Tässä tutkielmassa seksuaalisella halulla (sex drive) viitataan motivaatioon ryhtyä
seksuaaliseen aktiviteettiin. Jos henkilöllä A on suurempi seksuaalinen halu kuin henkilöllä
B, niin henkilö A haluaa seksiä useammin, nopeammin, useammissa muodoissa, useampien
partnereiden kanssa, useammissa olosuhteissa ja niin edelleen (Baumeister & Tice 2001,
99). Seksuaalinen halu on hypoteettinen konstruktio, jota mitataan tutkimuksissa
seksuaalisten asenteiden, käyttäytymisen ja halun (desire) ilmenemisen kautta. (Baumeister
2000). Seksuaalista halua voidaan tarkastella joko heteroseksuaalisen yhteisön kontekstissa
(seksuaalisella markkinapaikalla) tai parisuhteen sisäisessä kontekstissa. Tässä tutkielmassa
keskitytään tarkastelemaan seksuaalista halua heteroseksuaalisen yhteisön kontekstissa
olettaen, että seksuaalisen halun ilmentymät parisuhteen sisällä muodostavat suhteellisen
omalakisen ilmiönsä. Naisten seksuaalisen resurssin ajatellaan siten olevan seuraus
pikemminkin miesten suuremmasta halusta satunnaiseen seksiin ja uusiin seksipartnereihin
(ks. esim Oliver & Hyde 1993) seksuaalimarkkinoiden kontekstissa kuin seuraus
seksuaalisten halujen välisistä eroista parisuhteen sisällä.

Tietyt seksiä koskevat sukupuolierot ovat yhtenäisiä kaikissa miesten ja naisten ryhmissä
Suomessa. Miehet tähdentävät naisia enemmän seksin merkitystä parisuhteen
onnellisuuden kannalta (Haavio-Mannila & Kontula 2001, 405). Riippumatta siitä,
seurustelevatko nuoret, pojilla Suomessa on selvästi enemmän halukkuutta yhdyntään kuin
tytöillä. Poikien onkin vaikeampi toteuttaa yhdyntähalukkuuttaan seurustelun aikana. Tytöt
kaikesta päätellen vastustavat heidän seksuaalisia aloitteitaan. Pääosa pojista on halunnut
kovasti ensimmäistä yhdyntäänsä, kun taas pääosa tytöistä on halunnut sitä vain jossain
määrin. Pojilla seksin miellyttävyys lisääntyy kumppanimäärän kasvaessa, tytöillä ei ole
tuollaista muutosta havaittavissa. (Kontula 1991, 118 - 123.) USA:ssa kaikista miehistä
neljäkymmentä prosenttia ja naisista kuusitoista prosenttia toivoi lisää yhdyntöjä. Suurin
tyytymättömyyden syy miehille seksin suhteen on, että he eivät saa tarpeeksi seksiä.
Kysyttäessä mieliltä, millä tavoin he halusivat muuttaa seksiä, ehdottomasti yleisin vastaus
oli: ei muutoksia, vain lisää. Vastauksista kuului kautta linjan: Minä haluan seksiä
enemmän kuin nainen, en saa koskaan tarpeeksi. Vain yksitoista prosenttia miehistä oli
täysin tyytyväisiä seksin määrään. (Hite 1981, 512.)

Yhtään sellaista modernia kulttuuria ei ole identifioitu, jossa naiset haluaisivat seksiä
enemmän kuin miehet. Erityisesti kiinnostus satunnaiseen seksiin näyttää olevan eräs
suurimmista eroista sukupuolten välillä. (Baumeister & Tice 2001, 97.) Oliverin ja Hyden
(1993) meta-analyysi osoittaa, että miehet ovat paljon naisia innokkaampia harrastamaan
satunnaista seksiä. Tulos sopii hyvin yhteen evolutiivisen näkökulman kanssa: naisille
satunnainen seksi ei ole kovin houkuttelevaa siksi, että jokainen seksikerta tuo mukanaan
riskin yhdeksän kuukauden raskaudesta, velvollisuuden kasvattaa lapsi jälkikäteen ja
synnytykseen liittyvän kuolemanriskin. Evoluutiopsykologian ennustuksen mukaan myös
kiinnostuksessa seksipartnerien lukumäärään on eroa sukupuolten välillä: miehen saamien
jälkeläisten määrä kasvaa suhteessa hänen seksipartneriensa lukumäärään, kun taas nainen
voi tulla vuoden aikana raskaaksi vain yhdelle miehelle, seksipartnerien lukumäärästä
riippumatta.

Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että miehet haluavat keskimäärin paljon enemmän
seksipartnereita kuin naiset. Baumeisterin, Catanesen ja Vohsin (2001) metatutkimus
kertoo kaikkien todisteiden osoittavan siihen suuntaan, että miesten seksuaalinen halu on
voimakkaampi kuin naisten seksuaalinen halu. Yhdessäkään heidän tarkastelemassaan
tutkimuksessa ei päädytty siihen lopputulokseen, että naisten seksihalut olisivat miesten
seksihaluja suuremmat. Miehet ajattelevat seksiä useammin, heillä on enemmän
seksuaalisia fantasioita, he kiihottuvat useammin, haluavat useammin seksiä (suhteen
alkuvaiheessa ja myöhäisemmässä vaiheessa sekä suhteen ulkopuolella), haluavat
suuremman määrän seksipartnereita, masturboivat useammin, ovat vähemmän innostuneita
ohittamaan seksimahdollisuuden, ovat huonompia pysymään selibaatissa, ottavat enemmän
riskejä ja käyttävät enemmän resursseja saadakseen seksiä, kieltäytyvät seksistä
harvemmin, ovat sallivampia useimpia seksuaalisuuden muotoja kohtaan kuin naiset,
raportoivat harvemmin seksuaalisen halun puutteesta ja arvioivat seksuaalisen halunsa
suuremmiksi kuin naisilla.

Leigh (1989) kysyi selibaatissa olevilta ihmisiltä, mikä oli heidän selibaattinsa syy. Naisten
seksittömyyden syy löytyi selvästi miehiä useammin kiinnostuksen puutteesta seksiin.
Miehillä seksuaalista kiihottumista on useammin kuin naisilla, miehillä on enemmän
seksuaalisia fantasioita kuin naisilla ja enemmän partnereita ja akteja noissa fantasioissa.
Kun tutkittiin erittäin voimakkaasti seksiin suuntautuneitten osuutta opiskelijoiden
joukossa, miesten osuus tuossa joukossa oli 97 prosenttia (Buzwell & Rosenthal 1996).
Miehillä on myös positiivisempi suhtautumistapa heidän omiin sukuelimiinsä. Suhteen
ollessa seurusteluvaiheessa miehet haluavat enemmän seksiä kuin naiset ja he haluavat sitä
naisia aikaisemmin. Kun suuri osa pareista neuvottelee tai riitelee seksin määrästä
suhteessa, yleensä mies haluaa seksiä enemmän. Lisäksi, pitkien seurustelusuhteiden
luokassa oli paljastava kategoria ihmisistä, jotka haluaisivat seksiä seurustelukumppanilta,
mutta eivät saa sitä. Tämä kategoria koostui lähes yksinomaan miehistä. Myös
pitkäaikaisissa avioliitoissa oli havaittavissa sama kuvio. Kun kysyttiin 1) kuinka usein
harrastat seksiä ja 2) kuinka usein haluaisit seksiä, naisten vastaukset olivat lähes identtiset.
Miehet sitä vastoin halusivat saada seksiä 50 prosenttia enemmän kuin mitä he tosiasiassa
saivat. (Baumeister & Tice 2001, 102 - 107.)

Tolman ja Diamond (2002) korostavat, että seksuaalisuuden biologinen ja kulttuurinen
puoli pitäisi ottaa yhtälailla huomioon seksuaalisen halun alkuperää etsittäessä.
Baumeisterin ja Ticen (2001, 106) mukaan todistusaineistoa on kuitenkin enemmän kuin
tarpeeksi miesten suuremman seksuaalisen halun osoittamiseksi. On teoriassa mahdollista,
että sukupuolten välinen ero seksihalujen määrässä on seurausta kulttuurisista tekijöistä,
mutta jos todistusaineistoa sellaisten kulttuureiden olemassaolosta ei löydetä, joissa naisten
seksuaalinen halu olisi suurempi useilla indikaattoreilla mitattuna, on syytä olettaa, että
miesten suurempi seksuaalinen halu on seurausta biologisista tekijöistä.
Kokonaisuudessaan todistusaineisto osoittaa hyvin selkeästi yhteen suuntaan: miesten
seksihalut ovat naisten seksihaluja suuremmat.