Paniikkia Helsingin Sanomien etusivulla: Turkistuottajat pelkäävät eduskuntavaaleja
BLOGIT VUORIKOSKI 19.3.2019 18:22
SALLA VUORIKOSKI
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.
MUISTATKO rallattelun, jonka mukaan ”Ajatar on Forumissa, Forumissa Mannerheimintiellä”?

Vuonna 1972 lanseeratun mainoslaulun sanat ovat totta enää hetken, sillä takkikauppa sulkee ovensa kauppakeskuksessa maaliskuun lopussa. Syyksi on kerrottu leudot talvet.



Vaikka Ajatar on myynyt muutakin kuin turkiksia, sen kuolema symboloi myös eläinoikeusaktivistien työn tuloksia. Riittävän iso osa ihmisistä on alkanut ajatella, että ahtaissa häkeissä elävien turkiseläinten kasvattaminen luksusvaatteiksi on turhamaista, julmaa ja noloa.

Harva ihminen julkaisee sosiaalisessa mediassa tämänkaltaisia tarinoita.

”Olen saanut hääpäivälahjaksi elämäni ensimmäisen minkkiturkkini, joka ostettiin Ajattaresta. En tiedä, kummasta tykkäsin enemmän, kauniista turkista vai miehestäni, joka sen osti.” (ote Ajattaren verkkosivuilta)

Suomalaisten asenteet turkistarhausta kohtaan ovat muuttuneet aiempaa kielteisemmiksi. Animalia-järjestön ja Taloustutkimuksen tuoreessa mielipidemittauksessa selkeä enemmistö vastusti nykymuotoisen turkistarhauksen jatkamista. Vain 17 prosenttia katsoi, että tarhaamista voidaan jatkaa entiseen tapaan. Vajaa kolmannes vastaajista olisi kieltänyt tarhauksen lailla.

Asenteiden kiristyminen näkyy meillä ja maailmalla. Jos julkisuuden henkilö pukeutuu turkikseen, hän saa selittää sitä medialle. Jopa turkisten kanssa aiemmin toistuvasti poseerannut viihdetähti Kim Kardashian ilmoitti viime vuonna, että ”faux fur” eli tekoturkis on nyt hänen juttunsa.

Suomalaisyrityksistä Ivana Helsinki ja Reima ovat ilmoittaneet luopuneensa turkisten käytöstä. Samaan ovat päätyneet ulkomaiset Burberry, Versace, Gucci ja Michael Kors. Jokainen isosti uutisoitu luopumusilmoitus ajaa alaa ahtaammalle.



TURKISKASVATTAJIEN liitto osti viime viikolla kolme etusivun mainosta Helsingin Sanomista. Sarjan ensimmäisessä osassa verrattiin (eläinlääkäreiden mukaan epäonnistuneesti) turkiseläimiä marsuihin. Toisessa filosofoitiin eläinten tappamisella ja kolmannessa teemana oli kiertotalous.

Tällaisen näkyvyyden ostaminen maksaa Helsingin Sanomien listahintojen mukaan reilut 150 000 euroa.

Miksi tämä kampanja? Miksi nyt? Vastaus löytynee eduskuntavaaleista. Puolueista vihreät ja vasemmistoliitto ovat kertoneet haluavansa lopettaa turkistarhauksen siirtymäajan jälkeen.

Ne saattavat vaalien jälkeen siirtyä oppositiosta hallitukseen. Jos turkistarhaukseen ainakin jossain määrin kriittisesti suhtautuneesta Sdp:stä tulee pääministeripuolue, on aivan mahdollista, että hallitusohjelmaan kirjataan turkistarhauksen kuolinisku. Todennäköisyyttä lisää se, jos elinkeinon puolustajana profiloitunut keskusta jää ulos hallituksesta.

Tarhauskielto ja tarhaukseen kohdistuvien vaatimusten kiristäminen voivat sinänsä johtaa samaan tulokseen. Jos vaatimukset ovat taloudellisesti liian kovia, tarhaaminen muuttuu kannattamattomaksi ja loppuu sitä kautta.

Nykyään Suomessa on noin 900 turkistuottajaa. Tuotanto myydään lähes kokonaan ulkomaille, erityisesti Kiinaan, Venäjälle ja Etelä-Koreaan.

Ala on taloudellisesti ahtaalla. Turkiskasvattajien liitto on turkishuutokauppayhtiön Saga Furs Oyj:n suurin omistaja. Pörssilistatun suomalaisyhtiön liikevaihto laski lokakuussa 2018 päättyneellä tilikaudella 13 prosenttia ja liiketulos tippui 4,5 miljoonaa euroa tappiolle.

Yhtiön ongelma on se perinteinen: liikaa tarjontaa, liian vähän kysyntää. Varastot ovat täyttyneet turkeista ja niitä on jouduttu myymään alehintaan.

Viitisen vuotta sitten pörssiosakkeen hinta kävi lähes 50 eurossa, nyt hinta on alle 10 euroa. Tuoreessa pörssitiedotteessaan Saga Furs ennakoi luottamuksen palautumista, mutta vaikealta näyttää edelleen.

”Minkinnahkojen hinnat vahvistuivat hieman edellisestä kansainvälisestä huutokaupasta, mutta hintataso on tuottajien kannalta liian matala ja selvästi tuotantokustannusten alapuolella.”



TURKISALA käy taistelua tulevaisuudestaan. Yksi tämän yhä epätoivoisemmalta vaikuttavan kamppailun ilmentymä on törsääminen näyttävään mainoskampanjaan. Se voi kuitenkin kääntyä itseään vastaan.

Vaaliteemaksi turkiksista ei ole ollut. Itse asiassa siitä ei ole puhunut kukaan – ainakaan ennen liiton mainosoperaatiota.

Jos poliitikot ja äänestäjät innostuvat muodostamaan mielipiteitä turkistarhauksen tulevaisuudesta, ne eivät välttämättä muotoudu alan kannalta suotuisaan suuntaan.