Make istui tuomion toisen perään, eikä huuruisen elämän keskellä ollut kovin erikoista, että jalasta törrötti puukko – Nyt entinen elämä on Makelle työ, josta maksetaan
Jyväskylässä koulutettiin kokemusasiantuntijoita auttamaan muun muassa päihdekuntoutujia. Markku Vainiolla kokemusta riittää.
Tilaajille
Kokemusasiantuntija Markku Vainio Koutakodin pihalla, vieressä yksi sen asukkaista.
Kokemusasiantuntija Markku Vainio Koutakodin pihalla, vieressä yksi sen asukkaista. (KUVA: PENTTI VÄNSKÄ)
Jukka Harju HS
Julkaistu: 15.11. 2:00 , Päivitetty: 15.11. 7:34

LOPPUVAIHEESSA Make ei enää halunnut muita ihmisiä seurakseen, kun hän joi.

”Jos hain kuusi pulloa viinaa perjantaina, niin sunnuntaina ei ollut enää yhtäkään jäljellä. En kaivannut kavereita juomiseen, päinvastoin. Ärsytti, jos piti puhua jonkun kanssa, jakaa viina tai vastata kysymyksiin.”

Hän muistaa yhden kerran, kun istui ryyppyringissä nuotiolla. Mustasukkaisuudesta syntyneessä tilanteessa nainen löi hirvennylkypuukon hänen polvensa yläpuolelle pystyyn. Siinä puukon varsi sitten heilui hänen sydämenlyöntiensä tahdissa ja veri pulppusi punttia pitkin. Ei sellaisesta tehty rikosilmoituksia.

Juominen alkoi parikymppisenä ja päättyi nelikymppisenä. Lapseensa hän ei juuri ollut yhteyksissä viiteentoista vuoteen, koska piti juoda.

”Minä edustan katoavaa kansanperinnettä, tuhosin elämäni nimenomaan viinalla. Huumeidenkäytöllä en voi mitenkään retostella.”

NYT Markku Vainio, 51, on ollut yksitoista vuotta raittiina. Tänä syksynä hänelle on alettu maksaa palkkaa siitä, että hän auttaa muita päihdekuntoutujia raittiuteen. Risainen elämä oli tavallaan hänen koulutuksensa nykyiseen työhön. Hän ei silti suosittele tätä vaihtoehtoa kenellekään.

Raittiuden eteen joutuu tekemään töitä, mutta se palkitsee, sanoo Markku Vainio.
Raittiuden eteen joutuu tekemään töitä, mutta se palkitsee, sanoo Markku Vainio. (KUVA: PENTTI VÄNSKÄ)

”Paljon olen tehnyt erilaisia töitä, mutta en koskaan tajunnut, että tästä raittiudestakin voisi itselleen ammatin tehdä”, hän sanoo.

Hänestä tuli palkattu kokemusasiantuntija Koutakodin yksityiseen päihdepalveluyksikköön Keiteleelle. Sellaisten asiantuntijoiden käyttö yleistyy nyt Suomessa, sillä kokemukset ovat olleet hyviä. Vainio valmistui seitsemän kuukauden kokemusasiantuntijakoulutuksesta Jyväskylässä viime keväänä.

MIKÄ sitten sai miehen juomaan?

”En minä tiedä. Ensimmäisen kerran kun varastettu kotiviini lämmitti mahanpohjaa, se tuntui heti omalta jutulta.”

Hän ei juonut arkuuttaan tai ollakseen sosiaalisempi. Hän joi, koska aluksi se tuntui hyvältä, lopulta oli pakko. Sitten pelko kuolemasta toi raittiuden.

”Ei siinä enää empatiat, sympatiat ja ihmissuhteet paljon puristaneet, kun viina rupesi ottamaan kaiken. Sen ehdoilla mentiin. Loppuvuodet oli sellaisia, etten halunnut olla ihmisten kanssa tekemisissä enää, koska siinä joutuu juttelemaan mukavia, kun senkin ajan voi käyttää juomiseen.”

Vankilassa hän istui yhteensä seitsemän vuotta. Rattijuopumuksia, varkauksia, väärennyksiä, pahoinpitelyitä, vapaudenriisto. Hän muistaa, miten ajokortti oli aina kuivumassa, poliisi perässä ja käräjiä piti pelätä, ettei tuomio tulisi kesää vasten. Kesällä kun oli mukavampi juoda.

”Jokaiselle pitää tulla pohja vastaan”, Vainio sanoo.

Jollekin se voi olla hölmöily työpaikan pikkujouluissa, toiselle jotain karumpaa.

”Viimeiset kymmenen vuotta juomisessani olivat sellaista venäläistä rulettia, että henki olisi voinut koska tahansa lähteä.”

Pari kertaa se taisi lähteäkin. Hän luki omista potilaspapereistaan, että ambulanssin hoitajat saivat kahdella eri kerralla hänen sydämensä taas lyömään. Itse hän ei niitä hetkiä muista, mutta niistä alkoi kuolemanpelko.

Ennen raitistumistaan hän kävi läpi muutamat retkahdukset, mutta lopullinen varmuus raittiudesta tuli Minnesota-hoidon avulla. Myös AA-ryhmästä oli apua. Hän toimi muutamassa vetäjänäkin ja ymmärsi vertaistuen voiman.

Tuomioita riitti vielä raitistumisen jälkeiselle ajallekin, mutta silloin istuminen oli jo helpompaa, koska enää ei tarvinnut ottaa vapautumisen jälkeen ”kadotettua” aikaa kiinni juomisessa.

MARKKU VAINIO sanoo, ettei hänellä ole vastausta kaikkeen eikä hän osaa tehdä ihmistä onnelliseksi. Diagnoosit tekee lääkäri ja hoitotoimet hoitaja, mutta hän voi kertoa, miten itse onnistui.

”Minä kerron, millä toimilla saa raittiin elämän, millä päätyy hautausmaalle. Jokainen tietää, miten raitistutaan, ei minun tarvitse sitä kertoa. Eikä minulle tarvitse kertoa kipeistä kokemuksista ja siitä, miten paskaa kaikki on”, Vainio sanoo.

”Mutta minulle voi kertoa tästä päivästä ja huomisesta, ja yhdessä voimme miettiä, miten raittiudessa voi onnistua.”

Hän ei leuhki kokemuksellaan. Monia asioita hän ei halua edes muistella.

”Minä haluan, että ihmiselle syttyy sellainen into ja palo, että hän ajattelee, että jos tuokin on noista lähtökohdista päässyt tuohon, niin minäkin pystyn siihen.”

Hän vetää luentoja, pitää ryhmiä ja yksilökeskusteluja, auttaa asukkaita kauppa-asioinnissa, harrastuksissa ja muissa arkipäivän asioissa 12-paikkaisessa yksikössä metsän keskellä.

Talossa on pidetty levyraatia.
Talossa on pidetty levyraatia. (KUVA: PENTTI VÄNSKÄ)

Vainio on linkki ammattihenkilökunnan ja asiakaskunnan välillä.

”Monesti toimin sellaisena likasankona, että minun niskaani syydetään sellaisia asioita, joita ei kehtaa lääkärille tai sairaanhoitajalle ryöpyttää.”

Kokemusasiantuntijan roolina on nimenomaan herättää kuntoutujan luottamus aiemman kokemuksensa vuoksi. Hän ei voi kertoa ensin viinan vaaroista ja mennä sitten terassille.

”Minä vain kerron asiat. Jos teet näin ja näin, selviät hommasta voittajana. Jos teet näin ja näin, teet linnassa pienen kierroksen ja sitten päädyt hautausmaalle. Kerron vaihtoehdot ja kuinka ne toimivat.”

Hän puhuu äänensävyllä, jota on helppo uskoa.

”Jos ihminen ei halua sitä kuunnella tai kyseenalaistaa, että kyllä minä ehkä tässä kohdassa pystyn hieman oikaisemaan, niin kerron, että niin minäkin koetin tuossa hieman oikaista ja kävin seitsemän vuotta lusimassa. Että ei kun vain oikomaan, voi olla, että sinä onnistut, mutta kukaan oma kaverini ei onnistunut.”

Hän kertoo aloittaneensa monet luennot niin, että ”teidät on tänne saatettu sillä mielellä, että peli on hävitty ja turpaan tullut oikein kunnolla – mutta täältä lähdetään voittajina”.

”Ihmiset on siitä vekkuli rotu, varsinkin addiktit, alkoholistit, nistit ja narkit, että me tykätään, kun meitä kehutaan. Ja me tykätään, kun me onnistumme ja näemme, että raittius kannattaa.”

KOUTAKODIN asukkaalta kuulee vahvistuksen kokemusasiantuntijan tarinalle. Yksi heistä, pitkän sekakäyttötaustan hankkinut mies, kuvaa häntä vahvaksi persoonaksi, jopa esikuvaksi, joka on ollut avuksi kuntoutumisessa.

Koutakodin asukas ja talon kissa.
Koutakodin asukas ja talon kissa. (KUVA: PENTTI VÄNSKÄ)

”Minun näkemykseni 17 vuoden käyttökokemuksella on, että tuollaisia ihmisiä tarvitaan tällä alalla, kun huumeongelma on räjähtämässä käsiin. Make tekee työtään sielulla ja sydämellä ja välittää meistä”, mies sanoo.

”Make tuo uskoa, että jos hänkin pystyy, niin kuka vain pystyy. Kyllä koira koiran haistaa, vaikka ei hän paljon puhukaan menneisyydestään.”

YKSI ehkä yllättäväkin tunne, joka osaltaan auttoi Vainiota, oli kateus. Hän oli kateellinen kuiville päässeille kavereilleen, jotka ajelivat autolla selvin päin ja kävivät ravintolassa syömässä. Itse hän raitistuttuaan urakoi rahat Harley-Davidsoniin ja ajaa nyt kristillisessä moottoripyöräkerhossa.

Raitistumisesta hän puhuu mielellään, vaikka alku kulkikin syklissä, johon kuuluivat katko, kuntoutus ja retkahdus.

”Olin juonut itseni jo siihen pisteeseen, että maailma oli täynnä vittumaisia ihmisiä. Tuli juoppohulluutta, alkoholiepilepsiaa ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä.”

Yksi Minnesota-oppi oli rehellisyyden arvon tajuaminen. Hän ymmärsi, miten hankalaa on olla raitis, jos ei ole samalla rehellinen itselleen ja muille. Ja kun raittius lopulta oli vahvalla pohjalla, kaikki tuntui erilaiselta.

”Aloin kuulla linnunlaulun. En ollut kuullut sitä 25 vuoteen. Ajokortti alkoi pysyä taskussa, ja ne vittumaiset ihmiset hävisivät maailmasta. Huomasi, että se vittumainen ihminen saattoikin olla peilissä. Tuli myös toinen toistaan parempia työpaikkoja ja ihmissuhteita.”

Hän korostaa sitä, että raittiuden eteen joutuu tekemään töitä, mutta sen jälkeen raittius alkaa palkita muilla tavoin. Uusia voittoja tulee joka päivä, kun vain jaksaa olla raittiina. Mutta yksin ei saa jäädä, eikä yksin edes kannata koettaa.

TYÖKAVERI ja esimies kertovat samaa. Lähihoitaja-ohjaaja Esa Linnakangas kehuu Vainion tapaa olla läsnä.

”Maken tyyli on sellainen, että hän on selkeäsanainen, häntä on helppo lähestyä ja hän osaa asettua kuntoutujan asemaan, ei tämän yläpuolelle”, Linnakangas sanoo.

”Hän on läsnä kahdeksan tuntia päivässä, joten asiakas voi häntä sopivana hetkenä lähestyä. Me teemme työtä ammatillisesta näkökulmasta, ja hän täydentää tuomalla vertaisen panoksen siihen. Asiakkaat ovat antaneet hänestä positiivista palautetta”, sanoo yrittäjä, sairaanhoitaja Kirsi Wiik Koutakodista.

SAMALTA kurssilta valmistui keväällä kahdeksan muutakin kokemusasiantuntijaa, joilla on taustaa päihteistä, asunnottomuudesta, rikoksista tai näiden yhdistelmistä. Pilottihankkeen takana oli Euroopan sosiaalirahaston rahoittama hanke: asunnottomuuden ennaltaehkäisyn kuntastrategiat. Sitä hallinnoi asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Ara.

Osa kokemusasiantuntijoista on jo alkanut saada palkkioita tai palkkaa kokemustensa kertomisesta.

Mahdollisia asiakkaita ovat esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan työpaikat sekä oppilaitokset, yliopistot, järjestöt, seurakunnat ja kaupungin eri organisaatiot, kertoo projektipäällikkö Marja-Liisa Ollikainen Jyväskylästä.

”Tämä on lähtenyt tosi hyvin käyntiin. Kun olemme pyytäneet arvioita potilailta, jotka ovat tulleet kokemusasiantuntijan vastaanotolle, niin kaikki osa-alueet ovat olleet vitosia asteikolla yhdestä viiteen”, Ollikainen sanoo.

Nyt aikomuksena on yhtenäistää koulutusta muiden kaupunkien kanssa ja koota kokemusasiantuntijoista oma pankki, josta heitä voi esimerkiksi tilata luennoimaan.