Toyotistithan ovat jo ihmislajina aivan eri kehityshaaraa kuin normaaliihminen.
Toyotistin elämässä on vain kolme kehitysvaihetta, kuten perhosella konsanaan.
Teinicorolla-jormacorolla-pappacorolla

Toyotalla ajaminen on tiettävästi periytyvä ominaisuus, kuten moni muukin
haitta ja häiriö. Tuleva toitsupoitsu imee kaiketi jo äidinmaidossa
taipumuksensa isiensä synkkään perintöön. "toiota korolla!" on monen
peräkammariin syntyneen ensimmäiset sanat, ja varmasti myös monen katkerat
viimeiset. Toyotien ja itsemurhien suuri määrä Suomessa ei voi olla vain
sattumaa.

Toyotamiehen elämässä on kolme huipentumaa :
- amiksen metallilinjan päättötodistuksen saaminen
- ajokortin saaminen
- oman Toyotan saaminen

Muusta saamisesta ei sitten voida juuri puhua. Toyota-Teron Loppuelämä
kuluukin pääosin saamisen yrittämisessä.

Kun tuo untuvaviiksinen Tero viimein kokee elämänsä täyttymisen -eli saa
Corollan-, alkaa armoton Teinicorollavaihe. Missä tahansa on parkkipaikkoja
ja nakkikioskeja, siellä on lippalakkipäisiä finninaamoja liimailemassa
Twincam Turbo Playboy- tarroja aasialaisautojensa ruosteisiin
takakontteihin.

Toyotakuskin puberteetin tiedetään puhjenneen, jos Corollaan ilmestyy
ikkunoihin tummennuskalvot. Näkösuojilla on tietty tarkoituksensa.
Ensisijaisesti pyritään estämään naaraita näkemästä kuinka ruma luuseri
Corollassa se oikein metsästääkään. Jos pakkanen ja humalatila ovat
riittävät ajamaan naaraan ansaan, niin tämän jälkeen tummennuskalvojen
tarkoitus on estää muita huomaamasta että kuinka tavattoman rumaa akkaa
Corollaan oikein pukkaakaan.

Ruma kottarainen kun viihtyy harvemmassakin pöntössä.

Corollaihmisen koko maailma on kovin erilainen. Mikään muun automerkin kuin
Toyotan, ei tiedetä kulkevan kovempaa pelkällä ratin ja pakoputken pään
vaihtamisella. Toyotateini kutsuukin vaihdekepin pään koristelemista
"Tuningiksi" ja Bilteman 7000 W TriplaSubwoofereita "HiFiksi" Jatkuva basson
lönkytys estääkin tehokkaasti Teron kiveksiä laskeutumasta, mistä olkaamme
kiitollisia.

Corollamaailmassa kaikki on mahdollista. Koska kaikki maapallon Toyotat ovat
samannäköisiä rumia ruosteisia tölkkejä, tunnistaa Corollakansa omansa vain
hajun perusteella. Sen takia jokaikisessä Toyotassa on nippu erivärisiä ja
-hajuisia "tuoksuvia" kuusia, joiden hajuyhdistelmän perusteella Tero löytää
parkkipaikalta aina omansa. (kaikkihan ne ovat Teroja, tai ainakin näyttävät
siltä)

Kun usean vuoden onanoinnin ja ringissä syljeskelyn uuvuttamat Terot viimein
tulevat keski-ikäisiksi, heistä tulee Jormia. Jormat eivät ole onnistuneet
elämässään missään, vähiten autonvalinnassa. Vanhat Toyotat muuttuvat vain
uudempiin Toyotoihin. Jormat kulkevat kivipestyissä farkuissaan ja
mokkaliiveissään katse alas painuneina vaimonsa takana, viikset supattaen.

Vaimo on aina vaan enemmän vihainen ja kakarat muistuttavat aina vaan
enemmän naapurin setää. Jormat ovat luovuttaneet, Jormat ovat harmaata
seinätapettia harmaissa Corolloissaan.

Pappacorollat ovat niitä ruskeita tai sapenvihreitä vm. -68 autoja, jotka
matelevat savuttamassa aina siellä missä on kiire. Niiden sisällä kituu
vihaisia pulisonkipappoja liikennettä ja omaa turvallisuuttaan
vaarantamassa. Corollapapat eivät näe, sen koommin kuin ymmärräkään enää
mistään mitään. Eläviä ruumiita liikkuvissa ruumisautoissaan. Kumpikin
loppusuoralla matkallansa maatumiseen.