Islamistit tuhoamassa musiikkikulttuuria Malissa

Islamistit yrittävät tuhota maailman rikkaimpiin kuuluvaa musiikkikulttuuria
16.2.2013

Mari Koppinen

Helsingin Sanomat

-----------------------------------------------------------------------------------------------------
Pohjois-Malin tuaregi-heimosta koostuva Tinariwen on yksi Malin suosituimpia ja myös kansainvälisesti kuuluisimpia bändejä.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------

Mitä jos Suomessa syttyisi kapina, ja kapinalliset kieltäisivät kaiken musiikin? Jos kapinalliset sanoisivat Katri Helenalle: Lopeta laulaminen tai leikkaamme kielesi. Pekka Kuusistolle luettaisiin madonluvut: Lopeta se viulunvingutus tai katkaisemme sormesi.

Karmea ajatus. Onneksi ei sentään näköpiirissä.

Mutta länsiafrikkalaisessa Malissa tämä on ollut totta melkein vuoden.

Kaikki alkoi eräänä yönä maaliskuussa 2012. Islamistit hyökkäsivät pääkaupunki Bamakoon ja ottivat haltuunsa presidentinlinnan. Sitten vallattiin Pohjois-Mali.

Perimmäisenä tavoitteena oli perustaa ääri-islamilainen valtio, joka soveltaa sharia-lakia. Tämä tarkoitti sitä, että myös musiikille julistettiin sota.

Ja näin se toimi:

Soittimia ja vahvistimia murskattiin ja poltettiin. Esityspaikat suljettiin. Televisioita rikottiin.

Muusikoita vangittiin. Esimerkiksi Tinariwen-bändin kitaristi pantiin lukkojen taakse pariksi päiväksi. Pohjoisen satakieleksi nimetyltä laulajatar Khaira Arbylta uhattiin leikata kieli, jos hän ei lopeta laulamista.

Moni muusikko pakeni naapurimaihin. Viime elokuussa tuli ukaasi: radiosta sai soittaa enää Koraanin säkeitä.

"Emme halua saatanan musiikkia", julisti Ansar Dine -islamistiryhmän jäsen. "Sharia-laki vaatii sitä. Mitä jumala määrää, se toteutetaan."

Tilanne olisi kauhea missä tahansa maassa. Mutta erityisen raastava se on juuri Malissa.

Siellä on yksi Afrikan ja koko maailman rikkaimmista musiikkikulttuureista.

Musiikki on myös Malin suurin vientituote. Salif Keita, Ali Farka Touré, Amadou & Mariam, Fatoumata Diawara, Toumani Diabaté ja Tinariwen ovat vain pieni osa niistä huippumuusikoista, jotka tekevät aktiivisesti uraa myös maan rajojen ulkopuolella.

Maailmasta tuskin löytyy maata, jossa musiikilla on yhtä suuri sosiaalinen ja poliittinen merkitys.

"Kulttuuri on meidän polttoaineemme", sanoi korataituri Toumani Diabaté lokakuussa Guardianille. "Musiikki on meille sama kuin muille vaikkapa kaivosteollisuuden tuotteet."

Musiikin tärkeä asema Malissa on peräisin kaukaa, jo Malin kuningaskunnan ajoilta 1200–1500-luvuilta. Mali oli Afrikan rikkaimpia valtakuntia.

Kullasta saatu varallisuus, muusikkoja tukenut aatelisto sekä vähäiset suhteet Eurooppaan vaikuttivat siihen, että Malin musiikista tuli niin hienostunutta, perinnetietoista ja vaikutusvaltaista koko Länsi-Afrikassa.

Tuolloin, ja yhä nykyäänkin, musisoinnista huolehti oma ihmisryhmänsä, joita kutsutaan ranskalaisittain grioteiksi. Griotit ovat eräänlaisia toimittajia: he välittävät tietoa, tarinoita ja historiaa eteenpäin. Musiikilla on Malissa siis myös dokumentoiva tehtävä.

Mutta 16 miljoonan asukkaan Malissa on myös useita eri heimoja, joilla kaikilla on oma musiikkiperinteensä. Pohjoisessa asuvat esimerkiksi tuaregien heimo, jota Tinariwen edustaa. Etelässä taas on vahvojen naislaulajien wassoulou-perinne, josta ponnistaa vaikkapa Fatoumata Diawara.

Eri heimojen kansoittamassa maassa musiikilla on ollut maata yhdistävä tehtävä. Tämän tajusi valtionhallintokin, joka alkoi tukea musiikkia heti maan itsenäistyttyä 1960.

Silloin saivat alkunsa esimerkiksi valtion tukemat kuuluisat yhtyeet Rail Band ja Les Ambassadeurs, joissa uraansa aloitteli usea sittemmin maailmanmaineeseen noussut artisti. Kulttuurinvaihtoa suosittiin varsinkin Kuuban kanssa.

1970-luvulla katse suunnattiin taas omiin juuriin. Näin on edelleen. Kun muualla Afrikassa jyrää amerikkalainen hiphop, Malissa vaikutteet otetaan omasta perinteestä.

Sähköisten soittimien rinnalla perinnesoittimet ovat tavallinen näky. Suosituimpia ovat harpun ja luutun yhdistelmää muistuttava upeaääninen kora sekä banjon edeltäjäksi arveltu kielisoitin ngoni.

Malin musiikki on erittäin arvostettua ja suosittua maailmalla. Sellaista maailmanmusiikin palkintoa ei olekaan, jota malilainen ei olisi pokannut. Kansainvälistä suosiota ovat avittaneet varsinkin Pariisissa asuvat lukuisat malilaismuusikot.

Myös moni länsimainen artisti Björkistä Manu Chaoon on tehnyt Malin musiikkia tunnetuksi. Suurin vaikutus lienee brittiläisellä musiikkinerolla, Blur- ja Gorillaz-mies Damon Albarnilla, joka teki malilaismuusikoiden kanssa Mali Music -levyn 11 vuotta sitten. Viime syksynä hän kiersi junalla 80 afrikkalaisen ja länsimaisen muusikon kanssa keikkailemassa pitkin Britanniaa.

Samalla lavalla nähtiin muusikoita Paul McCartneysta Bassekou Koyatéen ja Albarniin. Mikä kombo!

Islamistit ehtivät tehdä Malissa tuhojaan kymmenen kuukauden ajan. Viimein tammikuussa Malin entinen siirtomaaisäntä Ranska puuttui asiaan.

Nyt Malissa on alkanut taas soida. Ihmiset ovat kaivautuneet esiin piiloistaan soittimet mukanaan.

Mutta Malin kulttuuri ei ole vielä turvassa. Rakenteet on revitty rikki, muusikot pelkäävät.

Malissa tiedetään, että vaikeita aikoja on luvassa. Pohjois-Malissa on ollut epävakaata koko 2000-luvun, se ei lopu heti. Ranskan armeijakaan ei oleskele Malissa ikuisesti.

Periksi ei Malissa silti anneta. Varsinkin muusikot ovat aloittaneet ärhäkkäät vastatoimet. Heti islamistihyökkäyksen jälkeen Maliin perustettiin rap-kollektiivi Sofas de la Republique, joka vastustaa islamisteja niin äänekkäästi kuin he maan alta pystyvät.

Tammikuun lopussa vihaiset, kodeistaan pois pakotetut malilaismuusikot ngonin-taitaja Bassekou Koyatésta Tamikrestiin järjestivät tukikonsertteja Lontoossa ja Skotlannissa.

Tunnetuin malilainen naisartisti Fatoumata Diawara järjesti kunnon, vuoden 1985 We Are The World -tyyppisen rauhanlauluprojektin 40 malilaismuusikon kanssa. Michael Jackson ja Lionel Richiekin olisivat kalvenneet.

Muuallakin tapahtuu. Solidaarisuuden osoituksena esimerkiksi brittiläinen Glastonbury-festivaali nostaa esiin useita malilaisartisteja. Toukokuussa Tinariwen soittaa indieväelle Barcelonan Primavera-festivaaleilla.

Myös me suomalaiset voimme osallistua pelastustalkoisiin ja osoittaa tukemme. Heinäkuussa Amadou & Mariam laulavat Pori Jazz -festivaalilla.

Mutta ei Malin musiikkia ole pakko kuunnella vain solidaarisuuden vuoksi. Syyksi riittää ihan vain se, että Malin musiikki on ehkä hienointa maailmassa.