Advertisement
Guest User

Jumalaton näytelmä ~ draft

a guest
Aug 18th, 2013
131
0
Never
Not a member of Pastebin yet? Sign Up, it unlocks many cool features!
text 2.62 KB | None | 0 0
  1. Nosto - ja jatko:
  2.  
  3. Mä epäilen osin että se mun maailmankatsomusero (vs. positiivuus/optimismi-asenne) tulee osin pitkästä kamppailulajitaustasta.
  4.  
  5. Teen asioita enemmän fatalismin kuin optimismin voimin. Vaikka oon täysin ateisti, niin tää kali/escrima tervehdys/rukous kuvaa kaikkein parhaiten mun suhdetta siihen miten lähestyn maailmaa ~ http://www.sk3ptik.eu/exports/private/kali_salutation.txt
  6.  
  7. Ehkä se pohjaa jotenkin enemmän siihen, että 1) asioita tehdään koska ne koetaan oikeiksi 2) niitä tehdään siis periaatteellisista lähtökohdista 3) niitä tehdään siitä huolimatta onko aihetta optimistisuuteen tai pessimismiin 4) tappio tai kuolema on lopulta sivuseikka ~ jossain mielessä siis tähän liittyy jonkinlainen aito fatalismi ~ filippiiniläiset (sotilaat) uskoivat, että jokaisen taistelun lopputulos on predeterminoitu. Siis: et voi tehdä mitään muuttaaksesi sen lopputulosta ja että koreografia on jo etukäteen ajan kirjassa. Tästä syystä kuolemaa on turha pelätä, koska siihen ei voi vaikuttaa. Voi vain olla ja mennä ja esittää sen oman roolinsa jumalattomassa näytelmässä.
  8.  
  9. En missään tapauksessa usko tuota kirjaimellisesti, mutta emotionaalisesti se on minulle täysin totta. Se on jotenkin hyvin erikoista, mutta mä ymmärrän täysin miten asia mulle näyttäytyy. Ehkä joku muukin jossain tajuaa, tai sitten ei.
  10.  
  11. Ehkä tän mun oman elämänfilosofian takia mä en oikein ymmärrä miksi ihmiset tarvitsee sitä optimistisuutta mihinkään. Asiat on niinkuin ne on, suuri näytelmä avautuu edessämme päivä päivältä ja meillä jokaisella on siinä meidän oma roolimme esitettävänä. Optimistisuuteen tai pessimistisyyteen ei oikein ole aihetta tai tarvetta. Jossain mielessä ne ei merkitse mulle mitään, mutta jostain ihmeen syystä ne molemmat jotenkin ärsyttää mua. Ehkä olen jotenkin suvaitsematon tässä kohdassa. Tekotavanhan ei mua tartte miellyttää.
  12.  
  13. Mä epäilen että tää mun tapa mieltää maailma jotenkin palaa sinne filippiinien saarille, jossa oli tarve jollakin tavalla käsittää kuolema. Heidän selityksensä kelpaa mulle, tosin uskonpuhdistettuna. Kuolemaan tai menestykseen tai tappioon ei voi sinänsä vaikuttaa - ja se vapauttaa tekemään ne asiat jotka omasta mielestä on oikeita ja järkeviä. Ei tarvitse uskoa onnistumisen jumalaan voidakseen toimia. Ehkä tässä on se olennaisin ero.
  14.  
  15. Ja tää mun näkemys tuottaa mulle täyden rauhan. Ehkä se on siinä, että mä jossain mielessä hyväksyn sen että asiat on miten ne on jumalattoman näytelmän osalta ja se vapauttaa mut esittämään mun roolin siinä.
  16.  
  17. Tajuskohan yhtään kukaan?
Advertisement
Add Comment
Please, Sign In to add comment
Advertisement