Ajatuksiani Ukrainan tilanteesta 26.5.

Yleistilanne sodassa on muuttunut tiukemmaksi. Kumpikin osapuoli sekä hyökkää että puolustaa. Siitä kumpi on enemmän niskan päällä juuri nyt, on hyvin vaikeaa sanoa mitään. Mitään suuria liikkeitä suuntaan tai toiseen ei ole tapahtunut, mutta aloite on nyt enemmän Venäjällä.

Kysymys lienee pitkälti siitä, miten osapuolten voimavarat riittävät. Ukrainan asevoimien todellisesta tilanteesta ja tappioista ei tietoa juuri ole. Venäjä puolestaan on pystynyt vähentämään tappioitaan sodan viimeisimmän kuukauden aikana verrattuna kahteen ensimmäiseen. Tämän kehityksen takana lienee tekijöitä, jotka liittyvät lisääntyneeseen kokemukseen. Sekä taistelijat kentällä että johtajat esikunnissa ovat kantapään kautta oppineet mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Pääsääntöisesti voinee päätellä, että Venäjä on saanut peliään kasaan ja se on tietysti huono uutinen Ukrainalle.

Mitään suurta romahdusta ei siis ole näkyvissä, mutta voi olla, että Ukraina joutuu luopumaan kantalinnoitetusta alueestaan idässä. Tai voi olla, että Venäjän voimat ehtyvät ennen kuin he saavat suurempaa läpimurtoa aikaiseksi. Ratkaisuja tehtäneen nyt paljolti sen mukaan, mikä on halu ja kyky ottaa riskejä. Venäjän puolella poliittinen paine saada voittoja on ollut olemassa koko hyökkäyksen ajan ja se on tarkoittanut piittaamattomuutta tappioiden riskistä. Ne riskit ovat usein myös toteutuneet.

Ukrainan puolella laskelmia tehdään varmasti yhtä kiivaasti. Tavoite on pidemmällä tähtäimellä työntää Venäjän joukot pois. Toisaalta Ukrainalle riskit epäonnistumisessa ovat eksistentiaalisia. Epäonnistunut operaatio voi tappioineen aiheuttaa häviön sodassa. Tähän asti nähdyn perusteella se tarkoittaisi jotain, jota on hankala kutsua muuksi kuin kansanmurhaksi.

On merkkejä siitä, että Venäjä kaapii jo pohjalta sekä miehiä että aseita. Duuma sääti juuri pikavauhtia lain, jossa nostettiin sopimussotilaiden ikärajaa 40 vuodesta 65:n. Ulkomaalaisilla yläikäraja oli ennen 30, nyt sekin on 65. Tällä viikolla on myös nähty tankkikuljetuksia rautateillä, joissa Ukrainan suuntaan on liikuteltu T-64 -tankkeja. Ne lienevät taaemmissa varastoissa ollutta mallia, joiden kulta-aika oli 60- ja 70-luvuilla.

Yhdysvaltain tiedustelupiireistä on esitetty arvio, että Venäjän ohjusiskut tuhoisuudestaan huolimatta ovat olleet itse asiassa katastrofaalisen huonoja onnistumisessaan. Noin 2 300 ohjusta on ammuttu, joista vähän alle 40% on osunut kohteeseensa. Moni menee pieleen jo siinä, että ne eivät lähde laukaisualustaltaan tai syöksyvät maahan. Myös teknisiä häiriöitä lennon aikana on monissa ohjuksissa ja kolmas ryhmä on ohi kohteesta lentäneet. Lisäksi Ukrainan ilmatorjunta on pystynyt ampumaan alas noin 10% sen ilmatilaan tulleista ohjuksista.

Kaikkia venäläisiä asejärjestelmiä tankeista ohjuksiin koskee se, ettei niitä käytännössä pystytä tuottamaan lisää pakotteiden takia. Tankkitehtaat on jo suljettu osien loppumisen takia ja mitään muutakaan vaativampaa teknolgiaa käyttävää ei ole mahdollista tuottaa pitkään aikaan.

Maailman talousfoorumi WEF on kokoontunut Davosissa ja siellä on kuultu paljon puheita myös Ukrainasta. Lähes satavuotias Yhdysvaltain ulkopolitiikan suuri Henry Kissinger on aiheuttanut pahaa verta esittäessään sitä, että Ukrainan on annettava alueita Venäjälle. Kissinger katsoo, että lännen tuki Ukrainalle, joka saattaa mahdollistaa sen voiton jollain tasolla, uhkaa Euroopan turvallisuutta. Siis, että häviämässä oleva tai hävinnyt Venäjä olisi turvallisuusriski. Siinä hän toki on tavallaan oikeassa, mutta voi kysyä, että yritetäänkö sitä riskiä pienentää Ukrainan ja miljoonien ukrainalaisten kustannuksella. Kysyä voi myös sitä, että jos Putin saa Ukrainasta edes jotain, niin hillitseekö se hänen pyrkimyksiään tulevaisuudessa.

Samaa tematiikkaa käsitteli miljardööri George Soros puheessaan. Hän esitti, että nyt saattaa olla käynnistynyt isompi ja laajentuva sota yhteiskuntajärjestelmien välillä. Soros puhuu avoimien ja suljettujen yhteiskuntien välisestä konfliktista, joka saattaa muodostua globaalisti tuhoisaksi. Soros myös ennakoi, että Kiinan johtajan Xi Jinpingin asema voi horjua hänen sitouduttuaan Putiniin epäonnistuneessa hyökkäyksessä. Samaan aikaan omikron-variantti tuottaa katastrofin toisensa jälkeen Kiinan kovaotteiselle zero-covid -linjalle.

Davosissa on näissä kokokuksissa aina ennen ollut Venäjä-talo, jossa venäläinen liike-elämä on esitellyt maataan ja sen mahdollisuuksia. Tänä vuonna venäläisiä ei päästetty mukaan ja kyseinen talo annettiin käyttöön ukrainalaisille. He ovat koonneet sinne taiteellisella tavalla kootun näyttelyn venäläisten sotarikoksista sodassa.

Venäjän ja Ukrainan viljan väheneminen maailmanmarkkinoilta on tuottamassa laajaa tuhoa ympäri maailmaa. Venäjä ryöstää tällä hetkellä viljaa Ukrainasta, samalla tuhoten siiloja ja muuta maatalousinfrastruktuuria. On esitetty ihan perusteltuja näkemyksiä, että globaalin viljapulan ja sen aiheuttamien levottomuuksien ja siirtolaisuuden synnyttäminen on tarkoitushakuista toimintaa Venäjältä. Tämä asia on ratkaistava pikaisesti ja nälkää on torjuttava jo nyt. Britannia jopa punnitsi olisiko se lähettänyt sotalaivojaan turvaamaan Ukrainan viljalaivojen liikkumista. Ilmeisesti eskalaation pelko esti tämän. Tosin myös Venäjän toiminta viljantoimitusten estämisessä voitaisiin katsoa sodan eskaloimiseksi, koska nälänhätä tavallaan vie sodan ukrainalaisesta viljasta riippuvaisiin yhteiskuntiin.

Ukrainan sota on saamassa osakseen globaalin informaatiosodan, jossa Venäjä ja länsi yrittävät vyöryttää vian ruuan, polttoaineiden ja monen muun asian hinnan noususta sekä näkyvissä olevasta globaalista taantumasta tai jopa lamasta, toisen osapuolen päälle.