Täällä Pohjantähden alla -arvostelu


Edvin Laineen ohjaama, vuonna 1968 julkaistu filmatisointi Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanisarjasta on yksi suomalaisen elokuvateollisuuden merkittävimmistä teoksista niin mittavan toteutuksensa kuin tarjoamansa sisällön ja näkemyksien kannalta. Se on viihdyttävä, mutta hyvin realistinen kuvaus Suomen 1900-luvun taitteen tapahtumista, keskittyen erityisesti Koskelan perheen elämään useammassa sukupolvessa sekä itsenäistymisen jälkeen maamme yhtenäisyyttä riepotelleeseen kansalaissotaan.

Tapahtumat alkavat 1800-luvun loppupuolelta, kun työväen oikeuksia poljetaan ja he alkavat tyytymättömyyksissään ajaa olojen parantumista ensiksi rauhallisin, poliittisin keinoin ja myöhemmin valkoisten määräämien häätöjen ja muiden riistotoimien jälkeen väkivalloin. Varsinaista sodankäyntiä elokuvassa ei kuitenkaan kuvata kovinkaan paljon, vaan painotus on asetettu sodan syiden ja seurauksien esittämiselle. Lopussa Mannerheimin johtamat valkoiset kukistavat punaisten melko pitkälle vieneen vastarinnan ja paikoittaisen yliotteen, ja suuri osa tarinan keskeisistä henkilöistä määrätään vankileireille ja myöhemmin teloitettaviksi.


Merkitys oppisisältönä

Elokuva oli opetuksellisessa mielessä kattava ja hyvin sisällissodan syttymistä sekä kulkua kuvaava, vaikka siitä selkeästi näkyy sympatia punaisia kohtaan. Valkoiset esitetään ilkeänä osapuolena, ja heidän raakuudet ja juonittelu nostetaan etualalle. Esille olikin luultavasti ennen romaanin ja elokuvan julkaisua tuotu lähinnä valkoisten, sodan voittajien, näkemys tapahtumien kulusta, ja Täällä Pohjantähden alla tarjosi toisenlaisen näkökulman sorrettujen asemasta. Elokuva kuvaa hyvin myös sodan absoluuttista luonnetta ja sitä, millä tavoin se uhkasi myös niitä, jotka eivät itse aseisiin tarttuneet tai olleet sortotoimenpiteistä vastuussa. Juuri tähän tavallisen ihmisen asemaan sodassa eivät historian kirjat ja opetus koulussa yhtä tarkasti paneudu.

Elokuvan fiktiivisestä luonteesta huolimatta liikkuvan kuvan konkreettisuus tekee viestin välittymisestä kirjan tekstiä helpommin ymmärrettävän ja omaksuttavan. Katsoja pääsee lähemmäs tapahtumia ja kummankin sodan osapuolen raakuuksien julmuus tuodaan ihmisten esittämänä käytännönläheisemmälle tasolle.


Ajankohtaisuus sata vuotta kuvatuista tapahtumista

Elokuvassa on monia piirteitä ja kahtiajakoja, jotka ovat oleellisia nykyäänkin. Esimerkiksi valkoisen porvariston ja punaisen työväen väliset varallisuus- ja elintasoerot vastaavat nykyään vallitsevia, alinomaa keskustelua herättäviä palkkaeroja. Hyvien ja vaikeiden aikojen vaihtelu ja siitä johtuva yhteiskunnallinen epävarmuus ei sekään ole sidottu tiettyyn aikakauteen, vaan on läsnä jokaisen elämässä vuosiluvusta huolimatta. Sukupolvien välistä kuilua kuvaa Jussin ja Akseli Koskelan eroavat mielipiteet suotuisista menettelytavoista; Jussi uskoo maltillisten neuvottelujen olevan avain tasa-arvoon, kun taas Akseli näkee ainoana vaihtoehtona aseisiin tarttumisen. Akselin ihastuminen ja suhde Elinaan sekä hänen syrjähyppynsä Leppäsen Aunen kanssa eivät eroa tämän päivän nuorison mahdollisesta käyttäytymisestä. Sisällön ajankohtaisuudesta ja merkittävyydestä tänäkin päivänä kertoo myös se, että elokuvasta on vastikään julkaistu uusi versio uudella ohjauksella.

Vaikka yhtäläisyyksiä nykypäivään on sadan vuoden takaakin löydettävissä, sisällissodan uhka ei ole tänä päivänä todellinen, kiitos toimivan sosiaalijärjestelmän ja demokratian. Vierasta elokuvassa tämän päivän ihmisille - vanhinta väestöä lukuun ottamatta - on sodan kauhu ja sen tuomat vaikeudet, ja se toimiikin varoittavana esimerkkinä mahdollisia tulevia konflikteja silmällä pitäen. Vastaavanlaisen tilanteen ehkäisyn kannalta sodan syyt on syytä pitää visusti mielessä, ja siinä tavoitteessa elokuva onnistuu.