James Bond ja kohtalokkaan samaistava HITSI-PILLI

Esa Saarisen puhetapa on luetteleva, asioita suoraan toisiinsa liittävä hänen mielensä mukaan. Luennoillaan hän luettelee kauniita asioita, ja antaa ymmärtää että ne liittyvät häneen. Mitä enemmän häneen on liittynyt arvostettavia asioita, sitä enemmän häntä kuunnellut arvostaa hänen ajatuksiensa vaikutusta hänessä.

Esimerkki tästä hänen liitännänsä laadusta :  Kun häneltä kysyttiin luovuuden ja kritiikin suhteesta taiteilija Pekka Lehdon haastattelussa, hän vastasi " Yksi tapa(1) ajatella luovuuden ja kritiikin suhdetta on todeta näin(2), että eräällä tavalla luovuus on aina kriittistä(3). Koska kun tekee jonkun jutun, niin silloin valitsevan tavan tehdä se(4). Se ei ole tarpeeksi hyvä.(5)"

1. Eli hänen tapa
2. Hän suosittelee muita " toteamaan tämän faktana "
3. Esan mielestä ei ole olemassa luovuutta, joka ei olisi kriittistä. Hän käyttää ilmaisua aina. Eli toisin sanoen, hän väittää että taiteilija ei voi luoda uutta, vaikkapa maalausta luonnon kauneudesta.  Tehdessäsi mitä tahansa, vaikkapa sanoessasi " aaa ", on se uuden maailman luomista eikä siinä itsessään ole mitään kritiikkiä kenellekkään.
4. " Niin silloin valitsevan tavan tehdä se ". Valinnasta ei taida olla puhe, vaan tuo sana päädytään tulkitsemaan vallitsevana tapana.
5. Eli hän määrittelee luomisprosessin näin. Älä tee mitään uutta, kommentoi jonkun toisen puutteita, tee se vallitsevalla tavalla. Ja lopputulos ei ole tekemisen arvoinen. (6)
6. Esa puhuu lähes täysin vain siitä miten Esa puhuu.


Esa vain liittää näitä meidän ydinkäsitteitään toisiinsa. Puhuu kielen suhteesta kieleen. Ja nämä käsitteet ovat niitä asioita joista ajatuksemme rakentuvat. Aikuisten oikeasti.