaamatta, että jokainen on lopulta yksilö. Vammainen henkilö voi hyvin pienelläkin yhteiskunnan tai lähipiirinsä tuella kyetä täysin itsenäiseen elämään. Kielteistä asennetta perustellaan usein kalleudella. Kaikki on kuitenkin suhteellista. Jos tarjoamalla muutaman tonnin apuvälinettä yhteiskunnan kustannuksella henkilö saadaan töihin ja maksamaan veroja moninkertaisesti apuvälineen hintaan nähden, eikö sijoitus ole silloin yhteiskunnalle kannattava? Mielestäni on.

Laura Huhtasaari (ps) 3. vastaus:

Pohjimmiltaan ongelmana ovat nähdäkseni yhteiskunnan asenteet ja niihin vaikuttamalla voidaan mielestäni tehokkaimmin puuttua tähän ongelmaan. Käytännössä kyse on valistamisesta ja tiedottamisesta; julkiset tv-tietoiskut ja positiiviset dokumentit erilaisista vammaisista jotka ovat pärjänneet elämässään luovat pohjaa paitsi terveiden ihmisten myötämielisemmälle suhtautumiselle vammaisuuteen, myös rohkaisevat vammaisia itseään olemaan aktiivisia oman elämänsä rakentajia. Pertti Kurikan nimipäivien saama julkisuus taikka Toisenlaiset frendit –tv-sarja ovat erinomainen esimerkki esikuvista joita tarvitaan.

Laura Huhtasaari (ps) 4. vastaus:

Tähän pätee pitkälti kysymyksen 3. vastaus. Asennemuokkauksen lisäksi tarvitaan voimakkaampaa yhteiskunnan tukea omaishoidon järjestämiseen ja omaisten jaksamisen tukemiseen. On käsittämätöntä, että juuri omaishoidon merkittävä rooli yhteiskunnassa on tunnustettu eduskuntaa myöten, mutta toimenpiteet ovat jääneet hyvin vaatimattomiksi. Laitoshoitoa tullaan luultavasti tarvitsemaan tulevaisuudessakin, mutta kysymys kuuluu kuuluvatko kaikki laitoshoidossa olevat oikeasti laitoshoitoon vai voisiko räätälöidyillä toimenpiteillä saada henkilö pois laitoksesta ”ihmisten ilmoille” kuten sanonta kuuluu.

Paavo Väyrynen (valitsijayhdistys) 1. vastaus: Presidentti voi arvojohtajana edistää keskustelua vammaisten oikeuksista ja onkin hyvässä asemassa nostaa vammaisten oikeudet esille. YK:n vammaissopimus tarjoaa mainion ohjenuoran valveutuneelle keskustelulle, vammaisuuden ymmärtämiselle ja vammaisten oikeuksien edistämiselle myös Suomessa. Toivon, että se johtaa käytännön uudistuksiin, jotka vahvistavat vammaisten henkilöiden oikeuksien ja yhdenvertaisuuden toteutumista yhteiskunnassamme.

Paavo Väyrynen (valitsijayhdistys) 2. vastaus: Mielipiteisiin vaikuttaminen on tärkeää, sillä asenteet ovat usein suurin este vammaisten oikeuksien toteutumiseen ja syrjinnän syy. Toisaalta myös lainsäädännöllä ja siten eduskunnalla sekä viranomaisilla on tärkeä rooli siinä, että vammaisille henkilöille järjestetään asianmukaista ja tarvetta vastaavaa tukea asumisessa, koulutuksessa ja vapaa-ajalla, ja mahdollistetaan siten täysipainoinen ja itsenäinen elämä. Vammaisilla pitää olla mahdollisuus valita asuinpaikkansa, mikä ei aina toteudu kuntien kilpailuttaessa asumispalveluyksiköiden paikkoja. Ympäristön esteettömyys on myös tärkeää, ja siinä meillä Suomessa on vielä paljon parannettavaa.

Paavo Väyrynen (valitsijayhdistys) 3. vastaus: Myös vammaisilla henkilöillä on oikeus osallistua yhteiskunnalliseen elämään ja keskusteluun, ja ei vain vammaisuutta koskevissa kysymyksissä vaan kaikilla elämän osa-alueilla. Presidentti voi tarjota yhden alustan keskustelulle vammaisten henkilöiden kanssa. Tärkeää on kuitenkin, että julkiset organisaatiot, järjestöt ja muut yhteiskunnalliset toimijat ottavat huomioon esteettömyyden ja saavutettavuuden toiminnassaan ja viestinnässään, ja mahdollistavat näin myös vaikeasti vammaisten osallistumisen. Myös vammaisten henkilöiden läheisiä tulisi kuulla päätöksenteossa, sillä he usein tietävät parhaiten arjesta ja vaikeavammaisten tarpeista.

Paavo Väyrynen (valitsijayhdistys) 4. vastaus: Vammaisille lapsilla on oikeus perhe-elämään kuten muillakin lapsilla. Perheiden tulee kuitenkin saada lapsen vammaan ja ikään sopivaa tietoa, palveluja ja tukea, jotka vahvistavat sekä lapsen oikeuden toteutumista turvalliseen ja täysipainoiseen elämään että perheenjäsenten jaksamista ja osaamista lapsen hoidossa. Suomessa on tehty periaatteellinen päätös kehittää kehitysvammaisten asumista siten, että laitoshoidosta siirryttäisiin kokonaan lähiyhteisöissä asumiseen: tämä on oikea suunta.

Matti Vanhanen (kesk) vastasi kaikkiin neljään kysymykseen yhdellä vastauksella: Presidentillä on vaikutusmahdollisuuksia sisäpolitiikkaan arvojohtajana. Vammaisten oikeuksien ja osallisuuden kysymykset ovat aihe, jonka eteen presidentti voi toimia ratkaisukeskeisesti nostamalla asiaa esiin puheissaan, kuulemalla ja kutsumalla kokoon vammaisten edustajia sekä osallistumalla alan seminaareihin. Olen aiemmin kertonut haluavani uudistaa presidentti-instituutiota vahvemmin tulevaisuuteen katsovaksi mm. sillä tavalla, että presidentinlinnan ovet olisivat auki tulevaisuuskysymyksiä pohtiville ryhmille. Vammaisten itsemääräämisoikeus ja osallisuus sekä erityisesti vammaisten lasten ja nuorten aseman parantaminen ovat yksi tällainen tärkeä kysymys, jolle voisi tätä kautta saavuttaa huomioarvoa ja ratkaisuja. YK:n vammaissopimuksen yksi tärkeimmistä sisällöistä liittyy siihen, että syntyy rakenteita, joiden avulla vammaiset voivat itse vaikuttaa päätöksentekoon ja pääsevät aktiivisesti vaikuttamaan omaan elämäänsä. Presidenttinäkin minulle olisi luontevaa kannustaa vammaisia ihmisiä hakeutumaan yhteisiin päätöksentekopöytiin, kuten kuntavaaleihin ja sitä kautta kuntapäätöksentekoon, jossa moni tärkeä päätös tehdään.


Parhaillaan tehtävä vammaislainsäädännön uudistus tähtää siihen, että vammaisryhmiä ei kohdeltaisi keskenään eriarvoisesti lainsäädännössä. Vammaisten laitospaikkojen vähentäminen ja asumisratkaisujen monipuolistaminen laitettiin liikkeelle toisen hallitukseni aikana. Tällä tiellä on jatkettu, mutta muutokset eivät tapahdu nopeasti. Koti on varmasti monessa tilanteessa paras paikka vammaiselle henkilölle, mutta olen saanut tutustua myös kodinomaisiin ryhmäkoteihin, jotka ovat olleet monille vammaisille ja heidän läheisilleen kotia parempi vaihtoehto. Vastakkain ei siis tarvitse olla koti tai laitos – välimalleja jo onneksi löytyy.

Tuula Haatainen (sd) 1. vastaus (vastaus saatu suullisesti 7.1.2018): YK:n Vammaissopimus on tärkeä, Suomi on sen allekirjoittanut. Nyt eri lainsäädäntöä käydään läpi, jotta vammaisten itsemäärämisoikeus vahvistuisi, ja että maailma olisi todellakin paikka, jossa vammaiset pystyvät elämään esteetöntä elämää, osallistumaan yhteiskuntaan, ja saada sen hoivan ja tuen mitä he myös tarvitsevat. Tämä asia on todella tärkeä ja ajankohtainen, ja sen eteen pitää tehdä töitä. Maa ei todellakaan ole valmis siinä. Siinä tarvitaan valtakunnan tasolla linjauksia, siinä tarvitaan kunnallispolitiikassa otetta. Pitäisin presidenttinä vammaisten oikeudet mukana keskiössä. Ne ovat ihmisoikeus-kysymyksiä, ja vammaisten oikeuksia pitää edistää. Presidentti on arvojohtaja ja mielipidevaikuttaja, tietysti sillä mitä presidentti sanoo - on merkitystä. Esimerkiksi presidentti Tarja Halonen piti vammaisten oikeuksia erittäin vahvasti esillä johtuen hänen taustastaan, kun ollut sosiaalialan- ja kansalaisjärjestöissä mukana. Minusta tämä on meidän kaikkien yhteinen asia ja tasavallan presidentti pitää olla koko kansan presidentti, ja siihen kuuluu kaikki ihmiset mukaan, myös vammaiset.

Pekka Haavisto (vihr) 1. vastaus (vastaus saatu suullisesti 21.1.2018): YK:n Vammaissopimuksen osalta on monta asiaa, jotka siinä ovat tärkeitä. Vammaisten omaehtoisen elämän tukeminen, palveluiden tukeminen, kuljetuspalveluiden tukeminen, esteettömyys-asiat, myös jos ajattelee kuulovammaisia, niin viittomakielen palvelut vaativat vammaisten oikeuksien toteutumista. Toivon, että Suomi noudattaa YK:n Vammaissopimusta.