-Harmaan sävyt, jotka valitettavasti unohdettiin
	-Gai ei hyvä eikä paha, olisi voinut korostaa enemmän
	-Segai myös todella neutraali hahmo, ajaa vain omaa agendaansa
	-Valitettavasti kuitenkin Undertakerit tönkön idealistisia ja GHQ:t pöhkön rakettiryhmäpahoja
-Hyvä ohjaus, levoton käsikirjoitus
-Kokonaisuus ei toimi, mutta mahtavia yksittäisiä kohtauksia
-Toisella katselukerralla siististi enteilyä tulevasta, ekalla kerralla meni ihan ohi
-Muutama todella hyvä hahmo, hahmokaarti liian suuri eikä tarpeeksi mieleenpainuva
	-Shuu itte, epätyypillinen sankari. Ayase ei anna vammansa häiritä, Shuun ja Gain dynamiikka Berserkin tapaan, tripla-NTR. Inori toisena päähahmona jää valitettavan tyhjäksi.
	-Iso osa hahmoista vaikea tajuta vaan yhdellä katselukerralla kun motiivit aukeaa kunnolla vasta loppupuolella
-Audiovisuaalisesti upea, tuotantoarvot katossa
-Koulukohtaukset, Undertakereihin tutustuminen aika tylsää kamaa
-Koko Leucocyte-arcci oli aika turhaa, tosin DAN ;___;
	-Gain kyseenalainen johtajamoraali? Gain ja Shuun dynamiikka heijastaa ehkä hieman myös Shirou/Archer-kuviota FSN:ssä. Kaksi loppujenlopuksi todella samanlaista hahmoa joutuvat uhraamaan ideaalinsa muiden vuoksi
-JOHN WOO –INORI fuck yeah kutosjaksossa
-Oho, Darth Mugi tuli mukaan jo kutosjaksossa o.o
-Laivajakson ja rantajakson putki, fuuuu. ei sais näin montaa huonoa peräkkäin.
-Hahmot oikeasti aika hyviä mutta rakentuvat tosi huonosti, eka katselukerta ei riitä niiden avaamiseen. Sarja ei oikein osaa päättää onko se hahmo- vai tapahtumavetoinen.
-Seuraava maailma, autoevoluutio – ihmiskunnan pakkokehitykselle omistautunut Keido
-Ei yhtään noitaminA-slotin arvoinen sarja: just sitä sellasta nuorten miesten kamaa mistä erottautumiseksi ko. ohjelmapaikka alunperin perustettiin