Hesari

 MITÄ järkeä on äänestämisessä?

Mikään vaalitulos ei ratkea juuri sinun äänesi ansiosta. Yhtä hyvin voisit unohtaa koko homman.

Moni ei kallista korvaansa tälle järkeilylle. He käyttävät henkistä energiaa ehdokkaan miettimiseen, astelevat postiin tai lähikouluun ja kirjoittavat numeronsa lipukkeeseen.

Näin tekevät etenkin korkeakouluja käyneet ihmiset. Heistä melkein kaikki – ikäluokasta riippuen noin 80–90 prosenttia – käyvät antamassa äänensä.

ERO on huima pelkän peruskoulun käyneisiin verrattuna. Kun kolmekymppisistä korkeakoulututkinnon suorittaneista äänesti vuoden 2015 eduskuntavaaleissa lähes 90 prosenttia, pelkän peruskoulun käyneistä äänesti vain kolmasosa.

 Huomattava osa vähän kouluja käyneistä suomalaisista viittaa kintaalla kansanvallan tärkeimmälle tapahtumalle, äänestykselle.

Ovatko he siis valtakunnan ainoita rationaalisia ihmisiä, jotka tajuavat kustannus ja hyöty -laskelman perusteella, ettei yhtä ääntä kannata vaivautua kirjaamaan?

Miten yliopistoissa pitkään opiskelleet eivät osaa tehdä samaa laskelmaa?

VAALEIHIN osallistuminen kertoo kuitenkin muusta kuin kyvystä laskea kustannuksia ja hyötyjä.

”Äänestysaktiivisuuden taustalla on kiinnittyminen yhte­isöön ja yhteiskuntaan. Hyvä­osaiset ovat mukana yhteiskunnassa”, kertoo politiikan tutkija Hannu Lahtinen.

Lahtinen tekee Helsingin yli­opistossa väitöskirjaa yhteiskuntaluokan vaikutuksesta äänestämiseen.

KOULUTETUT kokevat valtion ja siihen vaikuttamisen omakseen. He uskovat, että heidän mielipiteensä on arvokas.

”Politiikan maailma on lähentynyt vielä enemmän ylemmän keskiluokan maailmaa kuin ennen. Politiikassa oli aikaisemmin enemmän työläistaustaisia”, Lahtinen sanoo.

Vähän koulutetut tai pienituloiset eivät tunne kuuluvansa siihen kerhoon, jossa yhteiset päätökset tehdään.

”Luottamus järjestelmää kohtaan voi olla heikko. Jos toimeentulo tekee tiukkaa, energia menee jokapäiväiseen selviämiseen eivätkä abstraktit poliittiset väännöt välttämättä jaksa kiinnostaa”, Lahtinen selittää.

KUN ikää tulee, myös matalan koulutuksen saaneet alkavat äänestää enemmän.

Näin on tapahtunut aikaisemmissa sukupolvissa, mutta nyt tutkijat näkevät merkkejä siitä, että tulevaisuudessa voi olla toisin.

”Nykynuoret eivät välttämättä tule koskaan samassa tahdissa saavuttamaan osallisuutta. Nuorena opittu matalan osallistumisen taso voi jäädä päälle”, sanoo akatemiatutkija Hanna Wass, joka tutkii poliittista osallistumista Helsingin yliopistossa.

Passiivisuus ja aktiivisuus kulkevat perheissä. Samoin kuin koulutus ja varallisuus myös äänestäminen ja puoluekanta siirtyvät sukupolvelta toiselle, kirjoittavat Wass, Lahtinen ja Turun yliopiston professori Jani Erola Tieto & Trendit -lehdessä.

”Äänestäminen on eriarvoisuuden indikaattori”, Wass huomauttaa.

”Monet elämän edellytykset ja perheestä saadut resurssit määräävät äänestämistä. Jo nuorena voi tulla viheliäinen kokemus, että minun mielipiteeni ei ole kiinnostava tai kukaan ei ole kiinnostunut meidän kaltaisista ihmisistä.”

HYVÄOSAISET äänestävät vaaleissa jopa entistä aktiivisemmin. Heidän yliedustuksensa saattaa myös tuottaa yhä enemmän heidän etujaan myötäileviä poliittisia ratkaisuja.

Ylempien luokkien ääni tulee paremmin kuulluksi, ainakin ulkomaisten tutkimusten mukaan.

Suomessa ei ole tutkittu, mitä yhteiskuntaluokkia poliittiset päätökset suosivat, mutta Yhdysvalloissa ja Ruotsissa asiaa on selvitetty.

Molemmissa maissa on käynyt selväksi, että varakkaiden kanta voittaa useammin kuin vähävaraisten.

MUUTAMA vuosi sitten Princetonin professori Martin Gilens arvioi Yhdysvaltain hallituksen päätöksiä. Aineistoa oli kolmenkymmenen vuoden ajalta liki 1 800 kysymyksessä.

Analyysi paljasti, että väestön rikkain kymmenesosa vaikutti eniten poliittisiin päätöksiin.

Tavalliset amerikkalaiset saivat tahtonsa läpi lähinnä silloin, kun he sattuivat tahtomaan samaa asiaa kuin varakkaat. Itsenäistä vaikutusta heidän mielipiteellään ei ollut sanottavasti edes silloin, kun valta oli demokraateilla.

Tutkimuksesta nousi kohu. Otsikot kysyivät, vallitsiko Yhdysvalloissa kansanvallan sijasta harvainvalta.

SAMANLAISEN tuloksen sai Ruotsissa Göteborgin yliopiston tutkija Eric Guntermann työ­tovereineen.

Myös heidän tutkimuksensa osoitti, että rikkaiden ja köyhien kantojen ollessa vastakkain rikkaat voittavat.

Varakkaiden toiveet toteutuvat joka kolmannessa tapauksessa, kun köyhien näkemys voittaa alle seitsemässä prosentissa tapauksia.

”Poliitikot tuppaavat kuulemaan enemmän äänestäjiä kuin niitä, joilta ääniä ei heru”, Hannu Lahtinen tiivistää.

Vähäosaisilla voisi olla kaikkein eniten voitettavana vaaleissa, mutta he käyvät kaikkein vähiten äänestämässä.

NYT myös suomalaistutkijat ryhtyvät selvittämään, kenen etuja valtiojohdon päätökset edistävät.

Se selvitetään professori Anu Kantolan johtamassa Kansalaisuuden kuplat ja kuilut -hankkeessa, jossa myös Wass ja Lahtinen ovat mukana.