Ajatuksiani Ukrainan tilanteesta 15.4.

Ohjusristeilijä Moskva upposi. Se oli Venäjän Mustanmeren laivaston lippulaiva eli alus, josta komennetaan koko laivastoa sillä alueella. 186-metrinen, noin 500 hengen miehistön omaava neuvostovalmisteinen alus on yksi kolmesta kaltaisestaan palveluksessa olevasta. Tai ei tämä nykyisessä Ukrainassa valmistettu (!) alus enää ole palveluksessa.

Moskvan upottaminen tapahtui yöllä ja myrskyssä. Ukrainalaiset sanoivat käyttäneensä siinä upouutta omaa Neptune-meriohjustaan. Periaatteessa tällaisen laivan pitäisi onnistua torjumaan helpohkosti nämä ohjukset, mutta myrsky ja ilmeisesti laivaa häirinnyt Bayraktar-lennokki auttoivat ukrainalaisia onnistumaan. Venäläiset edelleen väittävät paloa ja räjähdystä onnettomuudeksi, mutta jos näin olisi, niin on vaikea nähdä mitään järkeä siinä, että muut Venäjän laivat kaikkosivat kiireesti Ukrainan rannikon tuntumasta.

Moskvan uppoamisen myötä häviää Venäjältä Mustanmeren puoleiselta rintamalta merkittävästi tykistöä ja ilmatorjuntaa. Sitä hävisi merkittäviä määriä merenpohjaan Moskvan mukana, mutta samalla sen kohtalo pitää muita aluksia kauempana rannikosta. Tämä taas tekee kovin vaikeaksi suunnata alueelle maihinnousuja, joita on odotettu sodan alusta asti.

Paitsi sotilaallinen voitto, kyse oli myös äärimmäisen vahvasta symbolista sille, miten Ukraina laittaa kampoihin itseään valtavasti isommalle maalleen. Itse asiassa Ukrainalla ei enää käytännössä ole laivastoa, mutta niin rannikkotykistö hoiti homman. Ei enää entiseen malliin valtavilla tykeillä, vaan korkean teknologian, ovelan suunnitelman ja tilaisuuden hyödyntämisen yhdistelmänä.

Ylipäätään sodan meriulottuvuus on mielenkiintoinen. Maailman merillä on kansainvälisä lakeja, joita noudatetaan yleensä hyvin. Niiden mukaan sodassa toisen kanssa oleva maa saa merisaartaa vihollisensa, mutta siitä pitää ilmoittaa julkisesti. Venäjä ei ole sellaista ilmoitusta antanut, vaikka on käytännössä estänyt meriliikenteen Ukrainan satamiin. Periaatteessa kansainvälisen merilainsäädännön mukaan vaikkapa Odessan voisi purjehtia lännen sota-aluksia, edellyttäen tietysti, että se olisi Ukrainan puolesta ok. Venäjähän on Ukrainan suhteen rikkonut näitä lakeja jatkuvasti, huipentumana kahden ukrainalaisen aluksen kaappaaminen Asovanmerellä vuonna 2018. Toimi oli käytännössä merirosvousta.

Moskvan miehistön tilanteesta ei ole varmaa tietoa, mutta laivan uppoamisesta on kerrottu Venäjällä. Reaktiona siihen on verkossa levinnyt videopätkä jostakin ajankohtaisesta keskusteluohjelmasta, jossa yksi osallistuja vaatii kostamaan Ukrainalle upotus ydinaseilla. Tuskin tähän mennään, mutta mielipide kertoo symbolin suuruudesta. Reaktio saattoi olla myös se, että viime yön pommitukset Ukrainassa olivat kovempia kuin pitkään aikaan. Voi myös olla, että aluksen menettämisellä lietsotaan raivoa, jolla oikeutetaan liikekannallepanoa tai jotain muuta isoa toimea.

Nyt odotetaan mitä sodan muilla rintamilla tapahtuu. Moskvan upotus nostaa paineita venäläisten puolella saavuttaa näkyviä voittoja. Voiton päivä 9.5. lähestyy ja silloin on Kremlillä oltava teeman mukaista juhlittavaa. Ehkä edelleen tiukasti puolustautuvan Mariupolin valtaus riittää, ehkä ei. Venäjältä tihkuu tietoja, joiden mukaan  tähän asti epäonnistuneen operaation syntipukkeja on etsitty ja löydetty. Kaikki tämä tarkoittaa sitä, että luvassa voi olla epätoivoisia yrityksiä, joissa ei lasketa omien tai vieraiden tappioita.